tiistai 30. joulukuuta 2014

Joululomailua, mennyttä ja tulevaa

.. siis omistajan lomailua, ei hevosen! Lomaan on kuulunut luonnollisesti hevostelua päivänvalon aikaan, se kun on normaalisti viikonloppuihin rajoittuvaa luksusta.

Viime päivinä ollaan mm. käyty ajolenkillä ja maastoiltu ratsain, niin seurassa kuin keskenämme. Halusin ottaa kaiken irti hyvistä keleistä niin räntäsateen ja peilijään aikaan voi sitten hyvillä mielin ajoittaa pari vapaapäivää. Pakkanenkaan ei ole haitannut kun on varusteet kohdallaan. Vilpoisin kevyt maastolenkki taisi olla -18 asteessa.

Eilen otin myös muutaman kuvan kentällä. Tarkoitus oli ottaa muutamia kivoja rakenne/poseerauskuvia, avustajaa ei ollut paikalla niin ajattelin naiivisti että "kyllä se sen hetken seisoo".. No ei seissyt vaan hölkkäili tyynesti pitkin kenttää. :)



Kun sain "karkulaisen" kiinni, sain sentään muutamia pääkuvia joskin pelivaraa oli vähänlaisesti kun toinen käsi oli ohjissa kiinni koko ajan. 


 Tässä näkyy taas "huono silmä".

Kuten moni muukin näinä päivinä, olen miettinyt mitä kaikkea on tähän vuoteen mahtunut ja mitä on ensi vuodelle suunnitteilla. 

Tämä vuosi on ollut Totin kohdalla iso siirtymä varsasta nuoreksi ratsuksi. Viime vuodenvaihteen aikoihin aloiteltiin sisäänratsastusta, ja ratsutus jatkui jaksoittain kelien sallimissa puitteissa. 

Totti myös ruunattiin helmikuussa, ja täytyy sanoa että hetkeäkään en ole katunut tuota päätöstä! Siinä on hyvää harraste/kisahepan ainesta, se tulee täysin varmasti riittämään omaksi ratsuksini, mutta näyttävämpiä, raamikkaampeja suomenhevosoreja löytyy varmasti. Työssäkäyvä harrastelija- tätiratsastaja ei ole yhtä kuin oriinpitäjä. 
Ruunauksesta toivuttuaan, hokkikauden päätyttyä, Totti pääsi tarhaamaan ruunaporukassa ja osoitti olevansa edelleen hyvin sosiaalinen hevonen, joka mielummin väistää kuin rettelöi. Kauniille tammoille pitää kyllä edelleen hörhötellä ujosti aidan takaa. ;)

Myös laatuarvosteluissa käytiin näytillä huhtikuun lopussa, ja tulos - varsinkin estepisteet - räjäytti pankin! Laatarien jälkeen kesän alussa harjoiteltiin maastoilua myös ratsain, tutuissa ajomaastoissa. 


Kesää varjosti tietysti pahemman kerran silmälle sattunut, niin kertakaikkisen turha onnettomuus. Klinikkalasku vei satularahat ja silmän hoito ison osan kesälomaa.
Välillä, synkkinä hetkinä, poden edelleen morkkista tuosta ja mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Turhaa tuo jälkiviisauskin tietysti on. Jos jotain niin tuo haaveri ja silmäpotilaan kanssa eläminen ovat kaivaneet esille kaiken mahdollisen motivaation panostaa Totin koulutukseen ja omaan osaamiseeni aivan mahdollisimman paljon! 



Syksyyn mahtui laatuarvostelufinaalit, näyttäytyminen orikavalkadin jälkeläisryhmässä, ratsutuksen jatkoa ja itse tehtyä maastoilua, vähän koppakärryttelyä.. Sekä pieniä lomajaksoja ja pitkältä tuntunut ajanjakso pimeyttä, sadetta ja kuraa. 

Miten sitten vuosi 2015 lähtee käyntiin?

Jos kaikki menee suunnitellusti niin kahden viikon päästä Totti on jo tutulla maneesitallilla "treenileirillä" - tai kuten kaverini sanoi "ai semmosen Boot Campin sille buukkasit!". Sama jakso tulee olemaan omistajankin Boot Camp, odotan kauhunsekaisella innostuksella mitä ratsastukselleni on tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana - en usko että mitään kovin hyvää, kun meno on ollut pääosin itsenäistä keventelyä erinäisillä hevosilla, kokonaista kaksi koulutuntia lainaratsulla ja kaksi istuntatuntia ratsastuskoulussa... 
Siitä lisää sitten myöhemmin. 

Loistavan hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille jotka tänne eksyvät! :)

perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulutervehdys

Toivottavasti kaikilla lukijoilla on ollut hyvät joulupyhät. 
Meillä ainakin on nautittu loistavasta talvikelistä rauhallisen kotijoulun ohessa. 

Aattona kävimme pienen talliporukan kanssa joulumaastossa, mukana kaksi ratsukkoa ja yksi koppakärryjä vetänyt heppanen. Totin kanssa menimme vuorotellen letkan viimeisinä sekä keskimmäisinä ajohevosen edessä. 


Eilen kävin sitten ihan oman maastolenkin Totin kanssa, alla otettu fiilistelykuva on otettu tuon lenkin varrelta. Niitä hetkiä joita ei mikään kuva tai teksti pysty vangitsemaan. 
Kaksi loistavaa joulumaastoa oman varsan kanssa, siinä joululahjaa kerrakseen! 



Oma joululomani jatkuu vielä koko ensi viikon, joten suunnitelmissa on nauttia näistä keleistä hevostellen niin paljon kuin mahdollista. Tietysti niissä rajoissa mitä melkein nelivuotiaalla on säädyllistä pötkiä menemään.. ;)

Hauskaa joulunajan jatkoa lukijoille! :)

tiistai 16. joulukuuta 2014

Jälkidokumentointi: hajonnut riimu

Kännykän kätköistä löytyivät seuraavat kuvat - riimu löytyi tallilla kerran hyllyä siivotessa. Olin melkein jo unohtanut että se oli laitettu talteen.


Joku tämmöinen osa se on ollut...



Lienee sanomattakin selvää että edukkaita nailonriimuja muovisekoiteosilla ei tule enää tähän talouteen. Tällä hetkellä käytössä on pari laadukasta nahkariimua, Walshin ja Wahlstenin. Yksi W-profilen pehmustettu nailonriimu löytyy myös, mutta sitä en ole vielä käyttöön laittanut. 
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Treenisuunnitelmia tammikuulle

Oma hevosteluni on ollut viime aikoina hiljaiseloa. Tippumisesta seurasi vähän jälkipyykkiä ja toipumista niskan osalta, joten olen pysytellyt pois oman pienen Totti- ratsuni selästä, vaikka kuinka tekisi mieli mennä. Toivottavasti loppuviikosta pääsen jo kiipeämään selkään. 

Pieni kevyempi jakso tuli kyllä ihan hyvään paikkaan, etenkin kelien osalta (pussipimeyden lisäksi jatkuvaa sadetta). Muutaman kerran olen kuitenkin juoksuttanut sekä irtojuoksuttanut Tottia. Se on nyt oppinut laukkaamaan liinassa. Aiemminkin on nostanut laukan ihan hyvin mutta laukkaa on saanut ylläpitää niin voimakkaasti eteenajaen etten ole kokenut mielekkääksi laukkuuttaa, vaan mielummin keskittynyt rentoon pyöreään ravityöskentelyyn (ja toki käyntijaksot välissä). Ja lauantaina oltiin (myös pienen tauon jälkeen) ajamassa niin että tallinpitäjämme ajoi ja itse istuin kyydissä. 

