Valmennusta ja palauttelua

Tämän postauksen kirjoittamisen aloitin viikko sitten - en kuitenkaan saanut sitä aivan valmiiksi ja työviikko vilahti kuin huomaamatta ohitse, joten nyt hypätään jo puolisentoista viikkoa taaksepäin raportoinnissa.

Tiistaina ja keskiviikkona 8-9.3. tallillamme oli Antonio Serrano Silvan valmennukset joihin osallistuin Totin kanssa, puolen tunnin yksityistunneille molempina päivinä. Kyllä nuo puolituntiset olivat edelleen täysin riittävä setti meille. Nyt tuli testattua uutena asiana myös kaksipäiväinen valmennus.

Tällä kertaa keskityttiin paljon siirtymisiin, etenkin tehtävänä oli nostaa laukkaa niin että Totti pysyisi pyöreänä. Tuo on itselleni hyvin heikko kohta, koska jaksan olla edelleen tyytyväinen jokaisesta rennosta, suht siististä laukannostosta - pääsemättä pyöreänä pysymiseen asti.. :) Eli olen jollain tasolla hyväksynyt "vähän sinnepäin"- tilanteen riittävän hyväksi. Ilmeisesti jossain pääkopassa ratsastan vielä 3,5-vuotiaan haparoivia laukannostoja.. ;)
Totti tuntuu myös tarvitsevan vielä laukan "käynnistymiseen" muutaman askelen verran, joten tiheääkin tiheämmät ravi-laukka-ravi-siirtymiset (joissa olin itse aina vaan liian hidas) lisäsivät vielä vaikeusastetta. Jos nyt mietin miten itse toteutan näitä jatkossa, niin ensinnäkin pitäisi olla 150% tarkempi laukannostoissa (..kuitenkaan jännittymättä, helppoa..) ja todennäköisesti tekisin siirtymisiä ensin vaikkapa puolen ympyrän / 10 laukka-askeleen tai muun kohtuullisen etäisyyden välein ja kun tuo sujuu, sitten tiheämmin.

Muita konkreettisia huomioita olivat lapojen hallinta, eli varsinkin oikeassa kierroksessa ulkolapa karkaa. Kun keskityin ulkoapuihin paremmin, helpotti tämä koko ravityöskentelyä hurjasti. Tätä on treenattu myös oman valmentajan tunneilla.
Jälkimmäisenä päivänä pääsimme hetkeksi aikaa pois ympyrältä tekemään ravityöskentelyä koko maneesissa - silloinkin vaihdellen tiheästi tehtäviä eli siirtymisiä, pysähdyksiä, voltteja.. Kaikki muu tuntui menevän oikein mukavasti - jopa kisahaaveita herätellen, paitsi tosiaan tuo laadukkaat laukannostot.. :)

Valmennusjuttu jää nyt valitettavasti vähän vajaaksi kun ei ole video- tai kuvamateriaalia. Pari pätkää on ekalta päivältä mutta maneesissa vilisee taustalla sen verran muitakin ratsukoita etten tohdi julkaista, tunti oli kuitenkin ruuhka-aikaan. Täytyy vielä zoomailla videota tarkemmin, jos sieltä irtoaisi jokin pätkä missä näymme sopivasti vaan me.

Valmennusten jälkeen Totti sai vähän palautella eli juosta liinassa, kävellä ja irtohypätä taas kertaalleen ihan huvin vuoksi vaan. :)

Nakuilua auringonpaisteessa

Nyt päättyneellä viikolla K. ratsasti Totin kertaalleen ja torstaina olimme estetunnilla taas pitkästä aikaa. Tunnilla oli kolme eritasoista ratsukkoa, teimmekin ristikon korkuiset tehtävät huomattavasti helpotettuina kun muut joutuivat kääntämään tiukkoja teitä. Minun pitää kuitenkin keskittyä nyt ennen kaikkea siihen että Totti laukkaa sujuvaa, tarpeeksi reipasta laukkaa ja pääsen mukaan hyppyyn. Näin hypytkin sujuvat kuin itsestään. Hyppääminen pitäisi saada taas säännölliseksi niin omassa takaraivossa kolkuttava jännityskin vähän hälvenisi. Ihanan innokkaasti ja rehellisesti Totti-poika kyllä hyppii menemään!

