Ja tuuli kääntyy.. osa 2, Koulusatula

Viime satulapostauksen jälkeen meillä oli pari viikkoa täyttä Childeric- euforiaa Totin kanssa. Jokaviikkoiset valmennukset tuntuivat menevän aina vaan paremmin, samoin itsenäisessä menossa sain toteutettua järkeviä tehtäviä matkustelun sijasta. Välillä pidettiin rentoja kävelypäiviä, saatiin vihdoin tilsakumit ja ehdittiin pellollekin vielä ennen vesikelien alkua. Tein jo laskelmia koulusatulan kotiuttamisesta vuokrajakson päättyessä. Tuntui siltä että palaset loksahtelivat paikoilleen. Eikös kuulostakin vähän liian hyvältä ollakseen totta? ;)

Muutaman ratsastuskerran aikana takaraivossa alkoi kyteä havaintoja Totin hienoisesta jarruttelusta. Kaikenkattava flow oli tiessään. Ei mitään isoa tai varsinaisia takapakkeja joten pistin vielä omaan piikkiini ja yritin vain ratsastaa paremmin. Sitten seurasi hiukan omituista käytöstä kuten myrskyisen illan iso säikähdys tallinpihassa, oli viittä vaille ettei hevonen ampaissut talutuksesta pimeyteen. Luistelin sen perässä märällä peilijäällä ratsastussaappaat jalassa muutaman askeleen verran. Se ratsastuskerta meni melko penkin alle kun maneesin molemmat päädyt pelottivat, jännitystä oli riittämiin ja rentous rajoittui pieniin hetkiin. Tätä seurasi kuitenkin pari parempaa ratsastuskertaa, ja perinteisen jälkiviisaana mietin myös törttöilyjen yhteyksiä silmän tilanteen viimeisimpiin käänteisiin..  

Satulakuva osa XXXXX - "en poseeraa", sanoo Totti

Tämä satula näytti ja tuntui oikein hyvältä alkuun, suorastaan täydelliseltä. Pohdiskelin kuitenkin, selvitäänkö oikeasti satulalla jossa ei ole muita muokkausmahdollisuuksia kuin laittaa fylliä alle tai lähettää tehtaalle muokattavaksi.. Hikijäljet satulahuovassa ovat myös mielenkiintoiset, enemmän painetta takana ja edessä. Tuo painepiste-asia pitää nyt ratkaista, ensi hätään laitoin satulasta kuvat satulafirmaan ja kokeilen fyllata ohuella Mattesilla ... jotenkin. Olen ollut myös satulaluennolla jossa on sanottu etteivät hikijäljet itsessään välttämättä kerro mitään kovin raskauttavaa, mutta ei tämä nyt ihan normaalia ole..?

Mielenkiintoista?

Hierojan käsittelyssä löytyi myös pientä jumia ja toispuoleisuutta, mutta ei mitään räikeää satulan epäsopivuuteen viittaavaa. Päällepäin satula näyttää edelleen hyvältä, mutta hieman enemmän painetta on kieltämättä ihan etuosassa + takaosassa, mikä menee yksiin myös satulahuovan paineen kanssa.
Kireys vasemman etujalan koukistajassa viittaisi enemmänkin kengitykseen, jota edelleen pitäisi korjata (vaikka on jo korjattukin). Hieroja kannusti muuttamaan yhden asian kerrallaan, eli laittamaan vielä jäitä hattuun satulan palautuksen kanssa kunnes on kengitetty. Toisaalta taas en välittäisi maksella turhia vuokria jos on yhtään epävarmuutta sopivuudesta, eli vielä pyörittelen vaihtoehtoja, mitä tässä tekisi.

Eilen kävin ekaa kertaa selässä hieronnan jälkeen, ja tunne satulaan oli jo huomattavasti parempi, mutta ei ihan sama kun vielä pari viikkoa sitten. Tänä aamuna tein saman tempun minkä niin monesti aiemminkin eli hain hyvää fiilistä vanhan tutun estepenkin kanssa. Totti tuntui oikein huokaisevan, askellajit tuntuivat rennoilta ja tasapainoisilta ja tuloksena olikin paras ratsastus viimeiseen pariin viikkoon. Korvat lopsottivat rennosti eikä kiukuttelua esiintynyt, ei kysellyt onko pakko vaan mitä tehdään seuraavaksi.
Nyt sain taas tuntuman siitä miltä Totti tuntuu kun liikkuu mielellään, eli mitä haetaan myös koulusatulan kanssa - joko tämän "Chiltsun" jos sen saa fiksattua, tai jonkun muun.

