Toipilaselämää kotona

Huh, melkein viikko on ehtinyt jo vierähtää Totin kotiutumisesta. Aika on mennyt nopeasti, hoitotoimenpiteet rytmittävät päivät ja erinäisistä toimenpiteistä on tullut jo rutiinia.

Muutaman ensimmäisen päivän ajan Totti oli tallissa päivän kirkkaimman ajan, mutta sitten se sai jäädä ulkoilemaan päiväksi, tarhaan jossa on varjoisa katos. Tarhassa Totti on huomattavasti rennompi, pieni hevonen ei todellakaan tajunnut miksi pitäisi olla karsinassa kun kaikki muut ovat ulkona! Öisin se saa laiduntaa, eli pääsee vihreällekin.

Lääkitykseen sisältyy siis 4 kertaa vuorokaudessa katetrin kautta laitettavia silmälääkkeitä, sekä ruuan mukana annettavaa kipulääkettä tässä vaiheessa vielä aamuin illoin.

Alla olevassa kuvassa näkyy "jäätelötikku" johon on teipattu katetrin toinen pää, se johon neuloilla tuupataan lääkkeitä. Siinä se roikkuu, katetrin letku kulkee muutaman letin kautta niskan ohi ohimoille ja silmäluomen alle. 

Eräänä aamuna laitumella... Myös toinen huppu oli pari päivää käytössä kun tämä musta pääsi hieman hiertämään, mutta vaalea huppu ei ole yhtä tehokas valon blokkaaja niin musta Guardian Mask vaihdettiin takaisin käyttöön. Odottelen innolla että saan oman Guardian Maskin, niin voisin laittaa jotain pientä pehmustetta ainakin yhteen kohtaan. Voi vaan olla etten ehdi saada sitä ennen lomareissuun lähtöä.

Ulkoilu on siis sallittua hupun kanssa, mutta yksi lääkkeistä tekee silmän valonaraksi joten sen vuoksi tumma huppu on parempi pitämään silmän hieman hämärässä.

Tänä aamuna tämä allekirjoittanut lomalainen nukkui ensimmäistä kertaa pommiin! Heräsin siis 45min herätyskellon jälkeen. Äkkiä ylös ja autoon ja aamulääkettä antamaan. Onneksi on ollut mahdollisuus jatkaa unia vielä aamuisen lääkekeikan jälkeen.. 

Toissapäivänä kyllä epäilin vahvasti omaa lääkitystäni, kun potilaskin oli vielä aamu-unilla kun menin laitumelle ;)

Ja alla odotettu(?) kuva silmästä. Pinkki osa on siis sidekalvosiirrettä joka on laitettu operoidun haavan päälle. Suojauksen lisäksi siirre tuo kohtaan verisuonistoa joten sen pitäisi auttaa myös silmän paranemisessa. Toivotaan parasta. Katetrin letkuakin näkyy hieman kuvassa, tuon avulla lääkkeet siis menevät perille varsin helposti eli sen puolesta ei tarvitse jännittää. 

Myös muutamia käytännön asioita on tullut hoidettua. Kontrolliajan kanssa kävi ihan mieletön tuuri, sillä Helsingin aika olisi venähtänyt melko pitkälle joten sieltä toivottiin että kävisimme näyttäytymässä lähiklinikalla vielä elokuun alussa. Soitin siis lähiklinikalle ja siellähän on sama silmäspesialisti käymässä heti elokuun alussa, ja sain vielä ajan hänelle! Suorastaan hihkuin onnesta, 15min matka suuntaansa parin tunnin sijasta.

Myös vakuutusyhtiöltä tuli odotettu hyväksytty päätös. Laskun osalta ei puhuta satasista vaan tonneista. Ei nyt käsittääkseni ähkyleikkauksen luokkaa mutta jokainen voi kuvitella mitä maksaa silmäleikkaus päivystysaikaan + 13 hoitopäivää klinikalla, osa intensiivisiä.
Hevosvakuutuksia on parjattu aika paljon viime aikoina, ehtojen huonontumisesta johtuen. No, tällaisia yllättäviä tapaturmia varten vakuutukset ovat, on oma mielipiteeni. Onhan ihmismieli hyvinkin pitkälti sellainen että saavutetuista eduista ei luovuta mistä syystä esim. jalkavammojen korvattavuuden huononemista on kritisoitu nettikeskusteluissa sekä omassa tuttavapiirissäkin. Oma mielipiteeni on että tämän jälkeen maksan ilomielin jonkin piikityksen tai shockwaven omasta pussistani...Silläkin uhalla että joskus vielä kadun tätä kommenttia ja manaan että olisipa vanhat hyvät ajat kun rasitusvammatkin korvattiin. ;)

