"Deja vu"- kevättalvi ja kuulumisia

Vuoden 2019 alkupuoli meni aika lailla silmän tarkkailun merkeissä ja samat merkit pitivät paikkansa tänäkin vuonna. Havahduin tilanteeseen tammikuun loppupuolella. Nyt on takana yksi käynti lähiklinikalla, tätä seurasi useampi viikko tuttua kortisoni-silmätippaa ja eläinlääkärin kontrollikäynti kotitallilla. Ei mitään isoa, mutta pieniä kysymysmerkkejä.

Juteltuani vielä uudelleen lähiklinikan eläinlääkärin kanssa otin yhteyttä Yliopiston hevossairaalaan, silmää viime keväänä operoineeseen eläinlääkäriin. Päiväretki Helsinkiin on sovittu ensi viikolle ja sen jälkeen ollaan toivottavasti viisaampia. Silmän poistoakin mietin tässä jo henkisesti valmistautuen, mutta odottelen ensi viikon tutkimuksen yli avoimin mielin.

Viime aikojen kuulumisia pähkinänkuoressa - "Top 10" siinä järjestyksessä missä näppäimistö ne ruudulle toi, ja kuvat kännykän syövereistä :)

1. Tammi- helmikuun aikana olen osallistunut (jopa) kahteen valmennukseen, eli kerran kuussa- tahdilla. Tammikuussa kotitallilla kävi meidän ihana tuttu istuntaope, ja helmikuussa pääsimme taas varapaikalta brittivalkun valmennukseen läheiselle maneesitallille. Molemmista jäi tosi hyvä mieli, joskin helmikuun valmennuksessa lähdimme liikkeelle hiukan "takamatkalta" verrattuna aikaisempiin kertoihin eli se oli jo helmiä sioille- kategoriaa. ;)

Englannin guru pisti suomalaisen puskaratsukon ruotuun, rankkaa oli ;)

2. Kentän kunto on pysynyt yllättävän hyvänä. Nyt kun maa kentän alta on ollut jäässä, ei vesi ole päässyt läpi niin tehokkaasti kuin syyspuolella. Tästä on aiheutunut välillä jokunen päivä kun kentän hiekka on ollut todella liejua. Pahimmat liejupäivät olen jättänyt liikuttamatta, koska olen ollut silloinkin yleensä pimeän aikaan liikenteessä.
Nyt menneenä viikonloppuna pääsimme menemään myös lumisella tasaisella kentällä, ai että miten hauskaa oli, vaikka ei sitä ihan vielä hankitreeniksi laskettu!
Joka tapauksessa pitkiä kentättömiä jaksoja ei ole ollut, käytännössä jos kenttä on ollut liejua tai koppuraa, niin parin päivän päästä on tilanne ollut jo sellainen että pystyy menemään taas kaikissa askellajeissa. Eli maneesille ei ole tarvinnut kulkea ihan "normaalia" liikuttamista varten. Talviajan ainoa maneesikerta tähän mennessä oli edellämainitun brittivalkun valmennus.

Tässäkin kuvassa märkä kentän pohja.

3. Maneesittomalla tallilla on ihan OK olla sopivan armollinen itselleen ja hevoselleen. Esim. kerran yritin ratsastaa keskimäärin 9-10m/s tuulessa iltahämärässä.... se oli hiukan liian extremeä ratsukon molempien osapuolten mielestä, "turvahupusta" huolimatta. Eli ei välttämättä tarvitse ratsastaa seuraavissa olosuhteissa: 

a) kun sataa saavista kaataen
b) kun tuulee yli 9m/s
c) molemmat edellämainitut ehdot täyttyvät

Tästä poikkeuksena kävin taluttamassa kohdan c) mukaisessa kelissä eläinlääkärin silmäkontrollikäynnin jälkeen - oli tiedossa että hepat tulevat sinä päivänä aikaisemmin talliin, enkä halunnut jättää Tottia tyystin seisomaan rauhoituksen jälkeen! Oli aika mielenkiintoista lenkkeilyä, yhdessä heräilleen hevosen kanssa painoimme päät tuulta vasten ja taapersimme peltotietä edestakaisin.

Se sunnuntai kun sade alkoi kun sain hevoselle satulan selkään - ja loppui sillä hetkellä kun laskeuduin satulasta..

