Poissa maneesin suojista - muutto tehty!

Totti muutti viime sunnuntaina suunnitellusti kaverini 7- paikkaiseen talliin.
Sään haltiat näyttivät heti maneesittoman elämän realiteetit kun muuttopäivänä satoi vaihtelevasti koko päivän ajan.😂 Totti oli hiukan ihmeissään muutoksesta, pääsi vielä iltapäivällä joksikin aikaa ulos, ja tarhassa hiukan spurttaili. Illalla tallissa teki kovasti tuttavuutta kahden karsinanaapurinsa kanssa. Maanantaina tuore asukas hirnahteli ja hörisi tarhassa ohikulkijoille, mutta muuten oli jo rauhallisempi. Pari ekaa päivää meni ihan tarhailun merkeissä, ja Totti pääsi harjoituslaitumelle aina pariksi tunniksi kerrallaan.

Muuttopäivän ristiriitaisia tunnelmia ;)

"Ihan p*ska paikka, täällä sataa eikä noi muut seukkaa mun kanssa."

"Jee RUOHOA, on täällä sittenkin kivaa!"

Keskiviikkona kävin taluttamassa kentällä eli tutustuttiin rauhassa paikkoihin, ja tänään vihdoinkin kiipesin satulaan ja ratsastin askellajit läpi kentällä. Tämän jälkeen suurennettiin harjoituslaidun isommaksi tilaksi jossa Totti saa nyt olla jo kokopäiväisesti, viikonloppuna hevosporukka menee sitten yötäpäivää laitumelle hieman kauemmas tallista. Tulevia laiduntovereita on ollut niin viereisessä tarhassa kuin karsinoissa jotta tulevat tutuiksi, ja tilaa tulevalla laitumella on todella paljon! Tämä onkin Totille ensimmäinen "kunnon" laidunkesä neljään vuoteen. Pahimpaan paarma-aikaan mennessä hepat siirretään hieman lähemmäs tallia, josta on helppo ottaa ne tarvittaessa talliin lepäämään, esim. päivän kuumimmaksi ajaksi.

Ensiratsastuksen jälkeen. Tyytyväinen töitä tehnyt ratsu. :)

Tarhassa tehdyistä spurteista ja kevätjuhlaliikkeistä päätellen Totti ei ole köyhä eikä kipeä 😅 joten en alkanut enää hissuttelemaan ratsastuksen kanssa, ei toki menty kovin pitkään mutta ihan sopivalta tuntui tähän kohtaan. Eläinlääkäri kehotti jo reilun viikon takaisessa silmäkontrollissa ottamaan "potilaan" liikenteeseen, mutta kävelin vielä varmuuden vuoksi viime viikon ajan ennen muuttoa, kun oli se kuumeilukin vielä taustalla.

Odotin muuttoa innokkaasti, mutta oli hiukan ristiriitaisiakin fiiliksiä kun muutamat tallikaverit sanoivat heipat halausten kera. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen tähän päätökseen.
Kyselijöille olen sanonut että ollaan ainakin kesäreissussa, mutta lähtökohtaisesti kyseessä on ihan pysyvä muutto. Maneesittomuus vaatii hiukan erilaista asennoitumista talveen, mutta ei se lainkaan mahdotonta ole! Käytössä on kuitenkin viihtyisät, tilavat puitteet ja valaistu kenttä.

Ponikarsinassa eläneen hevosen "vähän isompi yksiö"

Olen pohtinut jo pitkään mitä haluaisin tältä harrastukselta joka antaa paljon mutta vie vapaa-ajan, rahat ja välillä myös järjen.😏 Tietynlainen tavoitteellisuus on ja pysyy (kun ei tässä harrastuksessa ikinä valmis ole...), mutta kaipaan kovasti myös rentoa maastoilua kivoilla reiteillä. Maneesitallilla on ollut ihan huippu ja ammattitaitoinen hoito, mutta olen hiukan harmitellut esim. talven lyhyttä tarhausaikaa mikä vähensi huomattavasti vapaapäivien mahdollisuutta, sekä lähimmän tien vilkasta raskasta liikennettä joka oli jo melko lähellä koitua koko hevosen kohtaloksi... Samoin kiireisten työpäivien jälkeen arvostan yhä enemmän rauhallista ympäristöä, mikä maneesitallilla oli tuurinkauppaa ns. ruuhka-aikaan.

