tiistai 19. toukokuuta 2015

Laitumen riemua!

Hevoset pääsivät eilen illalla laitumelle, jonne jäävät nyt alkuun lähinnä illaksi, siitä pikkuhiljaa pitkittäen niin ettei 24/7 laiduntaminen ole enää iso muutos. 

Tässä vähän eilisiä Totin meininkejä. Se juoksi todella juoksemisen ilosta, kevätjuhlaliikkeitä nähtiin monenlaisia kunnes rauhoittui syömään muiden, aikuisempien hevosten kanssa. Juoksi ne muutkin ensin hieman, mutta ei ihan samalla meiningillä.




Mikä tästä oli seurauksena? 

Toinen etukenkä on kateissa. Kengityksestä on huimat 1,5 viikkoa aikaa. Harmittaisi ehkä enemmän jos en olisi todistanut hevosen pakahduttavaa riemua eilen. :D  
Tänään siis katsotaan löytyykö kenkä laitumelta, ja sitten alan soittelemaan kengittäjää hätiin. No, on tässä töiden kannaltakin kiire viikko joten ei tarvinne potea huonoa omaatuntoa vapaapäivistä. :) 


maanantai 18. toukokuuta 2015

Satulakaupat ja valmennusta

Tätä aloitin kirjoittamaan jo viime viikon puolella mutta jäi luonnoksiin, joten nyt vähän jälkijunassa kuulumisia. :)

Viime viikon keskiviikkona oli taas arki-illan valmennusreissun vuoro. Hieman lisädraamaa lähtöön saatiin jo siitä, että töistä lähtiessäni hoksasin että ratsastushousut olivat matkustaneet kotiinpäin talouden toisen auton kyydissä! Ei kun soittoa avomiehelle, joka kiikutti vaatekassin matkan varrelle. Olisihan se ollut toisaalta tyylikästä ratsastaa farkuissa ja villakangastakissa. ;)

Kun vaatesählingistä oli selvitty niin hain trailerin auton perään, tallilla pakkailin satulan ja suitset autoon ja laitoin Totille valmiiksi suojat jalkaan. Ulkona oli taas ihan hirvittävä tuuli ja sen lisäksi satoi ajoittain ihan kunnolla. Erittäin sopiva keli siis maneesireissulle!
Matkalle Totti sai fullneck- fleeceloimen päälleen. Vaikka lastaukset ovat menneet viime aikoina tosi hyvin niin varaan silti aina hieman ylimääräistä aikaa kun ei näistä nuorista tiedä. :) Totti käveli tälläkin kertaa ihan suoraan traileriin ja pääsin matkaan hieman etuajassa.

Maneesitallilla laittelin Totin kuntoon hoitopaikalla - normaalisti satuloisin ulkona trailerin vieressä mutta nyt keli oli niin hirveä että käytin hyödyksi kaikki mahdollisuudet päästä tuulensuojaan. Maneesissakin olimme hieman ajoissa, kävelin suurimman osan ajasta ja keventelin muutaman kierroksen.
Tunnilla teimme ensin hieman temponvaihteluja ravissa, eli ympyrällä vuorotellen hieman isompaa ravia ja sitten pehmeästi hieman pienempään raviin. Vaikka Totti liikkuu kohtuuhyvin eteen niin vielä pitäisi olla tarkempi reaktioiden kanssa, eli saada se vielä rehellisemmin pohkeen eteen.
Laukassa tuntui taas siltä että Totin laukka-askel oli sata metriä pitkä ja laukka vaati vauhtia pyöriäkseen, eli siinä oli eniten ongelmia. Muutamia pehmeämmän tuntuisiakin laukkapätkiä saimme onneksi aikaiseksi.
Teimme myös muutamia ravipohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle päin. Ne menivät ihan yllättävän hyvin - varmaan tasaisemmin kuin ikinä Viivin kanssa, vaikka Totti on vasta nelivuotias! Loppuraveissa teimme vielä muutamia kiemurauria ja pitkillä sivuilla temponlisäyksiä keventäen.

Olin tosi tyytyväinen ettei olla menty takapakkia ja nyt on taas fiilistä siihen mitä kannattaa tehdä kotikentällä. Niin helposti ratsastus menee pelkäksi ympyröiden keventelyksi kun pitäisi uskaltaa oikeasti pyytää esim. niitä temponvaihteluja. Laukan suhteen kannattanee työskennellä tekemällä paljon nostoja ja lyhyitä (mutta kuitenkin sujuvia) laukkapätkiä.

