Sadas postaus!

Huomasin että tämä tulee olemaan blogin sadas julkaisu, huisia! Tahti ei ole kyllä ollut kovin kummoinen. Olin kirjoittamassa jo suureellista yhteenvetoa vuodesta 2015, mutta totesin että olisin joutunut linkittämään varmaan puolet tämän vuoden postauksista. :D

Isoimpana asiana tänä vuonna on ollut siirtyminen takaisin vanhalle kotitallille - ensin läheiselle pikkutallille vakkari-vierailijaksi, kunnes syksyllä Totti palasi isolle tallille ihan kokoaikaiseksi asukiksi. Tämä on varmasti toimiva ratkaisu tässä vaiheessa ratsun - ja ratsastajankin - elämää.

Joulun välipäivinä on tosin taas nähty, ettei parane suunnitella liian tarkkaan kuvioita hevosten kanssa tai ainakin kannattaa asennoitua niin että päivä kerrallaan eletään joka tapauksessa.

Tapaninpäivänä olimme tallilla käymässä avomieheni ja hänen tyttärensä kanssa. Siivoilin tarhaa ja Totti ja tarhakaverinsa olivat kovin virtaisalla päällä, samoin viereisen tarhan pv-tamma. Hevosten riekkuminen vain kiihtyi ja olin itse juuri tallin puolella viemässä kottikärryjä pois, kun tallityöntekijä todisti Totin kaatumisen vauhdista kyljelleen aivan karsinanovien edustan kiveykselle. Se oli kyllä salamannopeasti uudelleen pystyssä ja meno jatkui kunnes sain sen tuotua siivosti karsinan puolelle talliin. Kyyneliä pidätellen mietin mahdollisia vaurioita, ja loimet riisuttuani lähdin taluttamaan maneesille. Totti käveli suoralla ihan puhtaasti mutta liinassa juoksuttaessa raviliikkeistä näki ettei takapään liike ollut aivan normaali.

Koska päällepäin ei näkynyt mitään eikä tilanne muuttunut huonompaan suuntaan, sanoi tallinpitäjämme heti alkuunsa että todennäköisesti kyseessä on ihan revähdys. Onhan siinä aina jonkinmoinen tärähdys kun 500+ kiloa lakoaa ketoon vauhdista. Jos en olisi lähdössä ensi viikon alussa kymmeneksi päiväksi lomareissulle, olisin saattanutkin vain hengittää syvään, kävelyttää viikon ja katsoa tilanteen sitten. Tuntui kuitenkin siltä etten voisi tehdä hyvällä omallatunnolla lomavalmisteluja jos en tiedä missä mennään, saati sitten että käyttäisin kallisarvoista perheloma-aikaa hevosen voinnin pohtimiseen. Uusivuosi myös vähentää arkipäiviä tältä viikolta eli sekin hätyytti soittamaan eläinlääkärille heti maanantaina. Lähiklinikalle olisin saanut ajan lauantaiksi, mutta paikallinen eläinlääkäri (jolla on myös kannettava röntgen) oli ajamassa tallin ohi jo tänään tiistaina joten selvisimme tässä vaiheessa ilman erillistä klinikkareissua.

Tänään siis lähdin töistä kesken päivän tallille. Eläinlääkäri olikin jo paikan päällä ja oli tutkinut Totin päällisin puolin. Oikeassa takapolvessa oli hiukan nestettä mutta tuo oli ainoa löydös. Tämän jälkeen oli vuorossa juoksutusta tallinpihassa suoralla ja ympyrällä - nämäkin paikansivat huolta oikeaan takajalkaan. Tuo jalka vielä taivutettiin, mistä tuli lievä reaktio. Takapolvi ultrattiin havaintojen perusteella ja ultra näytti revähdyksen. Polven kierukka ja muut rakenteet ovat kuitenkin ultran mukaan ihan priimakunnossa. Nyt siis hoito-ohjeet kuuluivat että parin viikon kävelyloman jälkeen saa alkaa liikuttamaan pikkuhiljaa enemmän. Tutkimuksen tulos on tässä vaiheessa iso huojennus, nyt toivotaan että paraneminen etenee hyvin eikä mitään uutta löydöstä ilmaannu. Etenkin toivon että toipilas pysyy nahoissaan tämän parin viikon ajan eikä harrasta uusia Hardcore- jumppasessioita tarhassa. Lauantaina ei edes ollut liukasta, ilmeisesti vain hiekan ja kiveyksen raja-alue pääsi yllättämään kesken vauhdikkaan juoksentelun.

Suunnitelmista mainitsin siksi että olin kaavaillut Totin olevan ratsutuksessa lomamme ajan, jotta sen liikunta olisi hoidossa parhaalla mahdollisella tavalla. No, nyt joudun vain sopimaan kävelytykseen apulaisia ja sekin tilanne vaikuttaisi olevan nyt ihan hyvällä mallilla. Seuraavien parin viikon ohjelmassa Totilla on siis tarhailua ja kävelyä Boot Campin sijasta.

Yhden unohduksen takia tunnen oloni kyllä tosi hölmöksi tällä hetkellä. Olin mietiskellyt että jos tulee sairaslomaa niin pyydän eläinlääkäriä rokottamaan Totin samalla käynnillä. Muistin rokotuksen jälkikäteen kotipihassa... :) Soittelin sitten vielä uudelleen eläinlääkärille joka käy kuitenkin melko säännöllisesti tuolla tallin suunnalla. Toinenkin eläinlääkäri saattaisi olla tulossa tallille suht pian, joten ehkä saamme rokotuksen hoidettua tämän saman lomailun aikana ja jos ei onnistu niin sitten rokotus on vasta helmikuussa alunperin suunnitellusti.

Kaikki kokemukset erilaisten revähdysten hoidosta luen nyt erittäin kiinnostuneena, joten kommentit ovat erittäin tervetulleita kuten tietysti yleensäkin - oli sitten asiasta tai asian vierestä. :)

Valopää-Totti :)

Hyvää Joulua!

Jouluratsastus tehty - ulkokentällä (jouluaattona!) ja pihatiellä. Totin joulupuuro oli aivan sama kuin muulloinkin - pellavaa, porkkanoita ja muutama desi kauraa. Ja se söi pöperönsä ihan yhtä suurella hartaudella kuin joka päivä. :) 

Parin päivän takaisella lyhyellä yksityistunnilla Joulupukki toi ennakkoon Totille (vai omistajalle?) yhden lahjan, nimeltään Ison Hevosen Laukka! Sitä laukkaa olen fiilistellyt mielessäni tässä pari päivää. Lomapätkä teki taas kerran pelkästään hyvää! 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - Hyvää Joulua kaikille!

Joululomailua

Hyvää joulunalusaikaa tältä suunnalta kaikille lukijoille! Totin loppuviikko on mennyt pienen joululoman merkeissä, ihan suunnitellusti.

Hoitopaikalla odottelemassa karsinansiivouksen valmistumista, kuva otettu tallin puolelta oven pleksin takaa.
Huolestunut valkuainen vilkkuu?

Tiistaina olimme vielä ennen lomaa puomi/estetunnilla. Tunti aloitettiin puomitehtävillä, voltteja paljon ja tarkkana hevosen suoristuksen kanssa. Siitä edettiin tunnin mittaan myös hyppyihin, samalla teemalla. Nyt ei seilattu ihan yhtä hyvällä aloittelijan tuurilla kuin viimeksi - hyppytehtäväkin oli hankalampi eli kahden esteen linja pituushalkaisijalla, tosi tarkkaa siis kääntämisen ja suoristamisen kanssa. Tehtävä oli tehty juurikin ryhmän nuoria hevosia ajatellen. Totti hyppäsi joka tapauksessa kaiken reilusti ja rehellisesti, rytmissä vaan oli hakemista. Se tippuu helposti raviin esteiden välissä eli minun pitäisi vaan uskaltaa ratsastaa laukkaa rohkeammin.
Kesken tunnin meinasin jo ilmoittaa että yhtään pikkuristikkoa korkeampaa ei hypätä, mutta lopuksi linjan jälkimmäinen este laitettiin pystyksi joka pysyi ihan säädyllisen kokoisena (ehkä 60-70cm) niin pyörsin ajatukseni valmentajan kannustuksella.
Tuolle isommalle linjalle saatiin tunnin parhaat suoritukset ja viimeiseltä esteeltä laskeutumisen jälkeen piti oikeasti räpytellä silmistä pieni liikutus pois.
Valitettavasti videointikelpoinen puhelin oli koko tunnin taskussa, enkä siinä keskittyessäni huomannut viedä sitä katsojille. Eli jos joku nyt ajattelee "pics or didn't happen", ei voi mitään. :D

Tuosta estetunnista tuntui erityisen hyvältä aloittaa pieni kävely/tarhailuloma. Estetunnin jälkeen siis kävelytin hyvin, ja nyt pieni ratsu on saanut olla pari päivää ihan tarhailemassa. Huomenna voisin taas kävelyttää ja vaikka maanantaina juoksuttaa kertaalleen, energiaa kun tuntuu olevan vaikka kauramäärää laskettiin ihan hyvän mielen kourallisiin ja ruuna tarhailee kaverin kanssa.
Pyhinä ajattelin jo ratsastaa koska heti pyhien jälkeen onkin jo seuraava Airan tunti.

Poseerauskuva "huonon silmän puolelta". Riimu tarvitsisi hieman satulasaippuaa?

