Syksyn kuulumiset

On pitänyt jo pitkään päivittää blogia ja postausluonnos satuloista on ollut jonkin aikaa olemassa, mutta aloitin sittenkin uuden yleiskuulumis-tajunnanvirtakirjoituksen. Samalla saan tilaisuuden jakaa lokakuun alkupuolella otettuja ihania sänkkärikuvia, kuvaajana Minna Harmaala. :) Tänä syksynä päästiin tosiaan kivasti sänkkäreillekin! Tosin kuvauspäivä lokakuun alussa taisi olla viimeisiä hyviä sänkkäripäiviä. 

Meillä menee melko kivasti tällä hetkellä, ja nyt kun kirjoitan tämän niin tuli heti sellainen olo että piti koputtaa puuta ;) 

Laidunkesän jälkeen siirryttiin syksyyn, ja Totti sai laitumelta tutun tammakaverin nyt tarhakaveriksi. Kiitos uuden heinäautomaattisysteemin, eivät ruoka-ajat aiheuta konflikteja vaan molemmat syövät kiltisti omilla puolillaan automaattia. 

Ratsastuksen osalta on viime aikojen teemana ollut vanha tuttu istunta. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy - kantapää kaivaa ja ryhti on suoraan tietokoneen äärestä. Voi pientä nöyrää hevosparkaa..

 

 

Meillä kävi siis lokakuussa uusi valmentaja, joka on Coaching with Connection- ohjaajakurssilla parhaillaan. Jokin osui ja upposi mielen perukoille, kun tämä valmentaja selitti miten oli ikäänkuin opetellut uudelleen ratsastamaan jokunen vuosi sitten. Vaikka asennon korjaukset tuntuivat kovin vaikeilta ensimmäisellä tunnilla, niin Totti palkitsi onnistuneesta yrityksestä niin hienosti, pehmeästi ja samalla ponnekkaasti, että oma fiilis oli hyvin vahvasti Tätä lisää! Kuten aina kun innostun jostakin, etsin ekan tunnin jälkeen lisää infoa - eli tässä kohtaa CwC- nettisivuilta, lainasin kirjastosta Mary Wanlessin kirjan... eli taas lähti ihan lapasesta ;)  

 

Ja vielä huomautus että meillä on ollut kautta aikain ihan loistavia valmentajia, enkä halua mollata ketään tai väitä "oppeja" vääräksi niin kauan kuin hevosta kohdellaan hyvin ja reilusti! Uuden valmentajan tyyli tuntui vaan todella hyvältä meille juuri tähän hetkeen, joten toivottavasti saadaan tunnit jatkumaan säännöllisinä läpi talven. Tiedän että oma istuntani on (ollut) minun ja Totin yhteistyön hienosäädön suurin este ja hidaste. Mielenkiintoisinta on että aloin muistelemaan Sarah Millisin korjanneen esim. jalan asentoa samaan suuntaan kun näillä viime aikojen istuntatunneilla. Sarah myös puhui hyvin liikkeen päällä istumisesta ja istunnan vakaudesta. 

Aloin sitten jäljittämään internetin ihmemaailmasta yhteyttä Wanless -> Sarah, ja tämähän toteutui ainakin Richard Whiten kautta. Mielettömän kiinnostavaa! Eli mitään pyörää ei keksitä uudelleen, mutta nyt just katsotaan istuntaa tästä näkökulmasta. :)

 

Tuntien välissä oma ratsastus on ollut lähinnä istuntaharjoittelua ja fiilistelyä - eli yritän parhaani mukaan muistaa tunneilla saadut ohjaukset. Totti kyllä palkitsee onnistumisista ja taas olen saanut tuntuman miten herkkä se onkaan. Sitä voi käännellä ja taivutella ihan miten päin vaan ihan reisien välissä, väistättää ajatuksen voimalla ihan vähän istuinluita siirtämällä... Siirtymisissä riittää pohkeen hipaisu, ja mukana tarvittaessa tukemassa on raippa ja ääniavut, mutta tuuppaamaan en saa jäädä missään nimessä. Alaspäin siirtymiset tapahtuvat hengityksen voimalla. Tekemistä on vielä paljon (kolme tuntia takana..) mutta oma tunne on, että suunta on oikea. 

 

 

 

Satula-asioista lyhyenä mainintana, että jo aikaisemmin jäähyllä ollut Childeric lähti myyntivälitykseen ja elokuun alusta meillä on ollut vuokralla Prestige D2 Free "issikkamalli". Tuo on kyllä tähän mennessä jo DNL:ää paremmaksi todettu vaihtoehto, joten eiköhän se taloon jää. Prestige on paljon Chiltsua paremmin muokattavissa - ihan Suomessa ja kotikunnassa, joten myös järkisyyt puoltavat satulan vaihtoa (jos ne nyt ikinä sitä tekevät, aina se rahaa maksaa).

Estesatulan kanssa oli myös ryppy rakkaudessa - koko alkukesänhän se oli "ykköspenkkinä" - kunnes alkoi pörröttämään karvaa epämääräisesti. Sitten sen villat vaihdettiin kokonaan, ja kotiutui toppauksesta ihan pinkeäksi täytettynä. Sain ohjeen ratsastaa jotta villat hiukan antavat periksi. Menin satulalla sitten noin kerta viikkoon, mutta heti kun Totti antoi ymmärtää että nyt ei tunnu kivalta, vihelsin pelin poikki ja pyysin että satula levennetään takaisin alkuperäiseen mittaansa josta se keväällä kavennettiin. Tällä ratkaisulla olen mennyt nyt pari kertaa ja on se onneksi nyt levennyksen jälkeen parempi. Olen vaan niin ihastunut koulusatulaan että senkään takia ei tule mentyä estepenkillä juurikaan!

Vielä istunta-asioihin palatakseni, kävin tänään osteopaatilla ja olen vieläkin järkyttynyt niskasta ja muusta rangasta kuuluneiden rusahdusten määrästä. Kuulemma olisi voinut aikaisemminkin tulla näytille. Ja kuulemma voisin harrastaa muutakin liikuntaa kuin siirtyä koneen edestä hevosen kyytiin. Että näin. Kiitos lapaluun taakse ilmestyneen fasettilukon, että menin edes nyt. Ja kiitos työnantajan hierontaedun, ei tämä hoito edes verota omaa kukkaroa kuin 1/4 verran ja sekin lähtee diskreetisti palkasta, kulkematta oman kukkaron kautta. Ei paha, menen uudestaan käsittelyyn vielä ensi viikolla. Nyt mielikin tuntuu kirkastuneen kun veri kiertää myös kallonpohjan yläpuolelle. ;) Siinä hyvä muistutus hevosihmisille, joille se hevosen hyvinvointi ohittaa aina oman terveyden ylläpidon. Täällä ainakin yksi semmoinen.

