Valmennusta ja maastoilua

Menneellä viikolla tapahtui taas monenlaista: 

- Satulaa laitettiin hiukan, kaarta ei jouduttu vaihtamaan kapeampaan mutta satulaa vähän fyllattiin laittamalla 8mm toppauspalat kauttaaltaan. Nuoriherra hevonen on ilmeisesti vähän timmistynyt.

- Totti hyppäsi jälleen tallin ratsuttaja-harjoittelijan kanssa ja hyvin oli mennyt!

- Yllytyshulluna lupasin osallistua lauantaina vierailevan valmentajan tunnille

Lauantaina menin siis toiseen englanninkieliseen valmennukseeni, jonka piti espanjalainen Antonio Serrano Silva. Hän on käynyt pari kertaa aiemminkin valmentamassa tallilla ja ollut kovin pidetty. Alunperin meidän piti mennä toisen ratsukon kanssa samalle tunnille mutta valmentaja suositteli että pidettäisiin tunti lyhyempinä yksityistunteina. Tuo puolituntinen oli Totille aivan riittävä! Sillä oli pieniä keskittymisongelmia alkutunnista, eikä ollut ehkä ihan parhaassa terässään vaikka hyviä pätkiä tekikin. Tässä konkreettiset tunnilta jääneet asiat: 

- Aluksi kevyessä ravissa (n.10-15min), pehmeäksi ja pyöreäksi rauhallisessa ravissa jossa hevonen on hyvässä tasapainossa

- Sen jälkeen voi istua alas harjoitusraviin, alkuun vaikka ihan muutaman askelen / puolen ympyrän pätkiä, eli heti jos hevonen jännittyy niin vaihtelua takaisin kevyeen raviin. 

- Laukannostot kun hevonen on rauhallinen ja rento harjoitusravissa

- Kun laukassa joutuu vielä auttamaan takaosaa, voi laukan jälkeinen ravi olla vähän kiireistä. Eli laukannostojen välissä voi vaikka rauhoittaa tilanteen siirtämällä käyntiin. 

- Takaosan voimistaminen siirtymisillä (ravi-käynti-seis-käynti-ravi) 

Niin - ei siis mitään pyörän keksimistä uudestaan vaan aivan hyviä perusasioita. :) On nuo vieraiden valmentajien tunnit tietyllä tavalla omalta mukavuusalueelta poistumista, vaikka en kyllä tunnusta jännittäväni juurikaan tai ottavani paineita siitä miten menee. Se menee juuri niin hyvin kun sinä päivänä on mahdollista.. ;) Valmennusta edellisenä iltana sattui myös pieni varustetragedia, eli toisen ratsastussaappaani vetoketju hajosi! Olen nyt tottunut ratsastamaan saappaat jalassa niin tuntui kovin oudolta mennä tunnille turvakenkien ja minichapsien kanssa, mutta eipä sitä erilaista varustusta ehtinyt miettiä kun keskittyi olennaiseen. Ihana tallikaveri kuvasi tuntia kännykälläni, eli muutamat ratsastuskuvat ovat tuolta valmennustunnilta. 

Valmennustunnilla vahvistui näkemys siitä, että Totin syysloman ajankohta on välittömästi. Nyt on menty kolmisen viikkoa "kunnolla", toki välissä sopivasti vapaapäiviä ja esim. pellolla kävelyä. Alkava viikko on siis palautteluviikko - ihan täysin peltokävelyä, vapaapäiviä + ensi viikonloppuna hieronta. 

Tänään kävimme käyntimaastoilemassa mukavalla porukalla ja maasto meni jo paljon paremmin kuin viime kerralla! Ihan loppuvaiheessa pieni säpsähdys kun pakettiauto pääsi yllättämään. Viime maastoa ajattelin paljonkin ja itse asiassa oli lähellä etten tänään jäänyt kävelemään lähipellolle. Tein kuitenkin ajatustyötä sen kanssa että nuoren hevosen kanssa voi tullakin yllätyksiä, ja paras keino kohdata ne on lähteä luotettavassa porukassa rauhalliseen maastoon, aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä - tekemättä asioista turhan suurta numeroa. Ja olin oikeassa, Totti kulki luottavaisesti ja iloisesti, metsätiellä letkan ekana pitkiä aikoja. Jännittävin kohta maastossa tulee aina olemaan asfalttitien ylittäminen mennen tullen, senhän sanoo jo itsesuojeluvaistokin kun autot ajavat ohi 60-80km/h ja jotenkin pitäisi ylittää turvallisesti tie hevosen/hevosten kanssa eli ensin odottaa sopivaa hetkeä ja sitten reippaassa käynnissä yli. 

