lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kesä- ja kisakuulumisia

Ei mitään uutta auringon alla eli taukoja kertyy edelleen tähän bloggaamiseen. Tässä siis lyhyesti muutaman viime viikon tapahtumia.

Olin itse juhannuksesta viikon verran poissa maisemista, mökkeilemässä Tahkolla. Mitään ratsastusvarusteita en ottanut mukaan - periaatteessa vietän yleensä hevosettomia lomareissuja koska oma hevonen "syö" rahaa (ja ratsutuksia) myös lomareissun aikana. ;)


Nyt kuitenkin mielessä alkoi itää ajatus issikkamaastosta Tahkovuoren maisemissa. Maastoilu kun on ollut pienenä peikkona, niin mietin mikä olisi kivempaa kuin maastossa paineleminen turvallisen pienen issikan kanssa. Maastoreissu järjestyi lyhyellä varoitusajalla Tahko Areenalle ja parin tunnin lenkillä näki mukavasti maisemia. Ekalla laukkapätkällä olo tuntui melko huteralta juoksuhousujen ja lenkkarien kanssa, mutta kyydissä pysyi hyvin kun hieman rentouduin. Oli kyllä oikein hyvä "aivot narikkaan"- lenkki! Edellisestä issikkakyydistä oli jo vuosia aikaa, ja täytyy sanoa että tältä ratsulta löytyi reipas töltti paljon paremmin kuin edellisiltä.

Tahkon maisemissa

Reissussa ollessani Tottikin maastoili tallityöntekijän kanssa ja sain palautteeksi että "kyllä sun hevonen on ihan maastovarma, nyt vaan maastoon!" Tämän todistaakseen kyseinen kaveri "veti maaston" minulle ja Totille oman hevosensa kanssa. Jännitin kovasti alkuun ja heti lenkin alkajaisiksi tuli monille hevosille jännittävän sillan kohdalla pari autoakin vastaan vauhdilla, mutta kun siitä selvittiin niin aloin rentoutumaan. Ravissa Totti tuntui tosi reippaalta toisen hevosen perässä. Kun laukkasimme yhden metsätiepätkän, menin Totin kanssa ekana niin että saan säädeltyä vauhtia sopivaksi. Ja kuulin jälkeenpäin palautetta maastokaverilta että mentiin paljon reippaammin kun hän odotti. Ensimmäinen hevoseni, arabitamma Cassu harrasti aikanaan myös sivuloikkia mikäli oli aikaa haihatella tienvierustoja, siitä on kaiketi selkäytimeen jäänyt ajatus että reipas sujuva laukka olisi kaikinpuolin turvallisempaa. Laukkapätkän jälkeen lenkki jatkui pellonreunaa pitkin metsän läpi hiekkakuopille. Jo lenkin alkajaisiksi kävimme hiekkakuopilla kiipeämässä pienen mäen käynnissä, ja nyt oli ohjelmassa isompi mäki laukalla ylös. Ohjeeksi sain "harjasta kiinni ja tulet vaan meidän perässä". Ja sitten mentiin, Totti paineli mäen reippaasti ja innokkaasti.
Paluumatkalla piti kulkea taas pieni pätkä pellonreunaa ihan ison tien vieressä, siinä Totti hiukan jännittyi ja otti jopa pienen loikan eteenpäin.
Tuon reissun jälkeen olin aivan liikuttuneen tyytyväinen. Ajatella, miten iso peikko maastoilusta oli taas päässyt kasvamaan ja ihan turhaan!

Nyt olemme käyneet jo pari kertaa maastossa tuon kerran jälkeenkin, vielä luotettavien hevosseuralaisten kanssa. Kun kävimme uudelleen hiekkakuopilla, Totti pääsi hieman yllättämään. Käyntikiipeily oli sen mielestä aivan maailman tylsintä, näin kivassa paikassa! Se päästi aivan hillittömän vinkaisun, ja jonkinlaisen loikan tuloksena oli yhtäkkiä aivan poikittain polkuun nähden, etenemässä oikea lapa edellä. Suoristin sen rauhassa, ja ratsureima oikein puhkui intoa kiipeilyn jälkeen. Kyllä muuten "mäyräkoira" keräsi hyvin takaosansa alle niillä kierroksilla. ;)

Tämän päivän rauhallisessa maastossa menimme suuren osan matkasta vetohevosena. Puupäällysteinen silta oli nyt jännittävämpi kuin edellisillä reissuilla. Ihan selvästi Totti vähän jännitti ensimmäisenä kulkemista. Oli kuitenkin hyvin kuulolla ja rentoutui lenkin edetessä. Nyt kotiinpaluu pellonreunaa pitkin ei aiheuttanut enää ylimääräisiä sätkyjä.

