perjantai 19. huhtikuuta 2019

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Otsikossa se jo sanottiin - eli menossa on perinteinen pääsiäispyhien pitkä viikonloppu. Oma viikonloppuni kuluu hevosettomissa merkeissä Pohjanmaalla sukuloimassa, mutta tänäänkin sain viestillä Totin kuulumisia ja kaikki on hyvin Varsinais-Suomessa!

Isoimpana ajankohtaisena asiana sain vasta viikolla tiedon että Totin silmäoperaatio siirtyy ensi viikolta toukokuun alkuun. Lääkeimplantit viipyilevät matkalla maailmalla. Kortisonilääkityksen lisäksi Totti sai nyt varoiksi UV-hupun päähänsä, toivon mukaan paremmalla onnella kuin helmi-maaliskuussa.

Kesäksi on myös suunnitelmia tallipaikan osalta, eli paluu maneesittomaan maalaiselämään . Jos iso asfalttitie tallin vieressä on ahdistanut maastoilumielessä jo aiemmin, niin maaliskuisen haaverin jälkeen tilanne on ollut potenssiin sata. Nyt kaivataan vaihtelua menoon, rentoa maastoilua treenin höysteeksi, maastoilun muistinvirkistystä ja rentouden hakua pala kerrallaan rauhallisissa olosuhteissa. Silti ilman täydellistä metsittymistä eli treenit jatkukoon, jatkossa vaan lähitallilta trailerin kanssa ajellen. Helppo päätös tämä ei ollut, joka paikassa on puolensa! Ja ennen muuttoa pitää vielä selvitä yhdestä silmäoperaatiosta sairaslomineen..


keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Alkukevään silmäkuulumiset

Edellisen postauksen "loppu hyvin, kaikki hyvin"- tunnelmista hiukan erilaisiin kuulumisiin.


Totin silmäkontrolli oli maaliskuun puolivälissä. Kortisonitippa oli rauhoittanut silmän ulompaa osaa, mutta silmän sisäosiin se ei vaan pääse perille asti. Eläinlääkäri pohti miten jatketaan - kortisonia ei voi ihan loputtomiin antaa tai on sieni-infektion riski, eikä se tosiaan edes auta siihen osaan silmää mihin apua nyt vielä tarvittaisiin. Toisaalta silmä ei vaivaa siten että lääkäri olisi suositellut suoraan sen poistoa.

Eläinlääkärin suosittelemana aloitin selvittämään jo edellisellä käynnillä puhutun lääkeimplantin (lääkeaineena siklosporiini) mahdollisuuksia. Odotin vastausta vakuutusyhtiöstä pari työpäivää, jonka jälkeen tuli positiivinen päätös, eli vakuutusyhtiö hyväksyy hoitomuodon. Soitin jännittyneet ilouutiset heti hoitavalle eläinlääkärille, joka soitti vuorostaan lähetteen Viikkiin.
Helsingistä en kuullut ihan heti mitään ja hätäisenä ehdin jo kyselemään perään. Odottelimme leikkausajan lisäksi myös kannanottoa lääkehoidon jatkamiselle ennen leikkausta.

Näillä tiedoilla silmäoperaatio tehdään hetimiten pääsiäispyhien jälkeen. Siihen saakka Totille laitetaan kortisonitippoja edelleen kerran päivässä tuohon operoitavaan silmään. Kisakalenteria ei siis tarvitse suunnitella lääkesääntöjen vuoksi.

Mikä tämä siklosporiini on ja mitä virkaa lääkeimplantilla on? 

Näiden kysymysten pohjalta aloin selvittämään asiaa netin ihmeellisestä maailmasta. Cyclosporine- hakusanalla löytyy enemmän tietoa lääkeaineesta ja implanttien käytöstä hevosilla. Esimerkiksi tässä  on yksi informatiivinen artikkeli. Implantti siis asetetaan silmänvalkuaisen alueelle ja vapauttaa lääkettä silmän sisäosiin noin kolmen vuoden ajan. Artikkeleissa oli myös tapauksia joissa implantti oli rauhoittanut tilanteen niin pysyvästi ettei sitä tarvinnut uusia.
Lääkeimplantin on siis todettu hillitsevän kroonista uveiittia ja säästävän näön huononemiselta. Totin uveiitti on lievä, ja syntynyt silmän loukkaantumista seuranneiden kaihimuutosten tuloksena. Lääkeimplantti itsessään ei tule huonontamaan silmän tilannetta, mutta on toki mahdollista ettei siitä olekaan toivottua apua.

Selvitin myös hetken mielijohteesta SRL:n kannan ko. lääkeaineeseen. FEIn sivuilta löytyi oikein erikseen mainittuna että siklosporiini- implantit ovat sallittuja ja ilmeisesti ne on sallittu suht hiljattain. FEIn ohjeissa mainittiin jokin täytettävä kaavake, mutta SRL:stä vastattiin kyselyyn ettei implantista tarvitse ilmoittaa liittoon tai kisajärjestäjille koska lääkeaine itsessään on hyväksytty.