Myös Batesin yleissatula sai hyväksynnän kun Totti vaikutti niin tyytyväiseltä ja liikkui rennosti. Eli yksi iso huoli poissa, ainakin hetkeksi ja toivottavasti toki pitkäksi aikaa! :)

Helatorstaina, valmennuksen jälkeisenä päivänä menin Totin kanssa hetkeksi tallikaverin seuraksi kentälle jonka jälkeen käytiin kävelemässä hieman maastossa. Loppuviikosta Totilla oli pari vapaapäivää ja lauantaina juoksutin sen. Myös vihreää olen syötellyt päivittäin, pian hevoset pääsevätkin jo "harjoituslaitumelle".




tiistai 12. toukokuuta 2015

Satula-asialla: olisiko se siinä?

Tässä taas hieman viime päivien kuulumisia.
Lauantaina oli ehkä vaikein ratsastuskerta ikinä Totin kanssa. Koko seudulla tuuli ihan kamalasti ja kentän vieressä olevat puukasat, pressut sun muut kasvattivat pelkokerrointa tuulen mukana. Kenttää on juuri laajennettu (jes! \o/ ) joten kentällä ei ole aitoja tällä hetkellä. Toisella pitkällä sivulla on metsänreuna puukasoineen, muilta sivuilta maisema jatkuu peltoaukeana. Totti oli erittäin sähäkällä tuulella, säpsyi ja otti pieniä lähtöjäkin. Välillä tuntui siltä että keskityin lähinnä pitämään sen kentän rajojen sisäpuolella! Mietin jo metsälenkille lähtöä mutta sen verran sisuunnuin että halusin lopettaa kentällä menon onnistuneeseen suoritukseen.
Yleensä pyrin ratsastamaan kentällä puolisen tuntia - joskus vähemmänkin jos käydään kävelemässä maastossa ennen/jälkeen ja joskus hieman enemmän. Nyt 45min päästä oli se tilanne että olisin voinut harkita laukkaamista. Siihen asti aika meni siis käyntiä ja ravia jaksotellen, ja rentoutta etsien. Välillä oli toki lyhyitä hyviäkin pätkiä. Päätin jättää laukan kokonaan väliin ja muutaman minuutin rennon ravijakson jälkeen laskeuduin alas selästä ja taluttelin loppukäyntien verran. Totti oli vähän hikinen satulavyön alta, allekirjoittaneella oli isompi tuskanhiki koska en tietenkään  saanut toppaliiviä riisuttua missään vaiheessa, tuuli oli viileähkö mutta aurinko lämmitti...

Mutta hei, jotain erittäin positiivista huomasin tuollakin ratsastuskerralla. Kengitys oli korjannut etupään pienen kömpelyyden onnistuneesti!

Eilen menimme uudelleen kentälle, ohjelmassa oli hartaasti odotettu Batesin yleissatulan kokeilu. Satulaan laitettiin punainen kaari eli toisiksi levein Bates/Wintec- normaaliasteikolta eikä muita muokkauksia vielä tarvittu.
Totille laitoin myös ohuen korvahupun, jos hieman rauhoittaisi tilannetta. Ainahan pitäisi tehdä kokeilut niin että muuttaa vain yhden asian kerrallaan (eli vaikka sen satulan). Nyt halusin keskittyä fiilistelemään satulaa niin yritin vähän helpottaa ääniherkkyyttäkin kun oli taas tuulinen keli. Totti otti alussa pari pientä säpsyilyä mutta sen jälkeen ero lauantaihin oli kuin yöllä ja päivällä. Pieni ratsu pärskytteli rentoutumistaan ja ravasi mukavasti oikeinpäin. Myös laukkaaminen onnistui rennosti ja mainiosti, eikä satula valunut laukassakaan eteen!
Satula jäi pariksi päiväksi kokeiluun niin ehdin näyttää sen huomenna myös valmentajalle. Nyt Bates tuntuisi kyllä erittäin hyvältä ja järkevältä vaihtoehdolta. Jos satula sopii näin hyvin ilman mitään muokkauspaloja niin on vielä paljon ässiä hihassa - esimerkiksi laidunkesän jälkeen saattaa joutua ottamaan käyttöön leveämmän, valkoisen etukaaren.. ;)

