torstai 26. toukokuuta 2016

Fiilistelyä blogihiljaisuuden keskelle

Edelleen on pari pitkää blogitekstiä luonnoksissa lähinnä kuvitusta vailla. Nyt kuitenkin elämä yllätti pahemman kerran kun lähiomaisen sairaus otti harppauksen eteenpäin - eikä siis hyvään suuntaan. Viime päivät ovat menneet lamaantuneessa, lohduttomassa olotilassa. Tietysti samaan aikaan pitäisi olla reippaana aikuisopiskelijana aloittamassa opinnäytetyötä sekä töissä suoriutumassa työviikon haasteista.

Viime viikolla kävin harvinaisen vähän tallilla muiden kiireiden vuoksi. Maanantaina työpäivän jälkeen oli tallin vuoro. Onneksi tallikaveri sattui samaan aikaan ja kävimme kiertämässä pellon pari kertaa.
Tiistaina selkäännousu jo mietitytti kun olin kehittänyt itselleni myös mojovan jännityspäänsäryn joka on edelleen voimissaan. Nousin kuitenkin satulaan - pääseehän sieltä aina alas.
Nyt kun ajatukset ovat muualla, oli poissa se yliyrittäminen johon usein sorrun, eli keskityin vaan fiilistelemään. Hengitin keuhkoihin ilmaa, ratsastin ensin ravissa ja sitten siirryin laukkaamaan. Uskaltauduin jopa tekemään pari alkeellista vastalaukkakaarta eli loivia kiemuroita laukassa pitkillä sivuilla. Ja hups vaan ne onnistuivat! Koska kaikki paineet olivat sillä hetkellä poissa, vaikeutin tehtävää tekemällä ravissa avoa toisella pitkällä sivulla. Hups vaan, sekin onnistui. Lopuksi vielä parit väistöt ja kiemuraurat keventäen, siirtyminen käyntiin ja alas selästä. Oli aivan pakahduttavan ihanaa, ja jotenkin tuo sai uskomaan siihen oman arjen voimaan vaikeassa tilanteessa.

Sunnuntaina olisi seuraava kisastartti ykköstason koulukisoissa. Mietin vielä vakavissani olenko menossa kisaamaan vai lähdenkö vaan tallikaverin autokuskiksi. Toisaalta samalla vaivallahan se oma hevonenkin sinne kulkisi ja ainakin tulisi touhuttua muuta kuin huolehtimista ja stressaamista - konkreettinen tekeminen auttaa. Huomenna on vielä valmennus jonka jälkeen päätän startataanko kisoissa vai keskitynkö hetken aikaa fiilistelemään kotikentällä.



Blogin suhteen lupaan vain, että fiiliksen kanssa mennään kuten tähänkin asti.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Tällä hetkellä tilanne on sinänsä vakaa mutta ei kovin lupaava.

      Poista
  2. Ikävä kuulla ikäviä uutisia. Tsemppiä teille sinne - ehkä juuri tällaisissa tilanteissa korostuu hevosten rauhoittava voima, miten ne osaavat lukea meitä ihmisiä tilanteen vaatimalla tavalla.
    Tsemppiä myös kilpailuihin, mikäli niihin päätät lähteä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsempit välittyivät perille, rata oli paras tähän mennessä! :) Eli kyllä se hevosen kanssa touhuaminen vaan helpottaa. Eilen hain traileria suoraan sairaalareissulta ja mietin onko koko kisatouhussa ja tavoitteellisessa harrastamisessa nyt mitään järkeä, mutta kyllä siinä vaan on. <3

      Poista