tiistai 30. joulukuuta 2014

Joululomailua, mennyttä ja tulevaa

.. siis omistajan lomailua, ei hevosen! Lomaan on kuulunut luonnollisesti hevostelua päivänvalon aikaan, se kun on normaalisti viikonloppuihin rajoittuvaa luksusta.

Viime päivinä ollaan mm. käyty ajolenkillä ja maastoiltu ratsain, niin seurassa kuin keskenämme. Halusin ottaa kaiken irti hyvistä keleistä niin räntäsateen ja peilijään aikaan voi sitten hyvillä mielin ajoittaa pari vapaapäivää. Pakkanenkaan ei ole haitannut kun on varusteet kohdallaan. Vilpoisin kevyt maastolenkki taisi olla -18 asteessa.

Eilen otin myös muutaman kuvan kentällä. Tarkoitus oli ottaa muutamia kivoja rakenne/poseerauskuvia, avustajaa ei ollut paikalla niin ajattelin naiivisti että "kyllä se sen hetken seisoo".. No ei seissyt vaan hölkkäili tyynesti pitkin kenttää. :)



Kun sain "karkulaisen" kiinni, sain sentään muutamia pääkuvia joskin pelivaraa oli vähänlaisesti kun toinen käsi oli ohjissa kiinni koko ajan. 


 Tässä näkyy taas "huono silmä".

Kuten moni muukin näinä päivinä, olen miettinyt mitä kaikkea on tähän vuoteen mahtunut ja mitä on ensi vuodelle suunnitteilla. 

Tämä vuosi on ollut Totin kohdalla iso siirtymä varsasta nuoreksi ratsuksi. Viime vuodenvaihteen aikoihin aloiteltiin sisäänratsastusta, ja ratsutus jatkui jaksoittain kelien sallimissa puitteissa. 

Totti myös ruunattiin helmikuussa, ja täytyy sanoa että hetkeäkään en ole katunut tuota päätöstä! Siinä on hyvää harraste/kisahepan ainesta, se tulee täysin varmasti riittämään omaksi ratsuksini, mutta näyttävämpiä, raamikkaampeja suomenhevosoreja löytyy varmasti. Työssäkäyvä harrastelija- tätiratsastaja ei ole yhtä kuin oriinpitäjä. 
Ruunauksesta toivuttuaan, hokkikauden päätyttyä, Totti pääsi tarhaamaan ruunaporukassa ja osoitti olevansa edelleen hyvin sosiaalinen hevonen, joka mielummin väistää kuin rettelöi. Kauniille tammoille pitää kyllä edelleen hörhötellä ujosti aidan takaa. ;)

Myös laatuarvosteluissa käytiin näytillä huhtikuun lopussa, ja tulos - varsinkin estepisteet - räjäytti pankin! Laatarien jälkeen kesän alussa harjoiteltiin maastoilua myös ratsain, tutuissa ajomaastoissa. 


Kesää varjosti tietysti pahemman kerran silmälle sattunut, niin kertakaikkisen turha onnettomuus. Klinikkalasku vei satularahat ja silmän hoito ison osan kesälomaa.
Välillä, synkkinä hetkinä, poden edelleen morkkista tuosta ja mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Turhaa tuo jälkiviisauskin tietysti on. Jos jotain niin tuo haaveri ja silmäpotilaan kanssa eläminen ovat kaivaneet esille kaiken mahdollisen motivaation panostaa Totin koulutukseen ja omaan osaamiseeni aivan mahdollisimman paljon! 



Syksyyn mahtui laatuarvostelufinaalit, näyttäytyminen orikavalkadin jälkeläisryhmässä, ratsutuksen jatkoa ja itse tehtyä maastoilua, vähän koppakärryttelyä.. Sekä pieniä lomajaksoja ja pitkältä tuntunut ajanjakso pimeyttä, sadetta ja kuraa. 

Miten sitten vuosi 2015 lähtee käyntiin?

Jos kaikki menee suunnitellusti niin kahden viikon päästä Totti on jo tutulla maneesitallilla "treenileirillä" - tai kuten kaverini sanoi "ai semmosen Boot Campin sille buukkasit!". Sama jakso tulee olemaan omistajankin Boot Camp, odotan kauhunsekaisella innostuksella mitä ratsastukselleni on tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana - en usko että mitään kovin hyvää, kun meno on ollut pääosin itsenäistä keventelyä erinäisillä hevosilla, kokonaista kaksi koulutuntia lainaratsulla ja kaksi istuntatuntia ratsastuskoulussa... 
Siitä lisää sitten myöhemmin. 

Loistavan hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille jotka tänne eksyvät! :)

perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulutervehdys

Toivottavasti kaikilla lukijoilla on ollut hyvät joulupyhät. 
Meillä ainakin on nautittu loistavasta talvikelistä rauhallisen kotijoulun ohessa. 