Luotan myös hevoseen ja sen antamaan fiilikseen, koska lauantaina Vegan kanssa Totti oli aika lailla "pois itsestään". Eilen oli toki saanut magnesiumia jo pari päivää pidempään ja oli korvahuppu käytössä, mutta rentous ja pyöreys oli heti huomattavasti lähempänä Batesin kuin Vegan kanssa enkä jaksa uskoa että ihan kaikki johtuisi magnesiumista ja/tai korvahupusta.
Nyt siis hylkäsin Amerigo Vegan tällä erää. Jos Batesin kanssa tulee vielä mutkia matkaan eikä muokkaus auta, niin täytyy miettiä jotain ihan muuta vaihtoehtoa.

Olin niin innoissani että unohdin ottaa kunnon kuvia satulasta heti ratsastuksen jälkeen, tässä nyt yksi huono räpsäisy tallista. Satulavyönkin olin jo ehtinyt irrottamaan. Jalustimet ovat vielä kokeilun ajan siiven alle kiinnitettynä - tämä huomiona jos siipi näyttää olevan koholla.


Tykkään kyllä Amerigo Vegasta satulana ja voin ihan reilusti sanoa että osana ongelmaa on hyvin todennäköisesti myös allekirjoittaneen istunta. Aavistelen etten ole tällä hetkellä tarpeeksi rento ja vakaa noin "flättiin" satulaan jonka paneelit elävät omaa elämäänsä hevosen selän mukaan. Sovitusvideon filosofian ja nyt omien kokemusten perusteella voisin jollain tapaa järkeillä että Amerigot ovat erittäin hyvä vaihtoehto hyvälle ratsastajalle ja ns. valmiille (tai edes valmiimmalle) hevoselle eli ratsukolle jolla on "omat kuviot hallussa". Tämä on siis täysin oma mielipiteeni joten ketä tahansa Amerigosta kiinnostunutta kehotan kokeilemaan ihan itse.
Ehkä vuoden-parin päästä voi olla meilläkin jo eri tilanne - aina saa haaveilla että oppisin ratsastamaan! :D

Tietysti jos tuo Batesin yleissatula on hyvä niin voisin ajatella vaihtavani sen jossain kohtaa aikaisemmin kokeiltuun Elevation- estesatulaan ja hankkivani koulusatulan sen rinnalle. Tämä nyt on jo asioiden edelle menemistä, mutta haaveilua ei ole kukaan kieltänyt. :)

Annoin Totin maistella jo heti loppukäyntien jälkeen pari ruohonkortta kentän vierestä ja kävin vielä erikseen syöttelemässä hieman vihreää kun olin riisunut satulan ja vaihtanut suitset riimuun. Kyllä oli herkkua hevosen mielestä!


Laidunkesäkin lähestyy jo vinhaa vauhtia. Tallin hevoset siirtynevät muutaman kilometrin päässä olevalle laitumelle heti alkukesästä. Siellä ei ole kenttää ihan vieressä joten liikunnat hoidetaan sitten pitkälti maastoillen - ei yhtään huono juttu nelivuotiaalle. Ainakin kesäkuun puoliväliin ja oman valmentajan pitämään viikonloppuleiriin asti liikutan Tottia säännöllisesti muutaman kerran viikossa, mutta leirin jälkeen voisi olla hyvä ajankohta jonkinlaiselle lomajaksolle. Kovin tarkkaan en ole kuitenkaan kesää suunnitellut kun mahdolliset omat lomareissut tarkentuvat vasta lähempänä heinäkuuta.
Kyseessä on luonnonlaidun- tyyppinen jokirantalaidun jossa hevosten tulee myös kiipeiltyä paljon. Odottelen siis Totille hyvin jumpattuja takaosan lihaksia.. ;) 

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Metsälenkkiä ja pientä shoppailua

Olen aina tykännyt maastoilusta. Vieraiden hevosten kanssa olen vähän arka lähtemään suoraan maastoon, mutta tutuilla ja turvallisilla ratsuilla maastolenkit ovat mitä parhainta pään tuuletusta! Edesmennyt Cassu- arabitamma oli kuin gaselli kiipeillessään metsässä ja sen kanssa tuli koluttua kaikki mahdolliset ja mahdottomat reitit. Cassun kanssa meillä oli saumaton yhteistyö, jossa saatoin päästää sen laukkaamaan lujaa, matalaa, matkaavoittavaa arabin maastolaukkaa, ja se hidasti automaattisesti tuttujen laukkapaikkojen lopussa (tai aiemminkin jos keksin pyytää, mutta silloin tarvitsi ihan pidätteen..), ollen ihan viilipytty jolla saattoi välittömästi kävellä pitkin ohjin.