Ensi viikon olen lomareissulla enkä tiedä tuleeko kirjoiteltua enää ennen lähtöä. Totin lääkintä helpottuu onneksi samalla, kun kaksi lääkettä jää kokonaan pois. Jäljellejäävää pitää toki edelleen antaa 4 kertaa päivässä + kipulääkkeet joiden annos vähenee hiljalleen. Onneksi lääkintä hoituu tallin puolesta poissaoloni ajan. :) Vaikka olen ottanut ihan itsestäänselvyytenä että hoidan itse mahdollisimman pitkälti Totin lääkinnät (on meinaan helpottavaa pystyä oikeasti tekemään jotain, verrattuna orpoon klinikkapäivien aikaan!!) niin nyt alkaa matkakuume nousta ja irtiotto tulee varmasti tarpeeseen.
Elokuun ekalla viikolla, tällä erää viimeisellä lomaviikollani, onkin sitten jännä päivä eli kontrolliaika.

Potilas on kotona!

Eilen oli odotettu kotiutuspäivä, haimme Totin klinikalta työpäivän jälkeen. Olipahan pitkä viimeinen työpäivä ennen lomaa.. :)

Totti oli tarhassa kun saavuimme, ja tarhassa laitoin suojatkin kuljetusta varten. Saimme klinikalta kotiutusohjeet lääkintäohjeineen, muovikassillisen tykötarpeita lääkintään, ja sitten olikin valmista kotiinlähtöä varten.

Matka meni hyvin ja Totti matkusti rauhassa. Perillä olimme vasta 21.30 aikaan. Päästin Totin hetkeksi tarhaan sillä aikaa kun laitoin karsinaa valmiiksi, ja jestas se juoksi! Oli ihanaa nähdä iloista energiaa kahden viikon karsinassa ja postimerkkitarhassa seisomisen jälkeen! Totti joutuu tosin olemaan yksin tarhassa niin kauan kun silmässä on katetri paikoillaan lääkitsemistä varten. Kirkkaimpina aikoina sitä pidetään ainakin alkuun sisällä, mutta vastaavasti voi olla sitten yöt ulkona. Ekaksi yöksi jätettiin kuitenkin sisälle omaan karsinaan.

Lääkitsemiseen menee näin alkuun paljon aikaa, kun katetrin kautta laitettavia silmätippoja on 6h välein ja lisäksi aamuin illoin kipulääkettä. Myös hupun sain klinikalta lainaan kunnes oma vastaava huppu kotiutuu.

Aika näyttää miten paraneminen etenee ja miten vaurioitunut silmä näkee jatkossa ja tuleeko muita komplikaatioita kuten glaukoomaa. Elämä jatkuu kuitenkin, se on selvää.

Laidunkuva alkukesästä, kun oli kaksi tervettä silmää

Hellyydenkipeä potilas

Tänään tuli viikko täyteen klinikalla oleskelua. Paljon on tapahtunut siinä ajassa. Vaikka eläinlääkäri sanoi puhelimessa että päiväkohtainen edistyminen saattaa kuulostaa hitaalta, niin puuskahdin siihen että "onhan tilanne nyt ihan erilainen kuin viime viikonloppuna!" ja niinhän se onkin. Viime sunnuntaiyönä hoidettiin silmän haavaa joka oli niin syvä ettei ollut vaihtoehtoja hoidolle, vaan tehtiin mitä pystyttiin akuutisti tekemään. Sunnuntaina puhuttiin mahdollisuudesta että silmä poistetaan jollei paranemista tapahdu.
Nyt silmän poisto ei ole ollut esillä, ja edistystä on tapahtunut viikon mittaan ihan joka päivä. Se päätös tuli eläinlääkäreiltä että tiivis hoito jatkuu vielä viikonlopun yli. Silmässä oleva sidekalvosiirre on kriittinen paranemisen kannalta, joka päivä jonka se pysyy, on plussaa. Jos kotiutus olisi "Liian aikaisin", olisi iso riski että jouduttaisiin tulemaan takaisin turhan pian.