Olen nyt pähkäillyt pääni puhki talliloimitusta, sillä Totti on taas alkanut kutiamaan. Klippaus ja loimitus ovat jälleen tehneet tehtävänsä. Totti tuntuu ahdistuvan erityisen paljon liian tuhdista loimituksesta ja ainoa jollain tapaa hyväksytty loimi on ollut Amigon 100-grammainen tallitoppaloimi. Se kuitenkin likaantuu nopeasti kun on päällä 24/7 ja kaikki muut talliloimet ovat paksumpia enkä ole voinut käyttää niitä nyt plussakeleillä.
Tänään ostin Totille joululahjan jota se varmasti arvostaa ;) eli Bucasin Irish Stable- talliloimen 50 gramman täytteellä. Toivottavasti tuo toimisi Amigon vaihtoloimena näillä "juhannuskeleillä". Oli todella iloinen yllätys kun lähiseudun kivijalkaliikkeestä löytyi tuo Bucasin talliloimi 140cm- kokoisena! Loimi näytti Totin päällä istuvalta ja antoi kuitenkin hyvin tilaa lavoille leikkauksensa ansiosta. Itse asiassa metsästin alunperin toista samanlaista Amigoa mutta sitä ei löytynyt oikean kokoisena.

Nyt loppui tämän talven loimiostokset, ainoa edes jollain tapaa hyväksytty hankinta on paksu ulkotoppaloimi jos tuleekin yllättäen kylmä talvi. Nyt en kuitenkaan pidä kovia pakkasia kovin todennäköisinä näillä leveysasteilla ja paksut toppaloimet ovat hankalia säilyttää niin mennään vielä riskillä sen suhteen. Viime talvena meidän 220-grammaista ulkotoppaloimea käytettiin yhteensä ehkä viikon-pari, muuten mentiin talliloimi + sadeloimi-yhdistelmällä.

Yhtenä projektina on mielessä sopivan ratsastusloimen ompeleminen, ottaen kaavat nykyisiä ratsastusloimia tuunaten. Kankaita en vielä ole hankkinut kun mietin tekisinkö villakankaisen jonka vuorina olisi mahdollisesti jokin liukkaampi kangas joka ei kinnaa klipattuun karvaan, vai vedenpitävää kangasta olevan jollain sopivalla vuorikankaalla. Kunnianhimoisesti ajatellen voisin toki tehdä molemmat, mutta jos nyt aloittaisi edes yhdestä! Heijastinnauhaa pitää ainakin laittaa joka tapauksessa niin on paras mahdollinen hyöty maastoillessa.

Hyppyvideon puutteesta pienenä hyvityksenä aiemmin lupaamani pätkä viime koulutunnilta, hieman ravia ja laukkaa. Tämä siis ihan realismin merkeissä eli autenttisena materiaalina treeneistä. Hyvänä yrityksenä saada oma paketti kasaan pikkuhiljaa - tunneilla käydään toki mahdollisimman säännöllisesti. Tammikuussa Totilla on myös ratsutuksen osalta tehokkaat pari viikkoa sillä aikaa kun olen itse mökkeilemässä ja laskettelemassa.

Linkki videoon

Mukavaa Joulun odotusta kaikille lukijoille! :)

Myrskysäitä ja hyppäämisen riemua

Marras-joulukuun säätä on leimannut vuodenajalle ominaisen pimeyden lisäksi jatkuva kova tuuli ja ajoittainen kova sade. Sateettomat auringonpilkahdukset ovat olleet harvinaista herkkua! Ja maneesista olen ollut kyllä aika lailla onnellinen.

Viikko sitten perjantaina saavuin yleensä niin valoisaan talliin harvinaisen säkkipimeässä, sillä sähköt olivat poissa ja pätkivät on/off useita kertoja sinä aikana kun olin tallilla siivoamassa karsinan ja harjailemassa kun pellavamössö tekeytyi. Tuona päivänä Totin ohjelmassa olikin ihan vapaapäivä. En edes jaksanut vaihtaa vaatteita koska en halunnut haaskata yhtään valoisaa hetkeä, joten karsinan siivous sujui hyvin mekossa ja tallikengissä. 

Totti oli selvästi sitä mieltä että palvelu voisi olla parempaakin ja mössöjä pantataan ihan turhaan!

Viime viikonloppu meni valitettavasti ilman maastoilua kun kelit eivät suosineet. Koko aikaa ei sentään jyystetä tosissaan maneesissa, vaan ohjelmassa on ollut myös yksi juoksutuskerta ja ihan vain kävelytystä, sekä tietysti myös niitä vapaapäiviä! 

Tiistaina oli pitkästä aikaa puomi/estetunnin vuoro. Tallin ratsuttajaharjoittelija hyppäsi Totilla aiemmin syksyllä säännöllisesti kerran viikossa n. kuukauden ajan, mutta nyt hyppytaukoa oli takana jo kuukauden verran. Estetunnille meno jännitti hiukan, mutta Totti oli oma ihana itsensä ja sai kuskinkin voittamaan pelkonsa.

Totti hyppäsi innokkaasti ja rehellisesti, pari kertaa pääsi yllättämään kun lähestyimme laukassa keskellä pitkää sivua olevaa estettä - ratsuhan vetäisi ihan ylisuuren ja voimakkaan hypyn, ja tuntui siltä etten laskeudu ikinä takaisin satulaan! :D
Estetunnilla ratsastusongelmien vyyhti purkautui taas hieman eri näkökulmasta, nyt jäi toivottavasti paremmin takaraivoon se, että painon pitää todella olla jalustimilla. Esteet pysyivät ristikoina eli korkeus ei päätä huimannut, mikä oli kiva juttu näin ruosteessa olevan ja hieman rimakauhuisen ratsastajan näkökulmasta.
Tulimme pari kertaa pienen radankin: rata alkoi ravipuomeilla joiden jälkeen lähestyttiin laukassa yksittäistä ristikkoa, siirrettiin raviin ja tultiin sarjaesteelle ravissa (diagonaalilla) ja hypättiin yksi ristikko ikäänkuin pääty-ympyrällä, josta jatkettiin suoraan aiemmalle yksittäiselle ristikolle. Ihan ei laukat vaihtuneet eli pari ylimääräistä raviin siirtymistäkin tuli matkan varrella, mutta olin kyllä todella tyytyväinen estetunnin jälkeen! Tuosta jäi oikein innostus odottamaan seuraavaa kertaa.
Harmi ettei tuosta estetunnista ole kuva- tai videomateriaalia, täytyy yrittää korjata tilanne ensi kerralla!

Estetuntia seuraavana päivänä kävelytin Tottia ja otin "rakennekuvan" maneesissa. Kuten näkyy, eivät klippauksen rajat ole maailman siisteimmät - no, ihan itse tehty.. ;)

Tällä tehoviikolla olimme vielä koulutunnillakin kun tuli mahdollisuus. Ja tuokin tunti tuli taas oikein hyvään paikkaansa, varsinkin kun valmentajamme kävi ensiksi Totin selässä. Nyt kotiläksynä onkin vain rennosti eteenpäin ratsastusta. Tunnilta on pari pientä videopätkää, yritän saada sieltä jonkin kivan julkaistavan setin. Hevosta kehtaa julkaista milloin vaan, mutta oma teemani tälle talvelle taitaa olla keskivartalon metsästäminen ja uudelleen rakentaminen.. :) 

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille! 

Viikon katsaus ja pikkujouluviikonloppu

Vaikka otsikko kertookin viikonlopusta, niin samalla kertausta viikon tapahtumista. Tästä tulee siis samalla yhden normaaliviikon ohjelma.

Maanantaina Totilla oli vapaapäivä.

Tiistaina olimme pitkästä aikaa yksityistunnilla. Normaalisti olemme käyneet paritunneilla toisen suomenhevosratsukon kanssa, mutta nyt tuntui siltä että yksityistunti tulee paikkaansa. Karo ratsasti Tottia ensin hetken aikaa, todeten hevosen olevan hyvällä mallilla. Sen jälkeen vaihdoimme kuskia ja luvassa oli ratsastajalle erittäin tiivis puolituntinen. Keskittymistä vaativat erityisesti ulkoavut ettei ulkolapa pääse karkaamaan, se että kädet pysyvät vierekkäin ja ratsastan yleisesti paremmin jalalla. Kuulostaa helpolta? Olin ihan varma että tunti oli mennyt jo yliajalle mutta lopetimme aivan aikataulussa. Tässä siis taas yksi todiste oman kunnon huonontumisesta - tilanne vaatii toimenpiteitä!

Tunnin jälkeen tuttu satulansovittaja kurkkasi satulaamme ja totesi että satulan etukaari pitäisi ehdottomasti vaihtaa kapeampaan. Aivan loogistahan se on, että jos satulaa joutuu leventämään laidunkauden päätteeksi niin täytyy maneesikaudella tehdä jossain kohtaa vastakkainen operaatio. Hain satulaliikkeestä punaisen ja sinisen kaaren keskiviikkona. Punainen on nyt vaihdettu ja tuntuisi olevan oikean levyinen. Vielä vähän haeskellaan oikeaa ratkaisua toppauspalojen suhteen. Tässä kuitenkin taas yksi ilonaihe, eli jatkossa satulan muokkaus onnistuu näppärästi ihan itse! Toppauspaloja ei tosin ole vielä kuin yhden paksuisia, niitä haluaisin hankkia lisää niin voisi paremmin etsiä optimaalista ratkaisua kuhunkin tilanteeseen. En ole kuitenkaan ihan vielä innostunut hankkimaan koko toppauspalasettiä itselleni.

Keskiviikkona oli sitten hammashuollon vuoro. Joitakin piikkejä oli, mutta ei mitään hälyttävää ja eläinlääkäri totesikin että 8kk väli raspauksissa oli tässä kohtaa ihan hyvä.
Kuvissa Totti rauhoitettuna - ja virkoamassa maneesikävelyllä. :)

Käytin rauhoitusta hyväksi myös klippauksen viimeistelyyn, kun sattui olemaan sopivasti aikaa odotellessa Totin heräilyä tallilla ja klipperi oli vielä meidän käytössä. 

Torstaina tein lyhyen, kevyen liikutuksen maneesissa jotta ehdimme pikkujouluharjoitusten alta pois. Ja lupasin pyhästi etten ratsasta enää "kello kaulassa", ei meinaan ollut oma keskittyminen aivan kohdallaan. 

Perjantaina hevoset olivat tulleet aikaisemmin sisään huonon kelin vuoksi, joten kävin illalla taluttelemassa Tottia hetken aikaa maneesissa. 