Ja Viivikin oli liikennevarma, ihana maastohevonen josta ei tarvinnut ikinä pelätä että se esimerkiksi lähtisi ryöstämään. Nyt kuitenkin alla on nelivuotias, "pakasta vedetty" ratsu, jonka maastokoulutus on ihan omilla harteilla.
Mahdollisuuksien mukaan olen kutsunut mukaan turvallisia seuralaisratsukoita mutta koska asutaan neljän ratsun pikkutallissa, eivät aikataulut tietenkään passaa aina yhteen muiden tallilla kävijöiden kanssa ja toki haluaisin pystyä lähtemään maastoon ihan koska tahansa, omien aikataulujen ja fiilisten mukaan.  

Maaliskuun alkupuolella kun olimme ensimmäisellä pidemmällä maastolenkillä nykyiseltä tallilta, Totti pääsi säikähtämään äänekkään mopoauton perässä hiljaa ajellutta tavallista autoa. Ei ollut kovin kaukana että olisi potkaissut autoa kohti! Tuon jälkeen huomasin jännittäväni itsekin autojen kohtaamista, mikä ei tietenkään ollut oikea suunta. Ehdin jo hieman murehtia, onko toiveet liikennevarmasta maastoratsusta haudattu sen sileän tien. Viime viikonlopun maastolenkillä suoritimme kuitenkin erittäin onnistuneen auton kohtaamisen, jonka jälkeen huokaisin hiukan helpotuksesta.

Vappuviikonloppuna tallikaveri näytti myös (tai lähinnä muistutti mieleen - olimme käyneet lenkillä kerran, kun oli vielä lunta) tallin lähistöllä kulkevan kivan metsälenkin. Se on ihan käyntilenkki, mutta sisältää vaihtelevaa maastoa ja jopa yhden vetisen kohdan. Nyt alkuviikosta kun halusin liikuttaa Totin jotenkin kevyesti mutta järkevästi, suuntasin metsälenkille ensimmäistä kertaa ilman turvaratsukkoa. 

Totti tuntui ensin vähän jännittyneeltä, kuunteli kovasti metsän ääniä ja pari kertaa hieman säpsähti lentoon lähteviä lintuja. Eteni kuitenkin polulla aivan mallikkaasti, vähän tosikkona keskittyi metsässä kulkemiseen. Ainoa kohta jossa tarvitsi hiukan kehotusta, oli tuo märkä lätäkkökohta josta ollaan aiemmilla kerroilla menty vetohevosen perässä. Nyt Totti yritti ensin hiukan peruutella, mutta kun ilmoitin sille että tästä muuten mennään eteenpäin niin pieni ratsu laittoi pökköä pesään, lähti eteenpäin ja loikkasi pahimman lätäkön yli. Tämän jälkeen loppumatka meni jälleen oikein kivasti. 


Nyt aion mennä tuota metsälenkkiä mahdollisimman usein - niin että siitä tulee oikein rento, yhteinen juttu. :) 

SD-Teamin blogista inspiroituneena päätin myös syöttää Totille kuurin magnesiumvalmistetta. Sillä on ollut pieniä lihasongelmia kevään mittaan ja jännittyy myös varsin helposti, pullauttaen alakaulansa heti esille. Väkirehujen vähentäminen on auttanut säpsyilyyn jonkin verran, luonnollisesti, mutta en usko että tuosta pienestä magnesiumkuurista haittaakaan on. Vertailin netissä tuotteita, ja päädyin Criollon MagnAm+ BE- valmisteeseen, se kun sisältää myös E- vitamiinia joka on myöskin hyväksi lihaksille. Sinänsä Totti on hyvännäköisessä kunnossa joten isoa huolta ei ole, mutta kuten sanottu niin tuskin se haitaksikaan on joten tehdään pieni kokeilu vielä ennen laidunkautta.