Kilpailukelpoisuuden selvitys on toki reippaasti asioiden edelle menemistä, mutta aina niitä haaveita pitää olla! Ennen kaikkea toivotaan että silmäoperaatio järjestyy ja kaikki sujuu ilman ongelmia, ja että lääkeimplantti pitää silmän rauhallisena "hamaan tulevaisuuteen". Jos implantista ei ole toivottua apua, niin sitten pitää miettiä muita toimenpiteitä oireiden mukaan - todennäköisesti siinä vaiheessa puhutaan jo silmän poistosta. Operaation ajankohta vahvistuu kun tiedetään, koska lääkeimplantit saapuvat Suomeen eli jos toimituksessa on viiveitä, leikkaus aikataulutetaan uudelleen.

Mitä tapahtuu käytännössä? Riskit?

Operaatiossa on normaalit anestesian riskit jotka ovat melko pieniä, mutta riskejä kuitenkin. Eläinlääkärin sanomana komplikaatioita nukutuksessa esiintyy noin 1% tapauksista, mukaan luettuna hätäleikkaukset joissa komplikaatiot ovat paljon yleisempiä kuin suunnitelluissa toimenpiteissä perusterveellä hevosella. Ähkyriskin minimoimiseksi hevosta pitäisi paastottaa edellisen yön yli, minkä vuoksi vien Totin todennäköisesti jo leikkausta edeltävänä iltana Viikkiin. Meillä on nimittäin olkikuivitus ja Totti todella puputtaa myös olkea yön aikana. Myös kengät napataan pois jo kotitallilla.

Jos kaikki menee hyvin, Totti on Viikissä yhden yön ennen leikkausta ja yhden yön leikkauksen jälkeen eli operaatiota seuraavana päivänä on ensimmäinen eläinlääkärin kontrolli jonka jälkeen pitäisi voida viedä hevonen kotiin.

Kotihoidon ennakkotiedot kuulostavat melko samalta kun aikanaan silmän loukkaantumisen jälkeen eli huppu päässä valonaraksi tekevän lääkkeen vuoksi, lääkitystä 4 kertaa päivässä ja siihen päälle vielä tulehduskipulääkkeet. Olen keskustellut kotihoidosta jo tallinpitäjän sekä tallityöntekijöiden kanssa. Ei-lomalaisena tuota lääkitystahtia olisi haastavaa toteuttaa ilman apuja, ja nykyiselle tallillekin on pidempi matka kotoa kuin sinne missä Totti asusti 5 vuotta sitten. Myös tarhaukseen tarvitaan erityisjärjestelyjä jotta tarhakaveri ja tarhanaapuri eivät pääse riisumaan Totilta huppua.
Kontrollikäynti Viikissä(?) aikataulutetaan kahden viikon päähän leikkauksesta, eli näiden kahden viikon ajan on tosiaan luvassa lääkintää, tarhalepoa ja kävelyliikuntaa. Jos kontrollissa todetaan kaiken olevan hyvin, saadaan palata asteittain normaaliin liikuntaan ja samalla lääkitystäkin vähennetään tilanteen mukaan kunnes siitä päästään kokonaan eroon. 

Huppu jonka käytän korjattavana vielä ennen leikkausta. Ja ehjä "linssi" on myös jossain varaston perukoilla, toivon mukaan..

Onpahan setti tulossa. Mutta parasta lopputulosta toivoen, ja on ainakin tehty ns. kaikki mahdollinen kuitenkin järjellisissä rajoissa - eli ei sitä teoreettisen tason kaihileikkausta sentään.

Vielä loppuun pieni pala ihanaa arkea. Eilen kun lähdin kotoa etätyöpäivän jälkeen tallille, paketoin polvet ja tungin jalkaan varovasti venyttämällä legginsmalliset ratsastushousut joissa ei ole häiritseviä saumoja polven alueella. Saappaiden sijasta laitoin jalkaan kengät ja pehmeät puolichapsit.
Olipa ihanaa satuloida ja mennä tyhjään maneesiin. Korvahuppu nyt oli ehkä hätävarjelun liioittelua, mutta ajatuksena olikin saada rento ja rauhallinen ratsastus ilman ylimääräisiä hötkyilyjä ja siinä onnistuimme mainiosti. Tätä lisää. 💖


maanantai 1. huhtikuuta 2019

Painajainen joka melkein toteutui

Kuulumispostaus on puolitiessään, mutta tämä ajoi nyt edelle. Julkaisupäivästä huolimatta ei ole aprillipilaa (olisikin).

Talli jolla Totti asustaa, on isohkon asfalttitien vieressä. Tämä on oikeastaan ainoa isompi miinus tallilla. Pari sellaista kertaa muistan kun joku karannut hevonen on painellut tielle mutta yleensä onneksi jäävät pihaan tai läheiselle pellolle.

