Vuodenvaihteen mietteitä

Tässä vaiheessa vuotta tulee ihan luonnostaan mietittyä kuluvaa vuotta ja suunniteltua seuraavaa. Totti kääntyy jo 8-vuotiaaksi mikä on ihan käsittämätöntä! Mun varsa on jo 8-vuotias! :) 

Sain tosiaan sopivasti joulunpyhinä flunssan ja astma kun taustalla kummittelee, ei perusflunssakaan mene yleensä ohi ihan parissa päivässä. Alunperin oli tarkoitus ratsastaa ihan ”täysillä” koko puolentoista viikon joululoma, mutta kuinkas sitten kävikään.. sovittu valmennus vaihtui ratsutukseksi johon hoidin hevosen valmiiksi Michelin-ukkona.. muutamat kevyet ratsastukset olen itsekin ollut selässä mutta hieman puoliteholla. Jotain hyvääkin, eli viimeisin koesatula ansaitsisi hehkutusta ja paljon. Viimeinkin on sellainen olo että on löytynyt koulusatula jonka kanssa Totti pystyy liikkumaan kunnolla ja jossa minunkin on helppo istua. Kuva olkoon teaserina ja ”tuomion” voin kertoa kokeiluviikon päätteeksi. 

..ja koska universumi rankaisee jos iloitsee jostain ennen aikojaan - kuten suunniteltua tyyriimmästä satulasta, niin yksi kolmesta kissastamme vietti viime yön läheisellä 24/7 päivystävällä klinikalla kun diabeetikon verensokeri laski vaarallisiin lukemiin. Sanotaanko että muutaman normaalin hotelliyön (tai satulan vuokrakuukauden) olisi saanut tuon kissan täyden palvelun hotelliyön hinnalla. Mutta elämä on, ja ajoitukset ei aina ihan osu kohdilleen. 

Ja sitten niihin uudenvuodenlupauksiin. Haaveita on, mutta oikeastaan kaikki kiteytyy Facebookissa nähtyyn meemikuvaan jonka teksti oli Ride more, worry less. 

Se olkoon uuden vuoden 2019 teema. 

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! :) 

Hyvää Joulua!

Joulu melkeinpä pääsi yllättämään taas tänä vuonna kaikessa työn touhussa. Tänään Totti sai kävelytyspäivän pihassa ja pellolla, ja joulukuvakin on hyvin luomu ilman mitään hauskaa rekvisiittaa - pitänee pistää hankintaan ensi vuodeksi.

Töihin palaan itse vasta uudenvuoden jälkeen joten hevosteluaikaa pitäisi olla ihan kiitettävästi nyt seuraavan viikon ajan. 

Viime viikko meni vähän jo väsyneissä tunnelmissa ja Totti saikin pari ihan kävelytyspäivää. Niiden lisäksi kokeilussa oli taas yksi epäsopiva koulusatula (Prestige X-optimax, kovin piukka edestä, kovin piukka...) ja muut pari ratsastuskertaa liikutin lyhyesti ja tehokkaasti estesatulan kanssa. Eilen aatonaattona laitoin pari puomia joiden yli laukkailtiin, ja ne saivat aikaan pienen jouluvillityksen jossa ei tarvinnut ratsun mielestä niin tarkkaan kuunnella kuskia... sitten teinkin ”muutaman” siirtymisen eri askellajien välillä ja lopputulos oli niin hyvä etten hetkeen muista vastaavaa kokeneeni ilman valmentajan jatkuvaa ohjeistamista. 

Kohtalon ivaa että myös luottopenkki- estesatulaa täytynee katsella suurennuslasin kanssa, sillä eilen satulassa istuessani kiinnitin huomiota että painuu hiukan alas edestä. En ole kuitenkaan vielä huolissani sillä uskon että tilanteen paikkaus onnistuu ensi hätään ohuen Mattesin tai geeliromaanin kanssa. Totti on hiukan timmistynyt kesästä mikä ei ole huono juttu, ja jossainhan se näkyy. Satulan mukana ostettu 130cm S-vyö menee jo niin ylös vastinhihnoihin että siirryin käyttämään hiukan lyhyempää panssarivyötä. 

Koulusatula-asiaan palaamme joulun pyhäpäivien jälkeen. Yhtä käytettyä

 Childericiä odottelen sovitukseen ja mallina D2 olisi pyöreän malliselle Totille potentiaalinen, ihan oikeaa yksilöä ei vaan ole osunut kohdalle (melkein mutta ei ihan) joten etsintä jatkuu. 