Toteutan myös yhden jo viime kesänä suunnitellun asian, eli jos kaikki menee putkeen niin tammikuussa Totti on pari viikkoa maneesitallilla, samalla tallilla josta on lähtenyt 1-vuotiskeväällä orilaitumelle. Ihanaa ja samalla hieman jännää mennä tutun valmentajan silmien alle! :) Luvassa siis pienen jakson verran ratsutusta ja pari ratsastustuntia niin että saadaan eväitä jatkoa varten. Yritetään käydä samassa paikassa valmentautumassa muutenkin kevään mittaan ja otetaan mahdollisuuksien mukaan myös toinen leirijakso keväämmällä. Odotan todella innolla tammikuuta vaikka hieman jännittääkin, ihanaa nähdä tuttuja ihmisiä ja hevosia. Toivottavasti pieni maalaispoika-hevonen osaa käyttäytyä isolla tallilla. :)

Jos Murphyn laki pitää paikkansa niin treenileiriviikkojen aikana on aivan unelmakelit ja kunnon lumipeite jossa voisi laukkailla pellolla. Tällä hetkellä se ei tosin näytä kovin todennäköiseltä. Kaikki sormet nyt vaan ristissä ettei tule mutkia matkaan ennen tammikuun puoltaväliä. 

Maneesijakson toteutuminen ratkaisi myös sen että Totti klipataan ainakin osittain. Mietin pääni puhki klippausta jo aikaisemmin, puolesta ja vastaan - nykyisellään ei olisi ihan välttämätöntä varsinkin kun näitä lomajaksojakin tulee, mutta taitaa se karvaturri tuupertua maneesiin ilman karvan kevennystä. :) 

Viaton karvaturri nautiskelemassa ulkoilmavälipalasta :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Loppusyksyn kuulumisia

Ensinnäkin - bloggaustauko ei ole ollut mitenkään tahallinen. Aika on vain loppunut kesken!

Syksy on ollut melkoisen kiireinen töiden kannalta, siihen päälle tallikuviot ja jotenkin syksyn pimeyskin on saanut energiavarannot ihan minimiin, jopa pahemmin kuin edellisinä vuosina. Mutta jospa se tästä taas kääntyy parempaan päin, jouluna pitäisi olla muutama lomapäiväkin tulossa.

Totti on liikkunut vaihtelevasti syksyn ajan, välillä on ollut viikon lomapätkiä kelien mukaan ja muina aikoina "ohjattua liikuntaa" yleensä n.3 kertaa viikossa. Oma hevosteluni viikolla tapahtuu yleensä säkkipimeässä - tai ei nyt ihan liiotella, onhan kentällä valot ja otsalamppu valaisee menoa mutta esimerkiksi maastoilu on täysin poissuljettua arkipäivisin.

Maastossa ollaan menty viikonloppuisin, yksin rauhallisia köpöttelylenkkejä ja tallikaverien kanssa vähän reippaampia. Pari pikkupukkiakin tuli koettua kerran eli laukan riemu on alkanut valkenemaan pienelle ruunalle. :) 
Laukka on muutenkin askellaji jossa on tapahtunut eniten edistystä syksyn aikana. Laukka nousee kentällä pohkeesta molempiin suuntiin ja sen ylläpitäminen on jo paljon helpompaa.  

Myös iso askel eli ekat pienet hypyt ratsastajan kanssa on otettu. Nyt on kolme hyppykertaa takana. Vähän vaihtelevasti on mennyt eli ei Totti mikään aivan virtuoosi SM-tason esteratsu ole ekojen kertojen perusteella.. ;) mutta eteenpäin kuitenkin, talven aikana on hyvä haudutella opittuja asioita. 


Perusratsastuksessa helpompi / vaikeampi suunta ovat vaihtuneet, vasen kierros oli alkusyksystä vaikeampi ja sen kanssa työskentelin mm. juoksuttaen välillä, mutta nyt taas vasempaan kierrokseen Totti on tosi tasainen ja rento, oikealle vähän epätasaisempi. Ihan normaalia nuorelle hevoselle ja mitään "stressiä" ei missään nimessä ole kun Totti on nyt niin hyvässä vaiheessa. 

Omat ratsastukset ovat painottuneet maastoiluun mutta pari kertaa olen uskaltautunut kentällekin. Täytyy sanoa että on se niin oman tuntuinen  hevonen etten meinaa välillä uskoa. Yksi iso asia mikä pitäisi ratkaista, olisi tunneille pääsy jatkossa. Edelleen tavoitteena on saada Totista se hyvin koulutettu ratsuhevonen, jonka kanssa on mukava harrastaa jatkossa ja vaikka kilpaillakin (itse koulupainotteisesti), ja siihen tarvitsen ehdottomasti apua myös oman ratsastukseni suhteen. 

Omat taidot tuli muuten palautettua kirjaimellisesti maanpinnalle kun tipuin yhdeltä lainaratsulta viime viikonloppuna. Selkäjumit ovat onneksi paranemaan päin ja uusi kypäräkin on jo tilattu - tämän testin innoittamana John Whitaker Victory Englannin Amazonin kautta. Toivottavasti on sopiva ja hyvä, kypärän säädettävyys antaa sen verran anteeksi että uskalsin tilata sovittamatta, kypärän kuvaukseen ja hyviin arvosteluihin luottaen. 
En muuten edes muista milloin oli edellinen putoamiskertani, siitä on kyllä jo useita vuosia aikaa! *koputtaa puuta* 

Tässä vielä lumipäivän kuva jossa näkyy vaurioitunutta silmääkin. Itse olen jo täysin tottunut tuon siirteen ulkonäköön, en edes enää "huomaa" sitä kovin erityisesti, sen tsekkaus on jo ihan selkäytimessä kesän aktiivisen silmätarkkailun tuloksena. Joskus oikein hätkähdän että olenko katsonut silmän jonka jälkeen kyylään sen ns. ajatuksella. 


Nyt tämän jälkeen yritän parhaani mukaan päivitellä kuulumisia taas säännöllisemmin, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei tapahtuisi. 
Mukavaa joulun odotusta lukijoille, toivottavasti olette vielä kuvioissa? :) 

Kontrollikäynti klinikalla

Huh, tätäkin viestiä olen kirjoittanut jo useaan otteeseen, hieman matalalentoa ollut tämä syksy! Tässä siis "hieman" jälkijunassa:

Torstaina 23.10. oli odotettu päivä, eli käynti Viikin Hevossairaalassa silmän kontrollikäynnillä. Koska kyseessä oli arkipäivä ja reissussa menisi suunnilleen työpäivän verran aikaa niin kaikki mahdolliset ihmiset olivat kiinni omissa töissään, lähdin siis yksin matkaan Totin kanssa. Muuten toki pärjätäänkin ihan kahteen pekkaan mutta traileriin lastauksessa ja purkamisessa otan mielelläni toisen käsiparin avuksi, avaamaan / sulkemaan takapuomia. Vaikka Totti lastautuu ja matkustaa hyvin niin se on hieman hätäinen trailerista poistumisen kanssa enkä halua ottaa turhia riskejä.

Jännitin keliä etukäteen, koska jossain kohtaa luvattiin jopa lunta Helsingin seudulle, ja koko yhdistelmässä oli vielä kesärenkaat. Suuremman myräkän tullessa olisin toki perunut reissun vaikka samana aamuna. Ennusteet kuitenkin lupasivat mukiinmenevää keliä joten starttasin tallilta n.8.30 aamulla. Perillä olimme sopivasti vähän ennen yhtätoista, ja klinikaltakin sai hyvin apuja trailerin takapuomin avaamiseen. :)

Ensin Totin vasemman etujalan luuliikoja syynättiin. Eläinlääkäri sanoi heti että ovat kaukana jänteestä, mutta voidaan ottaa röntgenit varmistuksen vuoksi. Röntgenkuvat vahvistivat epäilyt eli luuliiat eivät ole mitenkään aktiivisia eivätkä edellytä toimenpiteitä.

Jalkatarkastus meni puolessa tunnissa, ja sitten olikin puolisentoista tuntia odottelua...onneksi klinikalta sai karsinan odottelun ajaksi.

