- Satulaa laitettiin hiukan, kaarta ei jouduttu vaihtamaan kapeampaan mutta satulaa vähän fyllattiin laittamalla 8mm toppauspalat kauttaaltaan. Nuoriherra hevonen on ilmeisesti vähän timmistynyt.
- Totti hyppäsi jälleen tallin ratsuttaja-harjoittelijan kanssa ja hyvin oli mennyt!
- Yllytyshulluna lupasin osallistua lauantaina vierailevan valmentajan tunnille
Lauantaina menin siis toiseen englanninkieliseen valmennukseeni, jonka piti espanjalainen Antonio Serrano Silva. Hän on käynyt pari kertaa aiemminkin valmentamassa tallilla ja ollut kovin pidetty. Alunperin meidän piti mennä toisen ratsukon kanssa samalle tunnille mutta valmentaja suositteli että pidettäisiin tunti lyhyempinä yksityistunteina. Tuo puolituntinen oli Totille aivan riittävä! Sillä oli pieniä keskittymisongelmia alkutunnista, eikä ollut ehkä ihan parhaassa terässään vaikka hyviä pätkiä tekikin. Tässä konkreettiset tunnilta jääneet asiat:
- Aluksi kevyessä ravissa (n.10-15min), pehmeäksi ja pyöreäksi rauhallisessa ravissa jossa hevonen on hyvässä tasapainossa
- Sen jälkeen voi istua alas harjoitusraviin, alkuun vaikka ihan muutaman askelen / puolen ympyrän pätkiä, eli heti jos hevonen jännittyy niin vaihtelua takaisin kevyeen raviin.
- Laukannostot kun hevonen on rauhallinen ja rento harjoitusravissa
- Kun laukassa joutuu vielä auttamaan takaosaa, voi laukan jälkeinen ravi olla vähän kiireistä. Eli laukannostojen välissä voi vaikka rauhoittaa tilanteen siirtämällä käyntiin.
- Takaosan voimistaminen siirtymisillä (ravi-käynti-seis-käynti-ravi)
Niin - ei siis mitään pyörän keksimistä uudestaan vaan aivan hyviä perusasioita. :) On nuo vieraiden valmentajien tunnit tietyllä tavalla omalta mukavuusalueelta poistumista, vaikka en kyllä tunnusta jännittäväni juurikaan tai ottavani paineita siitä miten menee. Se menee juuri niin hyvin kun sinä päivänä on mahdollista.. ;) Valmennusta edellisenä iltana sattui myös pieni varustetragedia, eli toisen ratsastussaappaani vetoketju hajosi! Olen nyt tottunut ratsastamaan saappaat jalassa niin tuntui kovin oudolta mennä tunnille turvakenkien ja minichapsien kanssa, mutta eipä sitä erilaista varustusta ehtinyt miettiä kun keskittyi olennaiseen. Ihana tallikaveri kuvasi tuntia kännykälläni, eli muutamat ratsastuskuvat ovat tuolta valmennustunnilta.
Valmennustunnilla vahvistui näkemys siitä, että Totin syysloman ajankohta on välittömästi. Nyt on menty kolmisen viikkoa "kunnolla", toki välissä sopivasti vapaapäiviä ja esim. pellolla kävelyä. Alkava viikko on siis palautteluviikko - ihan täysin peltokävelyä, vapaapäiviä + ensi viikonloppuna hieronta.
Tänään kävimme käyntimaastoilemassa mukavalla porukalla ja maasto meni jo paljon paremmin kuin viime kerralla! Ihan loppuvaiheessa pieni säpsähdys kun pakettiauto pääsi yllättämään. Viime maastoa ajattelin paljonkin ja itse asiassa oli lähellä etten tänään jäänyt kävelemään lähipellolle. Tein kuitenkin ajatustyötä sen kanssa että nuoren hevosen kanssa voi tullakin yllätyksiä, ja paras keino kohdata ne on lähteä luotettavassa porukassa rauhalliseen maastoon, aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä - tekemättä asioista turhan suurta numeroa. Ja olin oikeassa, Totti kulki luottavaisesti ja iloisesti, metsätiellä letkan ekana pitkiä aikoja. Jännittävin kohta maastossa tulee aina olemaan asfalttitien ylittäminen mennen tullen, senhän sanoo jo itsesuojeluvaistokin kun autot ajavat ohi 60-80km/h ja jotenkin pitäisi ylittää turvallisesti tie hevosen/hevosten kanssa eli ensin odottaa sopivaa hetkeä ja sitten reippaassa käynnissä yli.