Totilla on nyt usein osunut viikon toinen vapaapäivä lauantaille. Sinänsä hassua kun periaatteessahan olisi hyvä pitää vapaapäivät työviikon ohessa ja ratsastaa viikonloppuna sitten levänneenä molempina päivinä. Valmennukset ja ratsutukset osuvat kuitenkin yleensä arkipäiville ja lauantaisin on toisaalta ihanaa käydä ihan vaan huoltamassa karsina + pellavapuuro ja rapsuttelemassa hiukan. Eilisen vapaapäivän ohessa huolsin satulan oikein kunnolla eli putsasin ja laitoin Batesin logolla varustettua rasvaa (edellinen kerta olikin ties koska).

Eilen vapaapäivänä syötiin havuja tarhassa :)

Tänään saimme maneesin sattumalta ihan privaattikäyttöön, juuri ennen hevosten päiväruokia. Ratsastin nyt oikeastaan ekaa kertaa vähän sillä fiiliksellä että joskus pääsisi kouluradallekin - eli istuin normaalia ahkerammin myös harjoitusraviin.. ;) Laukannostoissa Totti on voimistunut nyt hurjasti ja on siirtynyt hieman laiskoista ravi-laukka-siirtymistä kunnon Nostoihin isolla alkukirjaimella. Pyöreänä en vaan saa sitä pysymään laukannostoissa, eli seuraavaa valmennusta/kunnon tukiopetusta odotellessa jatkamme näitä haparoivia harjoituksia rennolla fiiliksellä.

Laaduton maneesi-selfie, todiste privaattimaneesista :)

Lukemista ja puomeja

Meillä kotona on aina luettu paljon ja luonnollisesti iso osa lukemisestani on suuntautunut hevoskirjoihin. Ala-asteikäisenä on luettu kaikki Merja ja Marvi Jalon kirjat, Chrisse Fagerströmit, Christine Pullein-Thompsonit, Mustat oriit, Amorina kesähevoset ja mitä näitä nyt olikaan, tietokirjoja unohtamatta.
Moniin kirjoihin olen tarttunut uudestaan vielä aikuisemmalla iällä. Esimerkiksi kun jouduin luopumaan ensimmäisestä hevosestani, luin sinä vuonna Chrissen kirjat ja itkin vuolaasti junaonnettomuudesta lukiessani - siinä samalla taisin käsitellä myös Cassun poismenoa.

Nyt kun joka tuutista pukkaa niin ammatillista kuin opiskeluihin liittyvää lukemista ja jokunen romaanikin olisi kiva kahlata läpi, on ajankäyttö lukemisen suhteen vähän tasapainottelua. Hevoslukemisen puutetta olen korvannut jo pitkään ostamalla Horse&Rider- lehden irtonumeroita. Brittilehdet tuntuvat olevan suunnattu juurikin tällaiselle oman hevosen kanssa touhuavalle harrastelijalle.
Kun muutama viikko sitten sain taas lukuinspiraation, paljastui ikävä totuus, etteivät Lehtipisteen myyntipisteet myy enää Horse&Rider- lehteä. Mitä ihmettä?! Olen ainakin kantanut oman korteni kekoon lehden Suomeen tuonnin kannattavuuden suhteen.. ;)

Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen vaikka sillä hetkellä en lehteä käsiini saanutkaan. Internetin ihmeellisen maailman ansiosta tämäkin asia oli muutaman klikkauksen päässä. Eli Horse & Rider- lehden nettisivuilta sai tilattua irtonumeroita eikä hinta Suomeen kannettuna ollut sen suurempi kuin Lehtipisteen myymillä irtonumeroilla, jopa halvempi kun neljä viimeisintä lehteä tuli samoilla postikuluilla. Tarkistin innostuksissani myös vuositilauksen hinnan ja se oli suhteessa kalliimpi kuin tämä muutaman numeron kertatilaus - tämä selittynee toistuvilla postikuluilla Suomeen asti. Tilasin lehdet muistaakseni torstaipäivänä ja tiistaina oli iso kirjekuori postilaatikossa. Varsin nopea toimitus!

