Viikon katsaus ja pikkujouluviikonloppu

Vaikka otsikko kertookin viikonlopusta, niin samalla kertausta viikon tapahtumista. Tästä tulee siis samalla yhden normaaliviikon ohjelma.

Maanantaina Totilla oli vapaapäivä.

Tiistaina olimme pitkästä aikaa yksityistunnilla. Normaalisti olemme käyneet paritunneilla toisen suomenhevosratsukon kanssa, mutta nyt tuntui siltä että yksityistunti tulee paikkaansa. Karo ratsasti Tottia ensin hetken aikaa, todeten hevosen olevan hyvällä mallilla. Sen jälkeen vaihdoimme kuskia ja luvassa oli ratsastajalle erittäin tiivis puolituntinen. Keskittymistä vaativat erityisesti ulkoavut ettei ulkolapa pääse karkaamaan, se että kädet pysyvät vierekkäin ja ratsastan yleisesti paremmin jalalla. Kuulostaa helpolta? Olin ihan varma että tunti oli mennyt jo yliajalle mutta lopetimme aivan aikataulussa. Tässä siis taas yksi todiste oman kunnon huonontumisesta - tilanne vaatii toimenpiteitä!

Tunnin jälkeen tuttu satulansovittaja kurkkasi satulaamme ja totesi että satulan etukaari pitäisi ehdottomasti vaihtaa kapeampaan. Aivan loogistahan se on, että jos satulaa joutuu leventämään laidunkauden päätteeksi niin täytyy maneesikaudella tehdä jossain kohtaa vastakkainen operaatio. Hain satulaliikkeestä punaisen ja sinisen kaaren keskiviikkona. Punainen on nyt vaihdettu ja tuntuisi olevan oikean levyinen. Vielä vähän haeskellaan oikeaa ratkaisua toppauspalojen suhteen. Tässä kuitenkin taas yksi ilonaihe, eli jatkossa satulan muokkaus onnistuu näppärästi ihan itse! Toppauspaloja ei tosin ole vielä kuin yhden paksuisia, niitä haluaisin hankkia lisää niin voisi paremmin etsiä optimaalista ratkaisua kuhunkin tilanteeseen. En ole kuitenkaan ihan vielä innostunut hankkimaan koko toppauspalasettiä itselleni.

Keskiviikkona oli sitten hammashuollon vuoro. Joitakin piikkejä oli, mutta ei mitään hälyttävää ja eläinlääkäri totesikin että 8kk väli raspauksissa oli tässä kohtaa ihan hyvä.
Kuvissa Totti rauhoitettuna - ja virkoamassa maneesikävelyllä. :)

Käytin rauhoitusta hyväksi myös klippauksen viimeistelyyn, kun sattui olemaan sopivasti aikaa odotellessa Totin heräilyä tallilla ja klipperi oli vielä meidän käytössä. 

Torstaina tein lyhyen, kevyen liikutuksen maneesissa jotta ehdimme pikkujouluharjoitusten alta pois. Ja lupasin pyhästi etten ratsasta enää "kello kaulassa", ei meinaan ollut oma keskittyminen aivan kohdallaan. 

Perjantaina hevoset olivat tulleet aikaisemmin sisään huonon kelin vuoksi, joten kävin illalla taluttelemassa Tottia hetken aikaa maneesissa. 

Lauantaille oli suunniteltu maastoilua mutta seudulla kävi pienimuotoinen syysmyrsky koko päivän joten maneesi veti puoleensa. Näin mukavuudenhaluiseksi sitä sitten tulee maneesitallilla! ;) Olin suunnitellut että voisin virittää maneesiin jonkun mini-ristikon mutta pidin kuitenkin puomit maan tasalla kun maneesissa oli sen verran muuta menoa. Laitoin siis viuhkan malliset ravipuomit ja menin niitä muutamia kertoja kun osuivat sopivasti kohdalle. Tuosta ratsastuksesta jäi paljon parempi mieli kun torstaista! Yritin keskittyä mahdollisimman hyvin tiistaina tunnilla treenattuihin perusasioihin.

Eilen illalla menin vielä takaisin tallille, koska ohjelmassa oli tallin 20-vuotisjuhlat ja samalla pikkujoulut. Maneesissa nähtiin muutama esitys - pienten junnujen näytelmästä poniratsukon kür-ohjelmaan, neljän mustan hevosen katrilliin ja loppuhuipennuksena tallin seniori, 33-vuotiaaksi kääntyvä new forest- ruuna tuotiin maneesiin kunniavieraan ansaitussa asemassa. Esitysten jälkeen meno jatkui vielä pienemmällä porukalla, ja hauskaa oli sen verran että huomasi olosta vielä tänä aamuna!