4. Maastoilu on vähän jäänyt, lähipeltotien alku/loppukävelyjä lukuunottamatta. Tammikuussa kävi "pieni" pinkeähkö autosäikkyily. Sattumankauppana ei tämän jälkeen ole osunut sopivasti maastoseuraa kohdille joka on taas saanut maastoilukynnyksen nousemaan... Ja olen käynyt paljon pimeään aikaan jolloin kenttä on ollut ainoa luonteva vaihtoehto.
Myöskään tutulle autottomalle metsälenkille en ole rohjennut koska lähimetsissä liikkui laajalti peuranmetsästäjiä juuri niin pitkään kunnes metsästyskausi loppui pari viikkoa sitten, ja oli iso riski pöllähtää keskelle peurajahtia.. Nyt taas voisin mennä sinne kelin salliessa kun arki-iltanakin ehtisi valoisalla!

Myös pimiää on ollut

5. Ainoa isompi miinus on edelleen Totin yksintarhaus, mutta osasin arvata etukäteen että se voi olla turhan omistava automaattiporttien takaa tarjottavia heinäannoksia kohtaan. Tarhan pitäisi olla ihan megalomaanisen iso, ja/tai Totti tarvitsisi seurakseen kiltin pomon eikä pomotettavaa, jotta tämä systeemi toimisi. Se kuitenkin oleskelee usein samoissa porukoissa tarhanaapurien kanssa, kaiholla katsellen naapurien vapaata heinätarjoilua ;)

Autenttinen tarhakuva - katos on melko vähällä käytöllä, tosin se kelpaa ainakin vessaksi ja sen edessä sopii hengailla ;)

6.  Maneesitallin aikaan kestolaihiksella ollut hevonen saa nyt huomattavasti enemmän heinää, kuitenkaan lihomatta muodottomaksi! Eli 5 heinäannosta päivässä + pitkät ulkoilut ovat tehneet temppuja aineenvaihdunnalle..?  Väkirehuruokinta on pysynyt samanlaisena (hyvänmielen muutaman desin annos Racing Selectediä + kivennäinen, ratsastuksen jälkeen Mash-litku). Tallinpitäjämme myös tarkisteli hevosten ruokintaa laskurin kanssa heinäanalyysin perusteella.

7. Lämmin suositus B Vertigon Thermo- ratsastushousuille! Muutaman kuukauden päivittäisen käytön jälkeen ostin toiset samanlaiset kun vihdoin satuin löytämään verkkokaupasta kokoja. Aivan riittävä varustus tähän Varsinais-Suomen keskieurooppalaiseen/brittiläiseen talveen.

Parhaat housut!

8. Myös hevosen osalta on löytynyt loistavia luottovarusteita. 100-grammaiset vedenpitävät ulkoloimet kun muita ei ole juurikaan tarvinnut <3 ja myös vuonna 2008 Cassu-arabille ostettu saderatsastusloimi on ollut erittäin hintansa väärti. 

Ratsastusloimi joka ostettu ensihevoselle, nimikoitu toiselle ja käytössä kolmannella <3

9. Kun on hyvä keli ja olosuhteet kunnossa, kannattaa ratsastaa. Huomenna ei välttämättä ole sama tilanne. (huomioiden kohdan 3 sopiva armollisuus itseä kohtaan, eli joskus vaan ne pakolliset muut menot menee päällekkäin parempien ratsastuskelien kanssa ja sitä on turha stressata)

Lumipäivä nro 1/2

10. Pikkutallilla on edelleen ihanaa. Tulen mielestäni melko hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, eikä ole ollut mitään isoja ristiriitoja tallitoverien kanssa - edelleen voisin palata mille tahansa tallille mistä olen lähtenyt.
Mutta kyllä omaa psyykeä hellii rauhallinen ympäristö, varsinkin jos takana on hektisiä työpäiviä. Tuntuu siltä että olen rennompi, kuulen & huomioin paljon paremmin pikkuasiat kun ympärillä on vähemmän hälinää. Ratsastaessa jään fiilistelemään mitä kaikkea tapahtuu ihan vain painolla / istuinluilla, tunnustelen ja kokeilen. Peltotiellä kävellessä tutkitaan Totin kanssa tien reunoja ja katsotaan tietä ylittäviä peuroja skarppeina mutta rauhassa. Tallissa illalla annan joskus Totin seistä pesukarsinassa irrallaan naru kaulalla, harjaten hyvin ja viettäen aikaa sen kanssa. <3 Ihan normaalin kuuloisia asioita toki, mutta oma fiilis on jollain tapaa hyvin erilainen kuin vaikka vuosi sitten.

Yhtenä pakkasiltana - fiilistely-chillaus-iltakävelyllä.

Tällaista tällä kertaa, lupaan pyhästi päivitellä tänne kuulumisia hetimiten klinikkareissun jälkeen. Lukukuittaus/kommentti olisi myös ihana yllätys <3