keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ensimmäinen estetunti

Totti pääsi liikenteeseen sittenkin jo viime viikonloppuna, kun alkoi olla niin pirteä ja silmän tilanne vaikutti pysyvän täysin vakaana. Lauantaina irtojuoksutin hetken juoksutusympyrässä, ja sunnuntaina kiipesin selkään. Nuoriherra hevonen oli sen oloinen ettei meinannut nahoissaan pysyä kun suuntasin kentälle iltahämärässä. Mietin alkuun pitäisikö mennä maneesin seinien sisäpuolelle mutta kuulas alkusyksyn ilta ja tyhjä iso kenttä olivat vaan liian houkutteleva yhdistelmä! 
Ratsastaessa Totti oli itse asiassa juuri sellainen kun on haettu - energinen, liikkui itse eteenpäin, mutta energia oli kanavoitavissa juuri työntekoon eikä ylimääräiseen hörhöilyyn. Taas hyvä muistutus siitä että lomaviikot tulevat joskus hyvin paikkaansa. Tein reippaan perusliikutuksen (alle 30min + alku-ja loppukäynnit), taivuttelua ja temponmuutoksia kevyessä ravissa, muutamat sujuvat laukat, ja se siitä. Kiitokset, loppukäynnit maastakäsin ja talliin! :)

Maanantain olin jättänyt vapaapäiväksi kun silloin piti olla kengitys. Kengitys siirtyi kuitenkin ensi maanantaille. 

Eilen tiistaina oli valmennuspäivä. Olin jättänyt itseni ensin puomi/pikkueste-ryhmän ulkopuolelle kun en tiennyt silmäjutun tilannetta. Sittemmin ilmoittauduin sileän tunnille kun puomiryhmä oli jo täynnä, mutta tallilla selvisi että olinkin mukana ihan vastaavalla puomi/miniestetunnilla kuin alunperinkin piti. En ainakaan ehtinyt etukäteen stressaamaan -  olen meinaan aivan hillitön jännittämään nyt kun säännöllisestä hyppäämisestä on jo paljon aikaa! 

Tunti aloitettiin ravipuomeilla, ensin tiheämmin asetetuilla ja sitten harvemmin olevilla. Totti tuntui innostuvan jo puomeista, ravasi kyllä rauhallista ravia kunhan itsekin olin rauhallinen ja maltoin vaan odottaa. Sitten aloitettiinkin jo hyppääminen, tulimme ensin yksittäistä ristikkoa molempiin suuntiin. Huomasin jännittäväni vähän hyppäämistä, eli kun olisi pitänyt katsoa että Totti laukkaa kunnollista hyvää laukkaa, jähmetyin vaan odottamaan mitä tuleman pitää enkä reagoinut oikein. Tämä johti yhteen melkein- ohimenoon vaikeammassa oikeassa kierroksessa. Sitten sain jotenkin koottua itseni, kuuntelin vaan Karon neuvoja ja keskityin siihen hyvään laukkaan jolloin hypytkin paranivat. Lopuksi menimme myös kahden pienen pystyn sarjaa, joka meni jo oikein sujuvasti. Tämän jälkeen me jo lopeteltiin, kun muut hyppäsivät vielä vähän isompana samaa sarjaa. 

Huh, harmi ettei ole kuvamateriaalia, vaikka veikkaampa kyllä että kuvissa olisi näkynyt lähinnä ratsastajan kauhistunut / tuiman keskittynyt ilme... :D 

Oli kyllä tosi kiva tunti, ja juuri näitä "tätiestetunteja" tarvitsen jatkossakin että oma itseluottamus taas rakentuu! Olen kuitenkin onnellinen että tallilla oleva ratsuttajaharjoittelija alkaa hyppäämään Totin kanssa säännöllisesti, ettei hevosparka ole ihan oman sähläykseni varassa. Itse voin sitten käydä mahdollisuuksien mukaan harrastamassa estehyppelöitä tuntien merkeissä. 

perjantai 25. syyskuuta 2015

(Sairas)lomaviikko loppupuolella

Viikko meni täällä vähän niinkuin sumussa. Metacamia Totille aamuisin ja pientä jännitystä siitä mihin suuntaan ollaan menossa silmän kanssa. Pyysin eläinlääkärin paikalle vielä täksi aamuksi, niin että voisin olla viikonloppuna mahdollisimman rauhassa eikä tarvitsisi arpoa onko se nyt parempi vai ei. Kun yrittää olla hyvin kartalla tilanteesta, on yliherkkyys kuitenkin aika lähellä. Ja Totti on aika herkkä silmänsä kanssa (Ts vaikea katsoa tilannetta ei-ammattilaisena kun hevonen ei anna tarkastella kovin läheltä), silmää on varmasti sorkittu aivan riittävästi sen mielestä.