Lauantaille oli suunniteltu maastoilua mutta seudulla kävi pienimuotoinen syysmyrsky koko päivän joten maneesi veti puoleensa. Näin mukavuudenhaluiseksi sitä sitten tulee maneesitallilla! ;) Olin suunnitellut että voisin virittää maneesiin jonkun mini-ristikon mutta pidin kuitenkin puomit maan tasalla kun maneesissa oli sen verran muuta menoa. Laitoin siis viuhkan malliset ravipuomit ja menin niitä muutamia kertoja kun osuivat sopivasti kohdalle. Tuosta ratsastuksesta jäi paljon parempi mieli kun torstaista! Yritin keskittyä mahdollisimman hyvin tiistaina tunnilla treenattuihin perusasioihin.

Eilen illalla menin vielä takaisin tallille, koska ohjelmassa oli tallin 20-vuotisjuhlat ja samalla pikkujoulut. Maneesissa nähtiin muutama esitys - pienten junnujen näytelmästä poniratsukon kür-ohjelmaan, neljän mustan hevosen katrilliin ja loppuhuipennuksena tallin seniori, 33-vuotiaaksi kääntyvä new forest- ruuna tuotiin maneesiin kunniavieraan ansaitussa asemassa. Esitysten jälkeen meno jatkui vielä pienemmällä porukalla, ja hauskaa oli sen verran että huomasi olosta vielä tänä aamuna!

Tälle päivälle en ollut suunnitellut mitään erityistä ohjelmaa, ja kun tallikaveri kyseli mukaan käyntimaastoon niin päätin lähteä kun kelikin näytti todella hyvältä. Kiersimme vajaan tunnin mittaisen jo tutuksi muodostuneen lenkin joka kulkee ison tien yli, osittain metsäpoluilla ja muuten hiekkatiellä. Lenkki meni tosi hyvin, eli siitäkin jäi taas hyvä mieli! Tiedä sitten onko syynä kaamosmasennus vai mikä, mutta olen ottanut viime aikojen vastoinkäymiset turhan rankasti ja ruvennut epäilemään kaikkea omaa tekemistäni. Pitäisi vaan lähestyä asioita positiivisesti ja päättäväisesti, siten että seuraavalla kerralla menee paremmin. Jospa tämän viikon onnistumiset kantaisivat taas eteenpäin! 

Tässä siis melko normaali viikko, eli neljävuotiasta on liikutettu neljä kertaa + nuo talutteluhetket siihen päälle. Jos jotain niin torstain kiireratsastuksen olisin voinut vaihtaa juoksutukseen niin olisi tullut vielä enemmän vaihtelua. En kuitenkaan halua juoksuttaa kovin tiheästi ja viime viikolla tuli juoksutettua pari kertaa "kuurina". Myös maastoilua haluaisin vielä enemmän ohjelmaan, valitettavasti tallin viereinen pelto on kärsinyt sateista sen verran ettei sinne ole juurikaan menemistä tällä hetkellä. Siitä saisi helposti yhden maastokävelypäivän viikkoon riippumatta siitä onko maastoseuraa juuri sopivasti saatavilla. Pakkasia ja lumia odotellessa, ja etenkin lumen tuomaa valoa! 

Hyviä pikkujouluja kaikille lukijoille, toivoo Totti!

Hieman jännitystä ja uuden oppimista

Putoamistani seuraavana päivänä oli tarkoitus tehdä pieni lenkki pellolla. Pelto oli kuitenkin litimärkä joten kävimme pienen maastolenkin tallikaveriratsukon kanssa. Ja mukavasti meni!

Sitten Totti hierottiin viikonloppuna, ja viime viikko olikin kalenterissa lomaviikko. Pari kertaa juoksutin juoksutusringissä ja totesin huoltotoimien auttaneen - Totti liikkui halukkaasti ja pyöreänä liinassa. Toissapäivänä kun pyysin sitä laukkaamaan liinassa, nousivat laukat ilopukkien kera ja siitä laukka jatkui todella hienona, pyörivänä ja tarmokkaana. Olisin voinut katsella sitä koko päivän!

Eilen oli sitten ensimmäisen lomanjälkeisen ratsastuksen vuoro. Oikein harmitti kun tunnistin mieleen hiipineet ajatukset - ratsastamaan meno jännitti! Vaikka kuinka olin järkeillyt mistä putoaminen johtui niin silti takaraivossa kolkutteli pahaenteinen mitä jos...se lähtee, pukittaa, säikkyy, olen itse kireänä kuin viulunkieli...

Ratsastus meni kuitenkin kivasti, en osannut pyytää aivan parasta suoritusta itseltäni enkä hevoselta mutta joka tapauksessa aivan kelpo liikutus maneesissa. 

Satula tosin aiheuttaa taas hieman huolta sillä ennen lomaviikkoa todettiin Totin liikkuvan iloisemmin kun satulan alla on karvaromaani. Alan hieman lannistua kun satulaa on säädetty jo muutamaankin kertaan kesän jälkeen. Eli tilanne vaatii taas huolellista tarkastelua jonkun taitavamman toimesta - jos satula kinnaa lavoista niin mistä se johtuu? Onko syynä väärä leveys, vääränlaiset lisätoppaukset vai mikä ihme?

Koska Totti klipattiin jo lokakuun alkupuolella, alkoi toinen klippaus olla ajankohtainen. Hetken mietittyäni sain päähänpiston, miksi en klippaisi itse tällä kertaa! Pohjalla oli kuitenkin lokakuun klippauksen yhteydessä tehdyt rajat joita pitäisi vain seurailla. Vuokrasin ystävältä klipperin ja hän tuli tänään paikan päälle kaveriksi (henkiseksi tueksi ;)). Totti oli aivan ilmiömäinen, niinkuin on klipatessa ollutkin tähän mennessä tosi kiltisti! Pienenpientä viimeistelyä jäi keskiviikkona raspauksen jälkeen tehtäväksi koska iltaruokinta-aika alkoi painamaan päälle ja halusin lopettaa kun molemmilla osapuolilla oli vielä hyvä mieli. :) Eli pariin päivään ei kannattane katsella työn jälkeä kovin läheltä, jos senkään jälkeen hetkeen.. ;) Näinkin hyvä onnistuminen nosti omaa mielialaa hurjasti - vaikken ole aivan PRO niin osaisinpa jatkossa hoitaa oman hevoseni parturoinnin (toistaiseksi tosin vuokrakoneen kera). 

Huomenna ohjelmassa on valmennustunti ja keskiviikkona sitten edellä mainittu hammashuolto. Odotan varsinkin huomista tuntia innolla, ja hammashuoltokin tulee varmaan ihan paikkaansa kun edellinen oli helmikuussa ja silloin ehdotettiin 8kk väliä. 

Perjantai kolmastoista päivä ja ensimmäinen maakosketus

Huh, taas liian pitkä tauko edellisestä postauksesta - pahoittelut! Syytän pimeää loka-marraskuuta sekä viime viikkojen turhan hektisiä työkuvioita.

Totti muutti sittenkin pari viikkoa sitten pihatosta tallin puolelle. Aiemmin niin nöyrä pikkupoika huomasi voivansa pomottaa kivaa ponikaveriaan ja otti tilaisuudesta vaarin. Ehkä pihatossa sittemmin tehty makuutilan laajennus olisi auttanut, mene ja tiedä, mutta sanoin heti ongelmien tultua että omasta puolestani se voi viettää talven tallissakin, joten pihattoon keksittiin toinen laumakokoonpano. Totti ei ole ikinä ollut levoton tallissa, päinvastoin tuntuu aina rakastavan omaa karsinaansa. Se siis muutti talliin ja tarhailee nyt nuoren pv-ruunan kanssa. Kaksi nuorta ruunaa tuntuvat olevan todella hyvin samalla aaltopituudella.

Otsikon aiheeseen jouduimme tänään - ehkä hieman yllättäen ratsastuspilates-istuntatunnin yhteydessä. Aikanaan kävin lainaratsuni Sampon kanssa muutaman kerran Aira Toivolan tunneilla ja kun Aira oli taas tulossa tallillemme, innostuin mukaan Totin kanssa. Istuntaharjoittelulle on meinaan kipeästi tarvetta tällä hetkellä.

Tunti meni hyvin viimeisille minuuteille asti. Sain keskittyä hengitykseen, kääntämiseen, hiukan siirtymisiin... Parit laukannostotkin otimme ja yritin kovasti laukassakin keskittyä hengitykseen, rintakehän asentoon, jalkojen rentoon aukikiertoon... Paljon on mietittävää taas tauon jälkeen. Vaikka muissakin valmennuksissa korjataan istuntaa, ovat nuo Airan mielikuvat ja ohjeet ihan omanlaisiaan.

Loppuraveissa tapahtui sitten se väistämätön ja jopa pelätty ensimmäinen putoaminen, kävi melko nopeasti! Jalustin lipsahti jalasta vähän vauhdikkaammin, niin että se osui Tottia pohkeen paikan taakse. Totti tietysti säpsähti sitä, väistäen painetta vastakkaiseen suuntaan. Tämä riitti sillä hetkellä horjuttamaan tasapainoani yllättävän pahasti. Totti hämmentyi tuosta vielä pahemmin ja alkoi pukittelemaan. Pukittelu ei tietenkään auttanut asiaa, jonkun pukin verran roikuin kyljellä mutta sitten oli menoa ja vuorossa maneesin pohjantarkistus. Paikallaolijat sanoivat tapahtuman näyttäneen siltä että olisin jäänyt hevosen jalkoihin, mutta ainakin vielä tuntuu siltä että osumat ovat vain ensimmäisinä maahan osuneissa kohdissa. Totuus nähdään varmaankin parin päivän sisällä kun mustelmat ovat tekeytyneet.
Luulen että Totti oli tapahtuneesta vielä hämmentyneempi kuin itse olin, olen toisaalta miettinyt parin läheltä piti- tilanteen jälkeen koska oikeasti tipahdan Totilta ensimmäisen kerran. Sehän kävi sitten maneesin seinien sisäpuolella, istuntavalmennuksen yhteydessä. Mikä todennäköisyys! Putoamisen jälkeen tein vanhanaikaisesti eli kun hevonen oli otettu kiinni toisesta päästä maneesia, kiipesin samantien takaisin satulaan ja kävelin sekä ravasin muutaman kierroksen ympyrällä. Mitään isompaa ei siis ainakaan ole rikki.

