Loppukevään "huoltotauko"

Viime syksynä Tottia syynättiin lyhyelti liikkeessä rokotuksen yhteydessä. Silloin ongelma paikannettiin oikeaan kintereeseen joka ei vielä silloin vaatinut toimenpiteitä. Päätinkin jo syksyllä että kevätpuolella hevonen voisi käydä uudelleen eläinlääkärin silmien alla.

Kuten aina, kevät on vilahtanut ihan hujauksessa ohi! En hötkyillyt klinikalle menon kanssa koska ei vaikuttanut olevan akuuttia hätää - ja keskityin niihin ratsastuksellisiín ja varusteisiin liittyviin ongelmiin.
Nyt kuitenkin havahduin laidunkauden läheisyyteen ja sain aikaiseksi varata lähiklinikalle tutkimusajan eiliselle.  Liikenteeseen lähtiessä (toive)ajattelin että kyse olisi nimenomaan samasta kintereestä jota syksyllä pohdittiin eikä mitään muuta löytyisi.

Klinikalla aloitettiin tutkimukset luonnollisesti palpoimalla hevonen läpi, ja samalla eläinlääkäri (eri lääkäri kuin syksyllä) haastatteli minua Totin käytöstä ja oireista.
Oireina kerroin puolierosta (ts. oikea laukka aina vaikeamman oloista), mielestäni hieman hidastuneesta vertymisestä ja etenkin oikeassa kierroksessa ajoittain tapahtuvasta säikkymisestä. Alkutarkistuksen jälkeen lähdettiin klinikan viereiseen maneesiin juoksuttamaan suoralla ja ympyrällä. Takaosasta viis - eläinlääkärin katse kiinnittyi erityisesti epäillyn takajalan ristikkäiseen etujalkaan jonka liikerata oli matalampi kuin toisen etusen, etenkin ulkojalkana (eli siinä vaikeammassa oikeassa kierroksessa).

Juoksutuksen jälkeen tehtiin taivutuskokeet vasemmalle etuselle ja oikealle takaselle. Taivutusreaktiot olivat lieviä (mutta niitä kuitenkin oli, etenkin tuossa etujalassa).
Seuraavaksi mentiin takaisin klinikan tiloihin ja etujalkaan tehtiin pieni hermopuudutus ihon alle. Kun puudutusaine oli vaikuttanut hetken, käytiin uudella juoksutuskeikalla. Tällä jälkimmäisellä juoksutuksella liike oli kokonaisuutena parempi, eli etujalan puudutus vaikutti myös takaosaan!

Tämän jälkeen siirryimme röntgeniin jossa otettiin kuvat kaikkien kavioiden varvasakseleista sekä molemmista kintereistä. Tai oikeastaan tapahtumien kulku meni niin, että ensin kuvattiin etusten varvasakselit sekä kintereet. Koska kintereiden kuvat olivat supersiistit(!), kuvattiin vielä varoiksi takakavioiden varvasakselit.
Röntgenkuvien tulos oli huojentava eli mitään mainittavia löydöksiä ei niistä tullut! Eli myöskään aiemmin epäillyissä kintereissä ei ollut mitään muutoksia. Myös varvasakselien tilanne on hyvä - kengitystä varten ainoa ohje oli lisätä pyörähdystä kavion kärjelle.

Koska vasemman etujalan kavionivel oli tuntunut eläinlääkärin mielestä hieman täyttyneeltä jo alkutarkistuksessa ja etujalan puudutus varmensi sen että tuo saattaisi olla ratkaiseva asia, päädyttiin lääkitsemään kavionivel kortisonilla. Tuo olikin Totin ensimmäinen nivelpiikitys, toivottavasti niitä ei kovin usein tarvittaisi. 

seitinohuet alkuillan kännit ja paketoitu piikitetty jalka

Kunhan potilas oli hieman toipunut rauhoituksistaan (poniannoskin on Totille ihan riittävästi), lähdin ajelemaan kotitallille päin. Vaikka klinikka on 30km päässä tallilta, meni reissussa aika lailla koko eilinen ilta.

