Kesälaitumilla

Nyt voi vähän huokaista - vihreä alkukesä on ihanaa aikaa pitkän talven jälkeen!

Voihan kesähevosen riemua <3

Toukokuun alkupuolen klinikkareissun jälkeen käveltiin pari viikkoa, maastoiluun painottuen. Sitten aloin hiukan hölkkäilemään klinikan ohjeiden mukaan. Klinikalle mentiin 1.6. tilanteessa jossa olin hölkkäillyt kevyessä ravissa muutamaan otteeseen lyhyitä pätkiä, sekä nostanut pari kertaa laukan. Näiden ratsastuskertojen perusteella epämääräinen alkuverkan jarruttelu (jonka olin pistänyt täysin oman istuntani ja koulusatulan piikkiin ennen kavionivel-diagnoosia) oli kadonnut ja alla oli lähestulkoon höyryjyrä jota sai vähän pyytää odottamaan...!

Vielä ennen klinikalle menoa tehtiin vihreään totuttelun jälkeen myös virallinen laitumelle lasku, joka oli tänä vuonna niinkin dramaattinen että kun riimut lähti pois päästä, pisti jok ikinen hevonen päänsä suoraan ruohoon. ;) Hevosten jakaminen 2+3 porukoihin laitumelle on tuntunut toimivalta ratkaisulta, Totti periaatteesta kehottaa kaveriaan siirtymään jos siltä tuntuu, mutta kuitenkin rapsuttelevat toisiaan ja ovat hyvää pataa keskenään! Monellakaan tietämälläni täyshoitotallilla ei tänä päivänä hevoset laidunna  24/7, mutta meillä maalaistallilla ainakin toistaiseksi mennään näin. Totille laidunmeininki tuntui sopivan viime vuonna - se ei lihonut muodottomaksi ja jaksoi tehdä töitä, ja toistaiseksi tämä vuosikin näyttää siltä.

Kontrollikäynnillä klinikalla ensimmäisten päivien laidunväsymys tuntui vielä ja eläinlääkäri kommentoikin että ei hän mitään ontumaa enää näe, liike on symmetrinen mutta hiukan väsynyt se on. :D  Eli Totti sai puhtaat paperit liikunnan nostamiseen! Eläinlääkäri mietiskeli että voitaisiin ottaa aika fysioterapeutille, joka voisi antaa hyviä neuvoja laukan työstämiseen. Fyssarin klinikalle tulosta ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa vielä tietoa ja se voi mennä jopa syksylle. Ensi viikon kengitykseen vien röntgenkuvat toukokuulta, ja eläinlääkärin lyhyet terveiset mihin suuntaan kengitystä olisi hyvä säätää.  Klinikkakäynnin jälkeen annoin yhden vapaapäivän ja sen jälkeen jatkoin harjoituksia.

Kävelykuurilaisen kävelytystä toukokuussa

Tässä kohtaa voin mainita että meidän koulusatula on nyt jäänyt tyystin "hyllylle". Satulansovituksessa ja sen jälkeen tehdyistä Mattes- virityksistä huolimatta se pörröttää epäilyttävästi karvoja takapaneelien alta joten jokuhan siinä on vialla hevosen selkään verrattuna! Annan koulujakkaralle nyt ainakin pari viikkoa "valohoitoa" ja sen jälkeen kokeilen uudelleen ajatuksella, Mattes-systeemejä vähän purkaen.

Voi meidän ihana Childeric DNL.. </3

Eli nyt olen tsempannut hevosen hyvinvointi edellä ja nostanut jälleen kerran estesatulan, oikean luottopenkin (Prestige Versailles) ykkössatulaksi. :D
Tämä ratkaisu on palkinnut, koska Totti on parantanut menoaan joka ratsastuskerralla nyt viikon ajan kun liikuntaa on saanut nostaa. Myös virtaa on tullut lisää kun laitumelle on "kotiuduttu".  Eilisen ratsastuksen aikana hihkuin ääneen kentällä, kun laukka tuntui niin mahtavalta molempiin kierroksiin! Toki siinä on vielä tekemistä, mutta nyt tuntui jo siltä että pääsin oikeasti työstämään laukkaa. Itselleni tuo estesatula oli pitkän koulusatula-suosimisen jälkeen taas oudon tuntuinen, mutta nyt parin viikon sinnikkään ratsastuksen jälkeen olen estesatulassa taas enemmän kotonani.

Estepenkki tässäkin kuvassa, tosin edestäpäin eli ei niin näkyvänä!

Joka päivä ei olla tietystikään menty kentällä "tosikkoina", vaan myös maastoiltu rennosti. Kesällä on tosi helppoa tehdä menosta vaihtelevaa, kun on valoisaa ja hienoja lempeitä iltoja jolloin voi hyvin suunnata lähimetsiin tai peltotielle. Tänään tosin saatiin ensimmäiset paarmahavainnot ja nuo hirviöt ottivat juhla-ateriansa Totin jalkovälistä! Yritin kovasti sivellä häiriköitä mahan alta pois kouluraipalla mutta en onnistunut, kuten ei Tottikaan onnistunut sinne suuntautuneilla karatepotkuillaan.. Paarmat 1 - me 0!

Seesteinen kuva metsässä ennen paarmojen kohtaamista..

Liikuntaa suunnittelen myös kelien mukaan eli esimerkiksi sateisen ja tuulisen yön jälkeen oli hyvä paikka antaa vapaapäivä jolloin kävin vain hoitamassa. Samoin kuumina päivinä yritän ajoittaa ratsastuksen aamuun tai iltaan. Lihomista estääkseni yritän liikuttaa mahdollisimman säännöllisesti, ja nyt vielä "korona-aikaan" ei ole oikeastaan mitään ylimääräisiä sovittuja menoja, joten tallillakäynti kuuluu kiinteästi päivittäiseen ohjelmaan.

Kentällä on harrasteltu taas tyystin ilman "turvahuppua" ja on mennyt oikein hyvin!

Nyt on vuosi aikaa harrastuksen tietynlaisesta "downshiftauksesta" eli muutosta maneesitallilta maalaistallille. Ja edelleen olen todella kotonani, talven keleistä ja pienistä ratsastuksellisista hankaluuksista huolimatta. Olen aina tiennyt etten ole mikään varsinainen kilparatsastaja - kisoissa käyminen on parhaimmillaan ihan kivaa ja jossain villeissä unelmissa haaveilen kuitenkin päräyttäväni Totin kanssa kansallisia suokkiluokkia hyvin tuloksin... :D  Mutta jos ajatellaan ihan harrastuksen arkea, niin tämä nykyinen talli ja sen hoito sopii tosi hyvin omaan ajatusmaailmaani. Toki haluan harrastuksessa kehittyä ja käymme valmennuksissa aina kun on mahdollista ajan ja muiden resurssien puitteissa. Eli näillä eväillä mennään jatkossakin. :)

Loppukevennys maastolenkin varrelta - rohkea ketun pentu joka katseli uteliaana ohi marssivaa hevosta. :)