Koska olen suuri "sulovileeni" joka penkoo aina kaikki tarjouslaarit, niin tein näin tälläkin kertaa maatalouskaupassa. Ja varsinaisena heräteostoksena mukaan lähti Horse Comfortin panssarivyö ihan hävyttömän halvalla, n.-75% alennuksella! Pituus vyöllä on 125cm ja joustot molemmissa päissä joten jännityksellä odottelen onko oikean pituinen käytettäväksi tulevan satulan kanssa - mikä satula meille sitten ikinä jääkään käyttöön. Eihän se ole liioittelua ostaa panssarivyötä hevoselle jolla on hypätty muutaman kerran ristikoita selästä käsin, eihän.. ;) 

Panssarivyön lisäksi ostin myös kumichambonin juoksutusta varten, koska olen onnistunut hukkaamaan vanhat "piuhat" jonnekin viimeisen parin vuoden aikana. Nyt kun ostin uudet, niin varmaan vanhatkin kävelevät vastaan yllättäen - niin se aina menee. 



Huomenna vien Totin työpäivän ajaksi valmentajan tallille kengittäjää odottelemaan. Täytyy siis olla kukonlaulun aikaan liikenteessä jotta ehdin ajoissa töihin. Työpäivän jälkeen haen sitten (toivottavasti!) kengitetyn ratsun takaisin. Siirrettiin huomista tuntia varmuuden vuoksi, jotta Totti ehtii palautumaan kengityksestä. Jatkossa on tietysti toiveena että kengitys hoituisi ihan normaalisti kotitallilla, mutta nyt Totin laittaa ainakin kertaalleen eri kengittäjä valmentajan ehdotuksesta. 

maanantai 4. toukokuuta 2015

Paluu satuloihin: Amerigo Vega Jump Special

Laatuarvostelujen jälkeen vein ensitöikseni kokeilussa olleen Albionin takaisin, ja vaihdoin sen "kummittelemaan" jääneeseen Amerigoon. Tähän mennessä kokeilluista Top 2- vaihtoehdot ovat olleet nimenomaan Amerigo ja Bates.

Ihan meidän lähellä järjestettiin Amerigo- satulaklinikka edellisviikolla, mutta valitettavasti olin tuplabuukannut kyseisen iltapäivän joten en päässyt kuuntelemaan luentoa enkä katsomaan demoja. Katsoin kuitenkin netistä videon ja aloin miettimään teinkö sittenkin aikaisemmin hätiköidyn päätöksen, varsinkin kun sain kommentteja että satulan muokkauskin onnistuisi tarvittaessa (joskin olisi kalliimpaa verrattuna Batesin vaihtokaariin ja toppauspaloihin!).
Tosin sovitusvideolla puhutaan mm. täyttä verta olevista, kevyistä estehevosista, niin mietin miten kaukana pieni pyöreä suomenruuna on niistä.... :-)  Amerigolla on kuitenkin paljon erilaisia malleja. Meidänkin aiemmissa kokeiluissa Vega-mallin yleissatula valui eteenpäin, ja tämä kyseinen estesatula valikoitui sopivimmaksi.

Kokeilussa/vuokralla oleva malli on siis Amerigo Vega Jump Special, jossa on neljäs vastinhihna edempänä, tämän pitäisi auttaa satulan eteenpäin liukumiseen. Satulan lisäksi mukaan tarttui 130cm nahkainen S-vyö ilman joustoja, koska 120cm vyön kiinnitys edes vastinhihnojen ekoihin reikiin oli ihan tuskaa. Muiden satuloiden kanssa 120cm vyö on riittänyt ihan hyvin tähän mennessä.

Testasin Vega-satulan vappuaattona kevyesti kentällä. Kovin kauaa en ratsastanut, ihan vaan kaikki askellajit molempiin suuntiin. Totti tuntui liikkuvan mielellään ja loppukäynneissäkin venytteli kivasti eteen-alas. Se on kuitenkin nyt pitkässä kengässä ja odotellaan kengittäjää, joten tämän vuoksi siirsin Batesin sovitusta viikolla eteenpäin. Haluaisin saada kengityksen kuntoon niin että liikkumiselle on optimaaliset olosuhteet, kun Batesin kokeilu on kuitenkin ns. kertaluontoinen tilaisuus ja haluaisin pystyä tekemään sillä kertaa päätöksiä suuntaan tai toiseen.
Isoissa päätöksissä omaan hieman(?!) jahkailijan vikaa, varsinkin kun tiedossa on että satulan ensimmäisellä kokeilulla ei välttämättä paljastu lainkaan koko totuus.