Jos jotain niin tämä saa toimia herätyksenä pitämään paremmin huolta omasta kunnosta ja joustavuudesta. Rautakanki ei meinaan suoristunutkaan takaisin satulaan, kun tasapaino oli kertaalleen mennyt. Ja mikä tärkeintä, jos haluan pitää hevosen joustavana ja elastisena, täytyy vaatia myös itseltään samoja standardeja!

Huomenna tehdään pieni lenkki pellolla tallikaverin kanssa (jos ei yön aikana ilmene suurempia kolotuksia) ja sen jälkeen Totti saa O.T.E- hierontaa. Raaskisinkohan mennä itsekin hierojalle lähiaikoina.. ;)

Valmennusta ja maastoilua

Menneellä viikolla tapahtui taas monenlaista: 

- Satulaa laitettiin hiukan, kaarta ei jouduttu vaihtamaan kapeampaan mutta satulaa vähän fyllattiin laittamalla 8mm toppauspalat kauttaaltaan. Nuoriherra hevonen on ilmeisesti vähän timmistynyt.

- Totti hyppäsi jälleen tallin ratsuttaja-harjoittelijan kanssa ja hyvin oli mennyt!

- Yllytyshulluna lupasin osallistua lauantaina vierailevan valmentajan tunnille

Lauantaina menin siis toiseen englanninkieliseen valmennukseeni, jonka piti espanjalainen Antonio Serrano Silva. Hän on käynyt pari kertaa aiemminkin valmentamassa tallilla ja ollut kovin pidetty. Alunperin meidän piti mennä toisen ratsukon kanssa samalle tunnille mutta valmentaja suositteli että pidettäisiin tunti lyhyempinä yksityistunteina. Tuo puolituntinen oli Totille aivan riittävä! Sillä oli pieniä keskittymisongelmia alkutunnista, eikä ollut ehkä ihan parhaassa terässään vaikka hyviä pätkiä tekikin. Tässä konkreettiset tunnilta jääneet asiat: 

- Aluksi kevyessä ravissa (n.10-15min), pehmeäksi ja pyöreäksi rauhallisessa ravissa jossa hevonen on hyvässä tasapainossa

- Sen jälkeen voi istua alas harjoitusraviin, alkuun vaikka ihan muutaman askelen / puolen ympyrän pätkiä, eli heti jos hevonen jännittyy niin vaihtelua takaisin kevyeen raviin. 

- Laukannostot kun hevonen on rauhallinen ja rento harjoitusravissa

- Kun laukassa joutuu vielä auttamaan takaosaa, voi laukan jälkeinen ravi olla vähän kiireistä. Eli laukannostojen välissä voi vaikka rauhoittaa tilanteen siirtämällä käyntiin. 

- Takaosan voimistaminen siirtymisillä (ravi-käynti-seis-käynti-ravi) 

Niin - ei siis mitään pyörän keksimistä uudestaan vaan aivan hyviä perusasioita. :) On nuo vieraiden valmentajien tunnit tietyllä tavalla omalta mukavuusalueelta poistumista, vaikka en kyllä tunnusta jännittäväni juurikaan tai ottavani paineita siitä miten menee. Se menee juuri niin hyvin kun sinä päivänä on mahdollista.. ;) Valmennusta edellisenä iltana sattui myös pieni varustetragedia, eli toisen ratsastussaappaani vetoketju hajosi! Olen nyt tottunut ratsastamaan saappaat jalassa niin tuntui kovin oudolta mennä tunnille turvakenkien ja minichapsien kanssa, mutta eipä sitä erilaista varustusta ehtinyt miettiä kun keskittyi olennaiseen. Ihana tallikaveri kuvasi tuntia kännykälläni, eli muutamat ratsastuskuvat ovat tuolta valmennustunnilta. 

Valmennustunnilla vahvistui näkemys siitä, että Totin syysloman ajankohta on välittömästi. Nyt on menty kolmisen viikkoa "kunnolla", toki välissä sopivasti vapaapäiviä ja esim. pellolla kävelyä. Alkava viikko on siis palautteluviikko - ihan täysin peltokävelyä, vapaapäiviä + ensi viikonloppuna hieronta. 

Tänään kävimme käyntimaastoilemassa mukavalla porukalla ja maasto meni jo paljon paremmin kuin viime kerralla! Ihan loppuvaiheessa pieni säpsähdys kun pakettiauto pääsi yllättämään. Viime maastoa ajattelin paljonkin ja itse asiassa oli lähellä etten tänään jäänyt kävelemään lähipellolle. Tein kuitenkin ajatustyötä sen kanssa että nuoren hevosen kanssa voi tullakin yllätyksiä, ja paras keino kohdata ne on lähteä luotettavassa porukassa rauhalliseen maastoon, aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä - tekemättä asioista turhan suurta numeroa. Ja olin oikeassa, Totti kulki luottavaisesti ja iloisesti, metsätiellä letkan ekana pitkiä aikoja. Jännittävin kohta maastossa tulee aina olemaan asfalttitien ylittäminen mennen tullen, senhän sanoo jo itsesuojeluvaistokin kun autot ajavat ohi 60-80km/h ja jotenkin pitäisi ylittää turvallisesti tie hevosen/hevosten kanssa eli ensin odottaa sopivaa hetkeä ja sitten reippaassa käynnissä yli. 

Jillan blogissa olikin juuri ihan loistava maastoilupostaus, oikein hyviä asioita listattuna. :)

Mukavia syysmaastoja kaikille lukijoille! :) 

Syksyisiä tunnelmia

Reilun viikon verran työt ja opiskelu haittasivat hevoselämää joten pääsin itse Totin selkään ihan pari hassua kertaa. 

Torstaina pääsin tunnille - nyt kun hevonen on ihan todella hyvällä mallilla niin oma huono kunto ja riittämättömyys puskevat esille. Tunnilla menimme myös hieman harjoitusravia ja säälittävää kyllä, vatsalihakseni ilmoittivat tästä vielä pari päivää myöhemmin..! 

Myös laukassa ongelma on nyt ihan täysin satulan päällä. Kun saan istunnan kuntoon ja annan Totin laukata, laukkaa se kauniisti pyörivää, rentoa laukkaa. Kun taas ensin varmistelen nostoa, ja sitten "sukellan" eteenpäin etuosan päälle. on laukka jotain ihmeellistä jännittynyttä kaahotusta. On se kumma juttu.. :D  Nyt pitäisi hakea tunnilla saatuja fiiliksiä itsenäisesti seuraavaan tuntiin asti. 

Myös maastoon ollaan päästy pariin otteeseen. Viikko sitten rämmittiin metsässä, paikoissa joissa Totti kyseli välillä onko tämä varmasti nyt oikea reitti... Mutta hyvin selvisimme siitäkin. Sen sijaan tähän mennessä ikävin maastokokemus oli eilen, kun iso puimuri rupesi äänekkääksi pellon puolella aivan hiekkatien vieressä. Siitä seurasi pomppimista, peruuttelua melkein ojaan, ja pieni syöksähdys kotia kohti. Onneksi matka pysähtyi turvallisen maastoseuralaisen luo eikä jatkunut asfalttitielle tai jopa sen yli. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta koko eilisen päivän morkkasin omaa reagointiani. Mikä ihme saa ihmisen jäätymään noin totaalisesti satulassa, ikäänkuin luovuttamaan tiukan paikan tullen! Jos olisin ripeästi auttanut pohkeilla niin peruuttaminen ojaa kohti olisi loppunut, kummankaan tasapaino ei olisi horjunut ja olisimme selvinneet paljon vähemmällä epäjärjestyksellä! 

Venyy.... kun kuvauspalkkio houkuttaa liikaa :D

Eli vielä on töitä paljon, etenkin oman pääkopan suhteen. Siinä mielessä estetunnit olisivat loistava juttu, koska hyppääminen opettaa samanlaista rentona mutta jäntevänä odottamista ja tarvittaessa nopeaakin reagointia. Ja onnistumiset kasvattaisivat omaa itseluottamusta sekä luottamusta hevoseen. Estetunneilla käydään toki mahdollisuuksien mukaan aina kun sopivia ryhmiä on tarjolla.

Nyt yritän käydä maastossa säntillisesti viikottain, jotta rutiinia karttuu lisää. Toistaiseksi en vielä lähde reissuun yksin, vaan ainoastaan mukavien seuralaisten kera. Onneksi niitä löytyy isosta tallista useampia. Maastot tuolla ovat kyllä mahtavat, niitä kolutessa menee varmasti hetki jos toinenkin. Bonuksena vielä tallin vieressä sijaitseva heinäpelto jonne voi hyvin mennä yksinkin mikäli maastoseuraa ei joskus löydy. Samalla pellolla otettiin tänään muutamia kuvia (kotoa mukaan raahattu kuvaaja :)) jotka ovat kuvituksena tässä postauksessa. 

Totti myös klipattiin taas, tällä kertaa klippauksen ajankohta oli huomattavasti parempi kuin viime talvena. Pihattoon on mukavampi laittaa klipattu hevonen joka ei valu hikeä - tai jota ei siis joudu pesemään ja kuivattelemaan lähes jokaisen ratsastuksen jälkeen. 

Tulevalla viikolla on suunnitelmissa jälleen satulan tarkistus. Satula on tuntunut nyt ryhdikkäämmältä kun siellä on alla lampaankarvaromaani, mutta olen kuullut että ilmatoppausten alla ei kuitenkaan suositella käytettävän mitään ylimääräistä joten tarkistetaan nyt toppaustilanne. Voi olla että nuori poika on timmistynyt sen verran että vaaditaan joko kaaren vaihto kapeampaan tai parin toppauspalan lisääminen. 

