Ensimmäinen estetunti

Totti pääsi liikenteeseen sittenkin jo viime viikonloppuna, kun alkoi olla niin pirteä ja silmän tilanne vaikutti pysyvän täysin vakaana. Lauantaina irtojuoksutin hetken juoksutusympyrässä, ja sunnuntaina kiipesin selkään. Nuoriherra hevonen oli sen oloinen ettei meinannut nahoissaan pysyä kun suuntasin kentälle iltahämärässä. Mietin alkuun pitäisikö mennä maneesin seinien sisäpuolelle mutta kuulas alkusyksyn ilta ja tyhjä iso kenttä olivat vaan liian houkutteleva yhdistelmä! 

Ratsastaessa Totti oli itse asiassa juuri sellainen kun on haettu - energinen, liikkui itse eteenpäin, mutta energia oli kanavoitavissa juuri työntekoon eikä ylimääräiseen hörhöilyyn. Taas hyvä muistutus siitä että lomaviikot tulevat joskus hyvin paikkaansa. Tein reippaan perusliikutuksen (alle 30min + alku-ja loppukäynnit), taivuttelua ja temponmuutoksia kevyessä ravissa, muutamat sujuvat laukat, ja se siitä. Kiitokset, loppukäynnit maastakäsin ja talliin! :)

Maanantain olin jättänyt vapaapäiväksi kun silloin piti olla kengitys. Kengitys siirtyi kuitenkin ensi maanantaille. 

Eilen tiistaina oli valmennuspäivä. Olin jättänyt itseni ensin puomi/pikkueste-ryhmän ulkopuolelle kun en tiennyt silmäjutun tilannetta. Sittemmin ilmoittauduin sileän tunnille kun puomiryhmä oli jo täynnä, mutta tallilla selvisi että olinkin mukana ihan vastaavalla puomi/miniestetunnilla kuin alunperinkin piti. En ainakaan ehtinyt etukäteen stressaamaan -  olen meinaan aivan hillitön jännittämään nyt kun säännöllisestä hyppäämisestä on jo paljon aikaa! 

Tunti aloitettiin ravipuomeilla, ensin tiheämmin asetetuilla ja sitten harvemmin olevilla. Totti tuntui innostuvan jo puomeista, ravasi kyllä rauhallista ravia kunhan itsekin olin rauhallinen ja maltoin vaan odottaa. Sitten aloitettiinkin jo hyppääminen, tulimme ensin yksittäistä ristikkoa molempiin suuntiin. Huomasin jännittäväni vähän hyppäämistä, eli kun olisi pitänyt katsoa että Totti laukkaa kunnollista hyvää laukkaa, jähmetyin vaan odottamaan mitä tuleman pitää enkä reagoinut oikein. Tämä johti yhteen melkein- ohimenoon vaikeammassa oikeassa kierroksessa. Sitten sain jotenkin koottua itseni, kuuntelin vaan Karon neuvoja ja keskityin siihen hyvään laukkaan jolloin hypytkin paranivat. Lopuksi menimme myös kahden pienen pystyn sarjaa, joka meni jo oikein sujuvasti. Tämän jälkeen me jo lopeteltiin, kun muut hyppäsivät vielä vähän isompana samaa sarjaa. 

Huh, harmi ettei ole kuvamateriaalia, vaikka veikkaampa kyllä että kuvissa olisi näkynyt lähinnä ratsastajan kauhistunut / tuiman keskittynyt ilme... :D 

Oli kyllä tosi kiva tunti, ja juuri näitä "tätiestetunteja" tarvitsen jatkossakin että oma itseluottamus taas rakentuu! Olen kuitenkin onnellinen että tallilla oleva ratsuttajaharjoittelija alkaa hyppäämään Totin kanssa säännöllisesti, ettei hevosparka ole ihan oman sähläykseni varassa. Itse voin sitten käydä mahdollisuuksien mukaan harrastamassa estehyppelöitä tuntien merkeissä.