Aattona kävimme pienen talliporukan kanssa joulumaastossa, mukana kaksi ratsukkoa ja yksi koppakärryjä vetänyt heppanen. Totin kanssa menimme vuorotellen letkan viimeisinä sekä keskimmäisinä ajohevosen edessä. 


Eilen kävin sitten ihan oman maastolenkin Totin kanssa, alla otettu fiilistelykuva on otettu tuon lenkin varrelta. Niitä hetkiä joita ei mikään kuva tai teksti pysty vangitsemaan. 
Kaksi loistavaa joulumaastoa oman varsan kanssa, siinä joululahjaa kerrakseen! 



Oma joululomani jatkuu vielä koko ensi viikon, joten suunnitelmissa on nauttia näistä keleistä hevostellen niin paljon kuin mahdollista. Tietysti niissä rajoissa mitä melkein nelivuotiaalla on säädyllistä pötkiä menemään.. ;)

Hauskaa joulunajan jatkoa lukijoille! :)

tiistai 16. joulukuuta 2014

Jälkidokumentointi: hajonnut riimu

Kännykän kätköistä löytyivät seuraavat kuvat - riimu löytyi tallilla kerran hyllyä siivotessa. Olin melkein jo unohtanut että se oli laitettu talteen.


Joku tämmöinen osa se on ollut...



Lienee sanomattakin selvää että edukkaita nailonriimuja muovisekoiteosilla ei tule enää tähän talouteen. Tällä hetkellä käytössä on pari laadukasta nahkariimua, Walshin ja Wahlstenin. Yksi W-profilen pehmustettu nailonriimu löytyy myös, mutta sitä en ole vielä käyttöön laittanut. 
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Treenisuunnitelmia tammikuulle

Oma hevosteluni on ollut viime aikoina hiljaiseloa. Tippumisesta seurasi vähän jälkipyykkiä ja toipumista niskan osalta, joten olen pysytellyt pois oman pienen Totti- ratsuni selästä, vaikka kuinka tekisi mieli mennä. Toivottavasti loppuviikosta pääsen jo kiipeämään selkään. 

Pieni kevyempi jakso tuli kyllä ihan hyvään paikkaan, etenkin kelien osalta (pussipimeyden lisäksi jatkuvaa sadetta). Muutaman kerran olen kuitenkin juoksuttanut sekä irtojuoksuttanut Tottia. Se on nyt oppinut laukkaamaan liinassa. Aiemminkin on nostanut laukan ihan hyvin mutta laukkaa on saanut ylläpitää niin voimakkaasti eteenajaen etten ole kokenut mielekkääksi laukkuuttaa, vaan mielummin keskittynyt rentoon pyöreään ravityöskentelyyn (ja toki käyntijaksot välissä). Ja lauantaina oltiin (myös pienen tauon jälkeen) ajamassa niin että tallinpitäjämme ajoi ja itse istuin kyydissä. 

Toteutan myös yhden jo viime kesänä suunnitellun asian, eli jos kaikki menee putkeen niin tammikuussa Totti on pari viikkoa maneesitallilla, samalla tallilla josta on lähtenyt 1-vuotiskeväällä orilaitumelle. Ihanaa ja samalla hieman jännää mennä tutun valmentajan silmien alle! :) Luvassa siis pienen jakson verran ratsutusta ja pari ratsastustuntia niin että saadaan eväitä jatkoa varten. Yritetään käydä samassa paikassa valmentautumassa muutenkin kevään mittaan ja otetaan mahdollisuuksien mukaan myös toinen leirijakso keväämmällä. Odotan todella innolla tammikuuta vaikka hieman jännittääkin, ihanaa nähdä tuttuja ihmisiä ja hevosia. Toivottavasti pieni maalaispoika-hevonen osaa käyttäytyä isolla tallilla. :)

Jos Murphyn laki pitää paikkansa niin treenileiriviikkojen aikana on aivan unelmakelit ja kunnon lumipeite jossa voisi laukkailla pellolla. Tällä hetkellä se ei tosin näytä kovin todennäköiseltä. Kaikki sormet nyt vaan ristissä ettei tule mutkia matkaan ennen tammikuun puoltaväliä. 

Maneesijakson toteutuminen ratkaisi myös sen että Totti klipataan ainakin osittain. Mietin pääni puhki klippausta jo aikaisemmin, puolesta ja vastaan - nykyisellään ei olisi ihan välttämätöntä varsinkin kun näitä lomajaksojakin tulee, mutta taitaa se karvaturri tuupertua maneesiin ilman karvan kevennystä. :) 

Viaton karvaturri nautiskelemassa ulkoilmavälipalasta :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Loppusyksyn kuulumisia

Ensinnäkin - bloggaustauko ei ole ollut mitenkään tahallinen. Aika on vain loppunut kesken!

