torstai 2. huhtikuuta 2015

Huoltotaukoa ja muita kuulumisia

Taas on vierähtänyt hetki edellisestä, mistäs sitä aloittaisi. :)

Ensinnäkin, meille tuli pieni huoltotauko maaliskuun puolivälissä. Viikolla 11 junnuheppa oli taas treeniviikolla ratsutuksessa, ja oli kulkenut ihan valtavan hyvin! 
Kengittäjämme pääsikin tuonne isolle tallille jo samalla viikolla, joten torstaina oli sitten ollut kengityksen vuoro. Totti joka on ollut jo pitkään helppo ja kiltti kengitettävä, protestoi runsaasti varsinkin kun takajalkoja oli pidetty yläasennossa! Kun se oli otettu liikkeeseen kengityksen jälkeen, oli ollut selvästi jumissa, jopa vähän "könkkä". Siispä siirryimme isolta tallilta pikkutallille saatteella että kävellään ja annetaan pari vapaapäivää, sitten aloitellaan uudestaan. 


Mietteliäs jauhoturpa

Totti tuntui palautuvan hyvin kävelylenkeillä ja parin vapaan jälkeen vaikutti hyvin energiseltä. Seuraavalla viikolla meille tuli taas satulansovittaja. Kahta satulaa kokeilimme selästä käsin kentällä, ensimmäinen (Supreme) ei ollut hyvä vaan valui puristamaan lapoja mutta toisen satulan (Sydneyn yleissatula) kohdalla liike parani aivan huomattavasti. Sillä lyhyellä kokeilukerralla en huomannut mitään outoa, niinkuin eivät sivustakatsojatkaan. Seuraavana päivänä menin itse kentälle agendana satulan kokeilu. Totti oli rauhaton, säikkyi pari kertaa ja yritti jopa ottaa pari "häipymistä". Vasempaan kierrokseen rentoutui kuitenkin, oikealle oli koko ajan vähän väkinäinen ja jännittynyt. 

Ison osan jännityksestä laitoin omien niska-hartiajumieni piikkiin, mutta asia jäi kaihertamaan mielen päälle. Sovin siis lisäaikaa satulan kokeilulle ja seuraavalla kerralla otin hevosen liinan päähän. Jälleen vasemmassa kierroksessa se ravaili rennosti, venytteli selän pyöreäksi ja eteen-alas, niin että melkein jo huokaisin helpotuksesta. Oikeassa kierroksessa sen sijaan kaula oli ylhäällä suorana, selkä jännittynyt ja vasen takajalka otti jäykempää / lyhyempää askelta. Kävin taluttelemassa ja vein talliin. 

Viikonlopun yli arvoin mitä tehdä - junnuheppa oli hoitotoimenpiteissä ja tarhassa iloinen oma itsensä mutta ihan kaikki ei ollut kunnossa. Kyselin myös ratsuttajalta, varatako klinikka-aikaa vai mitä tehdä, hän kehotti pyytämään paikallisen hevoseläinlääkärin tallille taivuttamaan jalat. Maanantaiaamuna siis soittelin ja sainkin eläinlääkärin tallille keskiviikkoaamuksi. Melkein viikon lepäilyn jälkeen ontuma oli jo paljon lievempi, ympyrällä huomasi hiukan mutta suoralla ei juurikaan. Taivutuksissa vasen takanen antoi (hyvin lievän) reaktion ja otettiin varmuuden vuoksi röntgenit tuosta jalasta. Tallille eläinlääkärin mukana kulkeva röntgenlaite on ehkä maailman parhaita keksintöjä!
Röntgenkuvissa ei ilmennyt mitään, joten diagnoosina oli että takapolvet - etenkin se vasen - olivat päässeet kipeytymään treenissä. Tämä on nuorille (suomen)hevosille tyypillinen vaiva, kun lihaskunto on vielä puutteellinen niin takapolvissa voi olla löysyyttä. Saimme muutaman päivän kuurin tulehduskipulääkettä jonka jälkeen liikunnan aloittelu pikkuhiljaa. 
"Läksynä" edelleen paljon kävelyä, puomeja, kiipeilyä eli vaihtelevaa menoa joka kehittäisi takaosan lihaksistoa rauhallisesti. Tätä toki ollaan yritettykin, mutta täytyy nyt pitää oma maltti mukana ja painottaa omat ratsastukset vielä enemmän maastoilupainotteiseksi vaikka kentällä meno kuinka houkuttelisi. Vähemmän on enemmän pitää aika usein paikkansa.

Kentällä, katse kohti maastoja?

Lääkekuurin kolmantena päivänä, kun kurvasin tallinpihaan niin Totti veti tarhassa tasajalkaloikkia ja pukkilaukkaa vinkaisujen säestämänä. Ei ollut köyhä eikä kipeä... ;) 
Parina päivänä kävelin selästäkäsin, ensin kentällä hieman ja sitten maastossa. Tuntui kyllä siltä että olisin istunut dynamiittitynnyrin päällä! Toissapäivänä menin ihan hetken kentällä (käyntiä ja muutama rauhallinen ravipätkä), ja eilen päädyin tekemään taas käyntipainotteisen peltotiemaaston. Eilen tuntui jo siltä että Totti oli oma itsensä, kuulolla ja läsnä rennosti ja käyntiaskelkin tuntui pidemmältä. Eli toivottavasti pieni huoltotauko auttoi! Hevoshieroja on joka tapauksessa tulossa lähiaikoina vielä käsittelemään Totin. 

Melassivettä - nam!

Tulipas pitkä teksti jo "ensinnäkin"- kohdasta! Joka tapauksessa toisena asiana satulan etsintä on vielä kesken. Päädyin siihen että Amerigo on hintaluokaltaan vielä liian kallis ratkaisu tässä vaiheessa, varsinkaan kun siinä ei ole kovin kattavia muokkausmahdollisuuksia. Samoin lähipäivien testailun perusteella Sydneyn voinee tuomita melkein sopivaksi. Bates- kortti on vielä kääntämättä eli sen sovitus on kalenterissa puolentoista viikon päästä. Samalla kuulostelen muita vaihtoehtoja vielä sovitukseen. Ensi viikon aikana menemme käymään taas isolla tallilla ratsuttajan luona, ja silloin selvinnee laitanko ilmoittautumisen Ypäjän laatuarvostelukarsintoihin niinkuin vielä haaveissa olisi. Jos kuitenkaan yhtään näyttää siltä ettei kannata mennä, niin sitten jää tämän vuoden karkelot välistä. 

Kuvituksena viime aikojen kännykkäkuvia :)

2 kommenttia:

  1. Olis kiva saada rakennekuvia, tää on nii mageen näköne ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisessä satulansovitus-postauksessa on yksi tuore rakennekuva (ja jossain vanhemmissa postauksissa toki sen aikaisia kuvia), mutta pitäisi kyllä ottaa taas ulkonakin kunnon kuvia. :) Laitetaan korvan taakse!

      Poista