Tällaista tällä kertaa, josko nyt saisin aikaiseksi ottaa tästä blogista jonkunlaisen oppimispäiväkirjan istuntaremontille, se olkoon hyvä tavoite tähän syksyyn ja talveen. :) 

Kesälaitumilla

Nyt voi vähän huokaista - vihreä alkukesä on ihanaa aikaa pitkän talven jälkeen!

Voihan kesähevosen riemua <3

Toukokuun alkupuolen klinikkareissun jälkeen käveltiin pari viikkoa, maastoiluun painottuen. Sitten aloin hiukan hölkkäilemään klinikan ohjeiden mukaan. Klinikalle mentiin 1.6. tilanteessa jossa olin hölkkäillyt kevyessä ravissa muutamaan otteeseen lyhyitä pätkiä, sekä nostanut pari kertaa laukan. Näiden ratsastuskertojen perusteella epämääräinen alkuverkan jarruttelu (jonka olin pistänyt täysin oman istuntani ja koulusatulan piikkiin ennen kavionivel-diagnoosia) oli kadonnut ja alla oli lähestulkoon höyryjyrä jota sai vähän pyytää odottamaan...!

Vielä ennen klinikalle menoa tehtiin vihreään totuttelun jälkeen myös virallinen laitumelle lasku, joka oli tänä vuonna niinkin dramaattinen että kun riimut lähti pois päästä, pisti jok ikinen hevonen päänsä suoraan ruohoon. ;) Hevosten jakaminen 2+3 porukoihin laitumelle on tuntunut toimivalta ratkaisulta, Totti periaatteesta kehottaa kaveriaan siirtymään jos siltä tuntuu, mutta kuitenkin rapsuttelevat toisiaan ja ovat hyvää pataa keskenään! Monellakaan tietämälläni täyshoitotallilla ei tänä päivänä hevoset laidunna  24/7, mutta meillä maalaistallilla ainakin toistaiseksi mennään näin. Totille laidunmeininki tuntui sopivan viime vuonna - se ei lihonut muodottomaksi ja jaksoi tehdä töitä, ja toistaiseksi tämä vuosikin näyttää siltä.

Kontrollikäynnillä klinikalla ensimmäisten päivien laidunväsymys tuntui vielä ja eläinlääkäri kommentoikin että ei hän mitään ontumaa enää näe, liike on symmetrinen mutta hiukan väsynyt se on. :D  Eli Totti sai puhtaat paperit liikunnan nostamiseen! Eläinlääkäri mietiskeli että voitaisiin ottaa aika fysioterapeutille, joka voisi antaa hyviä neuvoja laukan työstämiseen. Fyssarin klinikalle tulosta ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa vielä tietoa ja se voi mennä jopa syksylle. Ensi viikon kengitykseen vien röntgenkuvat toukokuulta, ja eläinlääkärin lyhyet terveiset mihin suuntaan kengitystä olisi hyvä säätää.  Klinikkakäynnin jälkeen annoin yhden vapaapäivän ja sen jälkeen jatkoin harjoituksia.

Kävelykuurilaisen kävelytystä toukokuussa

Tässä kohtaa voin mainita että meidän koulusatula on nyt jäänyt tyystin "hyllylle". Satulansovituksessa ja sen jälkeen tehdyistä Mattes- virityksistä huolimatta se pörröttää epäilyttävästi karvoja takapaneelien alta joten jokuhan siinä on vialla hevosen selkään verrattuna! Annan koulujakkaralle nyt ainakin pari viikkoa "valohoitoa" ja sen jälkeen kokeilen uudelleen ajatuksella, Mattes-systeemejä vähän purkaen.

Voi meidän ihana Childeric DNL.. </3

Eli nyt olen tsempannut hevosen hyvinvointi edellä ja nostanut jälleen kerran estesatulan, oikean luottopenkin (Prestige Versailles) ykkössatulaksi. :D
Tämä ratkaisu on palkinnut, koska Totti on parantanut menoaan joka ratsastuskerralla nyt viikon ajan kun liikuntaa on saanut nostaa. Myös virtaa on tullut lisää kun laitumelle on "kotiuduttu".  Eilisen ratsastuksen aikana hihkuin ääneen kentällä, kun laukka tuntui niin mahtavalta molempiin kierroksiin! Toki siinä on vielä tekemistä, mutta nyt tuntui jo siltä että pääsin oikeasti työstämään laukkaa. Itselleni tuo estesatula oli pitkän koulusatula-suosimisen jälkeen taas oudon tuntuinen, mutta nyt parin viikon sinnikkään ratsastuksen jälkeen olen estesatulassa taas enemmän kotonani.

Estepenkki tässäkin kuvassa, tosin edestäpäin eli ei niin näkyvänä!

Joka päivä ei olla tietystikään menty kentällä "tosikkoina", vaan myös maastoiltu rennosti. Kesällä on tosi helppoa tehdä menosta vaihtelevaa, kun on valoisaa ja hienoja lempeitä iltoja jolloin voi hyvin suunnata lähimetsiin tai peltotielle. Tänään tosin saatiin ensimmäiset paarmahavainnot ja nuo hirviöt ottivat juhla-ateriansa Totin jalkovälistä! Yritin kovasti sivellä häiriköitä mahan alta pois kouluraipalla mutta en onnistunut, kuten ei Tottikaan onnistunut sinne suuntautuneilla karatepotkuillaan.. Paarmat 1 - me 0!

Seesteinen kuva metsässä ennen paarmojen kohtaamista..

Liikuntaa suunnittelen myös kelien mukaan eli esimerkiksi sateisen ja tuulisen yön jälkeen oli hyvä paikka antaa vapaapäivä jolloin kävin vain hoitamassa. Samoin kuumina päivinä yritän ajoittaa ratsastuksen aamuun tai iltaan. Lihomista estääkseni yritän liikuttaa mahdollisimman säännöllisesti, ja nyt vielä "korona-aikaan" ei ole oikeastaan mitään ylimääräisiä sovittuja menoja, joten tallillakäynti kuuluu kiinteästi päivittäiseen ohjelmaan.