Syksy on ollut melkoisen kiireinen töiden kannalta, siihen päälle tallikuviot ja jotenkin syksyn pimeyskin on saanut energiavarannot ihan minimiin, jopa pahemmin kuin edellisinä vuosina. Mutta jospa se tästä taas kääntyy parempaan päin, jouluna pitäisi olla muutama lomapäiväkin tulossa.

Totti on liikkunut vaihtelevasti syksyn ajan, välillä on ollut viikon lomapätkiä kelien mukaan ja muina aikoina "ohjattua liikuntaa" yleensä n.3 kertaa viikossa. Oma hevosteluni viikolla tapahtuu yleensä säkkipimeässä - tai ei nyt ihan liiotella, onhan kentällä valot ja otsalamppu valaisee menoa mutta esimerkiksi maastoilu on täysin poissuljettua arkipäivisin.

Maastossa ollaan menty viikonloppuisin, yksin rauhallisia köpöttelylenkkejä ja tallikaverien kanssa vähän reippaampia. Pari pikkupukkiakin tuli koettua kerran eli laukan riemu on alkanut valkenemaan pienelle ruunalle. :) 
Laukka on muutenkin askellaji jossa on tapahtunut eniten edistystä syksyn aikana. Laukka nousee kentällä pohkeesta molempiin suuntiin ja sen ylläpitäminen on jo paljon helpompaa.  

Myös iso askel eli ekat pienet hypyt ratsastajan kanssa on otettu. Nyt on kolme hyppykertaa takana. Vähän vaihtelevasti on mennyt eli ei Totti mikään aivan virtuoosi SM-tason esteratsu ole ekojen kertojen perusteella.. ;) mutta eteenpäin kuitenkin, talven aikana on hyvä haudutella opittuja asioita. 


Perusratsastuksessa helpompi / vaikeampi suunta ovat vaihtuneet, vasen kierros oli alkusyksystä vaikeampi ja sen kanssa työskentelin mm. juoksuttaen välillä, mutta nyt taas vasempaan kierrokseen Totti on tosi tasainen ja rento, oikealle vähän epätasaisempi. Ihan normaalia nuorelle hevoselle ja mitään "stressiä" ei missään nimessä ole kun Totti on nyt niin hyvässä vaiheessa. 

Omat ratsastukset ovat painottuneet maastoiluun mutta pari kertaa olen uskaltautunut kentällekin. Täytyy sanoa että on se niin oman tuntuinen  hevonen etten meinaa välillä uskoa. Yksi iso asia mikä pitäisi ratkaista, olisi tunneille pääsy jatkossa. Edelleen tavoitteena on saada Totista se hyvin koulutettu ratsuhevonen, jonka kanssa on mukava harrastaa jatkossa ja vaikka kilpaillakin (itse koulupainotteisesti), ja siihen tarvitsen ehdottomasti apua myös oman ratsastukseni suhteen. 

Omat taidot tuli muuten palautettua kirjaimellisesti maanpinnalle kun tipuin yhdeltä lainaratsulta viime viikonloppuna. Selkäjumit ovat onneksi paranemaan päin ja uusi kypäräkin on jo tilattu - tämän testin innoittamana John Whitaker Victory Englannin Amazonin kautta. Toivottavasti on sopiva ja hyvä, kypärän säädettävyys antaa sen verran anteeksi että uskalsin tilata sovittamatta, kypärän kuvaukseen ja hyviin arvosteluihin luottaen. 
En muuten edes muista milloin oli edellinen putoamiskertani, siitä on kyllä jo useita vuosia aikaa! *koputtaa puuta* 

Tässä vielä lumipäivän kuva jossa näkyy vaurioitunutta silmääkin. Itse olen jo täysin tottunut tuon siirteen ulkonäköön, en edes enää "huomaa" sitä kovin erityisesti, sen tsekkaus on jo ihan selkäytimessä kesän aktiivisen silmätarkkailun tuloksena. Joskus oikein hätkähdän että olenko katsonut silmän jonka jälkeen kyylään sen ns. ajatuksella. 