Lyhyestä virsi kaunis eli tässä kopioituna oftalmologin lausunto:

Silmäkontrollissa todettiin seuraavaa: 
silmät nyt symmetrisemmät kuin kesällä, oikea ei enää vaikuta niin pieneltä. 
Vas silmä kokonaisuudessaan OK, silmänpaine 15/17/18 mmHg. 
Oik silmä luomet OK, sidekalvo rauhallinen. Sidekalvosiirre rauhallisen vaaleanpunainen, ja "liikaliha" sulanut pois. Ompeleista on jäänyt kohtalaiset arvet. Etukammio on täyttynyt eikä iiris enää ole kiinni sarveiskalvossa silmän sisänurkassakaan. Pupillan korvanpuoleinen puolikas liikkuu valon mukana. Linssin pinnasta sisänurkassa pursuavaa tiiviin valkoista massaa (kovettunutta linssimateriaalia) ympäröi nyt enemmän pigmenttiä ja kiinnikettä, joka todennäköisesti suojaa linssimateriaalin jatkuvalta tihkumiselta silmän muihin osiin ja siten pitää tulehdusalttiutta kurissa. Linssin samentumat lisääntyneet ja valitettavasti linssi tulee todennäköisesti samentumaan kokonaan vuosien saatossa. Silmänpohjaa ei juuri voida arvioida. Silmänpaine normaali, vain hieman alempi kuin vasemmassa silmässä (15/14/13mmHg). 

Siirrettä ei ainakaan toistaiseksi katkaista, koska sen varsi ei kulje näkökentän poikki. 

Linssin osalta suosittelen kontrollia vuosittain. Tarkastus myös aina jos ilmenee kipuoireita (siristys. vetistys, turvotus, punoitus) tai pupilli omistajan silmin vaalenee. 

Kiteytettynä siis - "työvoitto" (kuten klinikalla ollut toinen eläinlääkäri sanoi) mutta ikävän varmaa että silmä tulee sokeutumaan kokonaan vuosien saatossa. 

Kuvassa Totti kotimatkan varrella. 

Totti oli selvästi innoissaan lähdössä pois kun laittelin sille klinikan karsinassa loimea päälle ja suojia jalkaan - se suorastaan kipitti ulos ja suoraan traileriin. Kesällä taisi olla ihan tarpeeksi oleskelua kaupungissa... 

Kotimatkalle lähdössä oli pientä jännitystä koska klinikan piha oli muuttunut valkoiseksi muutaman tunnin aikana! Katselin kuumeisesti sääennusteita eri lähteistä, ja kun lämpömittarikin näytti olevan plussan puolella niin lähdin ajamaan kotiinpäin, lumisateen jäljet olivat kuitenkin jo sulaneet vilkkaasti liikennöidyiltä pääteiltä. Pääsimme lähtemään parahiksi ennen iltapäiväruuhkia. 

Seuraavassa postauksessa (jälleen - toivottavasti hyvin pian!) kertoilen enemmän klinikan jälkeisiä kuulumisia. :)

perjantai 17. lokakuuta 2014

Ypäjä-viikonloppu, osa 2 / Laatuarvostelufinaali

Kirjoitellaan nyt, kun on kerrankin aikaa ja energiaa. :)

Ypäjä-raportin aloitin kavalkadista ihan siitä syystä että videoiden muokkaamisessa kesti pitkään, kun en vain saanut aikaiseksi. No, johan se estevideokin on muokattu aikaa sitten.

Kuva: Leena Kahisaari

Syyskuun ensimmäisenä perjantaipäivänä oli siis vuorossa odotettu ja pitkään pohdittu laatuarvostelufinaali. Totti hyppäsi koti- ja maneesitreeneissä hurjan hyvin, niin odotukset finaalin suhteen olivat kieltämättä korkealla. Aina ei kuitenkaan mene ihan niinkuin Strömsössä...
Meille ei sattunut mitään sinänsä pahaa, yksi ns. isompi esteen pudotus, mutta kaiken kaikkiaan hevonen oli kyllä huomattavasti hitaampi kuin keväällä tai ikinä kotona. Hieman lisäpoweria olisi ehkä tehnyt terää.

Tässä joka tapauksessa video estekokeesta:


Arvioinnit olivat seuraavat:

Tekniikka: Melko hyvä etujalkatekniikka, saisi käyttää paremmin selkäänsä ja avata enemmän takaa. Pisteet 6,5
Kapasiteetti: Kohtalainen. Pisteet: 6
Asenne ja yhteistyöhalukkuus: Saisi pyrkiä rehellisemmin eteenpäin ja olla terävämpi, tänään hieman puutteellinen itseluottamus, kuitenkin kuuliainen ja yritteliäs. Pisteet: 6,5

No, ei se yhtä putkeen mennyt kuin keväällä. Ei voi muuta sanoa, ei vaan voi. :)

Kuva: Leena Kahisaari


Askellajikokeen video on vieläkin editoimatta, sen verran täytyy tunnustaa..

Tässä siis rakennearvostelun & askellajikokeen arvio samantien:

Tyyppi: Hyvä rotu- ja laatutyyppi, saisi olla sopusuhtaisempi - 7
Pää, kaula ja runko: Raskaat kaulan liittymät, pitkä lapa, lyhyt säkä, lihaksikas runko, luisu lautanen -
Jalat ja liikkeiden säännöllisyys: Hieman piirteettömät jalat, painuneet etupolvet, vej suppuvarp.ja yhdensuuntaissiirtymä ja meloo, muuten melko suorat liikkeet - 7
Käynti: Puhdasta, saisi olla irtonaisempaa ja matkaavoittavampaa - 7
Ravi: Lyhyttä, takaa vielä voimatonta, ajoittain epätasaista takaa - 6
Laukka: Vielä tasapainotonta, saisi olla pyöreämpää ja lennokkaampaa, vas. laukka parempi, nyt kiireistä - 6

Kokonaispisteiden keskiarvo siis 6,50, ja sijoitus oli 19/26.

Laitan askellajikokeen videon tänne vielä kun saan sen editoitua. Nyt alkaa jo uni painamaan sen verran että lopetan tähän kolmeen postaukseen ja jätän hieman odoteltavaa.. ;)

Ypäjä- viikonloppu, osa 1 / orikavalkadi

Tässä nyt vihdoin eka raportti Ypäjän kunkkariviikonlopulta, hieman käänteisessä järjestyksessä eli sunnuntai ensimmäisenä.

Muutamaa viikkoa ennen suokkikuninkaallisia sain Facebookin kautta kyselyä, toisinko Totin orikavalkadiin isänsä jälkeläisryhmään. Alkuun mietin että viitsinkö ottaa lisää säätöä muutenkin täyteen viikonloppuun. Sitten mietin toiselta kantilta kuinka kiva kokemus se voisi olla, ja kun isäoriillakin on jo ikää niin ei tiedä kuinka monta mahdollisuutta tulee.
Vielä kun Tottia ratsuttava tallinpitäjämme oli muutenkin Ypäjällä tuolloin ja lupasi ratsastaa Totin kavalkadissa niin asia oli ratkaistu ja ilmoitin että ollaan tulossa. Kolmivuotiaan ensimmäinen julkinen esiintyminen ratsastajan kanssa oli siis vaatimattomasti Ypäjän derbykentällä. ;)

Laatarien jälkeen Totti sai lauantaina vapaapäivän. Sunnuntaiaamuna menin tallille siistimään esiintyjän kuntoon. Harjan päällimmäiseen kerrokseen laitoin verkon jotta harja pysyisi siististi yhdellä puolella kaulaa. Otsatukan letitin myös, koska se oli kunkkarien aikaan hassun näköinen paksu tasatukka jota ei saanut siistiksi millään. Valkoiset pintelitkin laitettiin jo kotitallilla, ettei paikan päällä tarvitsisi säätää liikoja vaan toimittaisiin mallilla satula selkään ja hevonen derbykentän reunalle ratsastajaa odottelemaan.

Katse kohti derbykenttää
Kun samassa trailerissa matkustanut toinen hevonen meni laatarisuoritukseensa ja Totilla oli varusteet kunnossa, ei parkkialueella ollut oikein seisoskelua kummempaa tekemistä niin lähdin taluttamaan Tottia vähän turhankin ajoissa derbykentän viereiselle hiekka-alueelle joka toimi kavalkadin osallistujien verryttelynä. Siinä odoteltiin aikamme, Totti tietysti katseli ympärilleen mutta oli kuitenkin kivan tyynellä asenteella liikenteessä.

Ratsastajan saavuttua paikalle oli vielä aikaa lyhyelle verryttelylle ennen areenalle menoa. Totti oli vähän hitaampi kuin kotona, mutta hyvin ratsastettavissa kuulemma.
Kavalkadia en saanut videolle kun keskityin räpsimään kuvia. Tästä linkistä löytyy kuvia tasapuolisesti kaikista esiintyjistä.