Vega Jump Special tuntuu istahtavan varsin kivasti Totin selkään. Tosin takatoppaukset näyttävät siltä että jäisivät ihan hiukan ilmaan. Alunperin kehotettiin kokeilemaan vähintään viikon verran, jotta satula asettuu.
Ensimmäisen kokeilun jälkeen selässä, suunnilleen satulan keskikohdilla oli myös pienet "pörröttyneet" kohdat selkärangan molemmin puolin. Näistä en valitettavasti ottanut kuvia, olisi pitänyt! Aiemmin vastaavaa pörröttymistä on tapahtunut "lapakuoppien" kohdalla silloin kun satula on liukunut eteenpäin joten kieltämättä hämmennyin vähän tästä reaktiosta. Satula ei kuitenkaan ollut liikkunut mihinkään ja Amerigon tavaramerkkinähän toppauspaneelit eivät ole kiinteät koko matkalta vaan elävät hevosen selän mukaan ja antavat tarvittavan tilan selkärangalle. Todennäköisesti pörrökohdissa on siis kyse tästä reaktiosta.

Alla huonohko kuva - Totti ei halua poseerata vaan kuuntelee kentän viereisen (jännittävän) metsän meininkejä?



Vappuaaton jälkeen olen käynyt vain kävelemässä maastossa pari kertaa eli suunnilleen joka toinen päivä. Maastojen jälkeen ei ole esiintynyt samanlaisia "pörrökohtia" satulan alla. 
Toivon kovasti että Totti saa uudet kengät parin päivän sisällä niin että pääsemme torstaina tunnille ja saan näytettyä satulaa myös valmentajalle, ja ennen kaikkea kengitys olisi kunnossa sitten ensi viikon alussa. 

Omalta osaltani Vegassa ei ole valittamista: vaikka kyseessä on estesatula, on se niin mukava istua että voisin ihan mielelläni ottaa sen ainoaksi satulaksi tässä vaiheessa. Eniten mietityttää edelleen, pysyykö satula mukana hevosen kasvussa ja lihaksiston kehityksessä. Pieniä rungonmuokkauksia ja toppauksen pystyy tekemään Suomessakin, mutta isompaa rungonmuokkausta varten satulan joutuisi lähettämään tehtaalle. Ja siinäkin menisi pari satalappusta. 

Järkisyyt ovat siis edelleen Batesin puolella (Cair-paneelit eivät vaadi toppausta, vaihtokaaret maksavat muutaman kympin, samoin toppauspalat). Nyt olen kuitenkin rauhallisempi kun on varasuunnitelma olemassa, eli jos Bates ei jostain syystä tunnu oikealta vaihtoehdolta niin näillä tiedoilla voisin mielelläni pitää Vegaa vuokralla muutaman kuukauden ja fiilistellä sitä ihan rauhassa, katsella miten hevosen selkä kehittyy. 




perjantai 1. toukokuuta 2015

Retkellä laatuarvostelukarsinnoissa

Pari päivää on jo kulunut tiistaista, niin josko nyt rauhallisen vapunpäivän päätteeksi naputtelisin raporttia Ypäjältä. :)

Tiistaina aamulla suuntasimme siis kohti Ypäjää - minä kuskina, mukana ratsuttaja sekä apukädeksi lupautunut kaveri.
Olimme paikalla melko hyvissä ajoin ennen irtohypytystä, joten taluttelin Tottia hyvän aikaa ennen Ypäjä-halliin menoa.

Totti oli hyvin, hyvin innokas irtohypytyksessä. Jäin itse pelkäämään edellisen harjoituskerran "riitelyä" irti päästämisessä, joten yritin saada sujuvammat lähdöt lyhyestä ravista - tiedä sitten, oliko oikea ratkaisu. Totti oli ihan liekeissä hyppäämisestä, selvitti esteet sujuvasti. Yksi tekniikkavirhe sille tuli, eli kolautti okseria isoimmillaan eikä korjannut seuraavalla kierroksella. Tämä vei varmasti tekniikkapisteitä alaspäin. Muuten kaikki meni oikein hyvin, ja arvostelupaperissa oli paljon hyviä kommentteja!