Satulajorinat kaappasivat nyt jopa joulupostauksen mutta lisää niistä siis myöhemmin. 

Iloista joulua kaikille lukijoille!! :)

Elämys nimeltä Koulusatula

Satuloita sovitellessa on alkanut tarkentua mitä oikeastaan haemme. Tämä on nyt melko avoin, jopa tajunnanvirtamainen postaus.

Ensinnäkin kaikki koulusatulat tuntuvat nappaavan "lapaläskiin", on sitten leveämpi tai kapeampi satula. Esim. Bainesin kokeiluviikon aikana tuo kohta mielestäni pullistui enemmän. Sama kävi vanhan Amerigomme kanssa, jos sillä ratsasti enemmän niin läski kasvoi. Estesatulamme, jolla Totti liikkuu mielellään, ei taas tuohon osu ollenkaan eli jos menee pitkään estesatulalla, näkyy läski hieman pienenneen. 
Olen kuullut hyvin eri mielipiteitä tuosta lapaläskistä, tyyliin se on pieni paksu suomenhevonen, niillä nyt vaan on tuollaista tai ei sillä ole mitään väliä. Itse uskon kuitenkin että sillä on jotain merkitystä. Ei tuo ero oman estesatulan ja koulusatuloiden välillä olisi muuten niin mittava. Jotain epämiellyttävää painetta siitä syntyy. Olen alkanut epäilemään ihan tosissani, löytyykö meille edes koulusatulaa tässä kohtaa ja näillä spekseillä.

Ongelmakohta suunnilleen tuossa

Tuota lavan takaosan nestekertymää olemme siis seuranneet jo pidempään. Olen hoitanut sitä arnika- linimentillä (viime ajat hierojan ohjeiden mukaan - linimenttiä melkein kämmenellinen niin että oikein vaahtoaa ja jotain menee suomenhevosen karvan läpi perille asti..). Monet sanovat "lapaläskin" syntyneen huonoista satuloista, toiset taas spekuloivat että alakerrassa (ts. jaloissa) on jotain sanomista mistä tuo syntyy. Totilla on enemmän läskiä vasemmalla puolella ja etupään, etenkin vasemman etujalan kengitystä onkin korjattu varovasti keväästä asti eli siinä yksi 1+1 - johtopäätös. Marraskuussa otatin uudet kuvat kengitystä varten, joista näkyi että kavion asento oli jo parantunut. Hevonen on liikkunut koko ajan puhtaasti eikä jalasta tule taivutusreaktiota. Nämä ovat siis lähtökohdat.

Sitten eteenpäin The Koulusatulaelämykseen. 
Noin 1,5 vuotta sitten meidänkin tallilla oli Childeric- edustajan käynti jossa erinäisille hevosille touhuttiin mittatilaussatuloita. Silloin hymähtelin koko asialle - jaa tuollainen hieno ranskalainen merkki, ei pysty edes runkoa muokkaamaan ja maksaa mansikoita. Kuitenkin nyt korvat höröllä satula-asioita kuunnellessani aloin kuulemaan hyvää palautetta Childeric-satuloista yhä useammalta tutulta. Tämän jälkeen tallikaverini demosi oman satulansa siiven etuosan pehmeyttä ja joustavuutta mikä herätti lisää kiinnostusta. Paria merkin satulaa sovitin mutta en oikein saanut selkoa, paitsi sen etteivät ihan täysin sopineet. Sitten yhdellä satulanhakureissulla mukaan iskettiin pikkuinen, 17-tuumainen ja lyhyellä siivellä oleva Childeric DHE ja voilá. Sehän istui selkään hyvin, jätti vapaaksi lavan pään eikä painanut lapaläskiä. Pesupaikkamme valaistus teki hassuja varjoja näihin satulansovituskuviin mutta tässä nyt kuitenkin kuvia. :)