Totti oli derbykentällä ihan suvereenisti, siellä keventelivät menemään kunkkariyleisön edessä 110cm Hipposluokan esteiden seassa. ;) Ei kyttäilyä vaan oli ihan läsnä ratsastajan kanssa. Eivät laukanneet tällä kertaa kun ei ollut hokkejakaan. Hyvin meni joka tapauksessa, kolmivuotias esiintyi ihan tosissaan.

Kavalkadin jälkeen käytiin jo autolla, josta meidät tultiin vielä hakemaan yhteiskuvaan muun jälkeläisryhmän kanssa. Tässä vaiheessa Totilla meinasi jo mennä hermot paikallaan seisomiseen, kun se kuvitteli jo pääsevänsä matkakaverin kanssa traileriin. Kaverukset odottelivat trailerissa vielä hetken aikaa (lounaan verran), kunnes lähdettiin kotitallia kohti. 

Tästä alkoikin Totin erittäin hyvin ansaittu lomaviikko. :)


Meidän kaverikuva

Täällä ollaan edelleen :)

Ei voi muuta kuin pahoitella aivan liian pitkäksi venähtänyttä taukoa blogin puolella! Ypäjän kunkkariviikonlopun jälkeen syksy pääsi yllättämään toden teolla - kiireellä, stressillä ja pienehköllä "kisaväsymyksellä". Työn + tallin jälkeen energia on ollut pakkasen puolella ja konetta en ole avannut juurikaan kotioloissa. Monta kertaa olen suunnitellut tulevia postauksia, Ypäjän raportin Blogger- luonnoksessa on päivämäärä 22.9... Eli lukijat eivät ole jääneet unholaan, toivottavasti pysytte jatkossakin "mukana"!
Viime viikolla oli vuoden tärkein työviikko (iso asiakastapahtuma) ja nyt on sellainen olo että elämä jatkuu taas, pimeästä syksystä huolimatta!

Viime aikojen kuulumisista lyhyesti: 
Totti sai kunkkarien jälkeen n. viikon pienen loman. Tämän jälkeen jatkettiin satulakokeiluja, ja läheisen satulafirman autokin tuli paikan päälle tallille. Sieltä löytyi sopiva estesatula, Kieffer Donau, joka on nyt vielä vuokrasopimuksella mutta toivottavasti satula sopii pitkään ja jää ihan omaksi. 

Myös Totin ratsutus jatkui syyskuun ajan 1-2 kertaa viikossa, itse lähinnä maastoilin ja jätin kentällä menon hetkeksi ratsuttaja-tallinpitäjällemme. Joka kerralla Totti tuntui ottavan harppauksia eteenpäin, etenkin laukan suhteen tapahtui joku "loksahdus". Maastossa Totti kyllä laukkaisi sujuvasti mutta kentällä laukka on ollut vielä hieman vaikeaa vahvaraviselle ruunalle. 
Yhdellä lauantai-illan maastolenkillä sain myös todeta ettei 3-vuotiaaseen ole sokeasti luottaminen, kun Totti säikähti peltikasaa ja kieppasi sujuvan U-käännöksen... En siis onneksi tippunut, mutta sen jälkeen olen ollut hieman harkitsevampi yksin maastoilun suhteen. ;)

Myös ajo otettiin uudelleen ohjelmaan, ensin käytiin yksi lenkki niin että olin vain apukuskina mukana, ja viime viikonloppuna kävin ekaa kertaa pitkästä aikaa ajamassa itse, niin että avomies oli mukana. Matkalla tuli vastaan mm. maansiirtofirman kaivinkoneet (ihan paikoillaan, viikonloppua viettämässä ilman työmiehiä), useita autoja, ja kaiken kukkuraksi yksi TODELLA ahtaassa paikassa tapahtunut auton ohitus, niin että takaapäin lähestyi traktori koko ajan. Vaikka omat hermot meinasivat sortua hätäilyyn, niin loppu hyvin, kaikki hyvin ja ei voi muuta sanoa kuin että Totti on todella toimiva hevonen! Se kyllä selvästi hakee turvaa ihmisistä, joten ei muuta kuin omalle asenteelle kunnon Zen-treeniä ja uskoa omiin taitoihin tiukassakin paikassa.. :-)

Alla myös yksi rakennekuva joka otettiin tällä viikolla. On se ihan hevosen näköinen ainakin omaan silmään. 




Ja silmästä puheenollen.. ensi viikon torstaina on kontrolliaika Helsingissä. Sitä odottelen innolla ja tottakai myös pienellä jännityksellä. Omalla mutu-tuntumalla silmän sidekalvosiirre on asettunut oikein hyvin ja kesällä kehittynyt liikaliha on hävinnyt siitä. Silmä näyttää omaan silmään kirkkaalta ja "vakaalta" ja Totti myös aivan todistettavasti näkee vaurioituneella silmällä - ainakin jotain. Ainoat paikat joissa vamma "näkyy", ovat traileriin lastaamisen yhteydessä. Siinä Totin pitää ottaa hetki aikaa tilannekatsaukseen, ei mitenkään protestoiden tai pahasti kuitenkaan. 
Ratsastettaessa on havaittavissa pientä toispuoleisuutta, eli vasempaan kierrokseen (vaurioitunut silmähän on oikea) taipuminen on huomattavasti vaikeampaa. Tätä olen nyt harjoittanut juoksuttelemalla muutaman kerran. 

Tässä siis viime aikaisia kuulumisia nopeasti kirjoiteltuna. Nyt kun sain draivin päälle niin yritän saada samalla innolla Ypäjän-postauksetkin tehtyä loppuun asti. Laatari- ja orikavalkadi-materiaalia siis tulossa hyvinkin nopsaan. :)


tiistai 2. syyskuuta 2014

Finaali lähestyy!

Ensinnäkin pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta (taas kerran)! Postausideoita on mielessä vaikka kuinka, mutta kovin usein ei tule availtua konetta kotona iltaisin. Tässä nyt pikaisesti kuulumisia mutta yritän, YRITÄN päivittää kuvia ja muita juttuja vielä mahdollisimman pikaisesti vielä ennen viikonloppua. :)

Kun saimme elokuun alussa eläinlääkäreiltä kehotuksen elää ihan normaalia elämää hevosen mukaan, niin kokeilimme irtohypytystä ensin aivan pienillä esteillä kotioloissa.
Tämän jälkeen uskalsin laittaa laatuarvosteluilmoittautumisen matkaan (tosin vielä ajatuksella että hankitaan sitten eläinlääkärintodistus jos siltä näyttää...).

Kerran käytiin maneesilla irtohypyttämässä, oikein hyvin meni sielläkin! Sen jälkeen uskalsin varata jo päiväkarsinankin, kun perjantaina on tiedossa hieman odottelua tallin toisen hevosen esteluokan ollessa vasta iltapäivällä.

Ja alla videomateriaalia viime viikkoisesta "hyvän mielen kenraalijumpasta".
Videolla on myös hiukan leikitty iMovien hidastuksella, täytyyhän sitä testailla uuden puhelimen ominaisuuksia. :)


Ilmeisesti video ei näy ihan kaikille (vaikka pitäisi näkyä kaikilla alustoilla?), tässä vielä suora linkki.

Laatareihin valmistautumisen lisäksi ratsastus on ollut ohjelmassa. Maastoiltu ollaan oikeastaan vähintään saman verran kuin mitä ollaan menty kentällä. 
Pari kertaa olen lähtenyt maastoon ihan yksinkin, ja muuten luotettavien seurahevosten kanssa. Totti on käyttäytynyt edelleen tosi fiksusti maastossa! Laukkaaminen tuntuu sille paljon mielekkäämmältä ja helpommalta maastossa kuin kentällä, ja muutenkin on hyvin ratsastettavissa myös tallinpihan ulkopuolella. 

Tässä linkki Hevosopiston sivuille josta löytää lähtölistoihin. Totti on tositoimissa perjantaina jo ennen aamupäivää. Hui, nyt jännittää!

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Takaisin normaalielämään?

