torstai 29. joulukuuta 2011

Treenausta tai ainakin fiilistelyä :)

Olen viime aikoina ollut vähän laiska Viivin ratsastuksen suhteen. On ollut toisaalta tietoinen päätös olla ottamatta stressiä, koska edelleen mennään pelkillä etukengillä (+kantahokit tarvittaessa), ilman maneesia, aika lailla kelien armoilla. Ei hevosta viitsi rasittaa huonoilla pohjilla tai ottaa riskiä liukastelusta kun maneesi on juuri valmistumassa. Onneksi tämä syksy on ollut armollinen hokittomuudelle.

Vaikka kelitkin olisivat sallineet niin työuupumus meinasi päästä niskan päälle. Tallilla oleminen on parasta terapiaa töiden jälkeen, mutta usein tuntui siltä että jos menen ratsastamaan eikä homma sujukaan niin on iso riski hermostumiselle eli sekä minun että Viivin jännitykselle. Ratsastus on myös silloin jäänyt varsin helposti - olen tyytynyt kävelyttämään tai rapsuttelemaan.

Toisaalta silloin kun olen kiivennyt hevosen selkään, niin on ollut 90% ajasta hyvä fiilis ja pieniä onnistumisen kokemuksia joten olen ihmetellyt mistä tämä "laiskuus" tai kohonnut kynnys on peräisin. Kahdella tunnillakin ollaan oltu "mammaloman" jälkeen ja siitä sain taas lisää särmää omaan ratsastukseen.

Syksyä 2010, pian tallinvaihdon jälkeen vierailevan valmentajan tunnilla
Delegoin Viiviä myös K:n sekä tallilla olevan harjoittelijan läpiratsastettavaksi samoihin aikoihin kun kaverin koirat tulivat hoitoon. Eli silloinkin tuntui siltä että nyt on liikaa juttuja, ei ehdi ratsastaa. 
Tuo taitavampien tekemä läpiratsastuskin tuntuu auttavan eteenpäin hurjasti. Eilen kun oli vapaata iltatallista niin laitoin Viivin rauhassa kuntoon ja menin väliaikaiselle kentälle. Mitään ihmeellisyyksiä en edes yrittänyt, vaan tavoitteena oli kevyt läpiratsastus - onnistui paremmin kuin hyvin! Viivi oli niin pehmeä ja mukava että olisin voinut ratsastaa vaikka pari tuntia yhteen menoon. Eli tällä kertaa piti oikein hillitä itsensä koska väliaikaisen kentän pohja ei ollut mitenkään ihanteellinen. Myös lainasatula oli parempi kuin oma satula, harjoitusravikin tuntui oikein helpolta - istuin vaan alas eikä siitä seurannut juoksemista tai jännittymistä vaan Viivi jatkoi rentoa ravia.

Jännityshetkistä pitäisi vielä päästä eroon. Toivon että omiin jännityksiin auttaa loppiaisviikonlopun joogakurssi (ja toki joogan jatkaminen kurssin jälkeenkin...), niin etten jää kädellä kiinni silloin kun tamma jännittyy ja menee "lukkoon". Silloin pitäisi vaan pyytää rennosti eteenpäin.
Myös satulan vaihto on edessä koska K:n mielestä nykyinen Sydneyn koulusatula työntää meikäläisen ihan väärään asentoon, taitaa olla eka kerta 11 vuoden hevosenomistajuuden aikana kun pääsen valitsemaan satulaa oman kropan mukaan. Aikaisemmin on ollut pakko valita se satula joka sattuu sopimaan hevoselle. Lainasatula-Albion vaikuttaa aika hyvältä, harmi että ne ovat suhteellisen hintavia.. Kukkaro ei tykkää ;)

Ja viime talvenahan tiineyden aikaan mentiin ilman satulaa kun mammalle ei enää mahtunut enää vanha Cliff Barnsbyn yleissatula. Ai että muuten kadun kesällistä satulanvaihtoa, kesällä kun näytti siltä että Viivi on levinnyt ihan älyttömästi varsan myötä niin hätäpäissäni vaihdoin CB:n leveämpään Sydneyhin mutta nyt vanha satula sopisi varmaan taas hyvinkin.


Kuvaa katsellessa oikein harmittaa ettei ole samalla tavalla lunta kun viime talvena! Noh, onneksi tulee maneesi niin ei ole huolta vaihtelevista pohjista vaan pääsee liikuttamaan säännöllisesti, ja tunneillekin säännöllisesti. Ajattelin aloitella hyppäämistäkin taas varovasti, kun Viivi tykkää siitä niin paljon. :)

tiistai 27. joulukuuta 2011

Kuka kukin on, sekä tiineyden muisteloita :)

Pelkkä blogin osoite tai otsikko eivät kerro mistä hevosista on oikeasti kysymys joten tässäpä hiukan lisätietoja.