DHE

DHE - siiven etuosa hädintuskin hipoo läskikohtaa, ei purista

Koeratsastusta jännitin hiukan etukäteen, mutta kun nousin kyytiin niin teki mieli todeta se on siinä! Jalkani eivät ole ikinä laskeutuneet niin luontevasti oikeaan asentoon satulassa. Totti liikkui hyvin ja rentoutui joka askellajissa. Satulassa pääsee lähelle hevosta ja Totti oli tosi herkkä istunnalle, kuten toki yleensäkin mutta nyt se vielä korostui. Olin jo melko voitonriemuinen, mutta.... satula pääsi liikkumaan aavistuksen eteen ratsastuksen aikana. Voihan rähmä. Järjellä ja taloudella ajatellen pitäisi kiikuttaa penkki samantien takaisin. Tuossa kuitenkin natsaa niin moni asia että nyt on aika pienestä kiinni.
Pistin vielä valmentajan ratsastamaan Totilla kyseisen satulan kanssa, ja se heitti sellaista ravilisäystä ja laukkaa etten ole koskaan nähnyt, työskennellen hyväntuulisena ja rentona. Tuolla kertaa oli "oikea" Amerigon kouluvyökin käytössä ja silti satula liikkui hieman eteen. Valmentajan mielestä satulan etuosa kaipaisi jotain ihan pientä täytettä eli kokeilen vielä trapezium padin kanssa, ihan ohut geeli voisi myös mahdollisesti auttaa. Ja silti täytyy fundeerata tarkkaan koska jos tuon hintaluokan satulaa alan edes vuokraamaan, pitäisi sen olla mielestäni just eikä melkein. Toisaalta - totuuden nimissä, olihan tuo Trapez pad käytössä myös aikaisemmassa koulusatulassa, JA estesatulassa koko ajan. Eli pystyisinkö luottamaan siihen että näinkin monta hyvää puolta omaava satula, tällä hetkellä hiukan säädettynäkin, toimii myös jatkossa?
Jokin toinen Childericin mallikin kannattaisi kuulemma sovittaa (DNL) mutta nuo lyhyellä siivellä olevat, mielellään vielä 17-tuumaiset ovat vähän kortilla.

Tyrkyllä on myös Prestige D2 joka on kuulemma toiminut hyvin vastaavilla "palleroilla" kuin Totti. Siinä oli jännästi sama tilanne eli liikkui ihan hieman eteenpäin, vaikka Totti ei koeratsastuksen aikana satulaa moittinut. Voiko olla niin että kun satulassa on tarpeeksi lapatilaa eikä se paina herkkiskohdista, ei pötköllä suomenhevosella ole mitään mikä estäisi satulan eteenpäin liikkumista? Ei ne satulat nyt mihinkään kaulalle vaella, mutta kuitenkin sen verran että ihana lapatilafiilis pienenee huomattavasti ratsastuksen aikana. Prestigeä kokeilen vielä uudelleen vertailun vuoksi, tällä kertaa tuon hyväksi havaitun Amerigon vyön kanssa. Siinäkin oli mielestäni hyvä istua ja jalat asettuvat oikeaan asentoon, mutta on vähän "trampoliinimainen" fiilis jämptiin Childericiin verrattuna. Prestigen etuna olisi tosin parempi muokattavuus kuin ensin mainituissa.

D2 ekassa sovituksessa

D2 - lepää vielä lapaläskiä hipoen pehmeästi, ei kiristäen

Vielä ihmetyksenä erot este- ja koulusatuloiden anatomiassa. Totin estesatula on Prestige Versailles leveydellä 36, laakeilla villatoppauksilla ja levennetyllä selkärangantilalla. Sitäkin on tosin käytetty Trapezium Padin kanssa, joka tekee vaadittavan pisteen I:n päälle. Sen sijaan Wide- leveyden koulusatulat ovat etupainoisia = liian leveitä ja tippuvat lavoille, eli koulusatuloissa oikea leveys näyttää olevan järjestään MW. Kuitenkin muut vaatimukset eli esim. leveä selkärangantila, tarvitaan tässäkin.

D2 ratsastuksen jälkeen

D2 ratsastuksen jälkeen, tässä näkyy tuo lapaläski pullistuneen

Harkitsen myös satulansovitusta painemattolaitteen avulla, sellaisiakin palveluja tuossa lähifirmassa on tarjolla. Siitä saisi ainakin objektiivista lisätietoa mahdollisen vääränlaisen paineen osalta.
Jos taas oikeasti tulen järkiini, voisin keskittyä ratsastamaan estesatulan kanssa hyvällä fiiliksellä talven yli, samalla katsellen mihin kengitys- ja lapaläskitilanteet kehittyvät. Ja jos oikein hyvin käy niin sillä aikaa meidän vanha Amerigo Vega myytäisiin myyntivälityksen kautta mikä lisäisi vaihtoehtoja uuden satulan ostoon, kun ei olisi vaihdokkia. Mutta koulusatulakuume kun ehti jo kehittyä ja pääsin niiden "makuun" eli tunsin mikä merkitys hyvällä koulusatulalla olisi istunnalleni, en tiedä miten pitkäksi aikaa pystyn pistämään koko homman jäihin. Lähinnä toivoisin että päätös syntyisi itsestään - joko löytyy napakymppi-vaihtoehto tai selkeitä EI:tä.