Viime kirjoituksesta on taas vierähtänyt aikaa, kun olin viime viikon hevosettomalla lomareissulla. Tai en kokonaan hevosettomalla, koska majoituspaikkamme Tanskassa oli B&B:n virkaa toimittavalla hevostilalla, ja tulihan käytyä yhdessä hevostarvikeliikkeessäkin tonkimassa Outlet- ja kirppisosastoja. :)

Poissaoloni aikana Totin lääkitys väheni asteittain eläinlääkärien ohjeiden mukaan, ja viimeiset silmätipat annoinkin viime viikonloppuna kotiin palattuani. Eilen oli sitten odotettu kontrolliaika lähiklinikalla kun Helsingissä Tottia tutkinut oftalmologi oli konsultaatiokäynnillä meilläpäin.

Sidekalvosiirre on ilmeisesti jäämässä paikoilleen, suojaa vaurioitunutta kohtaa ja siirteen verisuonien katkaisemisesta olisi todennäköisesti enemmän haittaa. Siirteeseen on kertynyt hieman liikalihaa jonka pitäisi rauhoittua ajan mittaan, kun tikit ovat sulaneet. Silmän sisäosissa ei ole aktiivisia tulehdusmuutoksia, mutta linssivaurioon liittyvät muutokset ovat hieman edenneet. 

Toiminnallinen näköennuste on hyvin heikko. 



Tottakai jollain ajatuksen tasolla tiesin tämän, mutta ainahan sitä toivoo jotakin ihmeparantumista. Koska ei ole perusteltua pitkittää lääkityksiä, niin lääkityskatetri poistettiin ja nyt saadaan palailla niinsanotusti normaaliin elämään. 
Silmänseutua suojataan edelleen kärpäsiltä hupun kanssa, joko normaalin kärpäs/UV-hupun kanssa tai tilanteen mukaan käytetään myös tummaa huppua "valosuojana". 
Jos silmä aiheuttaa selkeitä ongelmia jatkossa, suositteli eläinlääkäri silmän poistoa. Seuraava kontrolli on 2kk päästä. 

Eilen illalla Totti pääsi taas tarhaan tutun ystävänsä kanssa. Ruunat rapsuttivat toisiaan transsissa puoli tuntia. Siinä siis yksi askel kohti normaalia elämää. 

torstai 24. heinäkuuta 2014

Toipilaselämää kotona

Huh, melkein viikko on ehtinyt jo vierähtää Totin kotiutumisesta. Aika on mennyt nopeasti, hoitotoimenpiteet rytmittävät päivät ja erinäisistä toimenpiteistä on tullut jo rutiinia.

Muutaman ensimmäisen päivän ajan Totti oli tallissa päivän kirkkaimman ajan, mutta sitten se sai jäädä ulkoilemaan päiväksi, tarhaan jossa on varjoisa katos. Tarhassa Totti on huomattavasti rennompi, pieni hevonen ei todellakaan tajunnut miksi pitäisi olla karsinassa kun kaikki muut ovat ulkona! Öisin se saa laiduntaa, eli pääsee vihreällekin.


Lääkitykseen sisältyy siis 4 kertaa vuorokaudessa katetrin kautta laitettavia silmälääkkeitä, sekä ruuan mukana annettavaa kipulääkettä tässä vaiheessa vielä aamuin illoin.

Alla olevassa kuvassa näkyy "jäätelötikku" johon on teipattu katetrin toinen pää, se johon neuloilla tuupataan lääkkeitä. Siinä se roikkuu, katetrin letku kulkee muutaman letin kautta niskan ohi ohimoille ja silmäluomen alle. 



Eräänä aamuna laitumella... Myös toinen huppu oli pari päivää käytössä kun tämä musta pääsi hieman hiertämään, mutta vaalea huppu ei ole yhtä tehokas valon blokkaaja niin musta Guardian Mask vaihdettiin takaisin käyttöön. Odottelen innolla että saan oman Guardian Maskin, niin voisin laittaa jotain pientä pehmustetta ainakin yhteen kohtaan. Voi vaan olla etten ehdi saada sitä ennen lomareissuun lähtöä.



Ulkoilu on siis sallittua hupun kanssa, mutta yksi lääkkeistä tekee silmän valonaraksi joten sen vuoksi tumma huppu on parempi pitämään silmän hieman hämärässä.

Tänä aamuna tämä allekirjoittanut lomalainen nukkui ensimmäistä kertaa pommiin! Heräsin siis 45min herätyskellon jälkeen. Äkkiä ylös ja autoon ja aamulääkettä antamaan. Onneksi on ollut mahdollisuus jatkaa unia vielä aamuisen lääkekeikan jälkeen.. 
Toissapäivänä kyllä epäilin vahvasti omaa lääkitystäni, kun potilaskin oli vielä aamu-unilla kun menin laitumelle ;)


Ja alla odotettu(?) kuva silmästä. Pinkki osa on siis sidekalvosiirrettä joka on laitettu operoidun haavan päälle. Suojauksen lisäksi siirre tuo kohtaan verisuonistoa joten sen pitäisi auttaa myös silmän paranemisessa. Toivotaan parasta. Katetrin letkuakin näkyy hieman kuvassa, tuon avulla lääkkeet siis menevät perille varsin helposti eli sen puolesta ei tarvitse jännittää. 




Myös muutamia käytännön asioita on tullut hoidettua. Kontrolliajan kanssa kävi ihan mieletön tuuri, sillä Helsingin aika olisi venähtänyt melko pitkälle joten sieltä toivottiin että kävisimme näyttäytymässä lähiklinikalla vielä elokuun alussa. Soitin siis lähiklinikalle ja siellähän on sama silmäspesialisti käymässä heti elokuun alussa, ja sain vielä ajan hänelle! Suorastaan hihkuin onnesta, 15min matka suuntaansa parin tunnin sijasta.

Myös vakuutusyhtiöltä tuli odotettu hyväksytty päätös. Laskun osalta ei puhuta satasista vaan tonneista. Ei nyt käsittääkseni ähkyleikkauksen luokkaa mutta jokainen voi kuvitella mitä maksaa silmäleikkaus päivystysaikaan + 13 hoitopäivää klinikalla, osa intensiivisiä.
Hevosvakuutuksia on parjattu aika paljon viime aikoina, ehtojen huonontumisesta johtuen. No, tällaisia yllättäviä tapaturmia varten vakuutukset ovat, on oma mielipiteeni. Onhan ihmismieli hyvinkin pitkälti sellainen että saavutetuista eduista ei luovuta mistä syystä esim. jalkavammojen korvattavuuden huononemista on kritisoitu nettikeskusteluissa sekä omassa tuttavapiirissäkin. Oma mielipiteeni on että tämän jälkeen maksan ilomielin jonkin piikityksen tai shockwaven omasta pussistani...Silläkin uhalla että joskus vielä kadun tätä kommenttia ja manaan että olisipa vanhat hyvät ajat kun rasitusvammatkin korvattiin. ;)

Ensi viikon olen lomareissulla enkä tiedä tuleeko kirjoiteltua enää ennen lähtöä. Totin lääkintä helpottuu onneksi samalla, kun kaksi lääkettä jää kokonaan pois. Jäljellejäävää pitää toki edelleen antaa 4 kertaa päivässä + kipulääkkeet joiden annos vähenee hiljalleen. Onneksi lääkintä hoituu tallin puolesta poissaoloni ajan. :) Vaikka olen ottanut ihan itsestäänselvyytenä että hoidan itse mahdollisimman pitkälti Totin lääkinnät (on meinaan helpottavaa pystyä oikeasti tekemään jotain, verrattuna orpoon klinikkapäivien aikaan!!) niin nyt alkaa matkakuume nousta ja irtiotto tulee varmasti tarpeeseen.
Elokuun ekalla viikolla, tällä erää viimeisellä lomaviikollani, onkin sitten jännä päivä eli kontrolliaika.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Potilas on kotona!

Eilen oli odotettu kotiutuspäivä, haimme Totin klinikalta työpäivän jälkeen. Olipahan pitkä viimeinen työpäivä ennen lomaa.. :)

Totti oli tarhassa kun saavuimme, ja tarhassa laitoin suojatkin kuljetusta varten. Saimme klinikalta kotiutusohjeet lääkintäohjeineen, muovikassillisen tykötarpeita lääkintään, ja sitten olikin valmista kotiinlähtöä varten.