Meillä oli Totin kanssa oikein onnistunut Sarahin valmennus viikko sitten sunnuntaina. Maanantaina menin vielä maneesissa, pienet kertaukset valmennuksesta jonka jälkeen rentoa isoa laukkaa molempiin suuntiin sekä rennot loppuravit. Tiistaina oli ajatuksena pitää kävelytyspäivä palautumisen merkeissä.



Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, pistin aurinkolasit päähän, tallikenkinä toimivat kumpparit jalkaan. En vaihtanut siistejä työfarkkuja ratsastushousuihin. Laitoin Totille suitset päähän, en kuitenkaan liinaa tai ketjunarua koska aina se on suitsien kanssa käyttäytynyt kotipihassa.
Samantien oli selvää että nyt ei ollut väsymystä tippaakaan vaan ennemmin kevättä rinnassa. Pientä röhkimistä vaikka kävelikin päällisin puolin nätisti vieressäni. Parkkipaikalla pari pikku loikkaa ja siitäkin vielä tasaantui. Sitten tallin pihassa Totti säpsähti jotain ja säntäsi kylkimyyryä poispäin niin vauhdilla että menetin tasapainoni, jota se säikähti vielä enemmän ja rykäisi minut kumoon tallipihan kovalle hiekalle. Ihan ohikiitävän hetken raahauduin sen perässä jonka jälkeen ohjat pääsivät irti kädestä.
Se laukkasi tallin talon ympäri niin lujaa ettei vähän matkan päässä seissyt kaveri ehtinyt sitä vastaan. Villin ja vapaan hevosen matka jatkui pihatietä pitkin asfalttitietä kohti. Lähdin juoksemaan täysillä tallin läpi, ehtiäkseni vastaanottamaan Tottia tien päädyssä. Olin kuitenkin ihan hitusen liian hidas ja villiintynyt hevonen paineli asfalttitielle.

Tiellä liikennöinyt tukkirekka oli ilmeisesti vasta kääntynyt tielle hitaassa vauhdissa ja pysäytti tallin tienhaaraan. Hevonen lähti kaupunkia kohti, menin sen perässä tien keskellä jotta tukkirekka ja sen perään pysähtyneet autot tajusivat pysyä paikoillaan. Vastaan ei tullut yhtäkään autoa. 
Totti kääntyi seuraavasta tienhaarasta kohti naapurin kotitallia. En tiedä palauttiko naapurin hevosten huolestunut hörinä sen "maan pinnalle", mutta karkulainen kääntyi kohti kotia, heinä/laidunpellon ja tien välissä olevalle kaistaleelle. Tuolta peltokaistaleelta sain sen kiinni.

Ohjat olivat menneet toisen etujalan ympäri, avasin ne tutisevilla sormilla. Tallityöntekijä avasi meille portin naapurin pellolle jolloin pääsimme kauemmas tiestä. Kun sain hevosen pesupaikalle, se suorastaan tärisi. Aloin jo laittamaan sille suojia ja mutisin juoksutuksesta jotta näkisin miten liikkuu, kun adrenaliinin laskiessa tunsin että polvissa kirveltää. Vilkaisin alaspäin ja totesin verta olevan molemmissa polvissani reilusti, niin paljon ettei mistään laastareista ollut apua. Vein hevosen kuitenkin maneesiin ja talutin hetken, niin että molempien hengitys tasaantui.




Tuossa oli niin ison, aivan lopullisen katastrofin ainekset että en oikein pysty edes ajattelemaan asiaa. Samana iltana tärisytti ja itketti kotona ja nukuin hyvin katkonaisesti seuraavan yön. Nyt pitää tietysti keskittyä siihen että kaikki osapuolet ovat hengissä ja ainakin päällisin puolin hyvissä voimissa, eli kaikki jossittelut ovat turhia.

Vielä näyttää siltä, että otin itse isoimmat arvet tapahtuneesta. Polvien paranemisessa kestää jokusen hetken, ja menneenä viikonloppuna delegoinkin luottokavereita Totin selkään. Tuota ennen juoksutin kaksi päivää putkeen, teettäen siirtymistä toisensa perään eli kunnon kuuliaisuusharjoituksia. Kaikki taluttelut paikasta toiseen on varotoimena hoidettu ketjunarun kanssa ja Totti onkin ollut aivan normaali, kevyesti käsiteltävä ja kiltti oma itsensä.

Kuten edellisestä ehkä huomaa niin vaikein asia on luottamus - sekä itseeni että hevoseen. Nyt kun pitäisi olla aivan täysin normaalisti ja viilipyttynä, suorastaan korostetun varma ja rauhallinen, vaatii todella paljon ajatustyötä etten ala itse säpsähtelemään ja ajattelemaan "nyt se lähtee". Ajattelen melko kauhulla myös tulevan silmäoperaation (pieni teaseri ) jälkeistä muutaman viikon toipilasaikaa. Siihenkin on onneksi vielä muutama viikko ja saattaa siirtyä vielä eteenpäinkin.