lauantai 25. huhtikuuta 2015

Valmiina Ypäjän karkeloihin

Tänään sain jopa kuvaajan houkuteltua mukaan tallireissulle, lupaamalla  pyhästi ettei olla kauaa. ;) Halusin vain muutaman kuvan "päivän kunnosta". Menomatkalla auton tuulilasiin ripotteli jo muutamia sadepisaroita joten kuvaus jäikin hyvin lyhyeksi. 

Totilla on siis takana ratsutusviikko. Edelliskerrasta "kotiläksynä" oli vähentää huomattavasti väkirehuja. Se tehtiinkin heti, ja iso osa pöllöenergiasta (joka ilmenee kyttäilynä ja keskittymishäiriöinä) on jäänyt pois. 

Treeniviikko päätettiin O.T.E- hierontaan ja nyt viikonloppuna nuori urheilija saa lomailla. Maanantaina kevyt ratsastus, illalla pesu ja puunaus, ja tiistaiaamuna suuntaamme toivottavasti kohti Ypäjää. 



Kuvasta näkyy että alakaulaisuutta löytyy vieläkin. Hieronnassa todettiin että Totilla on tapana pullauttaa alakaula HETI kun se vähänkin jännittyy. Ja kun luonne on ympäristöstään kiinnostunut ja jopa herkkis, niin niitähän hetkiä on. Tuota täytyy työstää ajan kanssa. Paljon rentoja kävelylenkkejä, juoksuttelua - ei sivuohjien kanssa vaan joustavasti eteen-alas- ohjaten ja ylälinjaa rakentaen. 

Satula-asia on vieläkin ihan auki. Ne mietinnät jatkuvat Ypäjän jälkeen. Bates kummittelee edelleen mielessä mutta ilmapaneelit tuntuvat jakavan mielipiteitä. Toki satula-asioissa kannattaa muistaa että mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin vastaajiakin. Joskus pitäisi vaan osata luottaa omaan fiilikseen ja mennä sen mukaan.  



maanantai 20. huhtikuuta 2015

Sunnuntain irtohypytystä


Eilen oli taas irtohypytyksen vuoro, ja kuten lupasin niin sain hyppyjä myös videolle. :)

Totti oli alusta asti energisen oloinen, ja heti kun puomit nostettiin esteiksi niin kierrokset nousivat. Kujaan lähdössä tuli sähläystä kuten videoltakin näkyy. Jo viime vuonna havaittiin hyväksi tavaksi taluttaa Totti ihan maapuomille asti ja samaa jatkettiin nytkin, ettei pääse keräämään vauhtia liikaa. Nyt tuo loppuun asti taluttaminen ei mennyt yhtä hyvin kuin viime vuonna, toivottavasti vieraassa paikassa on vähän vähemmän kierroksia... ;)




Tässä vielä linkki videoon jos ei näy suoraan tästä.

Hypyt olivat teräviä ja hyviä - kertaalleen se pudotti, ja korjasi heti seuraavalla kerralla superhyvin. Intoa ja energiaa olisi riittänyt pidempäänkin mutta jätettiin mahdollisimman lyhyeen että estehyppely pysyy mukavana ja hauskana juttuna.

Vielä talliin taluttaessani Totti tuntui siltä että oli kasvanut korkeutta 10cm, se oli niin tyytyväinen itseensä!
Totti jäi siis nyt maneesitallille loppuajaksi ennen karsintoja.

Ypäjä onkin jo ensi viikolla, jännitys alkaa jo kasvaa!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Hei hei, Viivi-mamma!

Pääsiäisenä kävin tekemässä yhden muodollisuuden eli paperihommat Viivin uuden omistajan kanssa. Viivi astui edesmenneen sukulaishevosen suuriin saappaisiin, viihtyisälle pienelle maalaistallille.

Viimeksi eilen katselin jonkin hienon suokkioriin ilmoitusta miettien että "Tuolla olisi hienoa astuttaa!" ja totuus iski sen jälkeen -  yhden ruunan omistajana astutus ei ole toistaiseksi mitenkään ajankohtainen asia. ;)

Vaikka pieni haikeus iski kotiinpäin ajaessa, olen ihan vilpittömän onnellinen että Viivi on päässyt hyvään kotiin ja toivon että tammalla on useita onnellisia vuosia vielä jäljellä!