Tälle päivälle en ollut suunnitellut mitään erityistä ohjelmaa, ja kun tallikaveri kyseli mukaan käyntimaastoon niin päätin lähteä kun kelikin näytti todella hyvältä. Kiersimme vajaan tunnin mittaisen jo tutuksi muodostuneen lenkin joka kulkee ison tien yli, osittain metsäpoluilla ja muuten hiekkatiellä. Lenkki meni tosi hyvin, eli siitäkin jäi taas hyvä mieli! Tiedä sitten onko syynä kaamosmasennus vai mikä, mutta olen ottanut viime aikojen vastoinkäymiset turhan rankasti ja ruvennut epäilemään kaikkea omaa tekemistäni. Pitäisi vaan lähestyä asioita positiivisesti ja päättäväisesti, siten että seuraavalla kerralla menee paremmin. Jospa tämän viikon onnistumiset kantaisivat taas eteenpäin! 

Tässä siis melko normaali viikko, eli neljävuotiasta on liikutettu neljä kertaa + nuo talutteluhetket siihen päälle. Jos jotain niin torstain kiireratsastuksen olisin voinut vaihtaa juoksutukseen niin olisi tullut vielä enemmän vaihtelua. En kuitenkaan halua juoksuttaa kovin tiheästi ja viime viikolla tuli juoksutettua pari kertaa "kuurina". Myös maastoilua haluaisin vielä enemmän ohjelmaan, valitettavasti tallin viereinen pelto on kärsinyt sateista sen verran ettei sinne ole juurikaan menemistä tällä hetkellä. Siitä saisi helposti yhden maastokävelypäivän viikkoon riippumatta siitä onko maastoseuraa juuri sopivasti saatavilla. Pakkasia ja lumia odotellessa, ja etenkin lumen tuomaa valoa! 

Hyviä pikkujouluja kaikille lukijoille, toivoo Totti!

Hieman jännitystä ja uuden oppimista

Putoamistani seuraavana päivänä oli tarkoitus tehdä pieni lenkki pellolla. Pelto oli kuitenkin litimärkä joten kävimme pienen maastolenkin tallikaveriratsukon kanssa. Ja mukavasti meni!

Sitten Totti hierottiin viikonloppuna, ja viime viikko olikin kalenterissa lomaviikko. Pari kertaa juoksutin juoksutusringissä ja totesin huoltotoimien auttaneen - Totti liikkui halukkaasti ja pyöreänä liinassa. Toissapäivänä kun pyysin sitä laukkaamaan liinassa, nousivat laukat ilopukkien kera ja siitä laukka jatkui todella hienona, pyörivänä ja tarmokkaana. Olisin voinut katsella sitä koko päivän!

Eilen oli sitten ensimmäisen lomanjälkeisen ratsastuksen vuoro. Oikein harmitti kun tunnistin mieleen hiipineet ajatukset - ratsastamaan meno jännitti! Vaikka kuinka olin järkeillyt mistä putoaminen johtui niin silti takaraivossa kolkutteli pahaenteinen mitä jos...se lähtee, pukittaa, säikkyy, olen itse kireänä kuin viulunkieli...

Ratsastus meni kuitenkin kivasti, en osannut pyytää aivan parasta suoritusta itseltäni enkä hevoselta mutta joka tapauksessa aivan kelpo liikutus maneesissa. 

Satula tosin aiheuttaa taas hieman huolta sillä ennen lomaviikkoa todettiin Totin liikkuvan iloisemmin kun satulan alla on karvaromaani. Alan hieman lannistua kun satulaa on säädetty jo muutamaankin kertaan kesän jälkeen. Eli tilanne vaatii taas huolellista tarkastelua jonkun taitavamman toimesta - jos satula kinnaa lavoista niin mistä se johtuu? Onko syynä väärä leveys, vääränlaiset lisätoppaukset vai mikä ihme?

Koska Totti klipattiin jo lokakuun alkupuolella, alkoi toinen klippaus olla ajankohtainen. Hetken mietittyäni sain päähänpiston, miksi en klippaisi itse tällä kertaa! Pohjalla oli kuitenkin lokakuun klippauksen yhteydessä tehdyt rajat joita pitäisi vain seurailla. Vuokrasin ystävältä klipperin ja hän tuli tänään paikan päälle kaveriksi (henkiseksi tueksi ;)). Totti oli aivan ilmiömäinen, niinkuin on klipatessa ollutkin tähän mennessä tosi kiltisti! Pienenpientä viimeistelyä jäi keskiviikkona raspauksen jälkeen tehtäväksi koska iltaruokinta-aika alkoi painamaan päälle ja halusin lopettaa kun molemmilla osapuolilla oli vielä hyvä mieli. :) Eli pariin päivään ei kannattane katsella työn jälkeä kovin läheltä, jos senkään jälkeen hetkeen.. ;) Näinkin hyvä onnistuminen nosti omaa mielialaa hurjasti - vaikken ole aivan PRO niin osaisinpa jatkossa hoitaa oman hevoseni parturoinnin (toistaiseksi tosin vuokrakoneen kera). 