Uudella tallilla on kiva pieni porukka ja ainakin kesäkaudella pyydetään mahdollisuuksien mukaan myös valmentajia paikan päälle pitämään tunteja. Jonkin verran on suunnitelmissa käydä jatkossakin maneesitallilla meidän pitkäaikaisen valmentajan / Totin ratsuttajan tunneilla, mutta aika näyttää miten nämä kaikki saa sovitettua omiin aikatauluihin. Onhan se aina järkevämpää ajankäyttöä jos ei tarvitse joka valmennusta varten reissata muualle! 
Kisalupaa en ole vieläkään maksanut tälle kaudelle, en hevoselle enkä itselleni. Se tuntuu nyt toissijaiselta kaiken tämän silmä- ja muun sairastelun päälle. Toki edelleenkin on kortisonitippa silmään jokapäiväisessä ohjelmassa, eli ihan vielä ei ratsu ole edes kilpailukelpoinen. Toivottavasti saadaan jätettyä lääke pois pikapuoliin.
Villi haave on että startattaisiin jokin helppo B- luokka suokkikunkkareissa syyskuussa, ja olisi kai ihan suotavaa käydä jossain näyttäytymässä ennen sitä ettei ihan kylmiltään lähdetä Ypäjälle. Siinä siis tämän kauden suureelliset tavoitteet. Mutta ennen kaikkea nautitaan nyt kesästä. 😎

Hoidettu silmä - eläinlääkärin kommentein rauhoittunut kivasti!

Pientä sairaskertomusta

Totin tilanne on jo huomattavasti parempi kuin viime postauksen aikoihin. Toki ennen paranemista vaadittiin vielä kunnon huononeminen, eli viime viikonloppu meni melko tehokkaasti kipeän hevosen hoivaamisessa.

Totti joka on aina ollut hyvin vahvasti ruuan perään, lopetti syömisen lähestulkoon kokonaan. Ainoa mikä meni alas hieman tyhjää paremmin, oli tuore ruoho joten keräsin ruohoa tallin pihasta perjantaina ja lauantaina sen verran kun laitumeen tottumattomalle uskalsi antaa. Myös nesteen saannista oli suuri huoli, sillä klinikalla vannotettiin että Finadyne- kipulääkkeen kera nesteytys olisi erittäin tärkeää ettei vaan tule munuaisten kanssa ongelmia! Karsinaan laittamastani vesiämpäristä hävisi muutama hassu viivan mitta päivän aikana, eli ei läheskään tarpeeksi.

Myös lämpö seilasi 38,5-39,5 välillä. Aika ajoin koko hevonen näytti vapisevan loimen sisällä, mutta toisinaan taas ei, oli vaan lähinnä apaattinen ja makaili paljon. Lauantai- iltapäivänä olin jo todella huolissani tilanteesta ja soitin sitten päivystävälle eläinlääkärille (sama joka kävi perjantaina). Hän ohjeisti antamaan ylimääräisen annoksen Flunixinia, ja sanoi että ainoa mitä kotona voitaisiin oikeastaan tehdä, on nesteyttää suoraan suoneen. Kutsuin sitten eläinlääkärin tallivisiitille sopivasti lauantai-illaksi, ja seisoin nesteytettävän potilaan vieressä pesupaikalla klo 21-22.30.

pesupaikka nesteytysasemana

En tiedä mikä oli ratkaiseva asia - Equibactin- kuuri, lauantai-iltainen nesteytys vai ihan vaan aika, mutta sunnuntaina tuli selkeä käänne parempaan. Aamulla Totin lämpö oli vielä 38,8 mutta laski siitä tasaisesti päivän mittaan, ei sahannut eestaas eikä tärinää enää esiintynyt. Sunnuntai-iltana lämpö oli enää karvan yli 38, ja maanantaina pyörittiin jo 38:n alittavissa normaalilukemissa. Myös potilaan ruokahalu palautui normaaliksi samassa suhteessa kun kuume laski.

