Näyttelykuulumisia Metsämäestä

Tänään oli suuri päivä, eli aamusta pakattiin Totti ja samalla tallilla asuva 1v tammavarsa traileriin (orilevyn kera, toki!) ja matkattiin kohti ravirataa näyttelyyn.

Menomatkalla molemmat olivat todella siivosti! Perillä Totti laitettiin valjastuskatokseen (ovet kiinni ns.karsinaksi) missä se huuteli levottomana ja kiersi kehää pitkän aikaa. Rauhoittui vasta, kun tammavarsa tuli näyttelysuorituksensa jälkeen takaisin ja toisellekin puolelle tuli joku naapuri, itse asiassa 1v luokan parhaana palkittu velipuoli. :)
Käytiin porukalla syömässä, oman annoksen pidin pienenä kun muutenkin jännitti. Katsottiin vielä hetken aikaa askellajejaan ajaen esitteleviä varsoja, ja sitten siirryin vaihtamaan ensin omat varusteet ja sitten siistimään Tottia.

Meidän piti olla toisina 2-vuotiaiden luokassa ja ensimmäinenkin oli jäänyt pois, mutta näyttelyssä noudatettiin Drive in-periaatetta joten varsat tulivat sekä mittaukseen että kehään hieman sekalaisessa järjestyksessä. Mittauksessa, kavioiden ja hampaiden katsomisessa Totti oli aika levoton eli pari kertaa jouduin ottamaan sen takaisin mittauspaikalle. Säkäkorkeus on "huikeat" 149cm, lautaskorkeus 148cm. Kasvua viime syksystä siis 9cm.

Aikaisemmissa Match Showssa Totti ei ole ollut kovinkaan kiinni kavereissa, eli on keskittynyt tilanteeseen ja ihmiseen paremmin. Nyt sen elämäntarkoituksena oli tervehtiä ihan jokaista, ja tuntui että hirnui koko ajan. Mitään kevätjuhlaliikkeitä ei onneksi esitellyt nytkään, mutta rauhatonta hyörimistä ja pyörimistä kylläkin. Vieläkin onneksi varsamaisella eikä orimaisen karjaalla tavalla, mutta täytyy seurata alkaako nyt "vahtia" tammoja eri tavalla.

Sitten mentiin kehään... Ensinnäkään en ollut hämmennyksissäni seurannut muita (tai jos olin, niin unohtui sillä hetkellä) ja meinasin laittaa ihan ensimmäiseksi Tottia seisomaan tuomariston eteen, ja tuomaristo luuli ilmeisesti että lähden väärään suuntaan kolmiota.. :-) Eli U-käännös ja naama punaisena kolmiota myötäpäivään käynnissä... Käynnissä tuntui hieman kipittävän, siispä pitkällä sivulla yritin pidentää omaa askelta sillä tuloksella että otti pienenpienen ravipätkän. Noh, kunhan ei ole perässävedettävä käynnissä..
Raviin tuntui lähtevän aika lailla hyvin. Kolmion takasivulla päätin juosta vielä vähän enemmän, ihan niin paljon kuin kintuista lähtee! Ja kun muutin (tuttua) rytmiä niin hieman kierroksilla oleva oripoika hypähti laukalle. Sain laukan alas nopeasti, mutta kolmion viimeinen sivu tultiin jotain ihmeellistä  kaula-mutkalla-venkura-ravia.

Sitten oli aika seistä paikoillaan tuomariston arvioitavana. Muutaman kerran jouduin toki korjaamaan asentoa, mutta mitään sen pahempaa sähläystä ei onneksi tullut. Tuo arviointiaika tuntuu aina melko pitkältä, ja toki onkin sitä verrattuna vaikka moniin Match Show-näyttelyihin!

  

Näin hienosti seistiin kehän jälkeen valokuvauspaikalla.. pahin jännitys hävinnyt jo niin varsasta kuin esittäjästä?

..ja nyt toki arvostelu kun sehän se kiinnostavin asia on :)

Tyyppi: Hyvänpuoleinen tyyppi / 7
Runko: Pyöreä syvä runko, leveä kaula, lyhyt säkä. Korkea hännäntyvi. Lyhyet reidet. / 8
Jalat: Melko hyväasentoiset etujalat, lyhyet etusääret. Takajalat hieman ahdasasentoiset / 7
Kaviot: Hyvärakenteiset, hieman matalapohjaiset etukaviot. Hyvä sarveinen. / 8
Käynti: Melko väljät, kiireiset / 7
Ravi: Melko suorat, matalat / 6

Palkinto: III+

Eli ravin kuutoslinja jatkuu edelleen, siinä ei parannusta viime vuodesta. Tunnustan odottaneeni toiveikkaana II- palkintoa eli samaa kuin viime vuonna, kun Totti on nyt paljon paremmassa kehitysvaiheessa kuin silloin. III/III+- palkinnot olivat kuitenkin näyttelyn yleisimmät tänään eli kakkosia saatiin ihan muutama noin mutu-tuntumalla. Kiinnostavaa lukea netistä kaikki tulokset, kun ne julkaistaan.