Kentällä on harrasteltu taas tyystin ilman "turvahuppua" ja on mennyt oikein hyvin!

Nyt on vuosi aikaa harrastuksen tietynlaisesta "downshiftauksesta" eli muutosta maneesitallilta maalaistallille. Ja edelleen olen todella kotonani, talven keleistä ja pienistä ratsastuksellisista hankaluuksista huolimatta. Olen aina tiennyt etten ole mikään varsinainen kilparatsastaja - kisoissa käyminen on parhaimmillaan ihan kivaa ja jossain villeissä unelmissa haaveilen kuitenkin päräyttäväni Totin kanssa kansallisia suokkiluokkia hyvin tuloksin... :D  Mutta jos ajatellaan ihan harrastuksen arkea, niin tämä nykyinen talli ja sen hoito sopii tosi hyvin omaan ajatusmaailmaani. Toki haluan harrastuksessa kehittyä ja käymme valmennuksissa aina kun on mahdollista ajan ja muiden resurssien puitteissa. Eli näillä eväillä mennään jatkossakin. :)

Loppukevennys maastolenkin varrelta - rohkea ketun pentu joka katseli uteliaana ohi marssivaa hevosta. :)

Loppukevään "huoltotauko"

Viime syksynä Tottia syynättiin lyhyelti liikkeessä rokotuksen yhteydessä. Silloin ongelma paikannettiin oikeaan kintereeseen joka ei vielä silloin vaatinut toimenpiteitä. Päätinkin jo syksyllä että kevätpuolella hevonen voisi käydä uudelleen eläinlääkärin silmien alla.

Kuten aina, kevät on vilahtanut ihan hujauksessa ohi! En hötkyillyt klinikalle menon kanssa koska ei vaikuttanut olevan akuuttia hätää - ja keskityin niihin ratsastuksellisiín ja varusteisiin liittyviin ongelmiin.
Nyt kuitenkin havahduin laidunkauden läheisyyteen ja sain aikaiseksi varata lähiklinikalle tutkimusajan eiliselle.  Liikenteeseen lähtiessä (toive)ajattelin että kyse olisi nimenomaan samasta kintereestä jota syksyllä pohdittiin eikä mitään muuta löytyisi.

Klinikalla aloitettiin tutkimukset luonnollisesti palpoimalla hevonen läpi, ja samalla eläinlääkäri (eri lääkäri kuin syksyllä) haastatteli minua Totin käytöstä ja oireista.
Oireina kerroin puolierosta (ts. oikea laukka aina vaikeamman oloista), mielestäni hieman hidastuneesta vertymisestä ja etenkin oikeassa kierroksessa ajoittain tapahtuvasta säikkymisestä. Alkutarkistuksen jälkeen lähdettiin klinikan viereiseen maneesiin juoksuttamaan suoralla ja ympyrällä. Takaosasta viis - eläinlääkärin katse kiinnittyi erityisesti epäillyn takajalan ristikkäiseen etujalkaan jonka liikerata oli matalampi kuin toisen etusen, etenkin ulkojalkana (eli siinä vaikeammassa oikeassa kierroksessa).

Juoksutuksen jälkeen tehtiin taivutuskokeet vasemmalle etuselle ja oikealle takaselle. Taivutusreaktiot olivat lieviä (mutta niitä kuitenkin oli, etenkin tuossa etujalassa).
Seuraavaksi mentiin takaisin klinikan tiloihin ja etujalkaan tehtiin pieni hermopuudutus ihon alle. Kun puudutusaine oli vaikuttanut hetken, käytiin uudella juoksutuskeikalla. Tällä jälkimmäisellä juoksutuksella liike oli kokonaisuutena parempi, eli etujalan puudutus vaikutti myös takaosaan!

Tämän jälkeen siirryimme röntgeniin jossa otettiin kuvat kaikkien kavioiden varvasakseleista sekä molemmista kintereistä. Tai oikeastaan tapahtumien kulku meni niin, että ensin kuvattiin etusten varvasakselit sekä kintereet. Koska kintereiden kuvat olivat supersiistit(!), kuvattiin vielä varoiksi takakavioiden varvasakselit.
Röntgenkuvien tulos oli huojentava eli mitään mainittavia löydöksiä ei niistä tullut! Eli myöskään aiemmin epäillyissä kintereissä ei ollut mitään muutoksia. Myös varvasakselien tilanne on hyvä - kengitystä varten ainoa ohje oli lisätä pyörähdystä kavion kärjelle.

Koska vasemman etujalan kavionivel oli tuntunut eläinlääkärin mielestä hieman täyttyneeltä jo alkutarkistuksessa ja etujalan puudutus varmensi sen että tuo saattaisi olla ratkaiseva asia, päädyttiin lääkitsemään kavionivel kortisonilla. Tuo olikin Totin ensimmäinen nivelpiikitys, toivottavasti niitä ei kovin usein tarvittaisi. 

seitinohuet alkuillan kännit ja paketoitu piikitetty jalka

Kunhan potilas oli hieman toipunut rauhoituksistaan (poniannoskin on Totille ihan riittävästi), lähdin ajelemaan kotitallille päin. Vaikka klinikka on 30km päässä tallilta, meni reissussa aika lailla koko eilinen ilta.

Potilas oli pöyristynyt kuonokopastaan jota joutui pitämään vielä viimeisiin iltaheiniin asti (koska olkikuivitus)

Nyt hoito-ohjeena on pari viikkoa tarhausta + kävelyliikuntaa. Sen jälkeen voidaan alkaa hölkkäillä kevyesti, ja klinikalla pitäisi käydä kontrollissa n.2-3vk päästä eli varmaan varailen aikaa kuun vaihteen tienoille. Myös tulehduskipulääkekuuri aloitetaan viikon päästä ja se jatkuu suunnilleen kontrolliin asti.

Totin tarhan sisälle tehtiin täksi päiväksi pieni sairastarha, jonka aitoja se oli aamulla puhissut närkästyneenä. 😂 Tänään en vielä käynyt kävelyttämässä kun 24h piikityksestä piti olla ilman ylimääräistä liikuntaa - huomisesta alkaen aloitellaan sitten kävelyt! 