Viivi- tamman oikea nimi on siis Lasolan Viivi. Tamma on syntynyt vuonna 2000, ja tässä on linkki sukutietoihin.
Viiviin tutustuin syksyllä 2009. Cassu-arabitamma oli kuollut toukokuussa, ja vaikka ratsastin tuttujen hevosia monta kertaa viikossa niin hevoskuume kaihersi mieltä. Sitten Cassun vanha vuokraaja laittoi viestiä hiljaisessa myynnissä olevasta suomenhevostammasta. Viivi oli iältään vähän "yläkanttiin" mutta kuulosti muuten niin sopivalta että laitoin sähköpostia omistajalle ja kyselin tarkempia tietoja. Ja sitten lähdin katsomaan. 
Ensivaikutelma oli hyvä, Viivi oli kiltti käsitellä ja tuntui siltä että pystyin rentoutumaan enkä edes jännittänyt vieraiden ihmisten seuraa. Laura-omistaja kertoili mielellään hevosesta, ilmapiiri oli varsin avoin. Menimme maastoon kentän huonon kunnon takia, mikä oli tuntunut etukäteen vähän hassulta koeratsastukselta mutta onhan se totta että maastokäytöskin on hyvä testata etukäteen. Lenkki meni hyvin, etenkin käynnistä sain todellisen WOU-elämyksen kun hevonen käveli oikeasti koko kropallaan. Katselin pörröistä harjaa ja hörössä olevia korvia, ja tuumailin itsekseni että tähän voisi vaikka tottua. :)

Toinen koeratsastus oli sitten vetisellä kentällä, tuntui siltä että olisi voinut paremminkin mennä. Mietin pääni puhki koeratsastuksen jälkeen, ja kun taloyhtiöön tuli vielä isoja remontteja samana talvena niin meinasin jo sivuuttaa koko hevoskaupat. Onneksi Viivin entinen omistaja tarjosi sitä ensiksi ylläpitoon talven ajaksi. Teimme hevoskaupat kuitenkin jo ennen ylläpitosopimuksen loppumista, mikä oli kaikille selkeämpää.
Viivi keväällä 2010
Huonoa onnea oli kuitenkin matkassa, ja seuraava kesä kului epämääräisten jalkavaivojen varjostamana. Koska astutus on ratkaisu kaikkiin tammojen kremppoihin (huom, ironia ;)) niin tein ison päätöksen Viivin astuttamisesta. Olisinhan kuitenkin astuttanut sen jossain kohtaa, niin miksi odottaa turhaan. Oriin mietinnässäkin kului hetki, ja päädyin hienoon ratsuoriin Vihi-Tottiin. Koska kotisiemennykset eivät onnistuneet pätevästä eläinlääkäristä huolimatta, niin vein Viivin elokuun alussa oriasemalle samaan paikkaan jossa orikin kävi hyppäämässä. Ja onneksi tuolloin tärppäsi, syyskuun alussa sain tietää tamman olevan kantava. :)

Viivi oli aktiivisessa ratsastuskäytössä koko tiineyden ajan, joskaan en hypännyt kuin pari hassua kertaa (pikkuesteitä). Talvella oma satula jäi kapeaksi - en tosin tiedä oliko vielä tiineyden vai lihaskunnon vaikutusta. Sen jälkeen ratsastin lähinnä ilman satulaa ja loppua kohti lähinnä maastossa, pitkiä käyntipainotteisia lenkkejä. Vaikka vauhti vähän hidastui niin Viivi lähti aina liikkeelle mielellään. Viimeisen kerran kiipesin selkään toukokuussa (n.2kk ennen laskettua aikaa), sen jälkeen siirryin taluttelemaan.
Kesäkuun alussa Viivi oli vielä laitumella "isojen varsojen" (1-3v) kanssa, huonolla kelillä hain sen talliin yöksi vaikka laitumella oli katoskin.
Viivi kevättalvella 2011

Yhtenä tavallisena tiistaiaamuna, 3vk ennen laskettua aikaa, syntyi sitten pieni orivarsa. Tuosta päivästä enemmän juttua aiemmassa kirjoituksessa. Pitkällisen mietinnän jälkeen varsa sai nimen Vilketotti. Tähän mennessä pikkupojun lempinimi on "tylsästi" ollut Totti - varmaan siksi että tuo oli esillä lähes jokaisessa nimiehdotuksessa. Yksi "työnimi" oli Viivin Totti, tästä tulee siis blogin osoitekin.


Yksi hullutus on tietty sekin, ettei meikäläisen pitänyt missään vaiheessa pitää itselläni kahta hevosta. Kummasti se takki kuitenkin kääntyi kun varsa oli maailmassa, ja päätin pitää oriin itselläni ennenkun ehdin hieromaan kauppoja mahdollisten ostajien kanssa.
Viivin kanssa oli siitosleasing-suunnitelma, mutta valitettavasti tamma ei tiinehtynyt. :( Nykyisessä tilanteessa menee kaksikin hevosta (priorisointia :)) mutta haluaisin että Viivi pääsisi tekemään lisääkin hienoja varsoja, ja itsellä ei ole realistisia mahdollisuuksia alkaa teettämään varsoja "huvin vuoksi" (ts. ottaa sitä riskiä että elätän edes väliaikaisesti KOLMEA hevosta vieraalla..). Joten pidän korvat ja silmät auki jos joku on kiinnostunut teettämään Viivistä varsan. Sinänsä toki ns. positiivinen ongelma, kun tamma on todettu terveeksi ja kunnon kohotus on hyvässä vauhdissa.. Kantakirjaus on kyllä isona tavoitteena, katsotaan josko päästäisiin sinne tänä vuonna :)

Kesä meni kohisten

Tässä nyt ensimmäinen osuus luvatusta kesäraportoinnista kuvien muodossa, ekan kuukauden ajalta.