Nyt olen kahlannut näitä neljää lehteä parin viikon ajan ja vielä riittää lukemista. Lehdissä on ollut mukavia juttusarjoja talven treeneistä, maastoilusta ja ratsastajan itseluottamuksesta.. Ja toki hevosen elimistöstä sekä käyttäytymisestäkin muutama artikkeli. Suomessakin on menty samaan konkreettisten treenivinkkiartikkelien suuntaan esimerkiksi Hevostiimin ja Equestrialin digimateriaalien kautta. Itse olen kuitenkin huono istumaan ruudun ääressä katsomassa videoita - mielummin otan lehden käteen ja lueskelen, se on jotenkin erilaista rentoutumista.
Kannatan toki myös suomalaisia lehtiä, eli Hevosurheilun perjantainumero on tullut kotiin jo monta vuotta ja sen lukeminen on oikea perjantai-illan ja lauantaiaamun rituaali. Samoin suomalaisista mainittakoon Suoralla-lehti sekä nyt Hippos-lehden kanssa fuusioitunut Hevoset&Ratsastus.

On sitten syy brittilehtien tuoman inspiraation tai yleisen sisuuntumisen, tein taas perjantaina pientä puomitreeniä Totin kanssa. Maneesissa sattui myös olemaan pienenpieni ristikko jonka madalsin vielä niin pieneksi kuin sai ennen satulaan nousua. Verryttelyn ja muutaman puomikierroksen jälkeen ohjasin Totin ravissa tuolle miniristikolle ja sehän pompahti yli, jatkaen myötälaukassa. Ylitettiin ristikko uudestaankin muutaman kerran erittäin sujuvasti, kappas vaan! Eli ensimmäinen esteen ylitys tuntien ulkopuolella on nyt tehty. Henkinen este oli huomattavasti suurempi kuin tuo pikkuristikko... ;)

Mainittakoon että kun korotin tuon ristikon vielä entiselleen, naureskelin että olisi se ollut ihan tarpeeksi pieni este ilman madallustakin. Mutta kaikki aikanaan!

Nyt viikonloppuna Totti on saanut olla vapaalla eilisen ja tänään kävimme lyhyen ratsastuksen verran pellolla. Ensi viikolla saadaan jatkoa tälle postaukselle kun sama valmentaja tulee taas meidän tallille. Olen menossa sekä tiistaina että keskiviikkona puolituntisille yksityistunneille.
Murphyn laki on taas voimissaan sillä tälläkin kertaa ratsastussaappaani ovat korjattavina kun vielä korjaamattoman saappaan vetoketju hajosi tiistaina... Vielä on toivoa että saappaat kotiutuisivat huomisen tai tiistaipäivän aikana - mutta pääasia tietty että päästään valmennukseen, olivat varusteet mitä hyvänsä! :)

Kevättalven elämää

Aika katkonaisena tämä kirjoittaminen näyttää jatkuvan edelleen. Nyt on tosin monta rautaa tulessa - töissä on tavallista runsaammin uutta asiaa, siihen päälle koulujuttuja ja toki hevostelua. Ehkä lähestyvä kevät tekee sen että olen pysynyt energisenä eikä kiire tunnu harmittavan vaan päinvastoin lisäävän draivia.

Tänään hätkähdin kuitenkin ajatukseen etten ollut katsonut vielä kisakalenteria "sillä silmällä"! Viikonloput on tähän mennessä pyhitetty kotona rauhoittumiselle ja kouluhommille sekä luonnollisesti hevostelulle. Muutama kisatoimihenkilökeikka on jo  buukattu kesälle, tosin niitä olen pyrkinyt vähentämään opiskelujen vuoksi.

Tänään sitten aloin pohdiskelemaan kisoja ja todennäköisesti valmentajamme K kisaa vielä toistaiseksi Totin koulukisat. Totin ratsastaminen ja valmennuksissa käyminen on ihanaa, mutta koen olevani tällä hetkellä ratsastajana jotenkin todella keskeneräisessä tilassa. Ei sillä, onhan tämä laji jossa ei ole ikinä valmis... 