Meidän paras satularatkaisu - Prestige Versailles + Trapezium Pad. Mistä vastaava koulujakkara-ratkaisu?

Kieltämättä nämä Totin silmätarkistuksen tuloksetkin pistävät miettimään - jos toisessa vaakakupissa painaa mahdollinen silmäoperaatio niin se ajaa luonnollisestikin kaikkien maailman satulahankintojen ohi, mutta täytyy katsella tilanteen ja oman talouden mukaan. 

Loppukevennyksenä Totin ja kaverien mielipide UV- hupusta, kuva otettu tänä aamuna alle tuntia tarhaan pääsyn jälkeen. Huppu on järjestyksessään jo toinen, koska ensimmäinen on tällä hetkellä kotona ja pientä fiksausta vailla.

Ja tuuli kääntyy.. osa 1, Silmä

Eräs kestoseurannassa oleva asia on Totin aikanaan loukkaama silmä. Sitä on katsottu eläinlääkärien toimesta vähintään kerran vuodessa kontrollimielessä ja viime vuodet tilanne on pysynyt vakaana - kaihimuutoksia on ja silmän näkökyky on ollut heikohko, mutta kuitenkin jonkinmoinen. Näen hevosen silmineen itse liki joka päivä joten muutoksille voi tavallaan sokeutua (osuvasti sanottu..).

Maanantaina oli tallin pesupaikalla hiljaista ja valo tuli sopivasta kulmasta. Havahduin katselemaan Totin huonon silmän sidekalvopaikan takaosaa, joka näytti alkuun ihan vaan heijastukselta. Vaan ei pentele, se näyttääkin erilaiselta kuin aiemmin! Siinä tuumailin hetken, otin kuvan silmästä ja järkeilin havainnot. Silmä ei vuoda, Totti piti sitä auki kunnolla, silmä reagoi uhkausvasteeseen eri suunnista samalla tavoin kuin aiemminkin.
Toisaalta taas viime tsekkaus oli 2018 keväällä eli aika sopi hyvin myös kontrolliin. Soitin siis tutulle klinikalle ja kyselin tallikäynnin perään. Sellainen järjestyi alunperin torstaille, mutta tiistaina klinikalta soitettiin ja tarjottiin aikaisempaa keskiviikon aikaa, minkä otin vastaan riemusta hihkuen (yksi päivä vähemmän hysteriaa).

Jaa niin miksi nimenomaan eläinlääkärin tallikäynti eikä reissu varsin kohtuullisen matkan päässä olevalle klinikalle? Vuokratrailerikin olisi varmasti järjestynyt, vaikka en ihan hingu tuonne vaihteleviin keleihin hevosta kuskaamaan. Pääasiallinen syy oli kuitenkin armas vetoautoni, joka seisoi pajalla torstaihin asti jäähdyttimen vaihdossa.
Joten aika moni asia "potkii vastaan" ihan näillä samoilla hetkillä, niinhän se aina.

Joka tapauksessa tallikäyntiin. Totti rauhoitettiin kevyesti ja eläinlääkäri aloitti tutkimuksensa, todeten jo varsin nopeasti että hänen pitäisi konsultoida oftalmologia joka aiemminkin on ollut mukana meidän tapauksessa. Kaihi on edennyt, ja näkevää aluetta linssissä on ehkä 1/4 normaalista. Sen lisäksi silmässä tapahtuu enemmän kun pitäisi, esim. verisuonia on aktiivisena. 
Virallinen diagnoosi oli Kaihimuutoksen aiheuttama lievä iriitti. Linkki terveyskirjastoon

Jatkotoimenpidevaihtoehtoja on muutamia:
1) Ei tehdä mitään jos ei silmä vaivaa hevosta. Sitten jos/kun alkaa vaivaamaan, poistetaan silmä.
2) Aloitetaan kortisonitippakuuri silmään, ja toivotaan sen rauhoittavan tilanteen + antavan lisäaikaa.
3) Siklosporiini-implantti kirurgisesti oikeaan silmään (hidastuttaisi mahdollisesti silmän sisäisiä muutoksia) hinta luokkaa puolestatoista pariin tonniin. halpaa kuin saippua..
4) (kaihileikkaus) - tämä melko teoreettisena vaihtoehtona, Eurojaskaa ja ihmeparantumisia odotellessa. 