Nyt näyttäisi kuitenkin siltä että parempaan suuntaan ollaan menossa! Silmä oli aamulla juurikin sellainen mikä sen kuuluukin olla vähän yli viikko siirteen katkaisusta. Silmässä tapahtuu nyt paljon asioita eli tilanne elää, mutta ilmeisesti vaarattomalla tavalla juuri nyt. Jotain tuntemuksia tuosta toki voi tulla hevosellekin kun tilanne on muuttunut mutta ainakaan uveiitin oireet eivät ole edenneet! 

Metacam jätettiin nyt pois eikä tilanne mennyt päivän aikana huonommaksi. Viikon alussahan kipulääkkeen pois jättäminen sai aikaan tilanteen huononemisen seuraavan 12h aikana. Maanantaina laitettua silmälääkettä on myös vielä jemmassa jos näyttää menevän huonommaksi. 
Nyt tällä hetkellä lähinnä odotellaan mitä tuleman pitää. 

Totti ei ainakaan vaikuta kipeältä. Sillä on energiaa, se syö hyvällä ruokahalulla ja nukkuu, ja öisin riisuu myös huppuaan.. :)  jos nyt päästään eteenpäin ilman uusia komplikaatioita, voisi Totin ottaa normaaliin ratsastukseen pikkuhiljaa jo ensi viikon aikana. Nyt se on ollut pihatossaan ja olen talutellut tallin pihapiirissä ja harjannut päivittäin pesupaikalla. Eli aiemmin suunniteltu lomaviikko tuli pidettyä - joskin vähän ikävissä merkeissä! 

Kirjoitan tämän nyt ihan kännykällä kaikkia mukana eläneitä varten. Kiitos tuesta ja peukut pystyssä edelleen.. :)

tiistai 22. syyskuuta 2015

Ei mennyt kuin Strömsössä

Ensinnäkin, ymmärrän että aina kun silmään jollain tavalla kajotaan, on se "ylimääräistä" jolla on riski aiheuttaa ärsytystä. Tätä tilannetta hillitsemään Totti sai viime keskiviikkona antibioottisalvan klinikalta. Sitä laitettiin tunnollisesti kolme kertaa päivässä, ja kerran päivässä Metacamia kuten viimeksi kirjoittelin.
Koska kipulääkettä ei pitänyt tarvita kuin mahdollisesti pari kertaa, jätin sen antamatta sunnuntai-iltana. Maanantaiaamuna vastassa oli vähän siristelevämpi silmä ja turvonnut alaluomi. :( No, Metacamit peliin taas ja soittoa klinikalle. Eläinlääkäri tuli tutkimaan Totin työpäiväni jälkeen. Tuloksena löytyi uveiittiin viittaavia oireita. 

Lääkitystä muutettiin - Totti sai silmäänsä atropiinia joka vaikuttaa useamman päivän ajan. Tuo lääke laajentaa pupillin eli tekee siitä valonaran. Siksi laitoin jälleen mustan "ufohupun" sen päähän. Myös kipulääkettä jatketaan. Loppuviikosta tarkistetaan tilanne uudelleen.

Olisin paljon mielummin ollut vain ylineuroottinen, mutta valitettavasti intuitio osui oikeaan. Nyt vaan toivotaan että tilanne menisi ohi tällä maltillisella lähestymistavalla kotihoidossa kuten eläinlääkärikin sanoi. Olin eilen jo henkisesti valmistautunut Helsingin reissuun mutta ainakaan vielä sille ei ollut tarvetta. 


perjantai 18. syyskuuta 2015

Klinikkareissu silmäkontrollin merkeissä

Kerrankin aloin suunnittelemaan hyvissä ajoin syksyä - oli nimittäin tiedossa että silmäkontrollissa pitäisi taas käväistä Totin kanssa. Kyselin lähiklinikalta jo kesällä, oliko heillä oftalmologin käyntiä tiedossa ja ilahduin suuresti kun asia vahvistui. Helsingin reissuun hevosen kanssa olisi mennyt huomattavasti kauemmin! 
Keskiviikkoiltapäivänä suuntasimme 30 km päähän lähiklinikalle. 
Totin silmä (tai oikeastaan molemmat, vertailun vuoksi) tutkittiin ja todettiin ettei linssivaurion aiheuttama paikallinen kaihi ole juurikaan edennyt, ja silmän sisäosan tilanne on rauhallinen. 

Olin ajatellut että trauman hoidossa asennettu sidekalvosiirre olisi paikoillaan "aina", kun joskus puhuttiin että sen poistosta voi seurata ongelmia. Sen osalta näytti kuitenkin siltä että siirteen varsi jäi jopa vähän "kinnaamaan" kun Totti räpäyttää silmiään sopivasti. Oftalmologin suosituksesta tuo siirteen varsi päätettiin katkaista samalla käynnillä ja samalla rauhoituksella. Nyt kun verisuonet on katkaistu, niin siirre keskellä silmää lähtee surkastumaan ajan kanssa. 
Onneksi en tiennyt operaatiosta etukäteen, olisin ehkä stressannut!

Siirteen katkaisu meni hyvin ja kotiin saimme antibioottisalvan jota laitetaan nyt vielä viikonlopun yli 3 kertaa päivässä. Myös kauhuskenaario silmän pienestä aristuksesta piti paikkansa, joten jouduin pyytämään jälkikäteen myös kipulääkereseptin. Tänään silmä näytti onneksi jo rauhallisemmalta kuin eilen joten toivotaan ettei nyt vaan tulisi mitään komplikaatioita! Totti ei juurikaan arvosta salvan laittoa ja on jo oppinut minkä takia yhtäkkiä ramppaan tallilla aamuin illoin... Täytyy ottaa huomenna aamulla paremmat lahjukset.. ;) 

Tämä oli nyt periaatteessa viimeinen määrätty silmäkontrolli - tosin jatkossakin kontrollisuositus on vuosittain, kaihin etenemisen varalta ja tietysti aina jos tulisi ongelmia. Mutta paperissa luki taikasana parantunut. Eli nyt tilanne pysyy toivon mukaan vakaana - vaikka kaihin etenemistä kovasti ennustetaan, niin ainakaan tässä vuoden mittaan ei ole tapahtunut mitään radikaalia. Ja siirteen varren katkaisu vapautti jopa vähän lisää näkökenttää käyttöön!

Alla kuva silmästä heti operaation jälkeen: punaisesta kohdastahan meni aikaisemmin "varsi" silmänurkkaan. Koska verisuonet on katkaistu, on näkyvissä punaisuutta joka häipyy myös ajan kanssa.


Viime päivät ovat siis menneet taas lääkitessä, onneksi olen saanut tallilta apuja päivälääkkeen antoon niin sen saa ajoitettua vähän fiksummin. Nyt on pieni deja vu- tunnelma kun viritän viikonloppuaamuksi herätyskellon soimaan ajoissa aamulla ja pomppaan samantien tallireissulle silmälääkinnän takia.. *haukotus* Sunnuntaina on onneksi kisahommia, niin lääkintä menee siinä sopivasti matkan varrella.

Tallin ratsuttajaharjoittelija ratsasti Totilla nyt loppuviikosta ja tykästyi siihen kovasti! Olen tilanteesta oikein onnellinen koska syksyn kiireet vaan lisääntyvät - osaava apuratsastaja on siis oikein arvokas, varsinkin kun tiedän hänen työskentelevän oman valmentajan silmien alla. Suunnitelmissa on sileän menon lisäksi myös säännöllistä puomi- ja estetyöskentelyä. 

Vaikka kuinka aioin pitää tämän viikon peltomaastoilupainotteisena, niin sään haltiat päättivät toisin. Sadetta, tuulta ja jopa myrskyä. Keskiviikkona olisi ollut kiva keli mutta silloin Totti toipui rauhoituksesta. 
Tiistaina suuntasin maneesiin ekalle "perusratsastukselle". Oli niin luksusta mennä tuulettomassa hyväpohjaisessa maneesissa kun ulkona tuuli ja satoi. Ja oli ihan pakko ottaa pieni selfie. ;)


Palailen kuulumisiin taas heti kun taas ehdin. Syksy on saapunut joten tätä maneesissa menoa ja viikonloppumaastoilua tämä meno taitaa olla tästä lähtien!

Alla vielä loppukevennyksenä Totin ja tallikissan herkkä hetki viime viikonlopulta. :) 



lauantai 12. syyskuuta 2015

Hevosjoogaa - luento ja valmennus

Tässä nyt heti tuoreeltaan lupaamani raportti hevosjoogasta. :)

Olin kuullut jo aikaisemmin hevosjoogasta, kun lähiseudulla oli keväällä ensimmäinen klinikka. Silloin kiinnitin huomiota mainokseen - ajatus tuntui kiinnostavalta lyhyen kuvauksen perusteella, mutta oli muita kiireitä joten ohitin ajatuksen osallistumisesta. Kehuja kuitenkin kuului puskaradion välityksellä ja näkyipä pari lehtijuttuakin aiheesta (mm. Hevoset ja Ratsastus 4/2015 sekä Hevosurheilussa jonka kyseistä numeroa ei valitettavasti ole enää minulla tallessa). 
Heinäkuun lopussa sain tiedon että hevosjooga-opettaja Visconte Simon Cocozza olisi tulossa uudelleen Suomeen, ja sillä reissulla myös nykyiselle kotitallille. Ohjelmaan kuului teoria/demoklinikka perjantai-iltana toisella lähistön maneesitallilla, sekä mahdollisuus osallistumiseen tunnille nyt tänään lauantaina aamulla. Koko setin hinta oli verrattavissa ns. keneen tahansa vierailevaan valmentajaan, joten hetken mielijohteesta ilmoitin meidätkin mukaan. 
Yllä linkitetyn artikkelin lisäksi tietoja löytyy esimerkiksi hakusanalla core correction. Valmentaja Visconte Simon Cocozza on italialais-brittiläinen joka asuu ja työskentelee Ranskassa ja kilpailee hevosillaan GP-tasolla (H&R 4/2015). 

Olen melko innokas käymään luennoilla, esimerkiksi hevosfysioterapeutti Heli Hyytiäistä olen käynyt kuuntelemassa jo useampaan kertaan. Luennot ja demot herättelevät uusia ajatuksia ja muistuttavat mieleen jo tiedossa olevia, mutta arjessa helposti taka-alalle jääneitä pointteja. 

Tässä artikkelissa on oikeastaan tosi hyvä tiivistelmä asioista joista demossa puhuttiin. Harjoitukset pohjautuvat mm. joogaan, pilatekseen ja balettiin. Liikkeet mobilisoivat ja venyttävät hevosta, vahvistavat selän käyttöä jotta esim. Kissing Spines- tyyppisiä ongelmia ei tulisi myöhemmin. Perusliikkeet sopivat kaikille hevosille nuoresta vanhempaan kisahevoseen. Tavoitteena tässäkin on hevonen joka ei liiku pelkillä raajoillaan vaan käyttää myös selkäänsä mahdollisimman hyvin. Ei siis välttämättä mitään aivan uutta ja mullistavaa vaan aivan FEIn kouluratsastusprotokollan mukaista, mutta erilainen lähestymistapa ja setti harjoituksia.

Demoklinikalla oli kolme ratsukkoa - ensin nuori hevonen jonka kanssa käytiin läpi perusliikkeet 1-4, sen jälkeen esteratsukko joka hyppäsi monen kavaletin + yhden isomman esteen jumppasarjaa, ja viimeisenä jo vaativia koululuokkia kilpaileva ratsukko. Myös esteratsukolta pyydettiin lähestymistä ensimmäiselle esteelle rentona ja rauhassa, pitkässä muodossa - tavoitteena että hypyssä se alkaa käyttämään selkäänsä paremmin ja näin ollen nostamaan säkäänsä ylemmäs. Viimeisen demoratsukon kanssa tehtiin mm. harjoitusta jossa se ensin ravasi rennosti mahdollisimman pitkässä muodossa, pää alhaalla, ja siitä nostettiin hetkellisesti "kisamuotoon" ja keskiraviin, josta rentoutettiin taas alas. 

Allaolevalla Youtube-videolla esitellään perusliikkeet 1-4. 


Tuon videon katselun jälkeen vähän jännitti miten ketterästi suoriudumme 4-vuotiaan suomenratsun kanssa valmennuksesta. :)
Meitä oli tunnilla neljä ratsukkoa, määrä ei mielestäni ollut liikaa. Esitiedot oli lähetetty suomalaiselle järjestäjälle jo aikaisemmin ja hän oli välittänyt tiedot eteenpäin Visconte Simon Cocozzalle. Lyhyiden esittelyjen jälkeen aloitimme ensimmäisen harjoituksen, eli estetolpan ympäri volttia käynnissä, tavoitteena taivuttaa hevosia mahdollisimman hyvin niin että hevonen venyttää turpaa alas. Kun hevonen myötää niin ratsastajankin on toki tarkoitus myödätä samantien. Taivutusta liioiteltiin, jopa ajatuksella että turpa koskisi hiekkaan saakka. Samaa harjoitusta tehtiin myös ravissa, ja tietysti molempiin suuntiin. Valmentaja huomautti liian suurista volteista lähes kaikille. Tämä harjoitus tuntui vielä suht helpolta, Totti alkoi taipua hyvin ja rennosti ja ravasi myös pitkät sivut samaa rauhallista ravia eikä lähtenyt kiihdyttelemään. 

Toisena harjoituksena oli pohkeenväistö pituushalkaisijalta uralle. Tämäkin mielellään hyvin taipuneena, matalassa muodossa, todellakin hevosta jumpaten eli jopa niin että takaosa johtaa etuosaa. Ensin taas käynnissä ja sitten ravissa. Vaikka olemme saaneet koulutunneilla mukavia onnistumisia raviväistöissä niin tänään ne tuntuivat vaikeilta varsinkin kun oikea pohje oli väistättävänä apuna. Ekalla kertaa Totti ratkaisi tilanteen jatkamalla tyynesti suoraan eteenpäin. Hieman hävetti... Mutta kyllä niitä hyviä rentoja väistöpätkiäkin tuli onneksi, vaikka jäimme vielä kauas videolla näkyvästä mallisuorituksesta!

Kolmas harjoitus eli käännös etuosan ympäri niin että etuosa polkee paikallaan ja takaosa astuu ristiin, oli myös hieman hankala meille. Tämän harjoituksen ajatuksena on muuten vahvistaa nimenomaan sitä kohtaa selästä minkä päällä ratsastaja istuu! Tämäkin harjoitus aloitettiin taivuttamalla ensin hevosta sisälle, ja sitten väistättämällä takaosaa poispäin taivutuksesta. Ajatuksena, että kun hevonen antaa kunnolla periksi (ts. laskee taas päänsä ja kaulansa) niin palkintona kävellään pois harjoituksesta. Tässä meillä oli pieni "baby moment" eli kun olin saanut muutamia onnistumisia vasemmalla pohkeella väistättäen ja yritin tehdä toiseen suuntaan, alkoi Totti vain peruuttelemaan. Tässä kohtaa itse valmentaja kiipesi hetkeksi Totin satulaan - kyllä suomiruunan harmaat aivosolut raksuttivat kun vieras miesratsastaja näytti hyvin pehmeästi ja kiltisti, mistä onkaan kyse. Totti sai kiitosta herkkyydestään ja hoksasi kuvion kyllä aika lailla samantien. Todennäköisesti siis meidän ongelmat ovat nyt kiinni lähinnä omasta vinoudestani - niinhän se on, niin kovin usein!

Tällä kertaa emme ehtineet videolla näkyvään nelosharjoitukseen asti. Valitettavasti en myöskään saanut kuvamateriaalia tunnista - jostain syystä vapaat kuvaajat olivat kortilla yhdeksältä lauantaiaamuna. ;)

Harjoituksia olisi suositeltavaa tehdä alkuun vaikka joka päivä 20 minuutin verran ratsastuksen alussa. Parin viikon päästä pitäisi olla selkeitä vaikutuksia havaittavissa. Mielestäni tunnin aikana Totti rentoutui hyvin ja uskon kyllä että harjoitukset toimivat hyvin hevosen jumppaamisessa. Muutamassa kohtaa huomasin kompensoivani vaikeuksia omalla istunnallani turhan paljon, joten voisin ajatella tekeväni etenkin alkuun maneesissa niin että saan vilkuiltua peilistä myös omaa asentoani. Ajatuksissa on siis testata joogatreeniä kuuriluontoisesti ja vaikka ihan säännöllisesti - aika näyttää. Mikä tahansa ajatus joka on poissa normaalista "keventelyä, muutama siirtyminen ja laukkojen nosto"- matkustelusta johon on liian helppo sortua, on plussaa... :) Toki jatkamme myös oman valmentajan tunneilla normaalisti, ja yritän päästä syksyn/talven aikana myös jonkun kerran Aira Toivolan ratsastuspilatekseen jos vain hän käy tallilla sopivasti. Tuntuu nimittäin siltä että sille olisi nyt tarvetta!

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Kotiutumista maneesitallille

Nyt Totti on ollut reilun viikon maneesitallin puitteissa. Kuten aiemmin mainitsin niin viime viikko meni kisavalmisteluihin eli Totti oli ratsutuksessa. Nyt on sitten arki alkanut ja pääosin ratsastan sitä itse - tunteja säännöllisesti, ratsutusta tarpeen mukaan ja katsotaan mikä muodostuu sopivaksi rytmiksi.

Maanantaina kuuntelin työpäivän aikana sateen ropinaa, mutta tallille mennessä sää oli jo selkeytynyt. Tallin vieressä oleva iso heinäpelto näytti houkuttelevalta. Hokinreiät oli sopivasti putsattu jo lauantain orikavalkadin takia, joten päädyin laittamaan hokit varmuuden vuoksi että pääsisimme kiipeilemään pellon mäkisiä kohtia. 

Teimme pellolla vajaan tunnin käynti"maaston" ja muutaman kerran laskeuduimme alamäkeen jokirantaan asti ja kiipeilimme ylämäkeen. Totti vähän jännittyi jokirannassa (joen toisella puolella on ollut lehmiä laitumella ja epäilen että ammut saattavat vieläkin olla siellä vaikkei niitä näkynyt) mutta oli kuitenkin kuulolla vaikka välillä tuntui dynamiittitynnyriltä. Mäessä se yritti välillä lintsata siirtymällä raviin, mutta siirsin sen aina rauhallisesti käyntiin. 


Katselin maisemia, fiilistelin ja muistelin sitä aikaa kun olimme saman tallin puitteissa Totin emän Viivin kanssa. Silloin Totti oli vasta pikkuvarsa. Sen kanssa on opeteltu hevosen elämää samalla tallilla. Talutus, pesupaikka, iltaiset harjaushetket, suitsien sovitus, parit näyttelyreissut.. Vaikka jossittelu on turhaa, mietin välillä miten elämä olisi mennyt jos Totti olisi jäänyt asumaan koko ajaksi tuonne. 

Kyllä se menee kuitenkin niin että joka tallille on aikansa ja paikkansa. Kun kaveri tarjosi edullista kotitallipaikkaa oman varsansa kaverina ja tiesin huolenpidon superhyväksi - tottakai kannatti viedä. Kun halusin että Tottia ajetaan säännöllisesti ja apuja ajohommiin, tuntui hyvältä ajatukselta siirtää se pysyvämmin tallille jossa ajo-opetuskin oli tehty. Sisäänratsastuskin oli luontevaa tehdä samassa paikassa. 
Ennen viime vuodenvaihdetta aloin sen sijaan toden teolla haikailemaan "kotiinpaluuta" tutun valmentajan valmennuksiin. Tiesin tasantarkkaan minkälaisen ratsun Totista haluan - koulupainotteisen, herkän ja pehmeän, tunsin kuinka ruosteessa itse olin ja tiesin kuka pystyisi auttamaan tilanteessa eteenpäin ratsukon molempia osapuolia. Ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. 
Silloin maneesitallin vuokra hirvitti ajatuksena joten sijoitin Totin ystäväni pikkutalliin lähistölle, ja Totti oli vain muutamia pätkiä maneesitallilla valmisteltavana laatuarvostelukarsintoihin. 
Jälkikäteen laskeskeltuna maneesitallin vuokrat + säännöllinen ratsutus esimerkiksi kerran viikossa olisi ollut järkevämpi, ehkä jopa halvempi ratkaisu kuin nuo tehopätkät + pikkutallin vuokra. Mutta oli tuo pikkutallikin aivan ihana paikka, ihanat isot karsinat, hyvä hoito ja tuttu pieni porukka. 

Vaikka välimatkaa ei ollut paljon, meni tunneilla käymiseen aina yllättävästi aikaa. Ensin selvitin saanko avomieheltä vetoauton, onko lainatraileri käytössä (yleensä oli vapaa mutta on toki kohteliasta selvittää), mihin aikaan pääsen lähtemään töistä ja saanko tunnin sellaiseen ajankohtaan ettei tule kiire. Hain trailerin, ajoin pikkutallille, pakkasin tavaroita ja lastasin hevosen, ajoin maneesitallille, laitoin kuntoon, ratsastin, varusteet pois ja autoon, hevonen traileriin, ajoin takaisin pikkutallille, tavarat autosta satulahuoneeseen ("laitan siistimmin huomenna") ja hevonen talliin, vein trailerin pois ja ajoin kotiin. Näihin tuntui menevän aina koko ilta vaikka välimatkat eivät olleet pitkiä! 
Tuota muistellen oli eilen ihan epätodellisen helppoa ajaa tallille suoraan töistä omalla pikkuautolla, mennä valmennukseen, hoitaa hevonen kunnolla tunnin jälkeen ja tämän kaiken jälkeenkin olin vielä ihmisten aikaan kotona. Mitään kulttuurishokkia isosta maneesitallista ei ole ainakaan vielä tullut, siellä on niin kiva tuttu porukka! Siihenhän se vapautunut aika sitten menee, kun jää kerta toisensa jälkeen rupattelemaan tuttujen kanssa.. ;) Totti asuu tallin vanhassa lisärakennuksessa pienessä pihatossa, eli ainakin tarhaa siivotessa saan yleensä rauhallisen hetken. 