Työnjohtaja vahtimassa tarhan siivousta 

Omat fiilikset ovat vähän sekavat - olisi pitänyt mennä klinikalle jo aiemmin. Kieltämättä mietin vielä paria päivää ennen klinikka-aikaa, hötkyilenkö sinne menon kanssa vai liittyvätkö kaikki ongelmat ihan omaan ratsastukseeni. Jokin intuitio kuitenkin pisti lähtemään ja hyvä niin. Nyt olen huojentunut siitä että moni asia sai loogisen selityksen - esimerkiksi satunnainen kompurointi etupään kanssa. Eniten pelottaa se, että piikitys ei auttaisi kavionivelvaivaan. Toki ehkä siinä tapauksessa olisi löytynyt röntgenmuutoksiakin jos tilanne olisi päässyt niin pahaksi?
Mitä tästä opin - jos tuntuu yhtään epämääräiseltä tai käytös muuttuu, kannattaa tilanne tarkistaa!

Toukokuu olisi ihanteellista aikaa hevostelulle, sopivine lämpötiloineen ja ötököitäkään ei vielä ole vaivaksi asti. Nämä toukokuun sairastelut näyttävät jo tulevan tavaksi, viime vuonnahan paranneltiin näillä main silmäoperaation jälkimaininkeja. Toivottavasti tämäkään tauko ei pitkity - nyt vaan noudatetaan ohjeita kontrollikäyntiin asti.  

Hyviä kevätfiiliksiä

Taas on aikaa kulunut viime postauksesta, ja hoksasin tässä että viime kevään silmäoperaatiostakin on kulunut jo vuosi. Tällä hetkellä silmää ei huomioida muuta kuin huputtamalla Totti aurinkoisina / tuulisina päivinä tarhaan. Parhaaksi todettu huppu on Equilibriumin mallistoa - eivät ole onneksi kalliita mutta Suomesta en ole näitä viime aikoina löytänyt joten viimeisin lisähupputilaus suuntautui ulkomaille. Huput ovat tosiaan aktiivikäytössä ja pesen niitä usein, niin välillä niitä täytyy uusia ja pidän mielelläni muutaman varastossa. Totilla on otsatukkaa sen verran mittava määrä että tahdon ehdottomasti hupun josta saa otsatukan välistä pois.

Huppu ja loimi sävy sävyyn - ihan tahattomasti, kiitos mieltymyksen tylsiin perusväreihin :D 

Viime kerran postauksessa lähdettiin ratkomaan ratsastusongelmia ensiksi varusteiden tarkistuksen kautta. Tottia on myös hierottu pari kertaa eli kerran kuussa.
Nyt fiilikset ovat jo paljon valoisammat, kun ollaan päästy myös istuntaopen tunnille muutaman kerran, ihan luksusta!

Allekirjoittaneen toistuva, jyrkkä ja salakavala ratsastuksellinen alamäki alkaa yleensä siitä että ohjat eivät enää pysy kädessä. Kenties jossain alitajunnan sopukassa kuvittelen olevani ihan superpehmeä kun vähän löllöttelen menemään puolipitkällä ohjalla (totuus: kädet hosuen joka suuntaan), samalla ihmetellen miksi hevonen sätkyilee pelottavissa paikoissa (koska se jätetään yksin tilanteisiin). 

Satuloiden säädön ja kevään ensimmäisten tuntien jälkeen olen keskittynyt pitämään ohjat tuntumalla, ratsastamaan jalalla (ts. kaksi ohjaa, kaksi jalkaa ja niiden välissä mennään) ja voin todeta Totin huokaisseen helpotuksesta ja rentoutuneen yhä enemmän joka kerta. Samalla ratsastus on tarjonnut taas melko makeita elämyksiä! Mutta vaatii paljon keskittymistä itseltä etten ala "säätämään" mitään turhaa ja muistan korjata virheeni heti kun tulee vaikeita hetkiä. Hyvistä hetkistä tulee todellisia ahaa-elämyksiä, esimerkiksi laukan laadun paraneminen (etenkin helpompi vasen laukka on ollut todella WAU!) on ollut hyvin konkreettinen huomio.

Muutamia satunnaisia säikkymisiä on ollut varsinkin tuulisina päivinä - mutta yleensä aina siinä tilanteessa kun korvat kääntyvät tutkan lailla metsää kohti, kaula jännittyy ja lapa pullahtaa kohti kentän keskustaa, huomaan että edellämainittujen raamien tuoma vakaus on taas varkain häviämään päin. Ja kun ratsu pysyy "raiteilla" keskittyneenä menoon, niin myös möröt unohtuvat.
Eli takaisin perusasioihin, jälleen kerran. Sinänsä helpottavaa että nyt suunta näyttäisi nousujohteiselta eli tavallaan on melko pienestä kiinni.

Uusin löytö rentoon juoksutukseen - kapsoni. Tässä vielä lainavehkeellä mutta tuli hankittua omakin :)

Olemme myös päässeet säännöllisemmin maastoilemaan kevään tullen - vielä olemme pysyneet tutulla metsälenkillä ja peltotiellä, välillä yksin ja välillä porukassa. Totti on ollut ihan superhienosti! Pari kertaa olen käynyt myös talutuslenkillä peltotiellä riimun tai kapsonin + extrapitkän riimunnarun kanssa ja tuntuu siltä että ne lenkit ovat Totin mielestä ihan extrahauskoja - hyvässä mielessä. ;) Eli on tosi utelias ympäristöä kohtaan ja samalla rento. Hassua kirjoittaa tällaisesta isona juttuna, mutta kyllä se viimekeväinen autotielle karkaaminen on jäänyt kummittelemaan mielessä isona peikkona.

Ihana peltotie - täydellinen alku/loppukäynteihin!

Tallinpihassa patsastelua :)

Lähiaikojen suunnitelmissa on panostaa seuraaviin:

- Tulevalla viikolla "vuosihuollot" eli liikkumisen tsekkaus eläinlääkärin toimesta (pohjana syksyinen oik.takakintereen mietintä joka ei vielä silloin aiheuttanut toimenpiteitä) sekä hampaiden raspaus
- Ratsastuksen laatu, eli ei puolivillaista keventelyä vaan ne em. perusasiat kunnossa. Mielummin vaikka lyhyt ratsastus ajatuksella + maastokävelyt päälle, eikä pitkää tahkoamista vähän sinnepäin.
- Säännöllinen valmentautuminen (ei enää 2-3kk taukoja JOS suinkin mahdollista)
- Oma oheistreeni kuntoon: Keskivartalo, aerobinen kunnonkohotus ja liikkuvuus
- Totin vaihteleva meno: wannabe-kouluratsastusta, säännöllisesti puomeja / pikku hyppelöjä (ekat kerrat tutun ratsuttajan kanssa, sitten ehkä uskaltanen jo itsekin ylittämään ristikoita), maastoilua ratsain ja taluttaen, juoksutusta..