Tässä pieni videokooste irtohypyistä. Videoista mainittakoon sen verran, että pelkään kameran kittilinssin sanovan sopimustaan irti. Oikein harmittaa ettei otettu videoita iPhonella joka on osoittanut olevansa varsin pätevä videokuvauksessa!


Tässä vielä Youtube-linkki videoon.

Sanalliset arvostelut:

Tekniikka: 7.0: Nopea jalkatekniikka. Edestä parempi kuin takaa. Nopea ponnistus, kaipaa lisää voimaa.
Kapasiteetti: 7.0: Laukka energistä ja riittävän pitkää. Esitti tänään kohtalaista kapasiteettia
Asenne ja yhteistyöhalukkuus: 7.25: Energinen ja yritteliäs

Eli summa summarum: Kovin energistä ja nopeaa menoa. ;)

Irtohypytyksen jälkeen oli hiukan odottelua ennen askellajikoetta, joten Totti pääsi hetkeksi traileriin heiniä syömään.

Sitten taas hevonen ulos trailerista ja satula selkään, ratsastaja selkään ja hetkeksi verryttelemään ulkokentälle. Askellajikokeessa Totti oli kahden oriin kanssa kolmantena - ei huonossa seurassa kun toinen samassa ryhmässä ollut sijoittui luokassa toiseksi, ja toinen neljänneksi. :)

 Totti esiintyi edukseen askellajikokeessa. Oli tarmokas ja kulki tasaisessa muodossa. Laukka on ollut parempaakin kotioloissa, mutta kiitos taitavan ratsuttaja-Karon, tuli laukkakin esitettyä parhaalla mahdollisella tavalla!

Pieniä pätkiä askellajikokeesta - vasta jälkikäteen huomasin pätkineeni vahingossa kaikki käyntipätkät pois, ei ollut tarkoituksellista. Totti menee siis jonon keskimmäisenä, eli sen edessä ja takana vilahtaa välillä myös muita osallistujia.



Sanalliset arvostelut askellajikokeesta: 

Käynti: 7.5: Puhdasta, melko lyhyttä, pienehkö yliastunta
Ravi: 7.5: Hyvä rytmi, kantaa itsensä melko mukavasti
Laukka: 7.0: Kiireistä, hiukan etupainoista, vaihteleva rytmi
Ratsastettavuus: 8.0: Hevonen liikkuu melko hyvässä muodossa, sopiva eteenpäinpyrkimys, liikkuu melko hyvässä tasapainossa.

Eli päivän paras arvosana tuli ihan oikeutetusti ratsastettavuudesta.

Kuva: Leena Kahisaari

Kuva: Leena Kahisaari

Tässä vaiheessa Totti oli lopputuloksissa kuudes, eli ensimmäinen ei-sijoittunut. Lähdimme siis kotimatkalle melko pian. Lopputulokset tulivatkin nettiin jo samana päivänä, ja luokassaan Totti sijoittui kymmenenneksi 20 osallistujasta.



Reissu meni todella hyvin eli hevosen "kisahermot" on tälläkin kertaa todettu hyviksi. Totti siis toimi lastauksissa mainiosti, odotteli trailerissa, ja oli koko ajan hyväntuulinen oma itsensä. Melkein haaveilen jo, kävisinkö tuuppaamassa sillä jonkun raviohjelman tämän kesän pikkukisoissa. ;) Tai jos päästään vähän estetunneille (tai saan jonkun taitavamman hyppäämään sillä), niin ristikkoluokkakaan ei olisi poissuljettu.

Loppuviikko on mennyt vähän "Ypäjä- krapulassa", eli jännittäjäluonteena olo on tosi helpottunut kun kevään päätavoite on vihdoin ohitse. Vaikka finaalipaikkaa ei liiennytkään (myönnän toivoneeni sitä - jos estepisteet olisivat olleet viime kevään tasolla niin olisi ollut ihan piece of cake!) niin työtä on tehty järjestelmällisesti Totin koko ratsu-uraa ajatellen. Nyt jatkan valmentautumista itse, välillä varmasti ratsutusjaksoja ja ennen kaikkea sitä rentoa ihanaa arkipäivän harrastamista. :) 

Satulan löytäminen on seuraava päätavoite, siitä lisää ensi kerralla.. :) 

Hyvää Vappua kaikille lukijoille!