Jillan blogissa olikin juuri ihan loistava maastoilupostaus, oikein hyviä asioita listattuna. :)

Mukavia syysmaastoja kaikille lukijoille! :) 

Syksyisiä tunnelmia

Reilun viikon verran työt ja opiskelu haittasivat hevoselämää joten pääsin itse Totin selkään ihan pari hassua kertaa. 

Torstaina pääsin tunnille - nyt kun hevonen on ihan todella hyvällä mallilla niin oma huono kunto ja riittämättömyys puskevat esille. Tunnilla menimme myös hieman harjoitusravia ja säälittävää kyllä, vatsalihakseni ilmoittivat tästä vielä pari päivää myöhemmin..! 

Myös laukassa ongelma on nyt ihan täysin satulan päällä. Kun saan istunnan kuntoon ja annan Totin laukata, laukkaa se kauniisti pyörivää, rentoa laukkaa. Kun taas ensin varmistelen nostoa, ja sitten "sukellan" eteenpäin etuosan päälle. on laukka jotain ihmeellistä jännittynyttä kaahotusta. On se kumma juttu.. :D  Nyt pitäisi hakea tunnilla saatuja fiiliksiä itsenäisesti seuraavaan tuntiin asti. 

Myös maastoon ollaan päästy pariin otteeseen. Viikko sitten rämmittiin metsässä, paikoissa joissa Totti kyseli välillä onko tämä varmasti nyt oikea reitti... Mutta hyvin selvisimme siitäkin. Sen sijaan tähän mennessä ikävin maastokokemus oli eilen, kun iso puimuri rupesi äänekkääksi pellon puolella aivan hiekkatien vieressä. Siitä seurasi pomppimista, peruuttelua melkein ojaan, ja pieni syöksähdys kotia kohti. Onneksi matka pysähtyi turvallisen maastoseuralaisen luo eikä jatkunut asfalttitielle tai jopa sen yli. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta koko eilisen päivän morkkasin omaa reagointiani. Mikä ihme saa ihmisen jäätymään noin totaalisesti satulassa, ikäänkuin luovuttamaan tiukan paikan tullen! Jos olisin ripeästi auttanut pohkeilla niin peruuttaminen ojaa kohti olisi loppunut, kummankaan tasapaino ei olisi horjunut ja olisimme selvinneet paljon vähemmällä epäjärjestyksellä! 

Venyy.... kun kuvauspalkkio houkuttaa liikaa :D

Eli vielä on töitä paljon, etenkin oman pääkopan suhteen. Siinä mielessä estetunnit olisivat loistava juttu, koska hyppääminen opettaa samanlaista rentona mutta jäntevänä odottamista ja tarvittaessa nopeaakin reagointia. Ja onnistumiset kasvattaisivat omaa itseluottamusta sekä luottamusta hevoseen. Estetunneilla käydään toki mahdollisuuksien mukaan aina kun sopivia ryhmiä on tarjolla.

Nyt yritän käydä maastossa säntillisesti viikottain, jotta rutiinia karttuu lisää. Toistaiseksi en vielä lähde reissuun yksin, vaan ainoastaan mukavien seuralaisten kera. Onneksi niitä löytyy isosta tallista useampia. Maastot tuolla ovat kyllä mahtavat, niitä kolutessa menee varmasti hetki jos toinenkin. Bonuksena vielä tallin vieressä sijaitseva heinäpelto jonne voi hyvin mennä yksinkin mikäli maastoseuraa ei joskus löydy. Samalla pellolla otettiin tänään muutamia kuvia (kotoa mukaan raahattu kuvaaja :)) jotka ovat kuvituksena tässä postauksessa. 

Totti myös klipattiin taas, tällä kertaa klippauksen ajankohta oli huomattavasti parempi kuin viime talvena. Pihattoon on mukavampi laittaa klipattu hevonen joka ei valu hikeä - tai jota ei siis joudu pesemään ja kuivattelemaan lähes jokaisen ratsastuksen jälkeen. 

Tulevalla viikolla on suunnitelmissa jälleen satulan tarkistus. Satula on tuntunut nyt ryhdikkäämmältä kun siellä on alla lampaankarvaromaani, mutta olen kuullut että ilmatoppausten alla ei kuitenkaan suositella käytettävän mitään ylimääräistä joten tarkistetaan nyt toppaustilanne. Voi olla että nuori poika on timmistynyt sen verran että vaaditaan joko kaaren vaihto kapeampaan tai parin toppauspalan lisääminen. 

Ensi viikko menee todennäköisesti ilman oman valmentajan tuntia, joten mietin kuumeisesti uskaltaudunko mukaan vierailevan valmentajan tunnille viikonloppuna. Tähän se sitten menee kun valmennuksia on tarjolla, tulee kuitenkin houkutus osallistumiseen.. ;)