Hyviä kevätfiiliksiä

Taas on aikaa kulunut viime postauksesta, ja hoksasin tässä että viime kevään silmäoperaatiostakin on kulunut jo vuosi. Tällä hetkellä silmää ei huomioida muuta kuin huputtamalla Totti aurinkoisina / tuulisina päivinä tarhaan. Parhaaksi todettu huppu on Equilibriumin mallistoa - eivät ole onneksi kalliita mutta Suomesta en ole näitä viime aikoina löytänyt joten viimeisin lisähupputilaus suuntautui ulkomaille. Huput ovat tosiaan aktiivikäytössä ja pesen niitä usein, niin välillä niitä täytyy uusia ja pidän mielelläni muutaman varastossa. Totilla on otsatukkaa sen verran mittava määrä että tahdon ehdottomasti hupun josta saa otsatukan välistä pois.

Huppu ja loimi sävy sävyyn - ihan tahattomasti, kiitos mieltymyksen tylsiin perusväreihin :D 

Viime kerran postauksessa lähdettiin ratkomaan ratsastusongelmia ensiksi varusteiden tarkistuksen kautta. Tottia on myös hierottu pari kertaa eli kerran kuussa.
Nyt fiilikset ovat jo paljon valoisammat, kun ollaan päästy myös istuntaopen tunnille muutaman kerran, ihan luksusta!

Allekirjoittaneen toistuva, jyrkkä ja salakavala ratsastuksellinen alamäki alkaa yleensä siitä että ohjat eivät enää pysy kädessä. Kenties jossain alitajunnan sopukassa kuvittelen olevani ihan superpehmeä kun vähän löllöttelen menemään puolipitkällä ohjalla (totuus: kädet hosuen joka suuntaan), samalla ihmetellen miksi hevonen sätkyilee pelottavissa paikoissa (koska se jätetään yksin tilanteisiin). 

Satuloiden säädön ja kevään ensimmäisten tuntien jälkeen olen keskittynyt pitämään ohjat tuntumalla, ratsastamaan jalalla (ts. kaksi ohjaa, kaksi jalkaa ja niiden välissä mennään) ja voin todeta Totin huokaisseen helpotuksesta ja rentoutuneen yhä enemmän joka kerta. Samalla ratsastus on tarjonnut taas melko makeita elämyksiä! Mutta vaatii paljon keskittymistä itseltä etten ala "säätämään" mitään turhaa ja muistan korjata virheeni heti kun tulee vaikeita hetkiä. Hyvistä hetkistä tulee todellisia ahaa-elämyksiä, esimerkiksi laukan laadun paraneminen (etenkin helpompi vasen laukka on ollut todella WAU!) on ollut hyvin konkreettinen huomio.

Muutamia satunnaisia säikkymisiä on ollut varsinkin tuulisina päivinä - mutta yleensä aina siinä tilanteessa kun korvat kääntyvät tutkan lailla metsää kohti, kaula jännittyy ja lapa pullahtaa kohti kentän keskustaa, huomaan että edellämainittujen raamien tuoma vakaus on taas varkain häviämään päin. Ja kun ratsu pysyy "raiteilla" keskittyneenä menoon, niin myös möröt unohtuvat.
Eli takaisin perusasioihin, jälleen kerran. Sinänsä helpottavaa että nyt suunta näyttäisi nousujohteiselta eli tavallaan on melko pienestä kiinni.

Uusin löytö rentoon juoksutukseen - kapsoni. Tässä vielä lainavehkeellä mutta tuli hankittua omakin :)

Olemme myös päässeet säännöllisemmin maastoilemaan kevään tullen - vielä olemme pysyneet tutulla metsälenkillä ja peltotiellä, välillä yksin ja välillä porukassa. Totti on ollut ihan superhienosti! Pari kertaa olen käynyt myös talutuslenkillä peltotiellä riimun tai kapsonin + extrapitkän riimunnarun kanssa ja tuntuu siltä että ne lenkit ovat Totin mielestä ihan extrahauskoja - hyvässä mielessä. ;) Eli on tosi utelias ympäristöä kohtaan ja samalla rento. Hassua kirjoittaa tällaisesta isona juttuna, mutta kyllä se viimekeväinen autotielle karkaaminen on jäänyt kummittelemaan mielessä isona peikkona.

Ihana peltotie - täydellinen alku/loppukäynteihin!

Tallinpihassa patsastelua :)

Lähiaikojen suunnitelmissa on panostaa seuraaviin:

- Tulevalla viikolla "vuosihuollot" eli liikkumisen tsekkaus eläinlääkärin toimesta (pohjana syksyinen oik.takakintereen mietintä joka ei vielä silloin aiheuttanut toimenpiteitä) sekä hampaiden raspaus
- Ratsastuksen laatu, eli ei puolivillaista keventelyä vaan ne em. perusasiat kunnossa. Mielummin vaikka lyhyt ratsastus ajatuksella + maastokävelyt päälle, eikä pitkää tahkoamista vähän sinnepäin.
- Säännöllinen valmentautuminen (ei enää 2-3kk taukoja JOS suinkin mahdollista)
- Oma oheistreeni kuntoon: Keskivartalo, aerobinen kunnonkohotus ja liikkuvuus
- Totin vaihteleva meno: wannabe-kouluratsastusta, säännöllisesti puomeja / pikku hyppelöjä (ekat kerrat tutun ratsuttajan kanssa, sitten ehkä uskaltanen jo itsekin ylittämään ristikoita), maastoilua ratsain ja taluttaen, juoksutusta..

Myös laidunkausi lähenee kovaa vauhtia, tähän mennessä Totti on maistellut ruohoa vasta maltillisesti narunpäässä. Näyttää olevan ihan yhtä hyvää kuin aikaisempinakin keväinä!