Ensi viikko menee todennäköisesti ilman oman valmentajan tuntia, joten mietin kuumeisesti uskaltaudunko mukaan vierailevan valmentajan tunnille viikonloppuna. Tähän se sitten menee kun valmennuksia on tarjolla, tulee kuitenkin houkutus osallistumiseen.. ;) 

Ensimmäinen estetunti

Totti pääsi liikenteeseen sittenkin jo viime viikonloppuna, kun alkoi olla niin pirteä ja silmän tilanne vaikutti pysyvän täysin vakaana. Lauantaina irtojuoksutin hetken juoksutusympyrässä, ja sunnuntaina kiipesin selkään. Nuoriherra hevonen oli sen oloinen ettei meinannut nahoissaan pysyä kun suuntasin kentälle iltahämärässä. Mietin alkuun pitäisikö mennä maneesin seinien sisäpuolelle mutta kuulas alkusyksyn ilta ja tyhjä iso kenttä olivat vaan liian houkutteleva yhdistelmä! 

Ratsastaessa Totti oli itse asiassa juuri sellainen kun on haettu - energinen, liikkui itse eteenpäin, mutta energia oli kanavoitavissa juuri työntekoon eikä ylimääräiseen hörhöilyyn. Taas hyvä muistutus siitä että lomaviikot tulevat joskus hyvin paikkaansa. Tein reippaan perusliikutuksen (alle 30min + alku-ja loppukäynnit), taivuttelua ja temponmuutoksia kevyessä ravissa, muutamat sujuvat laukat, ja se siitä. Kiitokset, loppukäynnit maastakäsin ja talliin! :)

Maanantain olin jättänyt vapaapäiväksi kun silloin piti olla kengitys. Kengitys siirtyi kuitenkin ensi maanantaille. 

Eilen tiistaina oli valmennuspäivä. Olin jättänyt itseni ensin puomi/pikkueste-ryhmän ulkopuolelle kun en tiennyt silmäjutun tilannetta. Sittemmin ilmoittauduin sileän tunnille kun puomiryhmä oli jo täynnä, mutta tallilla selvisi että olinkin mukana ihan vastaavalla puomi/miniestetunnilla kuin alunperinkin piti. En ainakaan ehtinyt etukäteen stressaamaan -  olen meinaan aivan hillitön jännittämään nyt kun säännöllisestä hyppäämisestä on jo paljon aikaa! 

Tunti aloitettiin ravipuomeilla, ensin tiheämmin asetetuilla ja sitten harvemmin olevilla. Totti tuntui innostuvan jo puomeista, ravasi kyllä rauhallista ravia kunhan itsekin olin rauhallinen ja maltoin vaan odottaa. Sitten aloitettiinkin jo hyppääminen, tulimme ensin yksittäistä ristikkoa molempiin suuntiin. Huomasin jännittäväni vähän hyppäämistä, eli kun olisi pitänyt katsoa että Totti laukkaa kunnollista hyvää laukkaa, jähmetyin vaan odottamaan mitä tuleman pitää enkä reagoinut oikein. Tämä johti yhteen melkein- ohimenoon vaikeammassa oikeassa kierroksessa. Sitten sain jotenkin koottua itseni, kuuntelin vaan Karon neuvoja ja keskityin siihen hyvään laukkaan jolloin hypytkin paranivat. Lopuksi menimme myös kahden pienen pystyn sarjaa, joka meni jo oikein sujuvasti. Tämän jälkeen me jo lopeteltiin, kun muut hyppäsivät vielä vähän isompana samaa sarjaa. 

Huh, harmi ettei ole kuvamateriaalia, vaikka veikkaampa kyllä että kuvissa olisi näkynyt lähinnä ratsastajan kauhistunut / tuiman keskittynyt ilme... :D 

Oli kyllä tosi kiva tunti, ja juuri näitä "tätiestetunteja" tarvitsen jatkossakin että oma itseluottamus taas rakentuu! Olen kuitenkin onnellinen että tallilla oleva ratsuttajaharjoittelija alkaa hyppäämään Totin kanssa säännöllisesti, ettei hevosparka ole ihan oman sähläykseni varassa. Itse voin sitten käydä mahdollisuuksien mukaan harrastamassa estehyppelöitä tuntien merkeissä. 

(Sairas)lomaviikko loppupuolella

Viikko meni täällä vähän niinkuin sumussa. Metacamia Totille aamuisin ja pientä jännitystä siitä mihin suuntaan ollaan menossa silmän kanssa. Pyysin eläinlääkärin paikalle vielä täksi aamuksi, niin että voisin olla viikonloppuna mahdollisimman rauhassa eikä tarvitsisi arpoa onko se nyt parempi vai ei. Kun yrittää olla hyvin kartalla tilanteesta, on yliherkkyys kuitenkin aika lähellä. Ja Totti on aika herkkä silmänsä kanssa (Ts vaikea katsoa tilannetta ei-ammattilaisena kun hevonen ei anna tarkastella kovin läheltä), silmää on varmasti sorkittu aivan riittävästi sen mielestä.

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä että parempaan suuntaan ollaan menossa! Silmä oli aamulla juurikin sellainen mikä sen kuuluukin olla vähän yli viikko siirteen katkaisusta. Silmässä tapahtuu nyt paljon asioita eli tilanne elää, mutta ilmeisesti vaarattomalla tavalla juuri nyt. Jotain tuntemuksia tuosta toki voi tulla hevosellekin kun tilanne on muuttunut mutta ainakaan uveiitin oireet eivät ole edenneet! 

Metacam jätettiin nyt pois eikä tilanne mennyt päivän aikana huonommaksi. Viikon alussahan kipulääkkeen pois jättäminen sai aikaan tilanteen huononemisen seuraavan 12h aikana. Maanantaina laitettua silmälääkettä on myös vielä jemmassa jos näyttää menevän huonommaksi. 

Nyt tällä hetkellä lähinnä odotellaan mitä tuleman pitää. 

Totti ei ainakaan vaikuta kipeältä. Sillä on energiaa, se syö hyvällä ruokahalulla ja nukkuu, ja öisin riisuu myös huppuaan.. :)  jos nyt päästään eteenpäin ilman uusia komplikaatioita, voisi Totin ottaa normaaliin ratsastukseen pikkuhiljaa jo ensi viikon aikana. Nyt se on ollut pihatossaan ja olen talutellut tallin pihapiirissä ja harjannut päivittäin pesupaikalla. Eli aiemmin suunniteltu lomaviikko tuli pidettyä - joskin vähän ikävissä merkeissä! 

Kirjoitan tämän nyt ihan kännykällä kaikkia mukana eläneitä varten. Kiitos tuesta ja peukut pystyssä edelleen.. :)

Ei mennyt kuin Strömsössä

Ensinnäkin, ymmärrän että aina kun silmään jollain tavalla kajotaan, on se "ylimääräistä" jolla on riski aiheuttaa ärsytystä. Tätä tilannetta hillitsemään Totti sai viime keskiviikkona antibioottisalvan klinikalta. Sitä laitettiin tunnollisesti kolme kertaa päivässä, ja kerran päivässä Metacamia kuten viimeksi kirjoittelin.

Koska kipulääkettä ei pitänyt tarvita kuin mahdollisesti pari kertaa, jätin sen antamatta sunnuntai-iltana. Maanantaiaamuna vastassa oli vähän siristelevämpi silmä ja turvonnut alaluomi. :( No, Metacamit peliin taas ja soittoa klinikalle. Eläinlääkäri tuli tutkimaan Totin työpäiväni jälkeen. Tuloksena löytyi uveiittiin viittaavia oireita. 

Lääkitystä muutettiin - Totti sai silmäänsä atropiinia joka vaikuttaa useamman päivän ajan. Tuo lääke laajentaa pupillin eli tekee siitä valonaran. Siksi laitoin jälleen mustan "ufohupun" sen päähän. Myös kipulääkettä jatketaan. Loppuviikosta tarkistetaan tilanne uudelleen.

Olisin paljon mielummin ollut vain ylineuroottinen, mutta valitettavasti intuitio osui oikeaan. Nyt vaan toivotaan että tilanne menisi ohi tällä maltillisella lähestymistavalla kotihoidossa kuten eläinlääkärikin sanoi. Olin eilen jo henkisesti valmistautunut Helsingin reissuun mutta ainakaan vielä sille ei ollut tarvetta. 

Klinikkareissu silmäkontrollin merkeissä

Kerrankin aloin suunnittelemaan hyvissä ajoin syksyä - oli nimittäin tiedossa että silmäkontrollissa pitäisi taas käväistä Totin kanssa. Kyselin lähiklinikalta jo kesällä, oliko heillä oftalmologin käyntiä tiedossa ja ilahduin suuresti kun asia vahvistui. Helsingin reissuun hevosen kanssa olisi mennyt huomattavasti kauemmin! 

Keskiviikkoiltapäivänä suuntasimme 30 km päähän lähiklinikalle. 

Totin silmä (tai oikeastaan molemmat, vertailun vuoksi) tutkittiin ja todettiin ettei linssivaurion aiheuttama paikallinen kaihi ole juurikaan edennyt, ja silmän sisäosan tilanne on rauhallinen. 

Olin ajatellut että trauman hoidossa asennettu sidekalvosiirre olisi paikoillaan "aina", kun joskus puhuttiin että sen poistosta voi seurata ongelmia. Sen osalta näytti kuitenkin siltä että siirteen varsi jäi jopa vähän "kinnaamaan" kun Totti räpäyttää silmiään sopivasti. Oftalmologin suosituksesta tuo siirteen varsi päätettiin katkaista samalla käynnillä ja samalla rauhoituksella. Nyt kun verisuonet on katkaistu, niin siirre keskellä silmää lähtee surkastumaan ajan kanssa. 