Huomenna ohjelmassa on valmennustunti ja keskiviikkona sitten edellä mainittu hammashuolto. Odotan varsinkin huomista tuntia innolla, ja hammashuoltokin tulee varmaan ihan paikkaansa kun edellinen oli helmikuussa ja silloin ehdotettiin 8kk väliä. 

Perjantai kolmastoista päivä ja ensimmäinen maakosketus

Huh, taas liian pitkä tauko edellisestä postauksesta - pahoittelut! Syytän pimeää loka-marraskuuta sekä viime viikkojen turhan hektisiä työkuvioita.

Totti muutti sittenkin pari viikkoa sitten pihatosta tallin puolelle. Aiemmin niin nöyrä pikkupoika huomasi voivansa pomottaa kivaa ponikaveriaan ja otti tilaisuudesta vaarin. Ehkä pihatossa sittemmin tehty makuutilan laajennus olisi auttanut, mene ja tiedä, mutta sanoin heti ongelmien tultua että omasta puolestani se voi viettää talven tallissakin, joten pihattoon keksittiin toinen laumakokoonpano. Totti ei ole ikinä ollut levoton tallissa, päinvastoin tuntuu aina rakastavan omaa karsinaansa. Se siis muutti talliin ja tarhailee nyt nuoren pv-ruunan kanssa. Kaksi nuorta ruunaa tuntuvat olevan todella hyvin samalla aaltopituudella.

Otsikon aiheeseen jouduimme tänään - ehkä hieman yllättäen ratsastuspilates-istuntatunnin yhteydessä. Aikanaan kävin lainaratsuni Sampon kanssa muutaman kerran Aira Toivolan tunneilla ja kun Aira oli taas tulossa tallillemme, innostuin mukaan Totin kanssa. Istuntaharjoittelulle on meinaan kipeästi tarvetta tällä hetkellä.

Tunti meni hyvin viimeisille minuuteille asti. Sain keskittyä hengitykseen, kääntämiseen, hiukan siirtymisiin... Parit laukannostotkin otimme ja yritin kovasti laukassakin keskittyä hengitykseen, rintakehän asentoon, jalkojen rentoon aukikiertoon... Paljon on mietittävää taas tauon jälkeen. Vaikka muissakin valmennuksissa korjataan istuntaa, ovat nuo Airan mielikuvat ja ohjeet ihan omanlaisiaan.

Loppuraveissa tapahtui sitten se väistämätön ja jopa pelätty ensimmäinen putoaminen, kävi melko nopeasti! Jalustin lipsahti jalasta vähän vauhdikkaammin, niin että se osui Tottia pohkeen paikan taakse. Totti tietysti säpsähti sitä, väistäen painetta vastakkaiseen suuntaan. Tämä riitti sillä hetkellä horjuttamaan tasapainoani yllättävän pahasti. Totti hämmentyi tuosta vielä pahemmin ja alkoi pukittelemaan. Pukittelu ei tietenkään auttanut asiaa, jonkun pukin verran roikuin kyljellä mutta sitten oli menoa ja vuorossa maneesin pohjantarkistus. Paikallaolijat sanoivat tapahtuman näyttäneen siltä että olisin jäänyt hevosen jalkoihin, mutta ainakin vielä tuntuu siltä että osumat ovat vain ensimmäisinä maahan osuneissa kohdissa. Totuus nähdään varmaankin parin päivän sisällä kun mustelmat ovat tekeytyneet.
Luulen että Totti oli tapahtuneesta vielä hämmentyneempi kuin itse olin, olen toisaalta miettinyt parin läheltä piti- tilanteen jälkeen koska oikeasti tipahdan Totilta ensimmäisen kerran. Sehän kävi sitten maneesin seinien sisäpuolella, istuntavalmennuksen yhteydessä. Mikä todennäköisyys! Putoamisen jälkeen tein vanhanaikaisesti eli kun hevonen oli otettu kiinni toisesta päästä maneesia, kiipesin samantien takaisin satulaan ja kävelin sekä ravasin muutaman kierroksen ympyrällä. Mitään isompaa ei siis ainakaan ole rikki.

Jos jotain niin tämä saa toimia herätyksenä pitämään paremmin huolta omasta kunnosta ja joustavuudesta. Rautakanki ei meinaan suoristunutkaan takaisin satulaan, kun tasapaino oli kertaalleen mennyt. Ja mikä tärkeintä, jos haluan pitää hevosen joustavana ja elastisena, täytyy vaatia myös itseltään samoja standardeja!

Huomenna tehdään pieni lenkki pellolla tallikaverin kanssa (jos ei yön aikana ilmene suurempia kolotuksia) ja sen jälkeen Totti saa O.T.E- hierontaa. Raaskisinkohan mennä itsekin hierojalle lähiaikoina.. ;)