Nyt lähdettiin liikenteeseen vaihtoehdolla 2, eli Totti sai aloittaa kortisonitippakuurin joka kestää vähintään kuukauden eli kontrolliin asti. Tippoja laitetaan aamuin illoin, onneksi saan tallityöntekijöiltä jonkin verran apuja eli keskimäärin riittää että laitan kerran päivässä tipan. Totti saa pitää myös huppua tarhaillessaan, jos vain tarhakaveri antaa sen olla rauhassa. Jos ei huppu pysy päässä, pitää miettiä hetkellistä yksintarhausta.
Vaihtoehto 3 on harkinnassa, jos tuosta oikeasti olisi merkittäviä apuja. Eli vielä taistellaan ja silmän poisto on se viimeinen vaihtoehto, toki väistämätön jos silmä tulee kipeäksi eikä apuja enää löydy.

Tiivistelmänä suora lainaus eläinlääkärin lausunnosta:
Silmän ennuste kaikenkaikkiaan hyvin varauksellinen; kaihin aiheuttama lieväasteinen uveiitti voi lopulta aiheuttaa silmänpainetaudin, jolloin silmä tod näk joudutaan poistamaan.

Kun sain tuon mustaa valkoisella, niin vetihän se tunnelmat matalaksi. No vielä ei heitetä kirvestä kaivoon vaan yritän pitää yllä positiivista mielialaa ja luottaa siihen että nämä kortisonitipat tuovat parannusta. 

Omien talvivarusteiden TOP 5

Tänä talvena on Varsinais-Suomeen saatu enemmän kunnon pakkasia kuin muutamana viime vuonna! Kun ensimmäinen varoitus pakkasista tuli eli lämpötila laski yhdeksi illaksi -15 asteeseen ja ratsastin nollakelin varustuksella kylmänkankeana maneesissa (kunnes hain autosta listauksessa numerolla 5 mainitun takin), havahduin siihen että hyvä talvivarustus on ihan priceless. Nyt voin todeta että ratsastus on hauskaa jopa -20 asteessa, varsinkin kun pahimpia pakkasia ei ole enää hetkeen kuulunut eli aika on ehtinyt kultareunustamaan muistoja ;)

Tässä muutamat poiminnot varusteista, sekalaisessa järjestyksessä.

1. Topparatsastushousut - Mountain Horse Polar Breeches:

kuva Equinesuperstore.co.uk

Jo vuonna 2014 tehty hankinta joka (pakkasten puuttuessa + maneesitallilaisena?) oli päässyt peräti unohtumaan kaapin perukoille. Jossain kohtaa ajatuksen tasolla tuomitsin nämä liian tönköiksi mutta nyt voin todeta että ovat aivan ihanat ja mukavat! Passelit juurikin tuohon yli 10 pakkasasteen menoon.








 2. Islantilaisvillapaita - ihan itse tehty:

Neulon säännöllisesti, ja valmistakin tulee aina joskus. Lähinnä sukkia ja lapasia, mutta viime talvena toteutin pitkäaikaisen haaveen islantilaisvillapuserosta hevoskuvioilla. En sovittanut tekelettä kertaakaan matkan varrella muuta kun peilin edessä mallaten, ja valmiiksi sen saatuani tuntui siltä että kirjoneulekohta kiristi. Harmitti aika isosti, hevosetkin näyttävät jalattomilta puutteellisen lankadominanssin takia.. mutta nyt kun paita on käytössä pehmentynyt, ei se enää kiristä. Tällä tarkenee maneesissa ainakin -17 asteessa, tulee jopa lämmin (alla pari kerrosta ohuita paitoja ja päällä toppaliivi). Lankana 100% islantilainen lampaanvillalanka, Alafosslopi ja ohje kirjasta Maarun villapaidat. Kirjaa en valitettavasti omista vaan hillosin sitä seudun kirjastoista n.1kk kestäneen projektin ajan.