Paperien haun jälkeen pakattiin Totti ja tammavarsa aika pikaisesti traileriin. Pientä levottomuutta tuntui trailerissa matkan varrella, ja tallilla Totti-Houdini löytyi trailerista ilman riimua.... Toivottavasti ei ole ahdistellut seuralaistaan kovin pahasti! Riimussa oli lukotkin kiinni, joten ilmeisesti on päässyt jotenkin hankaamaan päätänsä ja päässyt eroon riimusta siinä yhteydessä. Kotitallillakin jäi jotenkin haikailemaan matkaseuralaisen perään, hirnui omassa tarhassaan eikä malttanut syödä pellavamössöjä. Kai se siitä tokeentuu, teini-ihastuksestaan.. :-)

Ajohommia ja näyttelyvalmistelua

No niin, täällä taas, luokattoman laiskaa kirjoittelua! 

Ajohommia ollaan jatkettu edelleen hyvällä menestyksellä. Viikonloppuna otettiin iso askel eli ajolenkki ilman apua, paitsi olihan mies mukana henkisenä tukena ja paparazzina. Kelikin suosi valokuvausta :)

Ajolenkit ovat selvästi mieluisaa työtä myös Totille, se lähtee aina mielellään liikenteeseen eikä valjastuksessa ja kärryjen laitossa ole mitään jännittävää. 

En ole todellakaan nopeimmasta päästä hevosen valjastamisessa eli myös Totille on tullut kallisarvoista harjoittelua kärsivällisyyden suhteen.. Luovuin toistaiseksi pikalukkohaaveista ja mennään nykyisillä huippuhyvillä perinteisen mallin vermeillä - siksi en raaskikaan niitä vaihtaa kun ovat niin hyväkuntoiset ja kivat! Muutamaan kertaan jouduin alkuun miettimään ja kysymään eri remmien paikkoja mutta kun teoria on hallussa niin tekemällä oppii, kunhan keskittyy siihen mitä tekee..eli ihan "vasemmalla kädellä" ei vielä mene :) 

Viikko sitten Totti sai myös shampoopesun kun oli kaunis sunnuntaipäivä, tulevaa näyttelyä ennakoiden. (Turhana?) toiveena että näyttelyviimeistelyksi riittäisi hännän ja jalkojen pesu, muuta siistimistä unohtamatta. Siihenkin on enää viikko aikaa!

Kenttä on kyllä ihan luksusta nykyisellä tallilla, olen hyödyntänyt sitä juoksutuksen harjoitteluun muutaman kerran ja joka kerta on mennyt edellistä paremmin. Myös satula oli jo ekan kerran selässä - valjaisiin tottuneelle no big deal. 

Tässä nyt taas pientä päivitystä. Näyttelytulokset laitan ainakin tänne 29.10. jälkeen!

Ajatuksia ylläpidosta

Ylläpito on varsin yleinen käytäntö nykyään - syystä tai toisesta hevonen ei välttämättä vaihda omistajaa vaikka vaihtaisi paikkaa. Kyseessä voi olla väliaikainen ratkaisu, tai halu varmistaa ettei hevonen joudu kiertoon. Noin parina esimerkkinä. Jotkut eivät kuitenkaan anna hevostaan ylläpitoon "liian kauas", tuntemattomille, ratsastuskouluille, perheille pikkutalliin, alaikäisille, kisakäyttöön... tai ollenkaan.

Aika moni hevosenomistaja tietää varmasti, miten PITÄISI menetellä jos hevonen kuitenkin lähtee ylläpitoon. Kirjallinen sopimus johon on kirjattu kaikki mahdollinen! ja niin edespäin.
Oikeassa elämässä kaikki ei välttämättä kuitenkaan mene näin, vaan kun "tilanne" on päällä, niin sitä tekee myönnytyksiä jotka tuntuvat jälkeenpäin ihan käsittämättömiltä. Niinkuin se kirjallinen sopimus - kai sen nyt myöhemminkin ehtii...aijaa, ei ehtinyt, no seuraavalla kerralla sitten.. Kirjallista sopimusta korostan ihan sen vuoksi, että sitä tehtäessä nähdään, ollaanko yhtään samalla kartalla hevosenpidon suhteen. Yhden tai muutaman hevosen "ratsutäti"- omistajalla voi olla hyvinkin paljon eri käytäntöjä kuin isolla tallilla. 

Enkä tarkoita tällä sitä, että se Oma Kultamussukka pitäisi kääriä pumpuliin ylläpitopaikassaan, vaan esimerkiksi sitä miten epäsopiviin varusteisiin reagoidaan jos ei hevosen mukana lähde omia varusteita ylläpitopaikkaan

valkoiset laikut sään molemmin puolin, sattumaa vai seurausta?

Samoin omistajan tiedottaminen eri tilanteissa on hyvä kirjata sopimukseen. Haluaisitko tietää etukäteen, että hevosesi on siirtymässä toiselle tallille esim tilanpuutteen takia? Entä, kun hevonen sairastuu ja sitä hoidetaan ähkyn tai tulehtuneen haavan takia?  