Ensimmäisen hevoseni Cassun kanssa kiersin kisoja aikoinaan jonkun verran tilanteissa joissa olisi pitänyt pysyä vielä kotona treenaamassa, mistä aiheutui aika paljonkin pahaa mieltä kisaamisen suhteen. Siksi olen ehkä liiankin perfektionisti koulukisoihin menon kanssa - ettei vaan mennä sinne pötkimään jännittynyttä mummoravia ja säikkymään tuomarinpöytää sen takia että kisakammoinen ratsastaja on ihan kipsissä.. ;) 

Huomaan kuitenkin haaveilevani estekisoista, edes ristikkoluokista! Eli jos vain saadaan rutiinia hyppäämiseen niin pitänee suhata johonkin lähiseudun pieniin estekisoihin. Tallin ratsuttajaharjoittelija hyppäsi Totilla vielä kertaalleen ennen harjoittelujaksonsa loppumista ja Totti oli niin liekeissä että kyllä tällä tädillä on ihan moraalinen velvollisuus jatkaa hyppäämistä!

Totilla on ollut nyt ohjelmassa viikottainen ratsutuskerta ja täytyy sanoa että vähän turhan vireäksi päässyt pikkupoika on taas oma lunki itsensä. Sekin tuli siis todettua ihan kantapään kautta että jos hevonen pääsee vähän pois avuilta, heijastuu tämä ihan joka asiaan kuten vaikka tallinpihassa kävelyttämiseen. Nyt kävellään taas rennosti eikä röhkitä tai vinkaista joka käännöksessä! 

Omilla ratsastuskerroillani olen panostanut rentouteen ja vaihteluun. Puomi/kavalettitunnilla josta mainitsin viimeksi, jännityin ja sähläsin tosi pahasti laukkapuomeilla vaikka muissa tehtävissä saimme hyviä onnistumisia. Laukkapuomit ympyrällä olivat yksinkertaisesti tosi pahaa räpellystä. Viime viikolla teinkin omat puomisulkeiset - kaksi laukkapuomia eli yksi ison ympyrän molemmille puolille sekä pituushalkaisijalle muutama ravipuomi. Olin vieläpä isossa maneesissa yksin suuren osan ajasta, joten saatoin keskittyä ihan täysin omaan ratsastukseen ja muutaman harjoituskierroksen jälkeen laukkapuomitkin sujuivat jo rennommin. Tätä täytyy jatkaa säännöllisesti!

Viimeksi murehdin maastoilun puutetta ja kelien kanssa kävi hyvä tuuri sillä pelto on ollut vielä ratsastuskunnossa. Nyt en tiedä mikä on tämän päivän tilanne kun lämpötila vaihtelee niin paljon yön ja päivän välillä, mutta ainakin viime viikonloppuna ja maanantaina pellolla pystyi vielä hyvin ratsastamaan. Lauantaina kiersimme peltolenkin pari kertaa mielettömässä kevättalven aamupäiväauringossa! 

Maanantaina olin tavallista stressaantuneempi työpäivän jälkeen. Joskus olen siinä tilassa jättänyt kokonaan ratsastamatta mutta tällä kertaa mieli paloi kipeästi hevosen selkään tuulettumaan. Jokin järki sanoi kuitenkin että maneesissa nysvääminen ei välttämättä ollut se mitä tarvittiin, joten päädyimme taas pellolle. Ensin kiersin peltolenkin taas kertaalleen ja sitten jäin pellon tasaiselle alueelle ottamaan muutaman ravi- ja laukkakierroksen. Pienistä hankilaukoista tuli todella hyvä mieli ja Tottikin tuntui nauttivan kun pääsi vähän päästelemään maneesin ulkopuolella. 

Voi että miten toivon vielä lisää peltolaukkailupäiviä tähän arvaamattomaan Varsinais-Suomen talveen! Loppukevennyksenä vielä edelliseen kappaleeseen sopiva, Facebookista löytämäni kuva. ;)