Maanantaina katsotaan tilanne ja tehdään päätöksiä jatkosta. Toivon että kotiutuskin on alkuviikosta, ja että kontrolli ehtii olla ennen kesälomani toiselle viikolle varattua ulkomaanmatkaa tai vasta sen jälkeen. Toivon Tottia poissaollessani hoitavien vuoksi, ettei hoitotoimenpiteitä ja lääkityksiä olisi aivan kohtuuttomasti. Omalla ajallani toki teen ihan niin paljon kuin on tarpeellista, ensimmäinen lomaviikko kuluu onneksi Suomessa ja kotioloissa josta on vaan se 10km matkaa tallille.

Ja eniten toivon luonnollisesti, ettei tule takapakkeja ja että paraneminen edistyy. Nyt laatarifinaalit sun muut karkelot ovat ihan toisarvoisia, tätä tehdään hevosen koko loppuelämää varten.

Potilas on hellyydenkipeä

"Hevosettomana" orpopiruna olen mm. tilannut Totille kaksi huppua koska todennäköisesti leikattu silmä vaatii suojausta kirkkaalta valolta vielä jonkin aikaa. Ensinnäkin tilasin tuttavien hyväksi toteaman Equilibriumin UV-hupun, sekä klinikallakin käytössä olevan Guardian Maskin jonka saan kotiutettua toivottavasti varsin kätevästi Jenkeissä reissaavien ystävieni mukana. (HUOM! Silmäkuvia seur.linkissä) Guardian Maskin sivuilta löytyy paljon referenssejä eri käyttäjistä. Linkki osoittaa yhteen näistä. Jos pitäisi verrata Totin tilannetta niin sidekalvosiirre näyttää tällä hetkellä jotakuinkin jommalta kummalta oikeanpuolimmaiselta kuvalta, pinkki "ilmapallo" keskellä silmää. 

Kun Totti kotiutuu, niin laitan toki "autenttisia" kuvia tännekin sikäli kun niitä saan otettua. Nyt en viitsi kuvailla muuta kun näitä räpsäisyjä klinikan ulkotarhasta.

Ulkona asfalttiviidakossa

Heippa kaikille ja terveisiä Helsingistä! 

Tänään mä pääsin ulos - illalla varjoisaan aikaan, monen päivän karsinassa seisomisen jälkeen. Tai eihän tässä ole ollut kuin yksi-kaksi-kolme päivää, mutta pitkältä ajalta se tuntuu tällaiselle maalaispojalle joka on tottunut ulkoilemaan yötäpäivää viimeisen kuukauden ajan. Tarha on pieni ja kova, ja tätä kovaa maata on täällä ihan joka paikassa. Ei ruohoa, ei pehmeää hiekkaa eikä kuraa. Ja autojen ääniä kuuluu paljon enemmän kuin kotona. Viereisessä tarhassa oli joku kaveri joka näytti Elvikseltä, mutta ei se Elvis ollut. Mahtoiko edes huomata meikäläistä, vähän olisin ollut seurankipeä mutta ei väkisin jos ei toinen halua yhtään seurustella.

Täällä ei ole MITÄÄN tekemistä, paitsi joka päivä laitetaan pieni känni päälle ja henkilökunta hakee tutkimushuoneeseen. Sitten otetaan huppu pois ja sorkitaan silmää, ja kaiken kukkuraksi myös jalkaa jossa on haava. Siitä en oikein tykkää mutta pienessä pöhnässä moni asia menee helpommin. Sitten yritin olla tosi avulias kun kuulin että henkilökunta harkitsi kanyylin poistamista, en siis enää tartte kipulääkettä suoraan suoneen, jee! Poistin sen kanyylin ihan itse kun oli vähän tylsää. Se oli paljon hauskempi ja haastavampi juttu kuin karsinaan laitettu leikkipallo. Henkilökunta kyllä sanoi että olisi hekin sen poistaneet, mutta mä olinkin nopeampi! Hehee! Silmässä on vielä kanyyli jonka kautta laitetaan lääkettä monta kertaa päivässä. Ja taitaa ne jotain kipulääkkeitä ja sulfaa ruokaankin piilottaa, niin kuiskuttelivat. Kilttinä poikana syön kuitenkin kaiken, ruoka ruunan tiellä pitää. 

Mamma kävi katsomassa ja talutteli vähän aikaa käytävällä, sen jälkeen pääsin sinne tarhaan. Ei se joka päivä käy kun on kuulemma sen verran pitkä matka, melkeen Turuust asti. Ja paikallinen henkilökunta hoitaa meitiä parhaansa mukaan. Ehkä pääsen uudestaankin tarhailemaan asfalttiviidakkoon. Oikea Helsinki City Boy!  