Jillan blogissa olikin juuri ihan loistava maastoilupostaus, oikein hyviä asioita listattuna. :)
Mukavia syysmaastoja kaikille lukijoille! :)
Teillä on ollut kiva valmennus. Paljon maastoilevana ja etenkin yksin oman hevosen kanssa, olen panostanut juurikin maastoiluun. Ja siihen, että kykenemme menemään yksin ilman turvakaveria. Vuosi takaperin aloitin yksinmaastoilut samana viikkona kun Tuikku saapui. Hyvinhän se meni, mutta olihan se jännittävää. Ja onhan tähän väliin mahtunut monta kommellusta. Näin jälkikäteen sitä miettii, että huh, selvittiin. Kyllähän sitä jännitti niin itseäni sekä hevosta, mutta sisukkaasti me maastoja lymysimme.
VastaaPoistaOmasta jännityksestä ja arkuudesta huolimatta olen sisukkaasti lähtenyt maastoon, jos on jännittänyt ihan kovin, olen tullut taluttamaan. Tosin nyt on tämäkin jäänyt ja en edes muista, koska viimeksi olen tähän ratkaisuun päätynyt. Olemme päässeet maastoilussa siihen, mikä oli tavoitteeni alusta lähtien. Maastoilla missä vain, milloin vain yksin tai kaverin kanssa. Mutta tänään sitä huomasin, että hevosellakin on ne ei-niin-hyvät-hetkensä ilman, että johtuisi ratsastajasta. Vuosi takaperin olisi Tuikku reakoinut vastaavasti todennäköisesti juoksemalla omin lupinensa karkuun niitä metsän peikkoja, joita siellä ei ole, mutta Tuikku luulee niin. Tänään oli jännittynyt, mutta siltikin kuulolla eikä juna saanut Tuikkua jännittyneeksi. Vain ne näkymättömät metsän möröt, mitä minä en nähnyt. :D
Hevoset on niin erilaisia, minulla taitaa olla se pystyynkuollut nuori ruuna, mutta vielähän tuo kerkiää yllättää ja kiikuttaa jos niikseen tulee. Toivottavasti ei. Joten syysmaastoista olemme nauttineet.
Teidän maastoilua oli kyllä kiva seurata blogista (kyllä harmitti kun blogi ei olekaan luettavissa! :)). Kyllä mekin vielä joskus yksin lähdetään - sitten kun tunnen oloni ihan rennoksi porukassa, aloitellaan pikkuhiljaa yksinkin. Ja onhan noilla nuorilla tosiaan päiviä ja sitten ihan toisenlaisia päiviä.. ;) Ihania syysmaastoja teille! :)
PoistaHei!
VastaaPoistaKokeilin 4-vuotiaan suokkini kanssa valmennusmetodiasi ravata alkukäyntien jälkeen hevonen rennoksi ja sitten harjoitusravissa rennoksi, josta rauhalliset laukkasiirtymät! Himpura, tämähän toimi. Heponen oli parempi, kun koskaan.
Siis kiitos postauksesta:-) 5-vuotis laattareihin tässä tähdätään, kuten varmaan tekin. Meidän tytteli vain on kasvanut koko ajan ja saisi jo lopettaa, kun mittaa on ihan kylliksi.
Hyvää syksyä ja terveyttä ja postaile hyvistä ratsastusideoistasi.
Oi kuinka kiva kuulla! Odotan jo että pääsen itsekin ratsastamaan taas "kunnolla" tämän syyslomaviikon jälkeen, ja testaamaan käytännössä valmennuksessa saatuja vinkkejä. :) Mukavaa syksyn jatkoa teillekin!
PoistaTotin tarhakaverit on kyllä niin symppiksiä! Siinä on iso ero veljeksissä, Torsten pelkää shetlanninponeja ;)
VastaaPoistaSen sijaan ihan sama on tuo maastoilun letkan ensimmäisenä oleminen. Torsten ainakin nauttii hurjasti saadessaan vetää porukkaa!
Tien ylitykset on aina vähän ikäviä, meilläkin edellisessä paikassa ylitettiin iso tie ennen metsään pääsyä, ja vaikkei koskaan ruuhka-aikaan maastoiltu, sai silti toisinaan odotella sopivaa väliä pitkänkin aikaa. Siinä saa olla aika rautahermot hevosella kun rekat ja autot paahtaa ohi 80 km/h. Mutta hienoa, että maasto sujui - noinhan se varmaan tulisikin ajatella, eikä tehdä jo ennen maastoa itselleen sellaista oloa, että mitä jos ei sujukaan.
Juu se maastoilutyö jatkuu vielä, eli haetaan nyt näitä kivoja onnistumisia rauhassa :)
PoistaTotin pihattokaverit on ihan parhaita! :D
Sulle on pieni haaste mun blogissa :)
VastaaPoistaKiitos haasteesta, on kyllä korvan takana vaikka vielä en ole ehtinyt toteuttamaan! :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista