Syksyisiä tunnelmia

Reilun viikon verran työt ja opiskelu haittasivat hevoselämää joten pääsin itse Totin selkään ihan pari hassua kertaa. 

Torstaina pääsin tunnille - nyt kun hevonen on ihan todella hyvällä mallilla niin oma huono kunto ja riittämättömyys puskevat esille. Tunnilla menimme myös hieman harjoitusravia ja säälittävää kyllä, vatsalihakseni ilmoittivat tästä vielä pari päivää myöhemmin..! 

Myös laukassa ongelma on nyt ihan täysin satulan päällä. Kun saan istunnan kuntoon ja annan Totin laukata, laukkaa se kauniisti pyörivää, rentoa laukkaa. Kun taas ensin varmistelen nostoa, ja sitten "sukellan" eteenpäin etuosan päälle. on laukka jotain ihmeellistä jännittynyttä kaahotusta. On se kumma juttu.. :D  Nyt pitäisi hakea tunnilla saatuja fiiliksiä itsenäisesti seuraavaan tuntiin asti. 

Myös maastoon ollaan päästy pariin otteeseen. Viikko sitten rämmittiin metsässä, paikoissa joissa Totti kyseli välillä onko tämä varmasti nyt oikea reitti... Mutta hyvin selvisimme siitäkin. Sen sijaan tähän mennessä ikävin maastokokemus oli eilen, kun iso puimuri rupesi äänekkääksi pellon puolella aivan hiekkatien vieressä. Siitä seurasi pomppimista, peruuttelua melkein ojaan, ja pieni syöksähdys kotia kohti. Onneksi matka pysähtyi turvallisen maastoseuralaisen luo eikä jatkunut asfalttitielle tai jopa sen yli. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta koko eilisen päivän morkkasin omaa reagointiani. Mikä ihme saa ihmisen jäätymään noin totaalisesti satulassa, ikäänkuin luovuttamaan tiukan paikan tullen! Jos olisin ripeästi auttanut pohkeilla niin peruuttaminen ojaa kohti olisi loppunut, kummankaan tasapaino ei olisi horjunut ja olisimme selvinneet paljon vähemmällä epäjärjestyksellä! 

Venyy.... kun kuvauspalkkio houkuttaa liikaa :D

Eli vielä on töitä paljon, etenkin oman pääkopan suhteen. Siinä mielessä estetunnit olisivat loistava juttu, koska hyppääminen opettaa samanlaista rentona mutta jäntevänä odottamista ja tarvittaessa nopeaakin reagointia. Ja onnistumiset kasvattaisivat omaa itseluottamusta sekä luottamusta hevoseen. Estetunneilla käydään toki mahdollisuuksien mukaan aina kun sopivia ryhmiä on tarjolla.

Nyt yritän käydä maastossa säntillisesti viikottain, jotta rutiinia karttuu lisää. Toistaiseksi en vielä lähde reissuun yksin, vaan ainoastaan mukavien seuralaisten kera. Onneksi niitä löytyy isosta tallista useampia. Maastot tuolla ovat kyllä mahtavat, niitä kolutessa menee varmasti hetki jos toinenkin. Bonuksena vielä tallin vieressä sijaitseva heinäpelto jonne voi hyvin mennä yksinkin mikäli maastoseuraa ei joskus löydy. Samalla pellolla otettiin tänään muutamia kuvia (kotoa mukaan raahattu kuvaaja :)) jotka ovat kuvituksena tässä postauksessa. 

Totti myös klipattiin taas, tällä kertaa klippauksen ajankohta oli huomattavasti parempi kuin viime talvena. Pihattoon on mukavampi laittaa klipattu hevonen joka ei valu hikeä - tai jota ei siis joudu pesemään ja kuivattelemaan lähes jokaisen ratsastuksen jälkeen. 

Tulevalla viikolla on suunnitelmissa jälleen satulan tarkistus. Satula on tuntunut nyt ryhdikkäämmältä kun siellä on alla lampaankarvaromaani, mutta olen kuullut että ilmatoppausten alla ei kuitenkaan suositella käytettävän mitään ylimääräistä joten tarkistetaan nyt toppaustilanne. Voi olla että nuori poika on timmistynyt sen verran että vaaditaan joko kaaren vaihto kapeampaan tai parin toppauspalan lisääminen. 

Ensi viikko menee todennäköisesti ilman oman valmentajan tuntia, joten mietin kuumeisesti uskaltaudunko mukaan vierailevan valmentajan tunnille viikonloppuna. Tähän se sitten menee kun valmennuksia on tarjolla, tulee kuitenkin houkutus osallistumiseen.. ;)