Mikä tunne! kun tarjottu ruoka maittoi taas!

Maanantaina Totilta otettiin uudet verinäytteet jotka kiikutin taas lähiklinikalle tutkittavaksi ja tulokset laitoin sähköpostitse Hevossairaalaan. Näiden perusteella Equibactin- kuuria jatkettiin vielä suunniteltua pidempään, tämän viikon ajan. Kipulääkkeelle ei ole onneksi ollut tarvetta enää viikonlopun jälkeen, kun lämpö on pysynyt normaalina. Kuumeen laskettua pääsi Totti myös tarhaan joka on klinikan ohjeiden mukaan lähinnä sairastarha, tarhailee siellä puolipäiväisesti ja pidetään sama linja maanantain kontrolliin asti.

Lääkityksiä on vielä meneillään, tässä pientä listaa:
- Kortisonitippa silmään viikon ajan 2 kertaa päivässä, sen jälkeen kerran päivässä
- pupillaa laajentava tippa silmään kerran päivässä 4 päivän ajan (eli tämä loppui jo)
- antibioottitippaa silmään 4 kertaa päivässä 10pv/kontrolliin asti

Näiden lisäksi:
- Tulehduskipulääkettä oli 3 päiväksi kerran päivässä (+ ylimääräinen Flunixin- annos jonka annoin eli yhtenä päivänä sai 2 kertaa päivässä)
- Equibactin- kuuri 2 kertaa päivässä, loppuu nyt viikonloppuna

Lääkkeiden antoon olen onneksi saanut hyvin apuja tallilta, eli vakkari- tallityöntekijöiden päivinä aamu- ja päivälääkkeet ovat hyvässä hoidossa. Jopa alkuillan tipan olen saattanut saada delegoitua luottokavereille ja lähinnä myöhäisemmän illan olen hoitanut itse.
Meillä onkin kehittynyt jo oma pieni rutiini Totin kanssa näihin iltoihin! Menen tallille vasta klo 19.30-20 maissa ja annan heti kortisonitipan ja Equibactinin jotka molemmat pitäisi antaa 2 kertaa päivässä. Tämän jälkeen menen taluttamaan Tottia kentälle / maneesiin, liikenteessä oltiin ekoina päivinä vaan 15min ja nyt puolisen tuntia. Kävelyn jälkeen siirrymme maneesin taakse jossa Totti saa syödä ruohoa laidunlohkojen "eteisessä". Syöttelyn aikaa olen pitkittänyt pikkuhiljaa, mutta toki täytyy tunnustaa että oma energia ei ole tuohon aikaan illasta enää sellainen että jaksaisin seisoa syöttelemässä ihan maailman tappiin asti. ;)  Syöttelyn jälkeen harjailen hetken pesupaikalla, annan pienen Mash-litkun ja illan viimeisen silmälääkkeen laitan n.21.30-22 aikaan. (Totin kotiutuksen yhteydessä tarkistin että on OK pidentää yön lääkeväliä.)