Myös laidunkausi lähenee kovaa vauhtia, tähän mennessä Totti on maistellut ruohoa vasta maltillisesti narunpäässä. Näyttää olevan ihan yhtä hyvää kuin aikaisempinakin keväinä!

Kevätkuulumisia - silmän tsekkausta ja varustesäätöjä

Hupsista, aika on mennyt taas ihan hurjaa kyytiä!
Päivät ovat seuranneet toisiaan melko samanlaisina jo melkein kuukauden ajan - meillä on 80 neliön rivarikämpässä 2 etätyöläistä sekä yksi etäkoululainen... ja tausta-assareina myös kolme seniorikissaa jotka saattavat välillä saada hepulit esimerkiksi jonkin palaverin taustalla. :D

Talliarkeen ei korona ole juurikaan vaikuttanut. Viiden hevosen tallilla on harvemmin kovin montaa ihmistä samaan aikaan ja tuntuu siltä että kaikkien tallilaisten arki pyörii koti / talli / (etä)työ/koulu- akselilla.

Ylhäisessä yksinäisyydessä kentällä, ei ole ruuhkaa :D

Maaliskuun 10. päivänä käytiin Viikissä silmän tarkastuksessa samalla spesialistilla joka operoi silmää viime keväänä. Tuon reissun tulokset olivat oikein hyvät, eli aikanaan loukkaantuneen silmän tilanne on juuri niin hyvä ja vakaa kuin sen kanssa ylipäänsä voi olla. Tarkkana täytyy olla - esim. ensi vuodenvaihteessa, kun nyt on jo kahtena vuonna tullut pientä oireilua heti valon lisääntyessä pimeimmän kauden jälkeen. Tuolle ei ihan löytynyt selitystä. Kortisonitipat saatiin joka tapauksessa lopettaa ja UV-huppu on yhä edelleen päässä tarhatessa, suojana pölyltä, tuulelta ja ötököiltä.
Kun silmätutkimuksen kanssa oli valmista, sanoin loppukaneettina että onhan koko alkuperäisestä haaverista jo kohta kuusi vuotta aikaa ja silloin ei tiennyt yhtään mitä odottaa - lähinnä ennakoitiin silmän poistoa ja oltiin onnellisia kun siltä silloin säästyttiin. Eläinlääkäri sanoi rohkaisevasti, että juuri nyt ei ole mitään syytä miksei silmä voisi olla päässä vielä kuuden vuoden päästäkin, yhtä vakaana kun tänään! Näillä siis mennään - toivotaan ettei huononemisia tapahdu ja reagoidaan tarvittaessa muutoksiin.

Reissukuva Helsingin päiväretkeltä

Ratsastuksen osalta on ollut hieman vaikeampi kausi. Välillä menee tosi kivasti, mutta sitten taas metsän nurkan möröt saavat aikaan ongelmia, ja on tosi ikävää jos ratsastus menee tietyn kulman kohdalla mahdollisten U-käännösten ennakointiin. Siinä jää tosi herkästi ns. käsijarru päällä ratsastamaan, mikä on muutenkin yksi perusongelmistani.
Onneksi huomenna pääsemme pitkästä aikaa istuntaopen valmennukseen.

Kävelypäivä kentällä iltahämärässä :)

Jo ennen valmennusten alkua taidettiin päästä yhteen ongelmaan kiinni - satulaongelmaan nimittäin...

Totin estesatula (ihana Prestige Versailles) todettiin jo viime kesänä ihan aavistuksen leveäksi, ja sen jälkeen laitoinkin alle paksumpaa huopaa Trapezium Padin seuraksi. Loppusyksystä sekään ei enää riittänyt joten laitoin Mattes-karvan etupaloilla satulan alle - tämä tuntui paikkaavan tilanteen, estesatulan kanssa Totti kulki aika lailla tyytyväisenä. Koulusatulan kanssa oli enemmän vaihtelua. Satula ei näyttänyt huonolta selässä mutta jokin juttu siinä oli, kun hevonen oli haluttomampi liikkumaan eteen. Kuten yleensä, pistin kaiken huonon oman istuntani ja muiden rajoitteiden piikkiin, ja yritin vaan hammasta purren ratsastaa paremmin. Uskoin jo pilanneeni koko hevosen, niinkuin yhden ennakoivan tokaisun kuulin maneesitallilta lähtiessäni.
Ajan mittaan omat havainnot tarkentuivat, hevoshieroja vahvisti ne ja vakuutuin siitä että satulan/satuloiden tarkemmalle syynille olisi tarvetta.
Varasimme tallikaverin kanssa molempien hevosille omien satuloiden tarkistuksen läheisestä, tutuksi tulleesta satulaliikkeestä ja kävimme siellä viime lauantaina. Kotona tehdyt havainnot pitivät paikkansa - estesatula oli liian leveä ja jäi kavennukseen. Satulan sain takaisin jo seuraavana päivänä, eli palvelu toimi ihan superhyvin!
 

Kuvituskuva rennoilta loppukävelyiltä kohmeisella sänkipellolla

Koulusatulan tilanne on astetta hankalampi - Childeric olisi pienen paneelien muokkauksen tarpeessa. Tätä tehdään ainoastaan tehtaalla Ranskassa, mutta tehdas on luonnollisesti kiinni koronatilanteen vuoksi. Totin selässä kävi jonkunlainen arsenaali paikan päältä löytyneitä saman merkin koulusatuloita (jos sattumalta olisi löytynyt oikea paneelimalli) ja jokunen muun merkin penkkikin, mutta kaikki olivat sovittajan mielestä huonompia kuin meidän oma satula. Ensiapuna oma satulamme sai nyt alleen karva-Mattesin jossa on paloja edessä & keskellä. Parin ratsastuksen perusteella ero entiseen on huikea! Näillä avuilla selvitään toivon mukaan koronatilanteen yli. Kun tehdas taas avautuu ja sen ruuhkat on purettu, täytyy katsoa lähteekö satula n.kuukauden mittaiselle Ranskan-reissulle. Oman satulan muokkaaminen olisi aina järkevämpää kuin vaihto kokonaan uuteen, mutta täytyy sitä vaihtoakin miettiä jos muokkaus ei auta. Tämä vaikea muokattavuus on paneelisatulan huono puoli mitä jo ostaessa mietin, mutta kokemukset satulasta olivat niin hyviä siinä kohtaa ettei se estänyt hankintaa.