Onneksi en tiennyt operaatiosta etukäteen, olisin ehkä stressannut!

Siirteen katkaisu meni hyvin ja kotiin saimme antibioottisalvan jota laitetaan nyt vielä viikonlopun yli 3 kertaa päivässä. Myös kauhuskenaario silmän pienestä aristuksesta piti paikkansa, joten jouduin pyytämään jälkikäteen myös kipulääkereseptin. Tänään silmä näytti onneksi jo rauhallisemmalta kuin eilen joten toivotaan ettei nyt vaan tulisi mitään komplikaatioita! Totti ei juurikaan arvosta salvan laittoa ja on jo oppinut minkä takia yhtäkkiä ramppaan tallilla aamuin illoin... Täytyy ottaa huomenna aamulla paremmat lahjukset.. ;) 

Tämä oli nyt periaatteessa viimeinen määrätty silmäkontrolli - tosin jatkossakin kontrollisuositus on vuosittain, kaihin etenemisen varalta ja tietysti aina jos tulisi ongelmia. Mutta paperissa luki taikasana parantunut. Eli nyt tilanne pysyy toivon mukaan vakaana - vaikka kaihin etenemistä kovasti ennustetaan, niin ainakaan tässä vuoden mittaan ei ole tapahtunut mitään radikaalia. Ja siirteen varren katkaisu vapautti jopa vähän lisää näkökenttää käyttöön!

Alla kuva silmästä heti operaation jälkeen: punaisesta kohdastahan meni aikaisemmin "varsi" silmänurkkaan. Koska verisuonet on katkaistu, on näkyvissä punaisuutta joka häipyy myös ajan kanssa.

Viime päivät ovat siis menneet taas lääkitessä, onneksi olen saanut tallilta apuja päivälääkkeen antoon niin sen saa ajoitettua vähän fiksummin. Nyt on pieni deja vu- tunnelma kun viritän viikonloppuaamuksi herätyskellon soimaan ajoissa aamulla ja pomppaan samantien tallireissulle silmälääkinnän takia.. *haukotus* Sunnuntaina on onneksi kisahommia, niin lääkintä menee siinä sopivasti matkan varrella.

Tallin ratsuttajaharjoittelija ratsasti Totilla nyt loppuviikosta ja tykästyi siihen kovasti! Olen tilanteesta oikein onnellinen koska syksyn kiireet vaan lisääntyvät - osaava apuratsastaja on siis oikein arvokas, varsinkin kun tiedän hänen työskentelevän oman valmentajan silmien alla. Suunnitelmissa on sileän menon lisäksi myös säännöllistä puomi- ja estetyöskentelyä. 

Vaikka kuinka aioin pitää tämän viikon peltomaastoilupainotteisena, niin sään haltiat päättivät toisin. Sadetta, tuulta ja jopa myrskyä. Keskiviikkona olisi ollut kiva keli mutta silloin Totti toipui rauhoituksesta. 

Tiistaina suuntasin maneesiin ekalle "perusratsastukselle". Oli niin luksusta mennä tuulettomassa hyväpohjaisessa maneesissa kun ulkona tuuli ja satoi. Ja oli ihan pakko ottaa pieni selfie. ;)

Palailen kuulumisiin taas heti kun taas ehdin. Syksy on saapunut joten tätä maneesissa menoa ja viikonloppumaastoilua tämä meno taitaa olla tästä lähtien!

Alla vielä loppukevennyksenä Totin ja tallikissan herkkä hetki viime viikonlopulta. :) 

Hevosjoogaa - luento ja valmennus

Tässä nyt heti tuoreeltaan lupaamani raportti hevosjoogasta. :)

Olin kuullut jo aikaisemmin hevosjoogasta, kun lähiseudulla oli keväällä ensimmäinen klinikka. Silloin kiinnitin huomiota mainokseen - ajatus tuntui kiinnostavalta lyhyen kuvauksen perusteella, mutta oli muita kiireitä joten ohitin ajatuksen osallistumisesta. Kehuja kuitenkin kuului puskaradion välityksellä ja näkyipä pari lehtijuttuakin aiheesta (mm. Hevoset ja Ratsastus 4/2015 sekä Hevosurheilussa jonka kyseistä numeroa ei valitettavasti ole enää minulla tallessa). 

Heinäkuun lopussa sain tiedon että hevosjooga-opettaja Visconte Simon Cocozza olisi tulossa uudelleen Suomeen, ja sillä reissulla myös nykyiselle kotitallille. Ohjelmaan kuului teoria/demoklinikka perjantai-iltana toisella lähistön maneesitallilla, sekä mahdollisuus osallistumiseen tunnille nyt tänään lauantaina aamulla. Koko setin hinta oli verrattavissa ns. keneen tahansa vierailevaan valmentajaan, joten hetken mielijohteesta ilmoitin meidätkin mukaan. 

Yllä linkitetyn artikkelin lisäksi tietoja löytyy esimerkiksi hakusanalla core correction. Valmentaja Visconte Simon Cocozza on italialais-brittiläinen joka asuu ja työskentelee Ranskassa ja kilpailee hevosillaan GP-tasolla (H&R 4/2015). 

Olen melko innokas käymään luennoilla, esimerkiksi hevosfysioterapeutti Heli Hyytiäistä olen käynyt kuuntelemassa jo useampaan kertaan. Luennot ja demot herättelevät uusia ajatuksia ja muistuttavat mieleen jo tiedossa olevia, mutta arjessa helposti taka-alalle jääneitä pointteja. 

Tässä artikkelissa on oikeastaan tosi hyvä tiivistelmä asioista joista demossa puhuttiin. Harjoitukset pohjautuvat mm. joogaan, pilatekseen ja balettiin. Liikkeet mobilisoivat ja venyttävät hevosta, vahvistavat selän käyttöä jotta esim. Kissing Spines- tyyppisiä ongelmia ei tulisi myöhemmin. Perusliikkeet sopivat kaikille hevosille nuoresta vanhempaan kisahevoseen. Tavoitteena tässäkin on hevonen joka ei liiku pelkillä raajoillaan vaan käyttää myös selkäänsä mahdollisimman hyvin. Ei siis välttämättä mitään aivan uutta ja mullistavaa vaan aivan FEIn kouluratsastusprotokollan mukaista, mutta erilainen lähestymistapa ja setti harjoituksia.

Demoklinikalla oli kolme ratsukkoa - ensin nuori hevonen jonka kanssa käytiin läpi perusliikkeet 1-4, sen jälkeen esteratsukko joka hyppäsi monen kavaletin + yhden isomman esteen jumppasarjaa, ja viimeisenä jo vaativia koululuokkia kilpaileva ratsukko. Myös esteratsukolta pyydettiin lähestymistä ensimmäiselle esteelle rentona ja rauhassa, pitkässä muodossa - tavoitteena että hypyssä se alkaa käyttämään selkäänsä paremmin ja näin ollen nostamaan säkäänsä ylemmäs. Viimeisen demoratsukon kanssa tehtiin mm. harjoitusta jossa se ensin ravasi rennosti mahdollisimman pitkässä muodossa, pää alhaalla, ja siitä nostettiin hetkellisesti "kisamuotoon" ja keskiraviin, josta rentoutettiin taas alas. 

Allaolevalla Youtube-videolla esitellään perusliikkeet 1-4. 

Tuon videon katselun jälkeen vähän jännitti miten ketterästi suoriudumme 4-vuotiaan suomenratsun kanssa valmennuksesta. :)

Meitä oli tunnilla neljä ratsukkoa, määrä ei mielestäni ollut liikaa. Esitiedot oli lähetetty suomalaiselle järjestäjälle jo aikaisemmin ja hän oli välittänyt tiedot eteenpäin Visconte Simon Cocozzalle. Lyhyiden esittelyjen jälkeen aloitimme ensimmäisen harjoituksen, eli estetolpan ympäri volttia käynnissä, tavoitteena taivuttaa hevosia mahdollisimman hyvin niin että hevonen venyttää turpaa alas. Kun hevonen myötää niin ratsastajankin on toki tarkoitus myödätä samantien. Taivutusta liioiteltiin, jopa ajatuksella että turpa koskisi hiekkaan saakka. Samaa harjoitusta tehtiin myös ravissa, ja tietysti molempiin suuntiin. Valmentaja huomautti liian suurista volteista lähes kaikille. Tämä harjoitus tuntui vielä suht helpolta, Totti alkoi taipua hyvin ja rennosti ja ravasi myös pitkät sivut samaa rauhallista ravia eikä lähtenyt kiihdyttelemään. 

Toisena harjoituksena oli pohkeenväistö pituushalkaisijalta uralle. Tämäkin mielellään hyvin taipuneena, matalassa muodossa, todellakin hevosta jumpaten eli jopa niin että takaosa johtaa etuosaa. Ensin taas käynnissä ja sitten ravissa. Vaikka olemme saaneet koulutunneilla mukavia onnistumisia raviväistöissä niin tänään ne tuntuivat vaikeilta varsinkin kun oikea pohje oli väistättävänä apuna. Ekalla kertaa Totti ratkaisi tilanteen jatkamalla tyynesti suoraan eteenpäin. Hieman hävetti... Mutta kyllä niitä hyviä rentoja väistöpätkiäkin tuli onneksi, vaikka jäimme vielä kauas videolla näkyvästä mallisuorituksesta!