Potilas oli pöyristynyt kuonokopastaan jota joutui pitämään vielä viimeisiin iltaheiniin asti (koska olkikuivitus)

Nyt hoito-ohjeena on pari viikkoa tarhausta + kävelyliikuntaa. Sen jälkeen voidaan alkaa hölkkäillä kevyesti, ja klinikalla pitäisi käydä kontrollissa n.2-3vk päästä eli varmaan varailen aikaa kuun vaihteen tienoille. Myös tulehduskipulääkekuuri aloitetaan viikon päästä ja se jatkuu suunnilleen kontrolliin asti.

Totin tarhan sisälle tehtiin täksi päiväksi pieni sairastarha, jonka aitoja se oli aamulla puhissut närkästyneenä. 😂 Tänään en vielä käynyt kävelyttämässä kun 24h piikityksestä piti olla ilman ylimääräistä liikuntaa - huomisesta alkaen aloitellaan sitten kävelyt! 

Työnjohtaja vahtimassa tarhan siivousta 

Omat fiilikset ovat vähän sekavat - olisi pitänyt mennä klinikalle jo aiemmin. Kieltämättä mietin vielä paria päivää ennen klinikka-aikaa, hötkyilenkö sinne menon kanssa vai liittyvätkö kaikki ongelmat ihan omaan ratsastukseeni. Jokin intuitio kuitenkin pisti lähtemään ja hyvä niin. Nyt olen huojentunut siitä että moni asia sai loogisen selityksen - esimerkiksi satunnainen kompurointi etupään kanssa. Eniten pelottaa se, että piikitys ei auttaisi kavionivelvaivaan. Toki ehkä siinä tapauksessa olisi löytynyt röntgenmuutoksiakin jos tilanne olisi päässyt niin pahaksi?
Mitä tästä opin - jos tuntuu yhtään epämääräiseltä tai käytös muuttuu, kannattaa tilanne tarkistaa!

Toukokuu olisi ihanteellista aikaa hevostelulle, sopivine lämpötiloineen ja ötököitäkään ei vielä ole vaivaksi asti. Nämä toukokuun sairastelut näyttävät jo tulevan tavaksi, viime vuonnahan paranneltiin näillä main silmäoperaation jälkimaininkeja. Toivottavasti tämäkään tauko ei pitkity - nyt vaan noudatetaan ohjeita kontrollikäyntiin asti.  

Hyviä kevätfiiliksiä

Taas on aikaa kulunut viime postauksesta, ja hoksasin tässä että viime kevään silmäoperaatiostakin on kulunut jo vuosi. Tällä hetkellä silmää ei huomioida muuta kuin huputtamalla Totti aurinkoisina / tuulisina päivinä tarhaan. Parhaaksi todettu huppu on Equilibriumin mallistoa - eivät ole onneksi kalliita mutta Suomesta en ole näitä viime aikoina löytänyt joten viimeisin lisähupputilaus suuntautui ulkomaille. Huput ovat tosiaan aktiivikäytössä ja pesen niitä usein, niin välillä niitä täytyy uusia ja pidän mielelläni muutaman varastossa. Totilla on otsatukkaa sen verran mittava määrä että tahdon ehdottomasti hupun josta saa otsatukan välistä pois.

Huppu ja loimi sävy sävyyn - ihan tahattomasti, kiitos mieltymyksen tylsiin perusväreihin :D 

Viime kerran postauksessa lähdettiin ratkomaan ratsastusongelmia ensiksi varusteiden tarkistuksen kautta. Tottia on myös hierottu pari kertaa eli kerran kuussa.
Nyt fiilikset ovat jo paljon valoisammat, kun ollaan päästy myös istuntaopen tunnille muutaman kerran, ihan luksusta!

Allekirjoittaneen toistuva, jyrkkä ja salakavala ratsastuksellinen alamäki alkaa yleensä siitä että ohjat eivät enää pysy kädessä. Kenties jossain alitajunnan sopukassa kuvittelen olevani ihan superpehmeä kun vähän löllöttelen menemään puolipitkällä ohjalla (totuus: kädet hosuen joka suuntaan), samalla ihmetellen miksi hevonen sätkyilee pelottavissa paikoissa (koska se jätetään yksin tilanteisiin). 