Tarhansiivouksen apulainen
Eilinen valmennus oli taas superhyvä. Täytyy muistaa että viime viikon ratsutuksella on varmasti vaikutusta. Se liikkui hyvässä muodossa, oli jo paljon reippaampi kuin kesällä ja sain taas maistella minkälaista ratsastuksen kuuluisi olla. Samoja rentoja onnistumisia pitää hakea myös silloin kun ratsastan yksin, niin etten jää matkustelemaan ja haahuilemaan mummoravia. Samoin omaa kroppaa pitää nyt aktiivisesti kuntouttaa ja huolehtia säännöllisestä liikunnasta ratsastuksen ohessa. Aloitan tänään hierojakäynnillä, hieman hirvittää miten huonossa kunnossa etenkin niska-hartiaosasto taas on! 

Totin ruokintaa on nyt myös hiukan säädetty eli kauramäärää lisättiin (huikeaan litraan päivässä + kivennäisenä toimii Vixen Premium) ja sen lisäksi ostin pellavarouhetta. Nyt olen laittanut parina päivänä pienet pöperöt eli turvottanut pellavarouheen jonka sekaan laitan elektrolyyttiä, hieman ohraa (joka loppuu piakkoin) ja ihan ripauksen melassisiirappia koska aikaisemmin Totti ei oikein syönyt pellavamössöä sellaisenaan. Nyt se on kyllä niin villinä pöperöään kohtaan että taidan kokeilla seuraavaksi jo ilman melassia. Melassin ostin alunperin melassivettä varten ja nyt olen ollut vähän laiskempi laittamaan sitä kun Totti juo muutenkin todistettavasti hyvin, mutta ehkä sitten talvella tulee laitettua useammin.  

Loppuviikosta on taas edessä ihan uudenlaista ohjelmaa, eli hevosjoogaa! Perjantaina menen luennolle / demoon aiheesta, ja lauantaina on 4hlö ryhmässä tunti jossa opetellaan hevosjoogaa ratsain. Normaalisti en juurikaan harrasta vieraiden valmentajien valmennuksia koska olen sitä mieltä että asiantunteva kotivalmentaja on paras mahdollinen apu, mutta tämä kuulosti niin hauskalta ja erikoiselta ja osuu täysin omiin kiinnostuksenkohteisiin että ilmoittauduin mukaan, eikä hintakaan päätä huimannut. Saa nähdä mitä kyseinen italialainen herra meinaa nelivuotiaasta suomenratsusta.. Raporttia seuraa toivottavasti jo tuoreeltaan viikonloppuna. :) 

maanantai 7. syyskuuta 2015

Ypäjän kisat ja 15 vuotta hevosenomistajana

Hoksasin yhtäkkiä että syyskuun alussa tuli täyteen 15 vuotta hevosenomistajuutta! Toki tuohon mahtuu yksi puolen vuoden tauko, mutta joka tapauksessa syyskuussa 2000 tamma Rusthållets Cassandra tuli taloon. Siitä on kuljettu pitkä matka. :)

Totti on asunut nyt tosiaan viikon verran isolla tallilla pihatossa, tällä hetkellä yhden kiltin poniruunan kanssa.

Viimeiset kolme päivää ovat menneet Ypäjällä Suomenratsujen kuninkaallisissa. Tuo on kyllä aivan ainutlaatuinen tapahtuma!

Ensin perjantaina oli kauden toisen kisastartin vuoro. Laittelin Totin valmiiksi aamulla ja sitten lähdimme ratsuttaja-Karon kanssa kohti Ypäjää, tähtäimessä he C:1, avoin 4-6- vuotiaille.
Tällä kertaa valmisteluissa oli haasteena myös harjan laitto, jonka osalta pääsin viimeksi pälkähästä. Onnistuin tekemään ranskanletin joka pysyi suht koht kuosissaan. Eli ehkä en leikkaakaan Totille ihan vielä ratsuharjaa.. ;)

Ypäjällä olimme aikataulussa mutta samassa verryttelyryhmässä oli yksi poisjäänti sekä nopeat tuomarit, joten suunniteltu lyhyt verryttely toteutuikin hyvin.. no, sopivan lyhyenä.
Rata meni tasaisesti, varsinkin raviosuus oli taas hyvä - laukassakin näytti jo paremmalta kuin viimeksi. Realistiseksi tavoitteeksi tässä 4-6-vuotiaiden porukassa oli asetettu 60% rata, toisen tuomarin pisteet olivatkin karvan vaille 60% - toisella taas muutaman prosentin vähemmän joten kokonaispisteet olivat 58,250%.