Entä jos hevosta astutetaan? Mitä kaikkia toimenpiteitä ollaan valmiita tekemään, vai onko tilanne käytännössä "tulee tiineeksi jos on tullakseen"? 

Niin ja miksi annoin Viivin sitten uudelleen ylläpitoon? No, tuli niin hyvä tilaisuus vastaan.
Muutama esimerkki - kirjallinen sopimus tehtiin yhteisymmärryksessä viikon sisällä hevosen muutosta. Olin itse aktiivisesti mukana sopivan satulan etsimisessä, toimitin myös muita varusteita hevosen mukaan. Jo lyhyt käynti kyseisessä paikassa kertoo hevosten tarkasta ja esimerkillisestä hoidosta. Sen lisäksi paikka on lähellä, eli voin käydä katsomassa varsin helposti. Alkuun tuli käytyä paljonkin, samalla tietysti roudailin kokeilusatuloita edestakaisin. Kun satulahommat saatiin kuntoon niin en ole kyllä kokenut tarvetta tehdä mitään "pistokokeita". Tietty kiinnostaa miten siellä menee, täytyykin taas joku päivä käydä kääntymässä :)

Syksy on saapunut

..ja sen mukana flunssa.

Pari luonnosta olen jo kirjoitellut tänne mutta kesken ovat jääneet. hyvä syy sinänsä, eli vapaa-aika on mennyt ihan muuhun kuin koneella istumiseen.

Totti muutti suunnitelmien mukaisesti tuttuun ajo-opetuspaikkaan viikko sitten, tällä kertaa toistaiseksi. Ajohommia on jatkettu ja jatketaan säännöllisesti niin kauan kun kelit sallii. Se on aina vaan yhtä hyväntuulinen ja innokas pikkuoppilas!

Tässä fiilistelyä eiliseltä ajokerralta. Itse olin vielä apukuskina mukana ekalla maastoajolla tauon jälkeen. Tuosta on pieni videokin mutta en vielä jaksanut muokata siitä taustahöpinöitä pois, tulossa toivottavasti pian.

Myös Viivi on palannut maisemiin kuten jo aiemmin kirjoittelin. Se on nyt opetuskäytössä, ihan lähialueella. Alkuun kävin katsomassa sitä useamminkin kun etsittiin uutta satulaa, ja oli muuta alkusäätöä, mutta nyt täytyy tunnustaa etten ole käynyt koko viikkoon siellä. Muutaman kerran tässä reilun kuukauden aikana olen jopa ratsastanut sitä - nauttinut reippaasta laukasta ja letkeästä käynnistä. Ravissa on peitsi ollut taas turhan pinnassa, mutta sekin on vähentynyt taas kun lihakset ovat vahvistumaan päin.

Viivin poissaolon puitteissa olen oppinut monta asiaa ylläpidosta "note to self"-tyyliin. Niistä saisi pidemmänkin tarinan.. Tyhjäksi se kuitenkin jäi kahden kesän luomuastuttelusta, saa nähdä jääkö Totti Viivi-mamman ainoaksi. Haaveilen vielä toisesta Viivin varsasta, täytyy katsoa onko lähivuosina mahdollisuus teettää vielä toinen Viiviläinen. 

Nyt se on kuitenkin nykyisessä paikassa niin kauan kun haluavat sitä pitää. 

Loppuun vielä pienet videot molempien irtohypyistä. Tämä kerta ei ollut Totille kovin onnistunut, se oli kuin nukkuneen rukous! Laidunkesä oli vienyt veronsa.. Tämän jälkeen on kyllä hypytetty pari kertaa nykyisellä tallilla, ja on loikkinut kuin mikäkin kumipallo! Oikea tulevien vuosien estetykki ;) ja hyvänä suunnitelmana viedä myös 3v laatarikarsintoihin ensi keväänä.

Niin, kuten kuvioon kuuluu niin super-onnistuneista hyppykerroista ei ole videoita - allekirjoittaneen aikaansaamattomuuden ja apurien puutteen takia :D 

Allaolevan videon jälkeen Totti sai myös vihdoin ekat omat suojansa, Hööksistä löytyi "välikoon" suojasetti.

Jos Totti ei tuolla kertaa motivoitunut hyppimään, niin Viivillä repesi riemu senkin edestä. Korvat tötteröllä ja laukkasi jo talutuksessa, kulmassa ennen kujaa.. Vähän hassusti pätkitty video kun videolle tarttui vain ja ainoastaan hypyt. Mies kysyi, että "onko tuossa moneen kertaan samat hypyt" - öö, ei, mutta kyllä tamma-mamma kieltämättä aika tasaisesti meni ;)

Poika kävi siis äidin luona kylässä hyppäämässä esteitä. Se olikin eka kerta kun omat hevoseni olivat samalla tontilla sitten touko-kesäkuun 2012! Eivät ne mitenkään toisiaan noteeranneet kyllä, niin se taitaa mennä hevosten kanssa. :)