Status quo antaa toivoa

Kun ihmeparantumista on turha odottaa, antaa status quo toivoa. Päivä kerrallaan.

Tämä on siis nykyhetken meininki. Sydän löi pari ylimääräistä lyöntiä kun klinikalta soitettiin tänään jo aikaisin aamupäivällä. Apua, mitä nyt?! 

Olivat siis tutkineet silmän tilannetta joka on pysynyt vakaana. Rauhassa ollessaan Totti pitää silmää jo jonkin verran auki. Silmän korjatun haavan päälle sidekalvosta tehty siirre on jostain kohtaa hieman löystynyt, mutta se on kuulemma riski joka toimenpiteeseen aina liittyy, koska siirre ommellaan sarveiskalvoon joka on kuitenkin ohut, ja silmä liikkuu koko ajan. 

Kun saan jotain "mustaa valkoisella" näistä toimenpiteistä, voin kirjoitella paremminkin mitä on tehty, pelkään että näissä muistinvaraisissa selostuksissa on kuitenkin jonkunmoinen rikkinäinen puhelin- ilmiö kun ensin kuulen eläinlääkäriltä selostuksen, mietiskelen sitä itsekseni ja sitten yritän vielä kertoa eteenpäin.  

Silmää lääkitään nyt siihen ommellun kanyylin avulla n.2h välein. Kanyylin olivat joutuneet vaihtamaan eilen, kun oli päässyt hiukan hankaamaan sitä. :( Uusi kanyyli on onneksi pysynyt hyvin paikallaan. 

Eilinen arvio oli että vielä muutama päivä menee klinikalla. Sitten kun lääkitysten väli harvenee, voisi niitä jatkaa kotioloissa. Vielä ei ole kotiutumispäivää tiedossa, eli päivä kerrallaan katsellaan tilannetta.

Syy miksi soittivat heti aamulla Totin ollessa rauhoitettuna, oli että halusivat ottaa takajalasta röntgenin, jalan sisäpuolella kintereen yläpuolella olevan haavan vuoksi. Viime alkuviikosta tullut haava olikin ilmeisesti syvempi kuin näytti ja halusivat tarkistaa onko ottanut osumaa ihan luuhun asti. Melkein nauratti vähän surkuhupaisassa mielessä, kun annoin luvan röntgeniin. Kaikki vaan mitä tarvitsee, samaan konkurssiin. 

Tänään ajattelin ajella taas Helsinkiin katsomaan pientä potilasta.

Sinänsä harmi että blogi koki "heräämisen" nyt näin ikävän syyn vuoksi, mutta näitä on hyvä laittaa ylös niin omaksi tueksi kuin muita mahdollisesti samassa tilanteessa olevia varten. 

Mielelläni otan myös vastaan kaikenlaisia kokemuksia silmävammojen kanssa elämisestä, niiden toipumisesta, silmän poistosta niin nuorella kuin vanhallakin hevosella. Ihan mitä vaan tulee mieleen!

Isoja huolia :(

Voi, niin monta kertaa on pitänyt päivittää blogiin hehkutusta ekoista yhteisistä maastoista. Tässä nyt pari kuvaa niistä.

Tällä hetkellä maastot eivät ole ekana mielessä. 

Totti sai lauantaina silmävamman, ja vietiin Viikkiin mahdollisimman nopeasti. Onneksi paikallinen päivystävä pääsi nopeasti paikalle, ja siitä iskettiin traileri auton perään ja lähdettiin samantien kohti Helsinkiä. 

Totin elämän eka vetopaniikki, ei edes mikään silmitön riuhtominen mutta UUSI tarhariimu ei kestänyt, vaan hajosi päreiksi ja joku osa on ilmeisesti lyönyt oikeanpuoleiseen silmään "napakympin". Haava osoittautui isoksi ja syväksi, silmä leikattiin hätätapauksena sunnuntaiyönä (haava korjattiin ja sidekalvosta tehtiin suoja haavan päälle, silmään myös lisättiin nestettä sieltä kadonneen tilalle). Ja nyt jännitetään vastaako korjaukseen ja lääkitykseen, palautuvatko silmänpaineet ja alkaako parantumaan. Toinen vaihtoehto on silmän poistaminen kokonaan. Sekin on mahdollista, mutta toivoa on vielä silmän säästymisestä. 

Klinikalla on joka tapauksessa vielä useamman päivän.  

Huoli on suuri ja ajatukset tiiviisti toipilaassa. Odottelen tämän päivän tilannepäivitystä.