Matka meni hyvin ja Totti matkusti rauhassa. Perillä olimme vasta 21.30 aikaan. Päästin Totin hetkeksi tarhaan sillä aikaa kun laitoin karsinaa valmiiksi, ja jestas se juoksi! Oli ihanaa nähdä iloista energiaa kahden viikon karsinassa ja postimerkkitarhassa seisomisen jälkeen! Totti joutuu tosin olemaan yksin tarhassa niin kauan kun silmässä on katetri paikoillaan lääkitsemistä varten. Kirkkaimpina aikoina sitä pidetään ainakin alkuun sisällä, mutta vastaavasti voi olla sitten yöt ulkona. Ekaksi yöksi jätettiin kuitenkin sisälle omaan karsinaan.

Lääkitsemiseen menee näin alkuun paljon aikaa, kun katetrin kautta laitettavia silmätippoja on 6h välein ja lisäksi aamuin illoin kipulääkettä. Myös hupun sain klinikalta lainaan kunnes oma vastaava huppu kotiutuu.

Aika näyttää miten paraneminen etenee ja miten vaurioitunut silmä näkee jatkossa ja tuleeko muita komplikaatioita kuten glaukoomaa. Elämä jatkuu kuitenkin, se on selvää.

Laidunkuva alkukesästä, kun oli kaksi tervettä silmää

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hellyydenkipeä potilas

Tänään tuli viikko täyteen klinikalla oleskelua. Paljon on tapahtunut siinä ajassa. Vaikka eläinlääkäri sanoi puhelimessa että päiväkohtainen edistyminen saattaa kuulostaa hitaalta, niin puuskahdin siihen että "onhan tilanne nyt ihan erilainen kuin viime viikonloppuna!" ja niinhän se onkin. Viime sunnuntaiyönä hoidettiin silmän haavaa joka oli niin syvä ettei ollut vaihtoehtoja hoidolle, vaan tehtiin mitä pystyttiin akuutisti tekemään. Sunnuntaina puhuttiin mahdollisuudesta että silmä poistetaan jollei paranemista tapahdu.
Nyt silmän poisto ei ole ollut esillä, ja edistystä on tapahtunut viikon mittaan ihan joka päivä. Se päätös tuli eläinlääkäreiltä että tiivis hoito jatkuu vielä viikonlopun yli. Silmässä oleva sidekalvosiirre on kriittinen paranemisen kannalta, joka päivä jonka se pysyy, on plussaa. Jos kotiutus olisi "Liian aikaisin", olisi iso riski että jouduttaisiin tulemaan takaisin turhan pian.

Maanantaina katsotaan tilanne ja tehdään päätöksiä jatkosta. Toivon että kotiutuskin on alkuviikosta, ja että kontrolli ehtii olla ennen kesälomani toiselle viikolle varattua ulkomaanmatkaa tai vasta sen jälkeen. Toivon Tottia poissaollessani hoitavien vuoksi, ettei hoitotoimenpiteitä ja lääkityksiä olisi aivan kohtuuttomasti. Omalla ajallani toki teen ihan niin paljon kuin on tarpeellista, ensimmäinen lomaviikko kuluu onneksi Suomessa ja kotioloissa josta on vaan se 10km matkaa tallille.

Ja eniten toivon luonnollisesti, ettei tule takapakkeja ja että paraneminen edistyy. Nyt laatarifinaalit sun muut karkelot ovat ihan toisarvoisia, tätä tehdään hevosen koko loppuelämää varten.

Potilas on hellyydenkipeä
"Hevosettomana" orpopiruna olen mm. tilannut Totille kaksi huppua koska todennäköisesti leikattu silmä vaatii suojausta kirkkaalta valolta vielä jonkin aikaa. Ensinnäkin tilasin tuttavien hyväksi toteaman Equilibriumin UV-hupun, sekä klinikallakin käytössä olevan Guardian Maskin jonka saan kotiutettua toivottavasti varsin kätevästi Jenkeissä reissaavien ystävieni mukana. (HUOM! Silmäkuvia seur.linkissä) Guardian Maskin sivuilta löytyy paljon referenssejä eri käyttäjistä. Linkki osoittaa yhteen näistä. Jos pitäisi verrata Totin tilannetta niin sidekalvosiirre näyttää tällä hetkellä jotakuinkin jommalta kummalta oikeanpuolimmaiselta kuvalta, pinkki "ilmapallo" keskellä silmää. 
Kun Totti kotiutuu, niin laitan toki "autenttisia" kuvia tännekin sikäli kun niitä saan otettua. Nyt en viitsi kuvailla muuta kun näitä räpsäisyjä klinikan ulkotarhasta.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Ulkona asfalttiviidakossa


Heippa kaikille ja terveisiä Helsingistä! 

Tänään mä pääsin ulos - illalla varjoisaan aikaan, monen päivän karsinassa seisomisen jälkeen. Tai eihän tässä ole ollut kuin yksi-kaksi-kolme päivää, mutta pitkältä ajalta se tuntuu tällaiselle maalaispojalle joka on tottunut ulkoilemaan yötäpäivää viimeisen kuukauden ajan. Tarha on pieni ja kova, ja tätä kovaa maata on täällä ihan joka paikassa. Ei ruohoa, ei pehmeää hiekkaa eikä kuraa. Ja autojen ääniä kuuluu paljon enemmän kuin kotona. Viereisessä tarhassa oli joku kaveri joka näytti Elvikseltä, mutta ei se Elvis ollut. Mahtoiko edes huomata meikäläistä, vähän olisin ollut seurankipeä mutta ei väkisin jos ei toinen halua yhtään seurustella.

Täällä ei ole MITÄÄN tekemistä, paitsi joka päivä laitetaan pieni känni päälle ja henkilökunta hakee tutkimushuoneeseen. Sitten otetaan huppu pois ja sorkitaan silmää, ja kaiken kukkuraksi myös jalkaa jossa on haava. Siitä en oikein tykkää mutta pienessä pöhnässä moni asia menee helpommin. Sitten yritin olla tosi avulias kun kuulin että henkilökunta harkitsi kanyylin poistamista, en siis enää tartte kipulääkettä suoraan suoneen, jee! Poistin sen kanyylin ihan itse kun oli vähän tylsää. Se oli paljon hauskempi ja haastavampi juttu kuin karsinaan laitettu leikkipallo. Henkilökunta kyllä sanoi että olisi hekin sen poistaneet, mutta mä olinkin nopeampi! Hehee! Silmässä on vielä kanyyli jonka kautta laitetaan lääkettä monta kertaa päivässä. Ja taitaa ne jotain kipulääkkeitä ja sulfaa ruokaankin piilottaa, niin kuiskuttelivat. Kilttinä poikana syön kuitenkin kaiken, ruoka ruunan tiellä pitää. 

Mamma kävi katsomassa ja talutteli vähän aikaa käytävällä, sen jälkeen pääsin sinne tarhaan. Ei se joka päivä käy kun on kuulemma sen verran pitkä matka, melkeen Turuust asti. Ja paikallinen henkilökunta hoitaa meitiä parhaansa mukaan. Ehkä pääsen uudestaankin tarhailemaan asfalttiviidakkoon. Oikea Helsinki City Boy!  

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Status quo antaa toivoa

Kun ihmeparantumista on turha odottaa, antaa status quo toivoa. Päivä kerrallaan.

Tämä on siis nykyhetken meininki. Sydän löi pari ylimääräistä lyöntiä kun klinikalta soitettiin tänään jo aikaisin aamupäivällä. Apua, mitä nyt?! 
Olivat siis tutkineet silmän tilannetta joka on pysynyt vakaana. Rauhassa ollessaan Totti pitää silmää jo jonkin verran auki. Silmän korjatun haavan päälle sidekalvosta tehty siirre on jostain kohtaa hieman löystynyt, mutta se on kuulemma riski joka toimenpiteeseen aina liittyy, koska siirre ommellaan sarveiskalvoon joka on kuitenkin ohut, ja silmä liikkuu koko ajan. 
Kun saan jotain "mustaa valkoisella" näistä toimenpiteistä, voin kirjoitella paremminkin mitä on tehty, pelkään että näissä muistinvaraisissa selostuksissa on kuitenkin jonkunmoinen rikkinäinen puhelin- ilmiö kun ensin kuulen eläinlääkäriltä selostuksen, mietiskelen sitä itsekseni ja sitten yritän vielä kertoa eteenpäin.  