Kesäherkkuun totuttelua

Ensi maanantaina on eläinlääkärin kontrollikäynti silmän osalta - onneksi hoituu lähiklinikan tutun eläinlääkärin toimesta eikä tarvitse reissata Helsinkiin sitä varten! Varsinkin tämän sairastelun jälkeen olen tästä kiitollinen. Ensi viikko ollaan vielä isolla tallilla ja sitten on edessä muutto pikkutallin (ainakin) "kesäkotiin". Kysyn toki myös eläinlääkärin mielipidettä muuton ajankohdasta ja maanantaina otettavat verikokeet vahvistavat omalta osaltaan, onko sairastaminen jo ohitse. Onneksi tuo pikkutalli on Totille tuttu ja rauhallinen paikka! Eikä nyt tunnu yhtään hullummalta ajatukselta ottaa alkukesä hiukan chillimmin.. 

Silmäoperaatio ja sen jälkihoito

No niin, instassa on tullut ihania tsemppauksia ja tilannekyselyjä joten nyt vihdoin ehdin avata tilannetta tännekin.

Tiistaina Totilta poistettiin kengät oman kengittäjän toimesta, ja työpäivän jälkeen lähdin kyyditsemään sitä Viikkiin kohti Yliopiston Hevossairaalaa. Trailerikin vaihtui lennossa, kun koppi jonka lainasta olin sopinut jo aikaa sitten, ei suostunut toimimaan moitteettomasti valojen osalta autoni kanssa. Tiedä sitten kummassa päässä oli ongelmaa. Onneksi oli vaihtoehtoja!
Viikissä avulias opiskelija näytti minulle karsinan ja vein Totin sinne asettumaan. Se sai syödä heinää vielä matkalla, mutta paasto leikkausta varten alkoi klo 21. Leikkaus oli aikataulutettu keskiviikkoaamuksi kahdeksaksi.

Tiistai-iltana ennen leikkausta

Keskiviikkona olin koko päivän kuin tulisilla hiilillä tietoa odottaen. Kaksijakoinen tunnelma - toivoin ettei aamupäivällä soitettaisi (ts. jokin olisi vialla) mutta samaan aikaan odotin kuumeisesti tilannetietoja! Vihdoin kolmen jälkeen iltapäivällä tuli tieto että leikkaus on sujunut täysin suunnitelmien mukaisesti, niin nukutukset, herääminen kuin itse toimenpide. Kun kävin paikan päällä klinikalla katsomassa Tottia, oli se siirtynyt heräämöstä karsinaan noin tuntia aikaisemmin. Oli vielä hieman unelias mutta seurallinen, tuuppi kuonokopalla ja hörisi.

Toipilas leikkauksen jälkeen

Sitten koitti torstai ja ennalta suunniteltu kotiutumispäivä. Sain aamulla klinikalta viestin että Totilla oli hiukan lämpöä (38,5) mutta yleisvointi on muuten hyvä. Klinikalta tiedotettiin että seuraavat tilannetta vielä aamupäivän ja ratkaisevat sitten kotiutuksen. Iltapäivällä tulikin puhelu että lämpö oli laskenut ihan ilman kipulääkettä, ja hevonen kotiutetaan.

Jälleen lähdin siis työpäivän jälkeen ajelemaan kohti Helsinkiä, jotta en osuisi pahimpiin ruuhkiin. Hain kotiutuspaperit ja hoito-ohjeet, suojitin ja loimitin hörisevän hevosen ja sitten lähdettiin matkaan.

Kotitallille saavuimme puoli 9 aikaan. Opiskelin kotiutuspapereista mitä lääkkeitä piti illalla antaa, ja mittasin heti lämmön joka oli 38,15. Ohjeissa luki että lämpö ei saisi nousta toistuvasti yli 38,3 eikä lainkaan yli 38,5.
En tiedä mikä intuitio iski kun otin Totin vielä uudelleen karsinasta pesupaikalle ennen kotiin lähtöä. Samalla huomasin sen hiukan värisevän, samaa oireilua oli ollut klinikalla sen 38,5 lämmön yhteydessä. Laitoin loimen ja mittasin lämmön vielä uudelleen, ja uudelleen. Tulokset olivat välillä 38,6-38,74. Kello oli jo sen verran etten tohtinut häiriköidä tallinpitäjää. Hevonen oli pirteä, iloinen, sillä oli ruokahalua, mahaäänet kuuluivat. Tein yhden kyselypuhelun Viikin päivystysnumeroon kun hevonen oli sieltä lähtenytkin paria tuntia aiemmin. Siellä arvioitiin että voisin katsoa tilanteen aamulla uudelleen, mikä tilanne on kun hevonen on levännyt yön yli.