Tässä vielä video radasta:



Lauantaina sitten kävimme jälleen, kannatuksen ja kokemuksen vuoksi Ypäjällä orikavalkadissa isäpappa Vihi-Totin jälkeläisryhmässä. Taas aamulla samat valmistelut kuin perjantaina eli harjan laitto + tällä kertaa myös valkoiset pintelit ja varmuuden vuoksi myös hokit. Olin varannut aikaa reilusti kun en tiennyt minkälainen äheltäminen esim. hokeissa on, mutta se menikin varsin joutuisasti eikä tullut kiire. Mukavampi niinpäin!

Valmentaja kommentoi että Totti tuntui jo vähän väsyneeltä, meni kuitenkin hyvin ja siististi joukon kuopuksena. Vihi-Totin jälkeläisiä oli tänä vuonna esillä viisi, kaksi oria ja kolme ruunaa. Kavalkadissa esiintyi hieno ja varsin sopusuhtainen veljessarja.
Itse isä-Tottia ratsasti sillä aikanaan kilpaillut Minna Kauppinen. Yhteistyötä oli todellakin ilo katsoa! :)

Totti kavalkadissa
Isäpappa-Vihi-Totti
Olin Ypäjällä vielä sunnuntainakin, tällä kertaa ihan turistina ilman hevosta. Tuttuja näkyi paljon ja hienoja hevosia vielä enemmän. Katsoin mm. kouluratsastuksen kasvattajakisaa, estemestaruuksia, Kelmi Küria, laatuarvosteluja.. Monta "olisi kiva nähdä"-suoritusta jäi kuitenkin näkemättä kun joka puolella tapahtui samanaikaisesti. Mm. Totin ikätoverien laatuarvostelufinalistien estekoetta olisi ollut kiva käydä katsomassa mutta jotenkin meni aivan ohi kasvattajakisaa ja estemestaruuksia jännittäessä. Koulupuolen kasvattajakisan sijoitukset menivät erittäin hienolle ja hyvin valmistellulle hevosjoukolle - ja niitä jäi vielä runsaasti sijoitusten ulkopuolellekin. Toivottavasti Totti on mukana sitten parin vuoden päästä!

Expossa onnistuin olemaan shoppailematta eli rahaa meni vain ruokaan lauantaina ja sunnuntaina. Ruuankaan kanssa ei mennyt ihan putkeen - sunnuntaina havittelemani kalakeitto oli jo loppunut kun oli sopiva ruokahetki, joten päädyin ihan grillimakkaralle joka vei pahimman nälän.
Yksiä suojia katselin Just Dressagelta lauantaina, mutta sunnuntaina ei ollutkaan enää M/Cob- kokoa jäljellä joten jäi sekin hankinta tekemättä. Täytyy miettiä tilausta jossain vaiheessa jos jää vielä kaivelemaan, olivat kyllä tosi hyvän oloiset suojat! Tosin nyt tuntuu kyllä järkevältä säästää kaikki mahdolliset varat talven valmennuksiin, ja onhan se silmäkontrolli- klinikkareissukin tulossa ensi viikolla.
Ainoa akuutti tarve oli pellavarouheelle, sitä ei löytynyt paikan päältä mutta Biofarmin edustaja vinkkasi että Ypäjän Ratsuriihi on avoinna ja sieltä löytyisi varastosta. Kävinkin sunnuntaina vielä kisojen jälkeen Ratsuriihen kautta hakemassa säkin pellavarouhetta ja samalla uudet kolmipalakuolaimet vanhojen, jo vähän pureskeltujen tilalle.

Sunnuntaina kävin kotimatkalla myös tallin kautta, siivosin tarhan ja samalla rapsuttelin hyvin seurallista Tottia. Se ei näyttänyt olevan moksiskaan kahden edellisen päivän reissuista - päinvastoin kyseli mitä tänään tehtäisiin. Eilisen pidin kuitenkin vapaapäivänä ja tänään liikutan kevyesti, vähän kelistä riippuen. Nyt alkaa siis normaali arki uusissa kuvioissa - arki johon sisältyy enemmän omaa touhuamista kuin ratsutuskertoja. Toivon mukaan säännöllistä valmennusta, mukavia maastolenkkejä ja välillä toki rentoja lomajaksoja.

Pahoittelen muuten blogin pelkistettyä ulkoasua - voidaan sanoa sen uudistuksen olevan kesken. Aiemman palautteen (hankalaa lukea monta postausta peräkkäin) vuoksi luovuin Bloggerin tarjoamasta dynaamisesta ulkoasusta, mutta nyt pähkäilen vielä kovasti mitä tulee tilalle. Jotain kivaa ilman muuta.. :)