Nyt tämän jälkeen yritän parhaani mukaan päivitellä kuulumisia taas säännöllisemmin, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei tapahtuisi. 
Mukavaa joulun odotusta lukijoille, toivottavasti olette vielä kuvioissa? :) 

Kontrollikäynti klinikalla

Huh, tätäkin viestiä olen kirjoittanut jo useaan otteeseen, hieman matalalentoa ollut tämä syksy! Tässä siis "hieman" jälkijunassa:

Torstaina 23.10. oli odotettu päivä, eli käynti Viikin Hevossairaalassa silmän kontrollikäynnillä. Koska kyseessä oli arkipäivä ja reissussa menisi suunnilleen työpäivän verran aikaa niin kaikki mahdolliset ihmiset olivat kiinni omissa töissään, lähdin siis yksin matkaan Totin kanssa. Muuten toki pärjätäänkin ihan kahteen pekkaan mutta traileriin lastauksessa ja purkamisessa otan mielelläni toisen käsiparin avuksi, avaamaan / sulkemaan takapuomia. Vaikka Totti lastautuu ja matkustaa hyvin niin se on hieman hätäinen trailerista poistumisen kanssa enkä halua ottaa turhia riskejä.

Jännitin keliä etukäteen, koska jossain kohtaa luvattiin jopa lunta Helsingin seudulle, ja koko yhdistelmässä oli vielä kesärenkaat. Suuremman myräkän tullessa olisin toki perunut reissun vaikka samana aamuna. Ennusteet kuitenkin lupasivat mukiinmenevää keliä joten starttasin tallilta n.8.30 aamulla. Perillä olimme sopivasti vähän ennen yhtätoista, ja klinikaltakin sai hyvin apuja trailerin takapuomin avaamiseen. :)

Ensin Totin vasemman etujalan luuliikoja syynättiin. Eläinlääkäri sanoi heti että ovat kaukana jänteestä, mutta voidaan ottaa röntgenit varmistuksen vuoksi. Röntgenkuvat vahvistivat epäilyt eli luuliiat eivät ole mitenkään aktiivisia eivätkä edellytä toimenpiteitä.

Jalkatarkastus meni puolessa tunnissa, ja sitten olikin puolisentoista tuntia odottelua...onneksi klinikalta sai karsinan odottelun ajaksi.

Lyhyestä virsi kaunis eli tässä kopioituna oftalmologin lausunto:

Silmäkontrollissa todettiin seuraavaa: 
silmät nyt symmetrisemmät kuin kesällä, oikea ei enää vaikuta niin pieneltä. 
Vas silmä kokonaisuudessaan OK, silmänpaine 15/17/18 mmHg. 
Oik silmä luomet OK, sidekalvo rauhallinen. Sidekalvosiirre rauhallisen vaaleanpunainen, ja "liikaliha" sulanut pois. Ompeleista on jäänyt kohtalaiset arvet. Etukammio on täyttynyt eikä iiris enää ole kiinni sarveiskalvossa silmän sisänurkassakaan. Pupillan korvanpuoleinen puolikas liikkuu valon mukana. Linssin pinnasta sisänurkassa pursuavaa tiiviin valkoista massaa (kovettunutta linssimateriaalia) ympäröi nyt enemmän pigmenttiä ja kiinnikettä, joka todennäköisesti suojaa linssimateriaalin jatkuvalta tihkumiselta silmän muihin osiin ja siten pitää tulehdusalttiutta kurissa. Linssin samentumat lisääntyneet ja valitettavasti linssi tulee todennäköisesti samentumaan kokonaan vuosien saatossa. Silmänpohjaa ei juuri voida arvioida. Silmänpaine normaali, vain hieman alempi kuin vasemmassa silmässä (15/14/13mmHg). 

Siirrettä ei ainakaan toistaiseksi katkaista, koska sen varsi ei kulje näkökentän poikki. 

Linssin osalta suosittelen kontrollia vuosittain. Tarkastus myös aina jos ilmenee kipuoireita (siristys. vetistys, turvotus, punoitus) tai pupilli omistajan silmin vaalenee. 

Kiteytettynä siis - "työvoitto" (kuten klinikalla ollut toinen eläinlääkäri sanoi) mutta ikävän varmaa että silmä tulee sokeutumaan kokonaan vuosien saatossa. 

Kuvassa Totti kotimatkan varrella. 

Totti oli selvästi innoissaan lähdössä pois kun laittelin sille klinikan karsinassa loimea päälle ja suojia jalkaan - se suorastaan kipitti ulos ja suoraan traileriin. Kesällä taisi olla ihan tarpeeksi oleskelua kaupungissa... 

Kotimatkalle lähdössä oli pientä jännitystä koska klinikan piha oli muuttunut valkoiseksi muutaman tunnin aikana! Katselin kuumeisesti sääennusteita eri lähteistä, ja kun lämpömittarikin näytti olevan plussan puolella niin lähdin ajamaan kotiinpäin, lumisateen jäljet olivat kuitenkin jo sulaneet vilkkaasti liikennöidyiltä pääteiltä. Pääsimme lähtemään parahiksi ennen iltapäiväruuhkia. 

Seuraavassa postauksessa (jälleen - toivottavasti hyvin pian!) kertoilen enemmän klinikan jälkeisiä kuulumisia. :)