Klo 22 pähkäilemässä pesupaikalla

Nukuin viime yön melko levottomasti ja singahdin tallille heti seitsemäksi. Totti oli niin pirteän näköisenä vastassa että huokaisin hieman liian aikaisin. Lämpö olikin noussut ja aamun mittauksella oli jo 38,99! Aamulla annettiin myös tulehduskipulääke, joten jäimme odottamaan vielä sen kuumetta laskevaa vaikutusta. Sain hoitavan eläinlääkärin puhelimen päähän, joka sanoi että jos lämpö ei laske niin olisi hyvä saada joku ottamaan verikokeet jotta nähdään mm. tulehdusarvot. Pari tuntia myöhemmin tallityöntekijä soitti lämmön olevan jo yli 39!

Tässä vaiheessa iski hysteria ja soittelin ympäri maakuntaa josko joku eläinlääkäri pääsisi tallille samana päivänä. Neljäs soitettu lääkäri vinkkasi kaupungineläinlääkärin, jolle soitin siis viidentenä kun en vaan hoksannut tällaista vaihtoehtoa 15km päässä tallilta. Kaupungineläinlääkärillä olikin sopivasti tyhjää aamupäivässä, mutta oman laboratorion puutteessa piti vielä löytää paikka josta saisi tulokset samana päivänä. Toinen lähiklinikoista lupasi ottaa näytteen vastaan, eli toimin taksikyytinä näyteputkiloille.

Yleistutkimuksessa tilanne oli muuten OK, mutta jaloissa tuntui pulssit turhan vahvasti. Kaviot olivat kuitenkin kylmät. Eläinlääkärin käynnin aikaan lämpö huiteli akselilla 38,6-38,9.
Tallityöntekijöiden (+ omien) havaintojen mukaan Totin ruokahalukin oli hieman vaisumpi verrattuna normaaliin. Mash- litkua sille on tarjolla nyt aika lailla koko ajan ja samoin ylimääräinen vesiämpäri karsinassa, sillä nesteen saanti olisi todella tärkeää!

Verikokeista selvisi että valkosolut ovat matalalla, fibrinogeeni ja SAA-arvo koholla. Huomattava muutos siihen nähden että vuorokautta aiempi verikoe oli tarjonnut ihan priima-arvoja.
Verikokeiden tulokset laitettiin suoraan lähiklinikalta Viikkiin, josta soiteltiin takaisin iltapäivällä. Nyt alkaa silmälääkkeiden + tulehduskipulääkkeen lisäksi myös antibioottikuuri suun kautta. Lääkkeet sain haltuuni tuolta kaupungineläinlääkäriltä. Tämän lisäksi on sovittu lähiklinikalta kontrolliverinäytteen otto maanantaiksi.

Jos yleiskunto huononee, soittelen joko maakunnan suureläinpäivystykseen (jossa on onneksi tuo edellämainittu kaupungineläinlääkäri - paljasti sen aamun käynnillään) tai suoraan Viikkiin. Toivotaan kovasti että selvitään näillä eväillä viikonlopun yli, tilanne lähtee paranemaan eikä tule uutta Helsingin reissua.

Operoitu silmä on sentään hyvin rauhallisen oloinen eli sen osalta ei ole huolia ainakaan tässä kohtaa. Toki tiesin ettei tällainen leikkaus ole pikkujuttu, mutta keskityin stressaamaan anestesiaa, kaatamista ja ylösnousua sekä silmän tilannetta. No, ei sitä ehkä kaikkia piruja kannatakaan maalailla seinille etukäteen.