Metsälenkkiä ja pientä shoppailua

Olen aina tykännyt maastoilusta. Vieraiden hevosten kanssa olen vähän arka lähtemään suoraan maastoon, mutta tutuilla ja turvallisilla ratsuilla maastolenkit ovat mitä parhainta pään tuuletusta! Edesmennyt Cassu- arabitamma oli kuin gaselli kiipeillessään metsässä ja sen kanssa tuli koluttua kaikki mahdolliset ja mahdottomat reitit. Cassun kanssa meillä oli saumaton yhteistyö, jossa saatoin päästää sen laukkaamaan lujaa, matalaa, matkaavoittavaa arabin maastolaukkaa, ja se hidasti automaattisesti tuttujen laukkapaikkojen lopussa (tai aiemminkin jos keksin pyytää, mutta silloin tarvitsi ihan pidätteen..), ollen ihan viilipytty jolla saattoi välittömästi kävellä pitkin ohjin.

Ja Viivikin oli liikennevarma, ihana maastohevonen josta ei tarvinnut ikinä pelätä että se esimerkiksi lähtisi ryöstämään. Nyt kuitenkin alla on nelivuotias, "pakasta vedetty" ratsu, jonka maastokoulutus on ihan omilla harteilla.

Mahdollisuuksien mukaan olen kutsunut mukaan turvallisia seuralaisratsukoita mutta koska asutaan neljän ratsun pikkutallissa, eivät aikataulut tietenkään passaa aina yhteen muiden tallilla kävijöiden kanssa ja toki haluaisin pystyä lähtemään maastoon ihan koska tahansa, omien aikataulujen ja fiilisten mukaan.  

Maaliskuun alkupuolella kun olimme ensimmäisellä pidemmällä maastolenkillä nykyiseltä tallilta, Totti pääsi säikähtämään äänekkään mopoauton perässä hiljaa ajellutta tavallista autoa. Ei ollut kovin kaukana että olisi potkaissut autoa kohti! Tuon jälkeen huomasin jännittäväni itsekin autojen kohtaamista, mikä ei tietenkään ollut oikea suunta. Ehdin jo hieman murehtia, onko toiveet liikennevarmasta maastoratsusta haudattu sen sileän tien. Viime viikonlopun maastolenkillä suoritimme kuitenkin erittäin onnistuneen auton kohtaamisen, jonka jälkeen huokaisin hiukan helpotuksesta.

Vappuviikonloppuna tallikaveri näytti myös (tai lähinnä muistutti mieleen - olimme käyneet lenkillä kerran, kun oli vielä lunta) tallin lähistöllä kulkevan kivan metsälenkin. Se on ihan käyntilenkki, mutta sisältää vaihtelevaa maastoa ja jopa yhden vetisen kohdan. Nyt alkuviikosta kun halusin liikuttaa Totin jotenkin kevyesti mutta järkevästi, suuntasin metsälenkille ensimmäistä kertaa ilman turvaratsukkoa. 

Totti tuntui ensin vähän jännittyneeltä, kuunteli kovasti metsän ääniä ja pari kertaa hieman säpsähti lentoon lähteviä lintuja. Eteni kuitenkin polulla aivan mallikkaasti, vähän tosikkona keskittyi metsässä kulkemiseen. Ainoa kohta jossa tarvitsi hiukan kehotusta, oli tuo märkä lätäkkökohta josta ollaan aiemmilla kerroilla menty vetohevosen perässä. Nyt Totti yritti ensin hiukan peruutella, mutta kun ilmoitin sille että tästä muuten mennään eteenpäin niin pieni ratsu laittoi pökköä pesään, lähti eteenpäin ja loikkasi pahimman lätäkön yli. Tämän jälkeen loppumatka meni jälleen oikein kivasti. 

Nyt aion mennä tuota metsälenkkiä mahdollisimman usein - niin että siitä tulee oikein rento, yhteinen juttu. :) 

SD-Teamin blogista inspiroituneena päätin myös syöttää Totille kuurin magnesiumvalmistetta. Sillä on ollut pieniä lihasongelmia kevään mittaan ja jännittyy myös varsin helposti, pullauttaen alakaulansa heti esille. Väkirehujen vähentäminen on auttanut säpsyilyyn jonkin verran, luonnollisesti, mutta en usko että tuosta pienestä magnesiumkuurista haittaakaan on. Vertailin netissä tuotteita, ja päädyin Criollon MagnAm+ BE- valmisteeseen, se kun sisältää myös E- vitamiinia joka on myöskin hyväksi lihaksille. Sinänsä Totti on hyvännäköisessä kunnossa joten isoa huolta ei ole, mutta kuten sanottu niin tuskin se haitaksikaan on joten tehdään pieni kokeilu vielä ennen laidunkautta.

Koska olen suuri "sulovileeni" joka penkoo aina kaikki tarjouslaarit, niin tein näin tälläkin kertaa maatalouskaupassa. Ja varsinaisena heräteostoksena mukaan lähti Horse Comfortin panssarivyö ihan hävyttömän halvalla, n.-75% alennuksella! Pituus vyöllä on 125cm ja joustot molemmissa päissä joten jännityksellä odottelen onko oikean pituinen käytettäväksi tulevan satulan kanssa - mikä satula meille sitten ikinä jääkään käyttöön. Eihän se ole liioittelua ostaa panssarivyötä hevoselle jolla on hypätty muutaman kerran ristikoita selästä käsin, eihän.. ;) 

Panssarivyön lisäksi ostin myös kumichambonin juoksutusta varten, koska olen onnistunut hukkaamaan vanhat "piuhat" jonnekin viimeisen parin vuoden aikana. Nyt kun ostin uudet, niin varmaan vanhatkin kävelevät vastaan yllättäen - niin se aina menee. 

Huomenna vien Totin työpäivän ajaksi valmentajan tallille kengittäjää odottelemaan. Täytyy siis olla kukonlaulun aikaan liikenteessä jotta ehdin ajoissa töihin. Työpäivän jälkeen haen sitten (toivottavasti!) kengitetyn ratsun takaisin. Siirrettiin huomista tuntia varmuuden vuoksi, jotta Totti ehtii palautumaan kengityksestä. Jatkossa on tietysti toiveena että kengitys hoituisi ihan normaalisti kotitallilla, mutta nyt Totin laittaa ainakin kertaalleen eri kengittäjä valmentajan ehdotuksesta.