Satuloiden säädön ja kevään ensimmäisten tuntien jälkeen olen keskittynyt pitämään ohjat tuntumalla, ratsastamaan jalalla (ts. kaksi ohjaa, kaksi jalkaa ja niiden välissä mennään) ja voin todeta Totin huokaisseen helpotuksesta ja rentoutuneen yhä enemmän joka kerta. Samalla ratsastus on tarjonnut taas melko makeita elämyksiä! Mutta vaatii paljon keskittymistä itseltä etten ala "säätämään" mitään turhaa ja muistan korjata virheeni heti kun tulee vaikeita hetkiä. Hyvistä hetkistä tulee todellisia ahaa-elämyksiä, esimerkiksi laukan laadun paraneminen (etenkin helpompi vasen laukka on ollut todella WAU!) on ollut hyvin konkreettinen huomio.

Muutamia satunnaisia säikkymisiä on ollut varsinkin tuulisina päivinä - mutta yleensä aina siinä tilanteessa kun korvat kääntyvät tutkan lailla metsää kohti, kaula jännittyy ja lapa pullahtaa kohti kentän keskustaa, huomaan että edellämainittujen raamien tuoma vakaus on taas varkain häviämään päin. Ja kun ratsu pysyy "raiteilla" keskittyneenä menoon, niin myös möröt unohtuvat.
Eli takaisin perusasioihin, jälleen kerran. Sinänsä helpottavaa että nyt suunta näyttäisi nousujohteiselta eli tavallaan on melko pienestä kiinni.

Uusin löytö rentoon juoksutukseen - kapsoni. Tässä vielä lainavehkeellä mutta tuli hankittua omakin :)

Olemme myös päässeet säännöllisemmin maastoilemaan kevään tullen - vielä olemme pysyneet tutulla metsälenkillä ja peltotiellä, välillä yksin ja välillä porukassa. Totti on ollut ihan superhienosti! Pari kertaa olen käynyt myös talutuslenkillä peltotiellä riimun tai kapsonin + extrapitkän riimunnarun kanssa ja tuntuu siltä että ne lenkit ovat Totin mielestä ihan extrahauskoja - hyvässä mielessä. ;) Eli on tosi utelias ympäristöä kohtaan ja samalla rento. Hassua kirjoittaa tällaisesta isona juttuna, mutta kyllä se viimekeväinen autotielle karkaaminen on jäänyt kummittelemaan mielessä isona peikkona.

Ihana peltotie - täydellinen alku/loppukäynteihin!

Tallinpihassa patsastelua :)

Lähiaikojen suunnitelmissa on panostaa seuraaviin:

- Tulevalla viikolla "vuosihuollot" eli liikkumisen tsekkaus eläinlääkärin toimesta (pohjana syksyinen oik.takakintereen mietintä joka ei vielä silloin aiheuttanut toimenpiteitä) sekä hampaiden raspaus
- Ratsastuksen laatu, eli ei puolivillaista keventelyä vaan ne em. perusasiat kunnossa. Mielummin vaikka lyhyt ratsastus ajatuksella + maastokävelyt päälle, eikä pitkää tahkoamista vähän sinnepäin.
- Säännöllinen valmentautuminen (ei enää 2-3kk taukoja JOS suinkin mahdollista)
- Oma oheistreeni kuntoon: Keskivartalo, aerobinen kunnonkohotus ja liikkuvuus
- Totin vaihteleva meno: wannabe-kouluratsastusta, säännöllisesti puomeja / pikku hyppelöjä (ekat kerrat tutun ratsuttajan kanssa, sitten ehkä uskaltanen jo itsekin ylittämään ristikoita), maastoilua ratsain ja taluttaen, juoksutusta..

Myös laidunkausi lähenee kovaa vauhtia, tähän mennessä Totti on maistellut ruohoa vasta maltillisesti narunpäässä. Näyttää olevan ihan yhtä hyvää kuin aikaisempinakin keväinä!