Tässä siis hiukan tajunnanvirtaa lavoista ja satuloista. Kaikki (mielellään rakentavat ;) ) mielipiteet ovat erittäin tervetulleita tähän "aivoriiheen". Täällä mietinnät ja testailut jatkuvat.

(Koulu)satulaton on huoleton?

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Maisemaa klo 9 itsenäisyyspäivän aamuna

Suomenhevonen loppukävelyillä 6.12. treenien jälkeen :)

Kuten otsikko kertoo, niin ei ollut kokeillusta Bainesista meille satulaksi, hyvästä ensivaikutelmasta huolimatta. Joku kysymysmerkki hiersi mielen päällä ja Totti tuntui jäävän tosi lavoilleen. Varmaan tuo satula oli ihan inan leveä ja/tai lapatila ei ollut riittävä. Koska etsimme nyt sitä oikeaa koulusatulaa niin kompromisseihin ei suostuta edes vuokrauksen osalta ja veinkin satulan suosiolla takaisin ilman sen kummempia Mattes- tai muita virityksiä. Niinhän se aina satulan kanssa menee että tosi huonon tunnistaa heti, mutta vähän huono voi tuntua alkuun hyvältäkin. Siksi onkin loistavaa että satuloita saa nykyään kokeilla ja jopa vuokrata! 

Viimeisessä koeratsastuksessa tuon Bainesin kanssa tein tunneilta tuttuja, hyväksi todettuja harjoituksia, mutta Totti tuntui oikein yllättävän etupainoisena köpöttävältä. Välillä tuntui meno paranevan mutta joku hiersi koko ajan.
Sitten kävikin odottamaton haaveri eli Totti kompuroi toisella pitkällä sivulla sen verran pahasti että sai meikäläisen sukeltamaan maneesin hiekkaan - ensin kaulalle ja sitten hevonen "vapautti" epämääräisen kyytiläisen saatuaan omat jalkansa järjestykseen. Totilla vaikuttaisi olevan kaikki hyvin, mutta itse sain lievän aivotärähdyksen ja mustelmia sinne sun tänne. Ikä ei tule yksin? ;)

Wanted - Tähän selkään koulusatula!

Viikko meni siis poissa satulasta, kun kypäräkin piti uusia. Liikutin Tottia taluttaen ja juoksuttaen, ja tallikaveri (vakkari- varaliikuttaja / estekuski) ratsasti sen pari kertaa. Tänä aamuna, sopivasti itsenäisyyspäivänä menimme sitten oman valmentajan pitämälle puolen tunnin yksityistunnille jota ennen verryttelin itsenäisesti. Satulana oli luonnollisesti tuo meidän ihan paras oma estesatula!
Keskityimme rentouteen, siihen etten jää kädellä turhaan kiinni vaan muistan hellittää ja annan menon sujua, enkä säädä ylimääräistä. Kuten aina, tunnilta poistuimme tyytyväisinä. Tuo oli oikein hyvä palautus back in business, eli nyt tästä taas hyvällä fiiliksellä eteenpäin.

Pitää ottaa estesatulasta sivukuva kun muistan :)

Koulusatulan kanssa tavoitteena on siis löytää sellainen, jolla Totti liikkuu yhtä mielellään kuin mainitulla estesatulalla. Helppoa kuin heinänteko? Nyt juuri on sellainen fiilis että haluan taas saada hyvän tuntuman estepenkin kanssa eikä oikein edes innosta miettiä koulusatula-asiaa ja/tai sovittaa koko tarjolla olevaa repertuaaria läpi. Toisaalta taas, ei sitä koulusatulaa tule löytymään jos en itse tee asialle jotain eli sovita niitä (lukemattomia) satuloita.
Huomenna Totille tulee hieroja, jonka kanssa ajattelin satula-asiasta jutella josko hänellä olisi hyviä vinkkivitosia.

Päikkäreillä olkipedillä <3

Loppukevennys: Suomen yksisarvinen :D