Jaa tämmöstä pehmosettiä niin olisi mukavaa urheilla..

Satulansovittajan mielestä Totti oli muuten oikein sopivassa kunnossa eikä yhtään liian lihava. Tämä on ihana tilanne sen oltua monet vuodet ns. kesto-laihiksella. Kuten olen aiemminkin todennut niin ilmeisesti monta pientä heinäannosta päivässä toimii hyvin, ja se liikkuu itsenäisesti tarhassakin jonkin verran eli liikuskelee tasaisesti ruokintojen ja päivätorkkujen välissä.

Bongaa "virhe" kuvasta... :D

Satuloiden säädön lisäksi tein muutoksen myös päävehkeisiin, eli vaihdoin Micklem-malliset suitset taas vanhoihin tuttuihin Dyonin suitsiin. Niilläkin olen ratsastanut nyt vasta pari kertaa, ja ensimmäisellä ratsastuskerralla Dyonit + Mattesilla paikattu koulusatula- yhdistelmällä tuntui taas "loksahtavan" jokin jumitus pois ja jopa mörkönurkkaus jäi miltei kokonaan unholaan. Tuntui siltä että saan tuntuman paljon vakaammaksi Dyonien kuin Micklemien kanssa, en osaa selittää sen paremmin. Eli ehkä kaunis ajatukseni anatomisesti suunnitelluista Micklemeistä ei ollutkaan pidemmän päälle hyvä - tai sitten vaan vaihtelu virkistää. Aika näyttää, olivatko varustesäädöt ratkaiseva askel myös tuon kyttäilyn purkamisessa.. yhtään sitä parempaa ratsastusta väheksymättä, ja se työ jatkuu aina ja ikuisesti! :)

Parempaa satulakuvaa odotellessa - ratsastuksen jälkeinen haaveellinen fiilistelykuva :D

"Deja vu"- kevättalvi ja kuulumisia

Vuoden 2019 alkupuoli meni aika lailla silmän tarkkailun merkeissä ja samat merkit pitivät paikkansa tänäkin vuonna. Havahduin tilanteeseen tammikuun loppupuolella. Nyt on takana yksi käynti lähiklinikalla, tätä seurasi useampi viikko tuttua kortisoni-silmätippaa ja eläinlääkärin kontrollikäynti kotitallilla. Ei mitään isoa, mutta pieniä kysymysmerkkejä.

Juteltuani vielä uudelleen lähiklinikan eläinlääkärin kanssa otin yhteyttä Yliopiston hevossairaalaan, silmää viime keväänä operoineeseen eläinlääkäriin. Päiväretki Helsinkiin on sovittu ensi viikolle ja sen jälkeen ollaan toivottavasti viisaampia. Silmän poistoakin mietin tässä jo henkisesti valmistautuen, mutta odottelen ensi viikon tutkimuksen yli avoimin mielin.

Viime aikojen kuulumisia pähkinänkuoressa - "Top 10" siinä järjestyksessä missä näppäimistö ne ruudulle toi, ja kuvat kännykän syövereistä :)

1. Tammi- helmikuun aikana olen osallistunut (jopa) kahteen valmennukseen, eli kerran kuussa- tahdilla. Tammikuussa kotitallilla kävi meidän ihana tuttu istuntaope, ja helmikuussa pääsimme taas varapaikalta brittivalkun valmennukseen läheiselle maneesitallille. Molemmista jäi tosi hyvä mieli, joskin helmikuun valmennuksessa lähdimme liikkeelle hiukan "takamatkalta" verrattuna aikaisempiin kertoihin eli se oli jo helmiä sioille- kategoriaa. ;)

Englannin guru pisti suomalaisen puskaratsukon ruotuun, rankkaa oli ;)

2. Kentän kunto on pysynyt yllättävän hyvänä. Nyt kun maa kentän alta on ollut jäässä, ei vesi ole päässyt läpi niin tehokkaasti kuin syyspuolella. Tästä on aiheutunut välillä jokunen päivä kun kentän hiekka on ollut todella liejua. Pahimmat liejupäivät olen jättänyt liikuttamatta, koska olen ollut silloinkin yleensä pimeän aikaan liikenteessä.
Nyt menneenä viikonloppuna pääsimme menemään myös lumisella tasaisella kentällä, ai että miten hauskaa oli, vaikka ei sitä ihan vielä hankitreeniksi laskettu!
Joka tapauksessa pitkiä kentättömiä jaksoja ei ole ollut, käytännössä jos kenttä on ollut liejua tai koppuraa, niin parin päivän päästä on tilanne ollut jo sellainen että pystyy menemään taas kaikissa askellajeissa. Eli maneesille ei ole tarvinnut kulkea ihan "normaalia" liikuttamista varten. Talviajan ainoa maneesikerta tähän mennessä oli edellämainitun brittivalkun valmennus.

Tässäkin kuvassa märkä kentän pohja.

3. Maneesittomalla tallilla on ihan OK olla sopivan armollinen itselleen ja hevoselleen. Esim. kerran yritin ratsastaa keskimäärin 9-10m/s tuulessa iltahämärässä.... se oli hiukan liian extremeä ratsukon molempien osapuolten mielestä, "turvahupusta" huolimatta. Eli ei välttämättä tarvitse ratsastaa seuraavissa olosuhteissa: 

a) kun sataa saavista kaataen
b) kun tuulee yli 9m/s
c) molemmat edellämainitut ehdot täyttyvät

Tästä poikkeuksena kävin taluttamassa kohdan c) mukaisessa kelissä eläinlääkärin silmäkontrollikäynnin jälkeen - oli tiedossa että hepat tulevat sinä päivänä aikaisemmin talliin, enkä halunnut jättää Tottia tyystin seisomaan rauhoituksen jälkeen! Oli aika mielenkiintoista lenkkeilyä, yhdessä heräilleen hevosen kanssa painoimme päät tuulta vasten ja taapersimme peltotietä edestakaisin.

Se sunnuntai kun sade alkoi kun sain hevoselle satulan selkään - ja loppui sillä hetkellä kun laskeuduin satulasta..