Silmää lääkitään nyt siihen ommellun kanyylin avulla n.2h välein. Kanyylin olivat joutuneet vaihtamaan eilen, kun oli päässyt hiukan hankaamaan sitä. :( Uusi kanyyli on onneksi pysynyt hyvin paikallaan. 
Eilinen arvio oli että vielä muutama päivä menee klinikalla. Sitten kun lääkitysten väli harvenee, voisi niitä jatkaa kotioloissa. Vielä ei ole kotiutumispäivää tiedossa, eli päivä kerrallaan katsellaan tilannetta.

Syy miksi soittivat heti aamulla Totin ollessa rauhoitettuna, oli että halusivat ottaa takajalasta röntgenin, jalan sisäpuolella kintereen yläpuolella olevan haavan vuoksi. Viime alkuviikosta tullut haava olikin ilmeisesti syvempi kuin näytti ja halusivat tarkistaa onko ottanut osumaa ihan luuhun asti. Melkein nauratti vähän surkuhupaisassa mielessä, kun annoin luvan röntgeniin. Kaikki vaan mitä tarvitsee, samaan konkurssiin. 
Tänään ajattelin ajella taas Helsinkiin katsomaan pientä potilasta.

Sinänsä harmi että blogi koki "heräämisen" nyt näin ikävän syyn vuoksi, mutta näitä on hyvä laittaa ylös niin omaksi tueksi kuin muita mahdollisesti samassa tilanteessa olevia varten. 
Mielelläni otan myös vastaan kaikenlaisia kokemuksia silmävammojen kanssa elämisestä, niiden toipumisesta, silmän poistosta niin nuorella kuin vanhallakin hevosella. Ihan mitä vaan tulee mieleen!

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Isoja huolia :(

Voi, niin monta kertaa on pitänyt päivittää blogiin hehkutusta ekoista yhteisistä maastoista. Tässä nyt pari kuvaa niistä.




Tällä hetkellä maastot eivät ole ekana mielessä. 

Totti sai lauantaina silmävamman, ja vietiin Viikkiin mahdollisimman nopeasti. Onneksi paikallinen päivystävä pääsi nopeasti paikalle, ja siitä iskettiin traileri auton perään ja lähdettiin samantien kohti Helsinkiä. 

Totin elämän eka vetopaniikki, ei edes mikään silmitön riuhtominen mutta UUSI tarhariimu ei kestänyt, vaan hajosi päreiksi ja joku osa on ilmeisesti lyönyt oikeanpuoleiseen silmään "napakympin". Haava osoittautui isoksi ja syväksi, silmä leikattiin hätätapauksena sunnuntaiyönä (haava korjattiin ja sidekalvosta tehtiin suoja haavan päälle, silmään myös lisättiin nestettä sieltä kadonneen tilalle). Ja nyt jännitetään vastaako korjaukseen ja lääkitykseen, palautuvatko silmänpaineet ja alkaako parantumaan. Toinen vaihtoehto on silmän poistaminen kokonaan. Sekin on mahdollista, mutta toivoa on vielä silmän säästymisestä. 
Klinikalla on joka tapauksessa vielä useamman päivän.  

Huoli on suuri ja ajatukset tiiviisti toipilaassa. Odottelen tämän päivän tilannepäivitystä. 

maanantai 26. toukokuuta 2014

Aika parantaa haavat

Tasan viisi vuotta sitten, 26.5.2009 oli hevosteluhistoriani hirvein päivä. Jouduin hyvästelemään ensimmäisen oman hevoseni Viikin hevossairaalan heräämöön.

Tuota hetkeä edelsi yhdeksän vuotta hevosenomistajuutta, pitkä tie lukiolaisesta opiskelujen kautta IT-alan työläiseksi. Asuinpaikat muuttuivat, ystäväpiiri vaihteli, parisuhdetilanne vaihteli, osa-aikainen työ Mäkkärissä vaihtui harjoittelupaikan kautta vakipaikkaan ns.oman alan firmassa. Yksi kuitenkin pysyi aina, ja se oli oma hevosystävä.
Vaikka Cassulla oli vaihtelevasti vuokraajia ja varaliikuttajia (opiskelu- ja työtilanteestani riippuen) eli kävin tallilla sen mukaan vaihtelevasti, oli se kuitenkin aina se Oma Hevonen, tuttu ja turvallinen. Näistä vuokraajista useampi on tänäkin päivänä hyviä ystäviäni.

Cassusta voisi kirjoittaa pitkästikin ja ehkä joskus kirjoitankin, mahtuihan yhdeksään vuoteen kaikenlaista. Kisakokemusta paljon enemmän kuin menestystä, satulaongelmia, jalkavaivoja, muuten vaan arjen harmautta.... Mutta tietenkin lukemattomia ihania maastolenkkejä, valmennuksia, kaiken takana yhteenkuuluvuus sen Oman Hevosen kanssa. Edelleen muistelen lämmöllä sitä tunnetta, kun Cassu laukkasi maastossa. Sitä tunnetta en ole vielä tavoittanut yhdenkään toisen hevosen kanssa.

Samoin voisin käydä läpi ne päivät tarhassa sattuneesta kaatumisesta lopetukseen. Paniikin ja pessimistisyyden, odotuksen ja eläinlääkärien toiveikkaat ennusteet paranemisesta. Leikkauksen ja sen jälkeisen puhelun. Heräämössä leikatut jouhet jotka odottavat edelleen koruksi teettämistä. Kotimatkan klinikalta, kun puristin rattia rystyset valkoisina niin että kädet puutuivat. Seuraavan päivän työpäivän jälkeisen romahduksen, kun tulin asuntoni ovesta sisään ja tajusin ettei ole syytä lähteä tallille.

Muutaman viikon ajan hävitin järjestelmällisesti varusteita, myin nettikirppiksillä pilkkahintaan loimia ja muuta tarpeellista. Jossain takaraivossa oli silti tunne siitä, ettei tämä harrastus siihen loppunut. Ensin mietin ratsastuskoulun tunteja ja kävinkin yhdellä tunnilla. Sitten ajauduin liikuttamaan tuttujen hevosia, aloin katsomaan myynti-ilmoituksia sekä kuuntelemaan puskaradiota... Ja loppu onkin historiaa.

In Memoriam : Rusthållets Cassandra ox , 12.5.1995-26.5.2009





torstai 15. toukokuuta 2014

Homekorvainen hevonen

No niin, laatareista on selvitty ja elämä jatkuu. Totti sai laatarien jälkeen pienen loman. Sen jälkeen sitä on taas ajettu, juoksutettu (sivuohjat uutena tuttavuutena) ja tällä viikolla ratsastinkin jo kerran kevyesti käyntiä ja ravia kentällä.



Kummallisen otsikon syynä on havainto jonka tein Totin korvista toissapäivänä. Sillä on ollut toisessa korvalehdessä pieni harmahtava kuiva kohta jota olen seuraillut. Nyt tuo harmaa kohta oli kuitenkin laajennut huomattavasti, vaalennut melkein valkoiseksi ja valkea alue jatkui pistemäisesti korvalehden sisäpuolta alaspäin.
Sama ilmiö on vähän lievempänä myös toisessa korvassa.

Vaikka sain pariltakin kokeneelta hevosihmiseltä kommentit että kyseessä on todennäköisesti ihan harmiton kosmeettinen vaiva, niin yht-äkkisen muutoksen takia kilautin kuitenkin läheiselle klinikalle. Eläinlääkäri tiesi kuvauksesta heti mistä puhutaan, ja kännykkäkuva vahvisti puhelindiagnoosin. Tässä siis kuva pahemmasta korvasta.


Tässä on paras löytämäni suomenkielinen linkki aiheesta. Kyseessä on siis virusperäinen plakki. Englanninkielisellä termillä aural plaque löytyi paljonkin keskustelua esim. brittiläisiltä foorumeilta.

Hoitoa ei juurikaan ole - eläinlääkärimme sekä yo.linkki kertovat samaa kieltä, hevonen voi kipeytyä hoitoyrityksistä joten ei kannata vaivata päätään turhaan.