Kolmas harjoitus eli käännös etuosan ympäri niin että etuosa polkee paikallaan ja takaosa astuu ristiin, oli myös hieman hankala meille. Tämän harjoituksen ajatuksena on muuten vahvistaa nimenomaan sitä kohtaa selästä minkä päällä ratsastaja istuu! Tämäkin harjoitus aloitettiin taivuttamalla ensin hevosta sisälle, ja sitten väistättämällä takaosaa poispäin taivutuksesta. Ajatuksena, että kun hevonen antaa kunnolla periksi (ts. laskee taas päänsä ja kaulansa) niin palkintona kävellään pois harjoituksesta. Tässä meillä oli pieni "baby moment" eli kun olin saanut muutamia onnistumisia vasemmalla pohkeella väistättäen ja yritin tehdä toiseen suuntaan, alkoi Totti vain peruuttelemaan. Tässä kohtaa itse valmentaja kiipesi hetkeksi Totin satulaan - kyllä suomiruunan harmaat aivosolut raksuttivat kun vieras miesratsastaja näytti hyvin pehmeästi ja kiltisti, mistä onkaan kyse. Totti sai kiitosta herkkyydestään ja hoksasi kuvion kyllä aika lailla samantien. Todennäköisesti siis meidän ongelmat ovat nyt kiinni lähinnä omasta vinoudestani - niinhän se on, niin kovin usein!

Tällä kertaa emme ehtineet videolla näkyvään nelosharjoitukseen asti. Valitettavasti en myöskään saanut kuvamateriaalia tunnista - jostain syystä vapaat kuvaajat olivat kortilla yhdeksältä lauantaiaamuna. ;)

Harjoituksia olisi suositeltavaa tehdä alkuun vaikka joka päivä 20 minuutin verran ratsastuksen alussa. Parin viikon päästä pitäisi olla selkeitä vaikutuksia havaittavissa. Mielestäni tunnin aikana Totti rentoutui hyvin ja uskon kyllä että harjoitukset toimivat hyvin hevosen jumppaamisessa. Muutamassa kohtaa huomasin kompensoivani vaikeuksia omalla istunnallani turhan paljon, joten voisin ajatella tekeväni etenkin alkuun maneesissa niin että saan vilkuiltua peilistä myös omaa asentoani. Ajatuksissa on siis testata joogatreeniä kuuriluontoisesti ja vaikka ihan säännöllisesti - aika näyttää. Mikä tahansa ajatus joka on poissa normaalista "keventelyä, muutama siirtyminen ja laukkojen nosto"- matkustelusta johon on liian helppo sortua, on plussaa... :) Toki jatkamme myös oman valmentajan tunneilla normaalisti, ja yritän päästä syksyn/talven aikana myös jonkun kerran Aira Toivolan ratsastuspilatekseen jos vain hän käy tallilla sopivasti. Tuntuu nimittäin siltä että sille olisi nyt tarvetta!

Kotiutumista maneesitallille

Nyt Totti on ollut reilun viikon maneesitallin puitteissa. Kuten aiemmin mainitsin niin viime viikko meni kisavalmisteluihin eli Totti oli ratsutuksessa. Nyt on sitten arki alkanut ja pääosin ratsastan sitä itse - tunteja säännöllisesti, ratsutusta tarpeen mukaan ja katsotaan mikä muodostuu sopivaksi rytmiksi.

Maanantaina kuuntelin työpäivän aikana sateen ropinaa, mutta tallille mennessä sää oli jo selkeytynyt. Tallin vieressä oleva iso heinäpelto näytti houkuttelevalta. Hokinreiät oli sopivasti putsattu jo lauantain orikavalkadin takia, joten päädyin laittamaan hokit varmuuden vuoksi että pääsisimme kiipeilemään pellon mäkisiä kohtia. 

Teimme pellolla vajaan tunnin käynti"maaston" ja muutaman kerran laskeuduimme alamäkeen jokirantaan asti ja kiipeilimme ylämäkeen. Totti vähän jännittyi jokirannassa (joen toisella puolella on ollut lehmiä laitumella ja epäilen että ammut saattavat vieläkin olla siellä vaikkei niitä näkynyt) mutta oli kuitenkin kuulolla vaikka välillä tuntui dynamiittitynnyriltä. Mäessä se yritti välillä lintsata siirtymällä raviin, mutta siirsin sen aina rauhallisesti käyntiin. 

Katselin maisemia, fiilistelin ja muistelin sitä aikaa kun olimme saman tallin puitteissa Totin emän Viivin kanssa. Silloin Totti oli vasta pikkuvarsa. Sen kanssa on opeteltu hevosen elämää samalla tallilla. Talutus, pesupaikka, iltaiset harjaushetket, suitsien sovitus, parit näyttelyreissut.. Vaikka jossittelu on turhaa, mietin välillä miten elämä olisi mennyt jos Totti olisi jäänyt asumaan koko ajaksi tuonne. 

Kyllä se menee kuitenkin niin että joka tallille on aikansa ja paikkansa. Kun kaveri tarjosi edullista kotitallipaikkaa oman varsansa kaverina ja tiesin huolenpidon superhyväksi - tottakai kannatti viedä. Kun halusin että Tottia ajetaan säännöllisesti ja apuja ajohommiin, tuntui hyvältä ajatukselta siirtää se pysyvämmin tallille jossa ajo-opetuskin oli tehty. Sisäänratsastuskin oli luontevaa tehdä samassa paikassa. 

Ennen viime vuodenvaihdetta aloin sen sijaan toden teolla haikailemaan "kotiinpaluuta" tutun valmentajan valmennuksiin. Tiesin tasantarkkaan minkälaisen ratsun Totista haluan - koulupainotteisen, herkän ja pehmeän, tunsin kuinka ruosteessa itse olin ja tiesin kuka pystyisi auttamaan tilanteessa eteenpäin ratsukon molempia osapuolia. Ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. 

Silloin maneesitallin vuokra hirvitti ajatuksena joten sijoitin Totin ystäväni pikkutalliin lähistölle, ja Totti oli vain muutamia pätkiä maneesitallilla valmisteltavana laatuarvostelukarsintoihin. 

Jälkikäteen laskeskeltuna maneesitallin vuokrat + säännöllinen ratsutus esimerkiksi kerran viikossa olisi ollut järkevämpi, ehkä jopa halvempi ratkaisu kuin nuo tehopätkät + pikkutallin vuokra. Mutta oli tuo pikkutallikin aivan ihana paikka, ihanat isot karsinat, hyvä hoito ja tuttu pieni porukka. 

Vaikka välimatkaa ei ollut paljon, meni tunneilla käymiseen aina yllättävästi aikaa. Ensin selvitin saanko avomieheltä vetoauton, onko lainatraileri käytössä (yleensä oli vapaa mutta on toki kohteliasta selvittää), mihin aikaan pääsen lähtemään töistä ja saanko tunnin sellaiseen ajankohtaan ettei tule kiire. Hain trailerin, ajoin pikkutallille, pakkasin tavaroita ja lastasin hevosen, ajoin maneesitallille, laitoin kuntoon, ratsastin, varusteet pois ja autoon, hevonen traileriin, ajoin takaisin pikkutallille, tavarat autosta satulahuoneeseen ("laitan siistimmin huomenna") ja hevonen talliin, vein trailerin pois ja ajoin kotiin. Näihin tuntui menevän aina koko ilta vaikka välimatkat eivät olleet pitkiä! 

Tuota muistellen oli eilen ihan epätodellisen helppoa ajaa tallille suoraan töistä omalla pikkuautolla, mennä valmennukseen, hoitaa hevonen kunnolla tunnin jälkeen ja tämän kaiken jälkeenkin olin vielä ihmisten aikaan kotona. Mitään kulttuurishokkia isosta maneesitallista ei ole ainakaan vielä tullut, siellä on niin kiva tuttu porukka! Siihenhän se vapautunut aika sitten menee, kun jää kerta toisensa jälkeen rupattelemaan tuttujen kanssa.. ;) Totti asuu tallin vanhassa lisärakennuksessa pienessä pihatossa, eli ainakin tarhaa siivotessa saan yleensä rauhallisen hetken. 

Tarhansiivouksen apulainen

Eilinen valmennus oli taas superhyvä. Täytyy muistaa että viime viikon ratsutuksella on varmasti vaikutusta. Se liikkui hyvässä muodossa, oli jo paljon reippaampi kuin kesällä ja sain taas maistella minkälaista ratsastuksen kuuluisi olla. Samoja rentoja onnistumisia pitää hakea myös silloin kun ratsastan yksin, niin etten jää matkustelemaan ja haahuilemaan mummoravia. Samoin omaa kroppaa pitää nyt aktiivisesti kuntouttaa ja huolehtia säännöllisestä liikunnasta ratsastuksen ohessa. Aloitan tänään hierojakäynnillä, hieman hirvittää miten huonossa kunnossa etenkin niska-hartiaosasto taas on! 

Totin ruokintaa on nyt myös hiukan säädetty eli kauramäärää lisättiin (huikeaan litraan päivässä + kivennäisenä toimii Vixen Premium) ja sen lisäksi ostin pellavarouhetta. Nyt olen laittanut parina päivänä pienet pöperöt eli turvottanut pellavarouheen jonka sekaan laitan elektrolyyttiä, hieman ohraa (joka loppuu piakkoin) ja ihan ripauksen melassisiirappia koska aikaisemmin Totti ei oikein syönyt pellavamössöä sellaisenaan. Nyt se on kyllä niin villinä pöperöään kohtaan että taidan kokeilla seuraavaksi jo ilman melassia. Melassin ostin alunperin melassivettä varten ja nyt olen ollut vähän laiskempi laittamaan sitä kun Totti juo muutenkin todistettavasti hyvin, mutta ehkä sitten talvella tulee laitettua useammin.  

Loppuviikosta on taas edessä ihan uudenlaista ohjelmaa, eli hevosjoogaa! Perjantaina menen luennolle / demoon aiheesta, ja lauantaina on 4hlö ryhmässä tunti jossa opetellaan hevosjoogaa ratsain. Normaalisti en juurikaan harrasta vieraiden valmentajien valmennuksia koska olen sitä mieltä että asiantunteva kotivalmentaja on paras mahdollinen apu, mutta tämä kuulosti niin hauskalta ja erikoiselta ja osuu täysin omiin kiinnostuksenkohteisiin että ilmoittauduin mukaan, eikä hintakaan päätä huimannut. Saa nähdä mitä kyseinen italialainen herra meinaa nelivuotiaasta suomenratsusta.. Raporttia seuraa toivottavasti jo tuoreeltaan viikonloppuna. :) 

Ypäjän kisat ja 15 vuotta hevosenomistajana

Hoksasin yhtäkkiä että syyskuun alussa tuli täyteen 15 vuotta hevosenomistajuutta! Toki tuohon mahtuu yksi puolen vuoden tauko, mutta joka tapauksessa syyskuussa 2000 tamma Rusthållets Cassandra tuli taloon. Siitä on kuljettu pitkä matka. :)

Totti on asunut nyt tosiaan viikon verran isolla tallilla pihatossa, tällä hetkellä yhden kiltin poniruunan kanssa.