Viivi 17pv ennen poksahtamistaan. Ei ole kovin ison näköinen? Selkeästi tiine mutta maha ei roiku. :)

Parin päivän ikäinen pikku-Totti unilla

Pieni "tapiiri" :)

Muutaman päivän ikäinen ryhdikäs pikkumies

Ja sieltä tullaan laukalla..

Ikää 10pv, ekat "isottelut" äiskälle

Vauhtivarsa

Vauhtivarsa, II

Kotitallin match showssa / 
tuomarin kommentteja: korkeajalkainen varsa, ilmeikäs pää, kaula saisi olla pidempi, matkaavoittava käynti ja tahdikas ravi :)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua kaikille!



Kaikille mahdollisille lukijoille oikein hyvää Joulua ja Uutta Vuotta!

Tarkoitus on päivittää uusia tekstejä ja kuvia ihan lähipäivinä jo joulun aikana, mutta aatonaatto on joka tapauksessa hyvä ajankohta joulutervehdykselle. :)

tiistai 20. joulukuuta 2011

Ihmeiden aamu

Hassua kirjoitella monta kuukautta jälkijunassa jostain tapahtumasta, mutta blogi-ajatus on elänyt mielessä jo pidempään ja jollain tavalla on kiva laittaa muistot "talteen" ja jakaa muidenkin luettavaksi.

21.6.2011


Viivi-tamman virallinen laskettu aika oli vasta heinäkuun puolella. Itse kun olin varsomistouhuissa ensikertalainen, niin aloitin hysteerisen tarkkailun jo touko-kesäkuussa. Lähdin jopa firman kesäjuhlista ajoissa pois, koska olin varma että jos yövyn 3h matkan päässä niin varsa tulee juuri sinä yönä. ;) No eihän se silloin syntynyt, mutta toisaalta ei mennyt enää montaa päivää.

Edellisenä iltana kun menin pitkän työpäivän jälkeen tallille hakemaan Viiviä laitumelta yöksi talliin, onnistuin samalla karkuuttamaan pari laidunkaveriponia. Juoksin ensin yhden ja sitten toisen ponin perässä, kunnes sain ponit sijoiteltua oikeisiin paikkoihin - toisen takaisin laitumelle ja toisen Viivin kaveriksi pihattotalliin. Tallissa ihan uupuneena aloin tarkistelemaan tamman nisiä ja takapään lihasten löysyyttä, ja olin suorastaan helpottunut kun totesin ettei ole mitään sellaisia muutoksia jotka viittaisivat pikaiseen synnytykseen. Näin ollen lähdin itse kotiin nukkumaan.


Yölläkään ei vielä tapahtunut mitään. Seuraavana aamuna yhdeksän aikaan kun olin töissä niin tallinpitäjä soitti ja onnitteli orivarsasta. Hevoset oli jätetty sisälle syömään aamuheiniään sateen takia, ja klo 7 ja 9 välillä Viivi oli pyöräyttänyt varsan ihan itsekseen. :D Jälkeisetkin olivat siistissä läjässä, kaikki oli tullut ulos. Varsa oli päässyt jaloilleen ja imemään, eli kaikki tuntui olevan hyvin.
Siinä tilassa en enää pystynyt keskittymään töihin joten hyppäsin autoon ja ajoin kamalaa kyytiä tallille. En oikein uskonut koko asiaa vielä.


Ja tällainen siellä tallissa odotteli..



Ruipelo, pieni, tummaharjainen läsipää orivarsa. Välillä pikkuinen kellahti nukkumaan:




Ja välillä taas ponnisti jaloilleen, mikä näytti aluksi aika kauhealta ja vaivalloiselta.
Vaivalloista oli myös töihin palaaminen parin tunnin tallireissulta, ja töihin keskittyminen kun koko ajan odotti tallille pääsyä.



Seuraavat päivät (työpäiviä lukuunottamatta) kuluivatkin pitkälti tallilla. Jopa juhannuksena hoidin tallivuorot eikä ollut pienintäkään tarvetta lähteä bilettämään. Oli niin ihanaa katsella Viiviä ja varsaa.

Tässä vielä kuva ensimmäisestä ulkoilusta, 12h ikäisenä:






Jatkoa seuraa.. kenties vielä pari juttu- ja kuvapostausta kesältä kunnes päästään "nykyaikaan" :)