Eli nyt vain ohjelmassa ahkeraa maastoilua vähintään kerran viikossa, aina kun on hyvin seuralaisia lähdössä maastoon. Käyntimaastoja, reippaita maastoja, kaikki käy! Totti on aina ollut innokas lähtemään mukaan tarhasta (ja olenkin sanonut monesti että sinä päivänä jos se ei anna tarhasta kiinni, on jotain isosti vialla) mutta nyt näiden maastokertojen jälkeisinä päivinä se on ollut oikein erityisen innokas, korvat tötteröllä kyselee mitä tänään tehtäisiin. Tai ehkä vaan kuvittelen?

Maastoilun lisäksi ollaan toki tehty muutakin - valmentajamme K. on treenaillut ja käynyt parit kisat Totin kanssa.
Ensimmäiset olivat suomenhevosille avoimet 2-tason koulukisat SJ-tallilla Salossa. Luokkana oli 4-6- vuotiaille avoin tutustumisluokan kouluohjelma pitkällä radalla. Totti teki tasaisen, hyvän radan joskin kuski oli sitä mieltä että olisi voinut mennä paljon paremminkin. Pisteet olivat kuitenkin yli 62% jotka oikeuttivat toiseen sijaan. Mahtavaa!

7,5 pisteen pysähdys :) 



Toiset kisat olivat eilen Wiurilassa, ensimmäiset nurmikisat Totille. Ohjelma oli sama kuin edellisissä kisoissa, eli tutustumisluokan ohjelma. Tuo oli avoin ykköstason luokka jossa oli 20 osallistujaa ja vaikka Totti näytti tosi hyvältä verryttelyssä, mietin miten 5-vuotias suomenhevonen "mahtuu" mukaan. Ja hyvinhän se meni, teki taas hyvän ja tasaisen radan. Tulokset olivat iloinen yllätys kun pisteitä ropisi jopa 65,652%! Tämä oikeutti luokan kolmanteen sijaan.





Ainoa ongelma kisareissulla oli, että nurmialue oli Totin mielestä yhtä suurta laidunta, se siis yritti koko ajan hamuilla syötävää. ;) Mutta kun pääsi töihin, keskittyi se ihan täysillä eikä arastellut nurmipohjaa juurikaan (kantahokit oli tietysti alla).

Molemmissa kisoissa satulana oli käytössä lainapenkki, Butet'n ponikoulusatula. Onneksi en ole itse päässyt testaamaan tuota koulusatulaa, kuume on tarpeeksi kova jo ilman testailuja... ;)

Kiitos kisojen, olen panostanut kisahoitajan rooliin ja opetellut letittämään vuosien tauon jälkeen. Totin harjahan ei ole tuohon optimaalisen pituinen ja pituutta suurempi ongelma on epätasainen paksuus. Keskeltä kaulaa harja on paksu JA pitkä, ja haivenet harvenevat kun lähestytään säkää. Juttelin joskus jo ratsuharjan leikkaamisesta ja tuo ajatus tyrmättiin lähipiirin toimesta, joten näillä mennään. ;) Sykeröt olen ommellut kiinni ja ovat kyllä pysyneet hyvin. Totti on myös melko kiitollinen letitettävä, eilenkin se oikein nautiskeli silmät puoliummessa kun tein lettejä. Se on aina tykännyt kun sitä harjataan, tai touhutaan jouhien kanssa.

Keskeneräinen "taideteos" ;) 

Valmis!
Tästä tuli nyt oikein maraton-postaus, mutta en malttanut jättää kesken kun asiaa oli. Huutakaa HEP (kommentteihin) jos saitte luettua loppuun..? ;)