Plakkien laajeneminen osuu hyvin yhteen ensimmäisten ötököiden ilmaantumisen kanssa, ja kärpäsiin ylläoleva linkkikin viittaa. Hankin Totille ötökkähupun, täytynee käyttää sitä tarpeen mukaan ainakin kun jäävät 24/7 ulos. En kuitenkaan haluaisi huputtaa ihan jatkuvasti joten yritän selvitellä hyviä torjuntakeinoja hyönteisille. Nyt markkinoidaan paljon Solheds- tuotteita, se kiinnostaisi jos voide olisi sellaista jota uskaltaisi levittää korvien lähistölle paikallisesti torjumaan - ja olisiko siitä apua, ei kai sitä turhaan kannata mitään tehdä. :)

Hyviä vinkkejä hyönteistorjuntaan? Ja onko kokemuksia vastaavasta vaivasta?

Loppuun vielä pari kaverikuvaa huhtikuulta. Yritän kirjoitella taas lähiaikoina, silloin luvassa myös uutisia Viivistä.



lauantai 26. huhtikuuta 2014

Laatareista selvitty :)


No niin, vihdoinkin ehdin raportoimaan tänne!
Torstaina oli siis odotettu päivä - retki Ypäjälle laatuarvostelukarsintoihin.

Lähtö Ypäjälle oli vasta iltapäivän puolella, Totti oli jälkimmäisessä 3-vuotiaiden luokassa (1 B) ja vielä viimeisessä ryhmässä. Meillä oli varattuna päiväkarsinapaikka koska samassa kyydissä oli myös nelivuotiaiden luokassa kisaava hevonen. Kolmevuotiaat arvosteltiin Ypäjän Wanhassa maneesissa.

Suoritus ei olisi voinut mennä enää paljon paremmin! Totti käyttäytyi aivan superhyvin. Ravia ei irronnut narunpäässä tai irtona ihan niin vahvasti kuin vaikka kärryillä vaan jäi vähän kipittämään, mutta saipahan edes 0,75 paremmat ravipisteet kuin Hippoksen näyttelyissä.
Esitin Totin kuitenkin itse, sillä olen irtohypytysharkoissakin yleensä päästänyt sen kujaan ja halusin paremman estesilmän omaavat tukijoukot kujan sivuun antamaan tarvittaessa lisäpotkua jos sitä olisi tarvittu. Jonkun kerran taisivat maiskuttaa.. ;) 

Tässä auttavasti editoitu video, jonka viimeisellä minuutilla kuuluu myös arvostelut, ne löytyvät myös alta kirjoitettuna:


Askellajikoe:

Käynti: Tarmokasta, energistä mutta saisi olla matkaavoittavampaa, saisi käyttää selkäänsä paremmin. 7.00
Ravi: Puhdasta, saisi olla irtonaisempaa, joustavampaa, lennokkaampaa. Nyt melko lyhyttä. 6.75
Laukka: Energistä, voisi olla pyöreämpää ja rentoutua selästä, vielä etupainoista. 7.75

Irtohypytys:

Tekiikka: Jäntevä ja notkea hypyssä. Hyvä tekniikka. 9.25
Kapasiteetti: Hyvä kapasiteetti. 9.0
Asenne ja yhteistyöhalukkuus: Hyvä eteenpyrkimys, kuuliainen hevonen. 9.0

K.a. 16.25

Lopputuloksissa Totti oli huikeasti kolmas! Eli kaikella todennäköisyydellä syksyllä on edessä uusi reissu finaaliin! 

Joo, onhan se hypännyt harjoituksissa hyvin mutta silti olin vähän skeptinen ennakko-odotuksissani. Ainahan sitä ajattelee että oma on hieno vaan omasta mielestä.. ;)

Tässä linkki josta löytyvät kokonaistulokset (Totin luokka 1B)




Kotona oltiin vasta kymmenen jälkeen illalla ja perjantaiaamuna oli aikainen lähtö työreissuun. Tänään pääsen tallille katsomaan miten pikkupoju on toipunut reissusta. Parin vapaapäivän jälkeen jatketaan normaalikuvioita eli ajoa, juoksuttelua ja vähän ratsastustakin, maltillisesti ja hyvällä fiiliksellä. :)

tiistai 8. huhtikuuta 2014

"Kenraaliharjoitukset" maneesilla

Sunnuntaiaamuna suunnattiin maneesille, ohjelmassa oli tietysti irtohypytystä. Onhan kotikentälläkin hyvä hypyttää, mutta ennen laatareita oli hyvä käydä maneesilla muistuttelemassa maalaispoika-Totille, millainen on sisähalli. Ypäjällä on toki joka tapauksessa isommat puitteet, mutta ihan kiva tietää ettei ainakaan normaali maneesi aiheuta ylimääräistä jännitystä.

Estehyppelyn osalta ei onneksi tullut mitään ikäviä yllätyksiä. Totti hyppäsi edelleen mielellään, lähti kujaan iloisesti ja hoiti esteet mallikkaasti. Kerran taisi pudottaa kun vauhti pääsi kiihtymään liikaa, mutta korjasi hyvin seuraavalle kerralle. Okseri korotettiin lopuksi laatuarvosteluissa eteen tulevaan korkeuteen (90-95cm) ja sekin ylittyi kevyesti.

Ilmoittautuminen on lähetetty eli nyt ollaan oikeasti menossa Ypäjälle parin viikon päästä, jännittävää! :)

Yritin ottaa vähän kuviakin maneesissa, pientä epätarkkuutta mutta jonkin käsityksen niistä saa:





Siinä on este laatarikorkeuksissa

torstai 3. huhtikuuta 2014

Yhteisiä onnistumisia

... haa! Kuka arvasi etten malttanut sittenkään pysyä poissa Totin selästä laatarien yli? Totesin että se oli lomaillut jo pari viikkoa joten maanantaina kaivoin sen tarhasta ja vein kentälle irtojuoksutukseen. Koska pahimmat riekkumiset hoidetaan nyt tarhassa kaverin kanssa, oli kentällä varsin läsnäoleva ja kuuliainen pikkupoju - ekojen vinkupukkien jälkeen.

Oli melkoisen hyvä mieli kun Totti jäi ihan siistille ympyrälle, ihan vastaavasti kun olisi ollut liinassa, ei haahuillut mihinkään suuntaan. Siinä totesin että ei kai pari kevyttä ratsastuskertaa sitä haittaisi....

Tiistaina sitten tuumasta toimeen ja hevosen selkään. Kevyt ratsastus, vain käyntiä ja ravia. Totti olisi mielellään jäänyt seurustelemaan kotoa mukaan otetun valokuvaajan kanssa, eli seurallinen pikkupoju vaati pientä motivointia tauon jälkeen. Meni kuitenkin kiltisti ja kuuliaisesti.


Mutta kuka ihme on tuo munakyyryssä könöttävä täti?! APUA! 



Koko ratsastusharrastukseni suurimpana tavoitteena oli opetella ratsastamaan paremmin, ennen kun Totti on ratsastusiässä. Noh, deadline meni jo tai on ainakin hyvin tässä ja nyt. Ja tilanne on tämä. Jestas sentään, nyt tunneille mars. Ainakin yksi tunti lainahepan kanssa on jo tulossa, ja tulee kyllä ihan paikkaansa. Täytyy ehkä pyytää kuvaajaa mukaan vähän useammin ja seurata kehitystä. 
Ratsastustuntien lisäksi myös liikunta tekisi hyvää. Ihan mikä vaan liikunta. Kuntosali, jooga, pilates, tankotanssi, zumba, sulkapallo, lenkkeily.. you name it. Jotain vetreyttämään tätä toimistolla jumittunutta rankaa.


Ihana, ihana reipas poju! 

Tänään menin sitten uudelleen ja tällä kertaa otettiin taas uusi yhteinen askel, eli laukka mukaan kuvioihin! Olihan Totilla laukattu jo pari kertaa ratsastajan kanssa mutta itse olen ollut "hiljaa hyvä tulee"- linjalla kun tuntuu että pelkkä omalla varsalla ratsastuskin on vielä vähän jännää. Sain kuitenkin laukat nousemaan jokseenkin onnistuneesti eli nyt on sekin testattu. Jee! Tästä on hyvä jatkaa :)