4. Maastoilu on vähän jäänyt, lähipeltotien alku/loppukävelyjä lukuunottamatta. Tammikuussa kävi "pieni" pinkeähkö autosäikkyily. Sattumankauppana ei tämän jälkeen ole osunut sopivasti maastoseuraa kohdille joka on taas saanut maastoilukynnyksen nousemaan... Ja olen käynyt paljon pimeään aikaan jolloin kenttä on ollut ainoa luonteva vaihtoehto.
Myöskään tutulle autottomalle metsälenkille en ole rohjennut koska lähimetsissä liikkui laajalti peuranmetsästäjiä juuri niin pitkään kunnes metsästyskausi loppui pari viikkoa sitten, ja oli iso riski pöllähtää keskelle peurajahtia.. Nyt taas voisin mennä sinne kelin salliessa kun arki-iltanakin ehtisi valoisalla!

Myös pimiää on ollut

5. Ainoa isompi miinus on edelleen Totin yksintarhaus, mutta osasin arvata etukäteen että se voi olla turhan omistava automaattiporttien takaa tarjottavia heinäannoksia kohtaan. Tarhan pitäisi olla ihan megalomaanisen iso, ja/tai Totti tarvitsisi seurakseen kiltin pomon eikä pomotettavaa, jotta tämä systeemi toimisi. Se kuitenkin oleskelee usein samoissa porukoissa tarhanaapurien kanssa, kaiholla katsellen naapurien vapaata heinätarjoilua ;)

Autenttinen tarhakuva - katos on melko vähällä käytöllä, tosin se kelpaa ainakin vessaksi ja sen edessä sopii hengailla ;)

6.  Maneesitallin aikaan kestolaihiksella ollut hevonen saa nyt huomattavasti enemmän heinää, kuitenkaan lihomatta muodottomaksi! Eli 5 heinäannosta päivässä + pitkät ulkoilut ovat tehneet temppuja aineenvaihdunnalle..?  Väkirehuruokinta on pysynyt samanlaisena (hyvänmielen muutaman desin annos Racing Selectediä + kivennäinen, ratsastuksen jälkeen Mash-litku). Tallinpitäjämme myös tarkisteli hevosten ruokintaa laskurin kanssa heinäanalyysin perusteella.

7. Lämmin suositus B Vertigon Thermo- ratsastushousuille! Muutaman kuukauden päivittäisen käytön jälkeen ostin toiset samanlaiset kun vihdoin satuin löytämään verkkokaupasta kokoja. Aivan riittävä varustus tähän Varsinais-Suomen keskieurooppalaiseen/brittiläiseen talveen.

Parhaat housut!

8. Myös hevosen osalta on löytynyt loistavia luottovarusteita. 100-grammaiset vedenpitävät ulkoloimet kun muita ei ole juurikaan tarvinnut <3 ja myös vuonna 2008 Cassu-arabille ostettu saderatsastusloimi on ollut erittäin hintansa väärti. 

Ratsastusloimi joka ostettu ensihevoselle, nimikoitu toiselle ja käytössä kolmannella <3

9. Kun on hyvä keli ja olosuhteet kunnossa, kannattaa ratsastaa. Huomenna ei välttämättä ole sama tilanne. (huomioiden kohdan 3 sopiva armollisuus itseä kohtaan, eli joskus vaan ne pakolliset muut menot menee päällekkäin parempien ratsastuskelien kanssa ja sitä on turha stressata)

Lumipäivä nro 1/2

10. Pikkutallilla on edelleen ihanaa. Tulen mielestäni melko hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, eikä ole ollut mitään isoja ristiriitoja tallitoverien kanssa - edelleen voisin palata mille tahansa tallille mistä olen lähtenyt.
Mutta kyllä omaa psyykeä hellii rauhallinen ympäristö, varsinkin jos takana on hektisiä työpäiviä. Tuntuu siltä että olen rennompi, kuulen & huomioin paljon paremmin pikkuasiat kun ympärillä on vähemmän hälinää. Ratsastaessa jään fiilistelemään mitä kaikkea tapahtuu ihan vain painolla / istuinluilla, tunnustelen ja kokeilen. Peltotiellä kävellessä tutkitaan Totin kanssa tien reunoja ja katsotaan tietä ylittäviä peuroja skarppeina mutta rauhassa. Tallissa illalla annan joskus Totin seistä pesukarsinassa irrallaan naru kaulalla, harjaten hyvin ja viettäen aikaa sen kanssa. <3 Ihan normaalin kuuloisia asioita toki, mutta oma fiilis on jollain tapaa hyvin erilainen kuin vaikka vuosi sitten.

Yhtenä pakkasiltana - fiilistely-chillaus-iltakävelyllä.

Tällaista tällä kertaa, lupaan pyhästi päivitellä tänne kuulumisia hetimiten klinikkareissun jälkeen. Lukukuittaus/kommentti olisi myös ihana yllätys <3  

Hyvää uutta vuosikymmentä!

Vuosi 2020 on alkanut ja Totti kääntyi jo yhdeksänvuotiaaksi!

Olen ollut taas hyvin laiska kirjoittamaan, mutta tässä nyt hiukan viime aikojen kuulumisia. Instagramissa @catsannie - tilille päivittelen huomattavasti useammin tuoreimpia kuulumisia / fiilistelypalasia arjesta.

Lämpötilat ovat olleet melko armollisia ilman maneesia harrastavalle, eli kenttä on ollut pois pelistä yhteensä pari viikkoa, mitä tässä äkkiseltään mietin! Sadetta ja tuulta ollaan kyllä saatu riittämiin. Eräällä viikolla meni parikin peräkkäistä ratsastuskertaa lätäkköjuoksuksi kaatosateessa kentällä. Totti oli jälkimmäisellä kerralla vähän jo sitä mieltä että vesijuoksu- niminen urheilulaji saisi riittää...
Ihmeesti kenttä on kuitenkin päästänyt veden läpi heti yhdenkin kuivemman päivän aikana. Tämän talven jälkeen ei ainakaan pitäisi väistellä vesilätäköitä missään kouluradalla. ;) 

Jouluaaton höntsäilyt ilman satulaa huopa + vyö- virityksen kanssa

Ennen joulua aatonaattona kokeiltiin uusvanhaa juttua ja päästin Totin pitkästä aikaa juoksemaan vapaana kentällä. Maneesitallilla ei irtojuoksutettu, joten edellisen kerran Tottia oli irtojuoksutettu sen ollessa 3-vuotias! Olin mennyt 2 päivää putkeen kuvioita kentällä ja juoksutin verryttelyksi hetken liinassa ennen irti päästämistä. Totti ei oikein hoksannut homman juonta vaan jäi ensin hengailemaan ja patsastelemaan keskelle kenttää. Kehotin hienovaraisesti sitä liikkumaan, niin vapaus valkeni sille ja saatiin aikaiseksi hiukan pukkilaukkoja eli pientä irrottelua. Aina välillä se kuitenkin tuli luokse ikäänkuin tarkistamaan että onko tämä riehuminen nyt varmasti OK...? Lopuksi käveltiin hyvät loppukäynnit lähimaastossa.

