Hurjat talvikelit

Kovin monena talvena ei varmasti voi irtohypyttää kentällä tapaninpäivänä! Mutta tänään oli siis irtohypytystä ohjelmassa. Totti sai hengata kentällä vapaana kun laitettiin kujaa pystyyn, käytti energiaansa jo itsenäiseen verryttelyyn - spurtteihin, pukitteluun (äänitehosteina "miehekästä" vinkumista!) ja myös etujalat kauhoivat laukassa välillä hyvinkin aktiivisesti.

Tässä pieni videokooste taas hypyistä: 

Alkuun sukelsi kujaan vauhdilla ja todella itsevarmasti. Kun puomit nostettiin esteiksi niin keskittyminen parani hiukan. Yhden ainoan kerran tiputti okserin ja siitä oikein suivaantui, seurasi pari kiukkuista pukkia ja pään viskelyä. Okseri oli korkeimmillaan n.90cm korkeudessa. 

Jos plussakelit jatkuvat vielä niin yritetään saada ohjelmaan piakkoin vielä toinenkin irtohypytyskerta. 

Kenkiä ei vieläkään ole lapsihevosella mutta eiköhän se kengittäjä saavu pian joulupyhien jälkeen. Nyt ei onneksi ole paniikkia kengityksen kanssa kun kaikki jäät sulivat pois. Mutta kelithän voivat muuttua hetkessä kuten tähän ihanaan Etelä-Suomen talveen kuuluu!

Superkurjien kelien takia Totti sai myös ohuen sadeloimen niskaansa pahimpien sadepäivien ajaksi. On toistaiseksi osannut käyttäytyä loimi päällä ihan siivosti.

Pian seuraa myös suuria askelia pienen hevosen ratsun uralla, onhan Totti jo viittä päivää vaille kolmevuotias. :-) Katsotaan onko niistä uutisia jo ihan lähipäivinä!

Terveydenhoitoa teinille

Tänään käytiin kääntymässä lähiklinikalla. Agendana hiekkakuva ja raspaus, nopeaa ja harmitonta.

Totti käyttäytyi superfiksusti klinikalla mutta oli jälleen turhan terävänä eli vaati toisen annoksen rauhoitetta jotta saatiin halutun asteinen pöhnä aikaiseksi. Ekan piikin jälkeen se seisoskeli naruissa ihan rauhassa korvat tötteröllä tutkien ympäristöään, silmistä näki hieman että jotain miestä vahvempaa on laitettu suoneen, mutta ei voinut kuvitellakaan laittavansa niin skarppia hevosta seisomaan hievahtamatta röntgenkoppiin. Eli toinen rauhoitusdrinkki turhan hyvän viinapään omistavalle suomenhevoselle, kiitooos.. Sama tilanne oli vuosi sitten raspauksessa silloisella kotitallilla.. :)

Röntgenistä saatiin yllättävän hyvä tulos eli hiekkaa ihan minimaalinen määrä, jota ei tarvitse huomioida mitenkään. Jes! Tietysti voisi kehittää pienen angstin turhasta rahanmenosta, mutta jos olen jo viime talvena pyöritellyt mielessäni hiekka-asiaa, niin olihan se hyvä tarkistaa tilanne. Ei, meillä ei ole pelkona hevosen vatsahaava vaan omistajan. ;) Vaikka kuinka haluaisin ajatella tämän  mukaan niin silti tulee välillä pyöriteltyä turhia huolia.