3. Lampaannahkahanskat

Käväisin joulun alla maatalouskaupassa hakemassa uusia hokkeja + lapasuojuksen Totille, ja kun odottelin hokkipussukkaa niin hyvä tuotesijoittelu sai tekemään heräteostoksen! Mukaan tarttuivat ihanat mustat pehmoiset lampaannahkasormikkaat. Ostin hanskat oikeastaan "siviilikäyttöön" eli lähinnä autolla ajoon, mutta nyt ne ovat kulkeutuneet tallille ja ratsastukseenkin. Melkeinpä -10 asteeseen asti menen Roecklien ohutvuorisella versiolla mutta toppahanskoja en tykkää käyttää. Näiden tuntuma on pehmoisempi kun lasketteluhanskojen.



4. Talvikengät / Crocs

kuva eufootwear.eu

Onnistun aina kuluttamaan talvikenkien pohjat liukkaiksi vaikka itse kengät olisivat muuten ehjät (ihme "hiihtäjä" ilmeisesti). 2017 joulun alla liukasteltuani kävelin Prismaan, ajatuksena ostaa monen heppatutun suosimat perinteiset Kuomat. Sovitinkin niitä mutta jäin kaipaamaan nauhoja = hiukan napakampaa tukea nilkalle, ja päädyin ostamaan Crocsin talvikengät. Nämä ovat nyt toista talvea käytössä eivätkä vielä ole muuttuneet luistimiksi. Alle 10 asteen pakkasessa käytän talviratsastussukkia (sellaisia ruudullisia), silloin kun elohopea laskee purevampaan pakkaseen niin kengissä jalkaa suojaavat ihan perinteiset villasukat, se on riittävä setti eikä vielä ole tuntunut hevosen selästä laskeutuessa siltä että varpaat irtoaisivat.



 5. Klondyke- parkatakki

kuva: sokos.fi

Sitten kun on oikeasti kylmä eli vähintään 20 astetta pakkasta, on syväjäässä jo autosta noustuaan eikä halua tehdä mitään reippaampaa... Työnantaja lahjoitti monta joulua sitten ihanan PEAKin parkatakin, nimensä mukaisesti kunnon pohjoisiin säihin sopivan. :) En IKINÄ olisi raaskinut ostaa takkia omalla rahalla joten tämä lahja on rakkaudella vaalittu, ja edelleen tulee lämmin olo kun nappaan sen päälleni. Olen yrittänyt pitää takin poissa tallilta, mutta koska en omista läheskään yhtä lämmintä talli-talvitakkia tällä hetkellä, tämä periaate on hiukan venynyt ja vanunut (kun niitä pakkaskelejähän on niin vähän..). Olen jopa ratsastanut takin kanssa pari kertaa niillä ekoilla superpakkasilla. Maneesiin se on kuitenkin ihan liian kuuma, vaikka meillä on kylmä maneesi. Kylmän kelin rauhalliselle maastolenkille voisin kyllä laittaa tämän takin.

Lämmön extreme-kokemus -20 asteen lämpötilassa oli yhdistelmä kaikkia tämän listauksen varusteita. Postauksen olisi tietty kruunannut kiva autenttinen mallikuva koko setistä, mutta valitettavasti noissa asteissa ei ollut juurikaan kuvaajia jonossa. ;)

Sen lisäksi menen melkein vannomaan että vuokra-koulusatulassa on joku sisäänrakennettu istuimenlämmitin - vai liittyykö se lateksipaneeleihin + nahkeaan nahkaan sekä riittävään vaatetukseen?
Satula-asioihin joudun palaamaan seuraavassa postauksessa, eli näyttäisi siltä että vuokrasatula lähtee vaihtoon. Toisaalta onni onnettomuudessa että asia selvisi jo kuukauden sisällä eikä esim. 4kk päästä... Eli tämän takia vuokraus on tosi jees!