Irtojuoksutuksen jälkeistä patsastelua

 Tässä ihan pienenpieni videopätkä irtojuoksutuksesta. :) 

Jottei ihan pilvilinnaksi menisi, niin ennen uuttavuotta meillä oli pieni ryppy rakkaudessa. Totti sai ihan tahattomasti pienen "joululoman" -> muutama käyntipainotteinen liikutus höystettynä pikkupakkasilla.
Välipäivien sunnuntaina kiipesin kyytiin ajatuksena mennä ekaa kertaa moneen päivään kentälle wannabedressage-moodissa. Shokki oli suuri, kun metsä aiheutti sydämentykytyksiä jo matkalla kentälle, U- käännös pysähtyi onneksi 90 asteeseen... Myös kentän toinen pääty ja toinen pitkä sivu olivat täynnä joulutonttuja ja metsän peikkoja.

Siinä tuli kunnon mindfulness- treeni ratsastajalle, kun piti yrittää päästä yli omasta "Nyt se lähtee ihan just"- ajattelusta, ja pistää räjähdysaltis ratsu töihin. Ensin tein töitä käynnissä, vaihdellen erilaisia väistöjä ja voltteja. Siitä edettiin ravailemaan samaan tyyliin. Alkuravien jälkeen nostin laukan, ja sitten muuten laukattiin... Ympyröitä ja suoraa uraa, temponvaihteluja ja takaosa kunnolla mukaan eikä mitään päätöntä paahtamista. Oltiin laukattu varmaan 10 kierrosta niillä ympyröillä höystettynä (hieman pienemmällä uralla koska sillä toisella pitkällä sivulla oli edelleen niitä mörköläisiä ja yritin pitää paketin kasassa ilman sinkoiluja), kun Totti pärski rentoutumistaan ekaa kertaa ratsastuksen aikana.
Oikeaa laukkaa (se perinteisesti heikompi) treenattiin enemmän siirtymisillä isolla ympyrällä, ja kun kireys alkoi muuttumaan rentoudeksi, niin laukka pyöri kyllä melko makean tuntuisesti! Ihan sataprosenttista rentoutta en saanut aikaiseksi, mutta meno parani kyllä huomattavasti ja metsän möröt jäivät pikkuhiljaa unholaan.
Yhteensä olimme sinä päivänä kentällä puolitoista tuntia! Oli kyllä melko lailla takki tyhjä tämän jälkeen, kun olin keskittynyt pitämään pään kylmänä ja kaivellut muistin sopukoista kaikki mahdolliset ja mahdottomat valmentajien neuvot tyylillä "mitä valkku X sanoisi tässä tilanteessa..."

Jouluherkkuja - Mashia ja muutama porkkana kylkeen

Vaikeuksien tullen huomasin omasta ajattelusta, miten paljon olen aiemmin nojannut taitavampien kuskien apuun, sillä mietiskelin heti pitäisikö pyytää tuttua ratsuttajaa visiitille. En kuitenkaan toteuttanut mitään hätäkyselyjä joten seuraavana päivänä työpäivän päätteeksi oli taas edessä satulaan kiipeäminen, sillä kertaa pimeässä. Huomasin taas pienen jännityksen omassa takaraivossa, ja keksin laittaa Totille heijastinrintaremmin "kauhukahvaksi" ihan omaa kättä vakauttamaan. Tavoitteeksi asetin maltillisen askellajit läpi rennosti ilman sinkoiluja. Tuntuma oli jo ihan erilainen kuin edellisenä päivänä, hiukan ylimääräistä dynamiittia tuntui olevan kyydissä mutta nyt Totti tuntui  paljon kuuliaisemmalta ja ainakin 50% kyttäilystä oli unohtunut yön aikana. Huokaisin syvään kun tavoite oli saavutettu ja lähdimme talliin hyvällä fiiliksellä.
Vielä seuraavanakin päivänä eli uudenvuodenaattona suuntasin kentälle, taas vuorostaan keskellä päivää kun olin vapaapäivällä. Nyt laitoin estesatulan ja päätin ottaa teemaksi laukannostot ja temponvaihtelut laukassa. Sillä turvallisella pitkällä sivulla lennettiin eteenpäin kevyessä istunnassa, ja muuten tein ympyröitä / voltteja tarmokkaassa harjoituslaukassa ja keskityin rentouteen. Sillä kertaa Totti tuntui jo vähän siltä että hei kamoon, kolmatta päivää täällä painetaan tukka putkella...joku raja sentään. Myöskään toinen puoli kentästä ei enää aiheuttanut kylkimyyryn yritystä.
Joten tavoite saavutettu - pääsin palkitsemaan onnistuneesta suorituksesta, hevonen oli rento ja kuuliainen ja lopetin melko lyhyeen. Loppukäynnit kävelytin maastakäsin pihatiellä.

Nutturapäinen partiopoika - aina valmiina :)

Näiden kolmen päivän jälkeen uskalsin huokaista ja todeta että olin onnistunut ratsastamaan Totin yli yllättävästä virtapiikistä, ilman apuvoimia  :)  Toki tiedän että talven mittaan voi vielä tulla monta käyntijaksoa tai pahimmillaan pitkää totaalivapaata, mutta nyt tiedän myös että säännöllinen kunnon liikunta korjaa todennäköisesti pöllöenergian ihan hujauksessa. Eli sitten vaan tie käy maneesille säännöllisesti, jos suinkin ajokelit pysyvät turvallisina trailerin kuljetukseen.

Metsälenkillä - autottomalla mutta ei aina hirvi/peuravapaalla maalla ;)

Eli tässä melko vapaamuotoisesti kerrottuna pieniä palasia meidän arjesta. Hyvää alkanutta vuotta ja vuosikymmentä kaikille lukijoille! :)