Viivi tulee aina olemaan ensimmäinen suomenhevoseni, joka vahvisti rakkautta kotimaista hevosrotuamme kohtaan. Se on hevonen jonka kanssa oli helppoa tulla toimeen, todellinen turvaratsu ja terapiahevonen! Viivi on ansainnut paikan yhden ihmisen omana sydänkäpynä.

Alla pieni kuvalajitelma meidän yhteisistä ajoista.

Ensimmäisenä talvena (2009/10)

Match Show, Broby / Tammisaari, 2010

Peltolaukkailua tiineellä tammalla, kevättalvella 2011

Maailman onnellisimman päivän iltana. 21.6.2011

Päiväunivahdissa <3

Syksyllä 2011

torstai 16. huhtikuuta 2015

Laatarit lähestyvät (ja satulansovitusta)

Ilmoittautuminen on lähetetty ja maksettu (itse asiassa jo viime viikolla) eli nyt ollaan oikeasti menossa Ypäjälle laatuarvostelukarsintoihin. Samalla ollaan tehty suunnitelmaa karsintoja edeltävän ajan osalta:

- Tänään torstaina tulee hevoshieroja
- Sunnuntaina irtohypytys
- Huomenna kevyttä liikuntaa ja lauantai jää vapaapäiväksi. Tarhassa kaverin kanssa aamusta iltaan! :)
- Sunnuntaista karsintapäivään 28.4. asti Totti on ratsutuspaikassaan. Iso talli on jo tuttu paikka Totille ja on sielläkin kuin kotonaan, eikä tule enää edestakaisin kuskailua.

Tiistaina olimme irtohypyttämässä maneesilla ja hyvin meni. Totti on niin hämmentävä kun ei mitenkään ryysi kujaan, itse asiassa tiistainakin vaikutti jopa turhankin rauhalliselta. Hyppäsi esteet kuitenkin hallitusti, varmasti eikä koskenut puomeihin kertaakaan - se kai se on tärkeintä. Itsekin katsoin kerran sivusta että tekniikka näytti hyvältä okserin päällä joten ei kai tässä ole huolta hyppyjen osalta.
Yritän saada sunnuntain irtohypytyksestä kuvamateriaalia. :)

Seuraavaksi turhan pitkäksi venähtänyt tajunnanvirta satulansovituksesta:

Maanantaina oli odotettu Bates Elevation- estesatulan sovitus.
Täytyy sanoa että Bates lunasti odotukset. Kaikki muu vaikuttaisi olevan kohdallaan paitsi toki hintaa on enemmän kun ajattelin laittaa satulaan tässä vaiheessa. Toisaalta jos Batesin muokkausmahdollisuuksien avulla jäisi välistä edes yksi huono satulakauppa, on se jo lunastanut paikkansa. Vielä satulaa ei kotiutettu mutta tuon tyyppinen muokattava satula on nyt nelivuotiaalle hevoselle kannattavimmalta tuntuva vaihtoehto.

Ensin sovitettiin kaarimittarilla mikä olisi sopivan levyinen etukaari. Punaisella kaarella lähdettiin liikkeelle, sehän on toiseksi levein Bates/Wintec- normaaliasteikolla.
4mm toppauspalat laitettiin tässä vaiheessa satulan takaosaan. Sitten huopa alle, jalustimet kiinni ja kyytiin. Lyhyen ratsastuksen jälkeen satulansovittaja katsoi tilanteen keskellä kenttää ja totesi että myös satulan etuosaan voisi laittaa samankokoiset toppauspalat vielä tässä vaiheessa. Vaikka satula oli mukava ja tukevan oloinen jo ennen jälkimmäistä säätöä niin eteen laitetut toppauspalat tekivät satulasta vielä ryhdikkäämmän.

Estesatula tuntui mukavalta, itse asiassa ihan yhtä mukavalta kuin aiemmin kokeiltu Amerigo. Tuntui siltä että selkä oli oikeassa asennossa, Kieffer Donauhan ohjasi painopisteen loppuaikana turhan taakse (ylläri), ja eron istunnassa huomasin heti kun istahdin taannoin Amerigoon! Sama oikean (estesatula)istunnan efekti tuli nyt tässä Batesissa.
Satula pysyi myös hyvin paikoillaan, käytössä oli kyllä S-vyö kuten nyt yleensäkin on ollut. Ja Totti liikkui hyvin, on se kiva päästä köpöttelemään omalla ratsullaan näiden treeniviikkojen välillä.

Yön yli nukuttuani aloin kuitenkin miettimään uudelleen yleissatula-vaihtoehtoa. Batesin yleissatula olisi useamman satasen estesatulaa halvempi. Sitten jos otetaan Wintec vaihtoehdoksi (Wintecin estesatula ei sopinut, myös sitä kokeilimme maanantaina) niin hinta laskee aivan huomattavasti. Ja koska Totti oli niin lähellä valkoista etukaarta, voisimme testata Batesin/Wintecin Wide- mallia. Sainkin sovitukseen nyt Wintec Widen yleissatulan kapeimmalla Wide-asteikon kaarella.

Ihan vähän vierastan vielä ajatusta Wintecistä, mutta toisaalta myös Cassulla oli aikoinaan varsin pitkään Wintec Pro- koulusatula sekä flättärimallinen estesatula ja ne olivat aivan päteviä penkkejä! Itse asiassa sen pahin satularumba alkoi juurikin sen jälkeen kun luovuin Winteceistä. ;)
Mitä pidempään asiaa mietin niin toivon että eilen hakemani Wintec Wide sopisi hyvin niin hevoselle kuin itselleni. Se olisi niin järkevä vaihtoehto esimerkiksi seuraavan parin vuoden ajalle.

Satulahuoneessa on myös aiemmin kokeilluista käytetyistä paras eli Albion K2- yleissatula 16,5- tuumaisena, Wide- levyisenä. Sen pystyisi vuokraamaan alkuun eli voisin pitää sitä ainakin sen aikaa kun saan selvyyden tähän Bates/Wintec- kuvioon, jos tämä sovituksessa oleva Wintec ei jääkään meille.
Albionissa tai vastaavissa käytetyissä pelkään juuri sitä että maksaisin nyt X euroa satulasta (huom. yli tonnin), eikä satulaa pystyisikään muokkaamaan sopivaksi enää esimerkiksi puolen vuoden päästä. Jos satulaa ei huolittaisi vaihdossa uuteen satulaan, olisin jumissa epäsopivan satulan kanssa - joko kaupitellen sitä itse nettipalstoilla tai jonkun satulavälittäjän kautta. Satulan vuokraus on toki sinänsä pätevä vaihtoehto mutta menee siinäkin omalla tavallaan rahaa hukkaan pidemmän päälle.

Tämä satuloista tällä kertaa, pahoittelut ettei nyt löydy ajankohtaisia kuviakaan. :)

torstai 2. huhtikuuta 2015

Huoltotaukoa ja muita kuulumisia

Taas on vierähtänyt hetki edellisestä, mistäs sitä aloittaisi. :)

Ensinnäkin, meille tuli pieni huoltotauko maaliskuun puolivälissä. Viikolla 11 junnuheppa oli taas treeniviikolla ratsutuksessa, ja oli kulkenut ihan valtavan hyvin! 
Kengittäjämme pääsikin tuonne isolle tallille jo samalla viikolla, joten torstaina oli sitten ollut kengityksen vuoro. Totti joka on ollut jo pitkään helppo ja kiltti kengitettävä, protestoi runsaasti varsinkin kun takajalkoja oli pidetty yläasennossa! Kun se oli otettu liikkeeseen kengityksen jälkeen, oli ollut selvästi jumissa, jopa vähän "könkkä". Siispä siirryimme isolta tallilta pikkutallille saatteella että kävellään ja annetaan pari vapaapäivää, sitten aloitellaan uudestaan. 


Mietteliäs jauhoturpa

Totti tuntui palautuvan hyvin kävelylenkeillä ja parin vapaan jälkeen vaikutti hyvin energiseltä. Seuraavalla viikolla meille tuli taas satulansovittaja. Kahta satulaa kokeilimme selästä käsin kentällä, ensimmäinen (Supreme) ei ollut hyvä vaan valui puristamaan lapoja mutta toisen satulan (Sydneyn yleissatula) kohdalla liike parani aivan huomattavasti. Sillä lyhyellä kokeilukerralla en huomannut mitään outoa, niinkuin eivät sivustakatsojatkaan. Seuraavana päivänä menin itse kentälle agendana satulan kokeilu. Totti oli rauhaton, säikkyi pari kertaa ja yritti jopa ottaa pari "häipymistä". Vasempaan kierrokseen rentoutui kuitenkin, oikealle oli koko ajan vähän väkinäinen ja jännittynyt. 

Ison osan jännityksestä laitoin omien niska-hartiajumieni piikkiin, mutta asia jäi kaihertamaan mielen päälle. Sovin siis lisäaikaa satulan kokeilulle ja seuraavalla kerralla otin hevosen liinan päähän. Jälleen vasemmassa kierroksessa se ravaili rennosti, venytteli selän pyöreäksi ja eteen-alas, niin että melkein jo huokaisin helpotuksesta. Oikeassa kierroksessa sen sijaan kaula oli ylhäällä suorana, selkä jännittynyt ja vasen takajalka otti jäykempää / lyhyempää askelta. Kävin taluttelemassa ja vein talliin. 

Viikonlopun yli arvoin mitä tehdä - junnuheppa oli hoitotoimenpiteissä ja tarhassa iloinen oma itsensä mutta ihan kaikki ei ollut kunnossa. Kyselin myös ratsuttajalta, varatako klinikka-aikaa vai mitä tehdä, hän kehotti pyytämään paikallisen hevoseläinlääkärin tallille taivuttamaan jalat. Maanantaiaamuna siis soittelin ja sainkin eläinlääkärin tallille keskiviikkoaamuksi. Melkein viikon lepäilyn jälkeen ontuma oli jo paljon lievempi, ympyrällä huomasi hiukan mutta suoralla ei juurikaan. Taivutuksissa vasen takanen antoi (hyvin lievän) reaktion ja otettiin varmuuden vuoksi röntgenit tuosta jalasta. Tallille eläinlääkärin mukana kulkeva röntgenlaite on ehkä maailman parhaita keksintöjä!
Röntgenkuvissa ei ilmennyt mitään, joten diagnoosina oli että takapolvet - etenkin se vasen - olivat päässeet kipeytymään treenissä. Tämä on nuorille (suomen)hevosille tyypillinen vaiva, kun lihaskunto on vielä puutteellinen niin takapolvissa voi olla löysyyttä. Saimme muutaman päivän kuurin tulehduskipulääkettä jonka jälkeen liikunnan aloittelu pikkuhiljaa. 
"Läksynä" edelleen paljon kävelyä, puomeja, kiipeilyä eli vaihtelevaa menoa joka kehittäisi takaosan lihaksistoa rauhallisesti. Tätä toki ollaan yritettykin, mutta täytyy nyt pitää oma maltti mukana ja painottaa omat ratsastukset vielä enemmän maastoilupainotteiseksi vaikka kentällä meno kuinka houkuttelisi. Vähemmän on enemmän pitää aika usein paikkansa.

Kentällä, katse kohti maastoja?

Lääkekuurin kolmantena päivänä, kun kurvasin tallinpihaan niin Totti veti tarhassa tasajalkaloikkia ja pukkilaukkaa vinkaisujen säestämänä. Ei ollut köyhä eikä kipeä... ;) 
Parina päivänä kävelin selästäkäsin, ensin kentällä hieman ja sitten maastossa. Tuntui kyllä siltä että olisin istunut dynamiittitynnyrin päällä! Toissapäivänä menin ihan hetken kentällä (käyntiä ja muutama rauhallinen ravipätkä), ja eilen päädyin tekemään taas käyntipainotteisen peltotiemaaston. Eilen tuntui jo siltä että Totti oli oma itsensä, kuulolla ja läsnä rennosti ja käyntiaskelkin tuntui pidemmältä. Eli toivottavasti pieni huoltotauko auttoi! Hevoshieroja on joka tapauksessa tulossa lähiaikoina vielä käsittelemään Totin. 

Melassivettä - nam!

Tulipas pitkä teksti jo "ensinnäkin"- kohdasta! Joka tapauksessa toisena asiana satulan etsintä on vielä kesken. Päädyin siihen että Amerigo on hintaluokaltaan vielä liian kallis ratkaisu tässä vaiheessa, varsinkaan kun siinä ei ole kovin kattavia muokkausmahdollisuuksia. Samoin lähipäivien testailun perusteella Sydneyn voinee tuomita melkein sopivaksi. Bates- kortti on vielä kääntämättä eli sen sovitus on kalenterissa puolentoista viikon päästä. Samalla kuulostelen muita vaihtoehtoja vielä sovitukseen. Ensi viikon aikana menemme käymään taas isolla tallilla ratsuttajan luona, ja silloin selvinnee laitanko ilmoittautumisen Ypäjän laatuarvostelukarsintoihin niinkuin vielä haaveissa olisi. Jos kuitenkaan yhtään näyttää siltä ettei kannata mennä, niin sitten jää tämän vuoden karkelot välistä. 

Kuvituksena viime aikojen kännykkäkuvia :)