Viimeiset kolme päivää ovat menneet Ypäjällä Suomenratsujen kuninkaallisissa. Tuo on kyllä aivan ainutlaatuinen tapahtuma!

Ensin perjantaina oli kauden toisen kisastartin vuoro. Laittelin Totin valmiiksi aamulla ja sitten lähdimme ratsuttaja-Karon kanssa kohti Ypäjää, tähtäimessä he C:1, avoin 4-6- vuotiaille.
Tällä kertaa valmisteluissa oli haasteena myös harjan laitto, jonka osalta pääsin viimeksi pälkähästä. Onnistuin tekemään ranskanletin joka pysyi suht koht kuosissaan. Eli ehkä en leikkaakaan Totille ihan vielä ratsuharjaa.. ;)

Ypäjällä olimme aikataulussa mutta samassa verryttelyryhmässä oli yksi poisjäänti sekä nopeat tuomarit, joten suunniteltu lyhyt verryttely toteutuikin hyvin.. no, sopivan lyhyenä.
Rata meni tasaisesti, varsinkin raviosuus oli taas hyvä - laukassakin näytti jo paremmalta kuin viimeksi. Realistiseksi tavoitteeksi tässä 4-6-vuotiaiden porukassa oli asetettu 60% rata, toisen tuomarin pisteet olivatkin karvan vaille 60% - toisella taas muutaman prosentin vähemmän joten kokonaispisteet olivat 58,250%.

Tässä vielä video radasta:

Lauantaina sitten kävimme jälleen, kannatuksen ja kokemuksen vuoksi Ypäjällä orikavalkadissa isäpappa Vihi-Totin jälkeläisryhmässä. Taas aamulla samat valmistelut kuin perjantaina eli harjan laitto + tällä kertaa myös valkoiset pintelit ja varmuuden vuoksi myös hokit. Olin varannut aikaa reilusti kun en tiennyt minkälainen äheltäminen esim. hokeissa on, mutta se menikin varsin joutuisasti eikä tullut kiire. Mukavampi niinpäin!

Valmentaja kommentoi että Totti tuntui jo vähän väsyneeltä, meni kuitenkin hyvin ja siististi joukon kuopuksena. Vihi-Totin jälkeläisiä oli tänä vuonna esillä viisi, kaksi oria ja kolme ruunaa. Kavalkadissa esiintyi hieno ja varsin sopusuhtainen veljessarja.
Itse isä-Tottia ratsasti sillä aikanaan kilpaillut Minna Kauppinen. Yhteistyötä oli todellakin ilo katsoa! :)

Totti kavalkadissa

Isäpappa-Vihi-Totti

Olin Ypäjällä vielä sunnuntainakin, tällä kertaa ihan turistina ilman hevosta. Tuttuja näkyi paljon ja hienoja hevosia vielä enemmän. Katsoin mm. kouluratsastuksen kasvattajakisaa, estemestaruuksia, Kelmi Küria, laatuarvosteluja.. Monta "olisi kiva nähdä"-suoritusta jäi kuitenkin näkemättä kun joka puolella tapahtui samanaikaisesti. Mm. Totin ikätoverien laatuarvostelufinalistien estekoetta olisi ollut kiva käydä katsomassa mutta jotenkin meni aivan ohi kasvattajakisaa ja estemestaruuksia jännittäessä. Koulupuolen kasvattajakisan sijoitukset menivät erittäin hienolle ja hyvin valmistellulle hevosjoukolle - ja niitä jäi vielä runsaasti sijoitusten ulkopuolellekin. Toivottavasti Totti on mukana sitten parin vuoden päästä!

Expossa onnistuin olemaan shoppailematta eli rahaa meni vain ruokaan lauantaina ja sunnuntaina. Ruuankaan kanssa ei mennyt ihan putkeen - sunnuntaina havittelemani kalakeitto oli jo loppunut kun oli sopiva ruokahetki, joten päädyin ihan grillimakkaralle joka vei pahimman nälän.
Yksiä suojia katselin Just Dressagelta lauantaina, mutta sunnuntaina ei ollutkaan enää M/Cob- kokoa jäljellä joten jäi sekin hankinta tekemättä. Täytyy miettiä tilausta jossain vaiheessa jos jää vielä kaivelemaan, olivat kyllä tosi hyvän oloiset suojat! Tosin nyt tuntuu kyllä järkevältä säästää kaikki mahdolliset varat talven valmennuksiin, ja onhan se silmäkontrolli- klinikkareissukin tulossa ensi viikolla.
Ainoa akuutti tarve oli pellavarouheelle, sitä ei löytynyt paikan päältä mutta Biofarmin edustaja vinkkasi että Ypäjän Ratsuriihi on avoinna ja sieltä löytyisi varastosta. Kävinkin sunnuntaina vielä kisojen jälkeen Ratsuriihen kautta hakemassa säkin pellavarouhetta ja samalla uudet kolmipalakuolaimet vanhojen, jo vähän pureskeltujen tilalle.

Sunnuntaina kävin kotimatkalla myös tallin kautta, siivosin tarhan ja samalla rapsuttelin hyvin seurallista Tottia. Se ei näyttänyt olevan moksiskaan kahden edellisen päivän reissuista - päinvastoin kyseli mitä tänään tehtäisiin. Eilisen pidin kuitenkin vapaapäivänä ja tänään liikutan kevyesti, vähän kelistä riippuen. Nyt alkaa siis normaali arki uusissa kuvioissa - arki johon sisältyy enemmän omaa touhuamista kuin ratsutuskertoja. Toivon mukaan säännöllistä valmennusta, mukavia maastolenkkejä ja välillä toki rentoja lomajaksoja.

Pahoittelen muuten blogin pelkistettyä ulkoasua - voidaan sanoa sen uudistuksen olevan kesken. Aiemman palautteen (hankalaa lukea monta postausta peräkkäin) vuoksi luovuin Bloggerin tarjoamasta dynaamisesta ulkoasusta, mutta nyt pähkäilen vielä kovasti mitä tulee tilalle. Jotain kivaa ilman muuta.. :)

Ajohommia pitkästä aikaa

Kuten aiemminkin haaveilin. otin tämän viikon teemaksi ajohommat - aivan liian pitkän tauon jälkeen. Viimeksi Totilla oli ajettu viime vuoden puolella!

Pitkästä tauosta johtuen aloitin ensin ohjasajolla. Tai takaa-ajo olisi oikeampi termi - ajoin siis kuten varsaa ajettaisiin eli kävelin Totin takana. Kierreltiin ja kaarreltiin kentällä jokunen hetki, sitten hyvällä mielellä talliin.

Loppuviikosta laitettiin sitten kärryt perään pari kertaa. Tallissa mahtuu tosi hyvin valjastamaan käytävällä, ihan luksusta! :) Varsinkin ekalle kärrylenkille lähtiessä - juuri kun Totilla oli kärryt ja olimme lähtövalmiina niin taivas repesi kaatosateeseen! Onneksi kyseessä oli pieni kuuro joten odottelimme sitten hetken tallissa jotta pahin sade loppui. Tuolla kärrylenkillä tein yhden testikierroksen kentällä, ja sen jälkeen ajoin peltotien päähän ja takaisin. Totti jännittyi tilan kuivurin ohi mentäessä, mutta muuten meni tosi asiallisesti! Peltotiellä annoin sen hölkätä rauhallista ravia sujuvasti.

Sateinen ajolenkki

Toisella lenkillä, tänä aamuna, oli mukana tallinpitäjä-ystäväni jolla on enemmän taustaa ravipuolella. Ajoimme taas peltotietä, josta pääsimme sänkipelloille! Kierrettiin parin pellon ympäri, välillä myös "apukuski" ajoi. Totti oli jo rennompi ja rauhallinen, pärski tyytyväisenä monta kertaa.

Olen tosi tyytyväinen näihin ajokertoihin! Nyt uskallan taas luottaa Totin toimivuuteen ajossa vaikka taukoa olisi takana. En nyt ainakaan alkuun ota kärryjä maneesitallille, vaan jätän ne pikkutallille varastoon. Jos vaan ehditään vielä hyvään sänkipeltoaikaan niin tullaan sitten vaikka kopin kanssa kylään ajolenkkiä varten - nyt kun ollaan ensin kuljettu yli puoli vuotta valmennuksissa toiseen suuntaan niin suunta vaihtuu.. ;)

Totin on siis tarkoitus muuttaa huomenna valmentajan maneesitallille. Haikea olo jättää ihana pikkutalli, mutta kyllä me takaisin tullaan! Muutto tehdään siis nyt pitkälti ajankäytön näkökulmasta eli helpomman tunneilla käymisen ja ratsutuksen mahdollistamiseksi. Tuntuu siltä että Totti on nyt siinä kriittisessä vaiheessa, jossa tulen tarvitsemaan mahdollisesti paljonkin apuja. Puhumattakaan omasta ratsastustaidostani, joka kaipaa kipeästi valvovaa silmäparia. Ja onneksi kyseessä on tuttu paikka joten ristiriitaisista tunteista huolimatta olen myös hyvin innoissani!

Myös satulaa säädettiin maanantaina ja meno tuntui jo huomattavasti paremmalta - toki myös hierojan käynnillä lienee merkitystä asiaan.

Alle vielä näytteet kunnon kesämeiningistä, eli kun ratsastuksen jälkeen pesty hevonen tekee itselleen vielä selkähieronnan! :)