keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Ulkona asfalttiviidakossa


Heippa kaikille ja terveisiä Helsingistä! 

Tänään mä pääsin ulos - illalla varjoisaan aikaan, monen päivän karsinassa seisomisen jälkeen. Tai eihän tässä ole ollut kuin yksi-kaksi-kolme päivää, mutta pitkältä ajalta se tuntuu tällaiselle maalaispojalle joka on tottunut ulkoilemaan yötäpäivää viimeisen kuukauden ajan. Tarha on pieni ja kova, ja tätä kovaa maata on täällä ihan joka paikassa. Ei ruohoa, ei pehmeää hiekkaa eikä kuraa. Ja autojen ääniä kuuluu paljon enemmän kuin kotona. Viereisessä tarhassa oli joku kaveri joka näytti Elvikseltä, mutta ei se Elvis ollut. Mahtoiko edes huomata meikäläistä, vähän olisin ollut seurankipeä mutta ei väkisin jos ei toinen halua yhtään seurustella.

Täällä ei ole MITÄÄN tekemistä, paitsi joka päivä laitetaan pieni känni päälle ja henkilökunta hakee tutkimushuoneeseen. Sitten otetaan huppu pois ja sorkitaan silmää, ja kaiken kukkuraksi myös jalkaa jossa on haava. Siitä en oikein tykkää mutta pienessä pöhnässä moni asia menee helpommin. Sitten yritin olla tosi avulias kun kuulin että henkilökunta harkitsi kanyylin poistamista, en siis enää tartte kipulääkettä suoraan suoneen, jee! Poistin sen kanyylin ihan itse kun oli vähän tylsää. Se oli paljon hauskempi ja haastavampi juttu kuin karsinaan laitettu leikkipallo. Henkilökunta kyllä sanoi että olisi hekin sen poistaneet, mutta mä olinkin nopeampi! Hehee! Silmässä on vielä kanyyli jonka kautta laitetaan lääkettä monta kertaa päivässä. Ja taitaa ne jotain kipulääkkeitä ja sulfaa ruokaankin piilottaa, niin kuiskuttelivat. Kilttinä poikana syön kuitenkin kaiken, ruoka ruunan tiellä pitää. 

Mamma kävi katsomassa ja talutteli vähän aikaa käytävällä, sen jälkeen pääsin sinne tarhaan. Ei se joka päivä käy kun on kuulemma sen verran pitkä matka, melkeen Turuust asti. Ja paikallinen henkilökunta hoitaa meitiä parhaansa mukaan. Ehkä pääsen uudestaankin tarhailemaan asfalttiviidakkoon. Oikea Helsinki City Boy!  

7 kommenttia:

  1. Voi Tottia <3
    Uskon että aika varmasti käy pitkäksi, onneksi olet kuitenkin keksinyt autella henkilökuntaa ;) Ehkä mammakin saa hiukan alennusta laskuusi, voit sitten muistuttaa että säästyneillä euroilla voi vaikka ostaa namuja kiltille maalaispojulle :)
    Voisit kysyä saisitko sellaisen petipaikan josta on suora sihti liikennevaloihin, taannoin eräs velipuolikuusi seisoi lumoutuneena tuijottamassa vihreä-oranssi-punainen-oranssi-vihreä valoshowta :) Tietysti nyt kesällä on niin valoisaa, ettei valot ehkä oikein näy. Toivotaan että helsingin visiitti jää oikein lyhyeksi, sanoohan sananlaskukin oma maa mansikka, muu maa mustikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään mamma tulee taas mua katsomaan! Kuulemma välillä täytyy käydä töissäkin ansaitsemassa rahaa klinikkamaksuihin...en voi ymmärtää! Tahdon seuraa ja rapsutuksia, joka päivä ja mahdollisimman paljon!

      Poista
  2. Terkkuja sinne Helsinki-Cityyn, tule ehjänä takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terkuista! Mun mielestä en ole enää yhtään kipeä, ainakaan niin kipeä että vaatisi tällaista ikävää _rajoittamista_ ja varotoimenpiteitä, mutta niin ne ihmiset vaan yrittää väittää. Kohta kirmaan taas setähevosen kanssa laitumella, ja syön ruohoa kylki kyljessä. <3

      Poista
  3. Oivoi pikku Tottia ! Onneksi ajatukset ovat kuitenkin positiivisia ja oma-aloitteisuutta löytyy :) Kesä on kuule juuri oikeaa aikaa pienille päiväkänneille ja Helsinki vierailulle! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma-aloitteisena poikana tuunasin vielä vähän myös automaattista vesikuppia. Ei maalaispojat ymmärrä sellaisten päälle! Turha vekotin tuokin. Tänään pääsin pihalle samaan aikaan uuden kaverin kanssa. Ja mamma kävi kävelyttämässä ympäri pihaa. Alkuviikosta pääsen ehkä kotiin!

      Poista