Syyskuvia, jonkun ajolenkin jälkeen puomilla, valpas ajohevonen :)

Sitten raspaukseen, Totilla oli vielä hyvä känni päällä. Raspauksessa ei mitään ihmeellistä, oli hyvä aika tulla (viime raspauksesta puoli vuotta aikaa) mutta poskien limakalvoilla ei ollut onneksi vielä nirhaumia tai muita piikkien aiheuttamia vammoja.
Raspauksen jälkeen eläinlääkäri alkoi kuitenkin tutkimaan tarkemmin yläetuhampaiden ienten punoitusta. Kun suunavaaja otettiin pois tieltä, niin sieltähän paljastui pari hammasta! Maitohampaat eivät ole siis irronneet suosiolla, kun pysyvät hampaat ovat puskeneet esille. Heiluvia maitohampaita ei kuitenkaan arvannut jättää paikoilleen enää, joten tässä vaiheessa laitettiin ponille kolmas pöhnä-annos ja eläinlääkäri nitkutteli varovasti heiluvat maitohampaat pois. Nyt seurataan tilannetta, muu hammaskalusto näytti onneksi varsin siistiltä ja normaalilta tähän ikään.

Nyt kun ajattelee niin moni asia voi selittyä etuhampaiden kipuilulla - pellavapuuro/väkirehuannoksen hidas syöminen (illalla vaihtelee mössöjen ja heinien välillä, ja mössöt aina häviävät yön aikana), pieni levottomuus pään käsittelyn kanssa...Ja aiemmin mainittu pieni ähkyoireilu jää historiaan näillä tiedoilla ihan yksittäistapauksena, toivottavasti pysyykin sellaisena.

Kotitallilla känniläinen oli selkeästi krapularuokailun tarpeessa, ja yritti esittää kovin loukkaantunutta kun heinäkasa siirtyi tarhan ulkopuolelle vielä hetkeksi. Voin vaan kuvitella sen onnea kun sai heinät eteensä parin tunnin päästä!

Kesäfiiliksiä, yritin etsiä sopivaa irvistyskuvaa hammasjuttua demoamaan mutta en löytänyt.

Jääkautta ja säikähdystä

Heippa taas!

En ole taas hetkeen kirjoitellut, kun ei ole ollut mitään maata mullistavia uutisia. Kelien paranemista ollaan odoteltu. Ajamassakaan ei olla käyty viime päivityksen jälkeen, *snif*

Tarkoitus oli pitää Totti vielä mahdollisuuksien mukaan ilman kenkiä, sillä kun on hyvät ja tiiviit kaviot. Nyt kuitenkin näyttää siltä että lumeton, välillä jopa peilijääkausi jatkuu, eikä oma hermo kestä enää (omaa eikä hevosen) liukastelua..
Ilmoitin siis Totin mukaan seuraavaan kengitykseen, pikkupoika saanee lähipäivinä hokkikengät töppösiinsä. Ja sitten päästään tekemäänkin taas jotain järkevää. :)

Viime lauantai-iltana tuli isoin säikähdys hetkeen, eli Totti ei käyttäytynyt aivan normaalisti iltaruokinnan aikaan. Joku ähkynpoikanen oli kyseessä, meni onneksi ohi hyvinkin nopeasti ihan kotihoidolla ja seurannalla, päivystävälle eläinlääkärille lähti vain yksi puhelinsoitto ennakkotiedusteluna. Mitään syytä ei keksitty - ei muutoksia ruokinnassa, on juonut hyvin (hevosilla on tarhassa vettä myös talvikeleillä) ja niin edespäin.
Tuntuu kuitenkin sopivalta saumalta selvittää takaraivossa kolkutellut pelko siitä, että ahne suokkipoika olisi mutustellut ruuan mukana myös maa-ainesta elimistöönsä ajan mittaan. Pellavaa se syö koko ajan, mutta käydään ensi viikon alussa klinikalla toteamassa tarvitaanko Psylliumia tai vastaavaa hiekanpoistokuuria. Voihan olla ettei hiekkaa edes löydy mutta sen verran moni pieni oire täsmää että kannattanee tarkistaa (ja ajatus on hysteerisen omistajan päässä eikä poistu sieltä ilman selvitystä..).
Raspauksen buukkasin samalle käynnille, eli tulee sitten huollettua kaksi asiaa samalla reissulla.

tulisipa tänä talvenakin kunnolla lunta!