Tänään taas Totti oli liikenteessä, toista kertaa kentän viereisellä pellolla. On sitä kiva seurata, näin ylpeän omistajan ominaisuudessa kamera kädessä. :) Tänään oli yhdeksäs ratsastuskerta.
Onhan Totti vähän erikoisen värinen, kivaluonteinen ja rakenteessakaan ei pahasti sanomista. Mutta onko se jalostusori? Nyt halutaan isoliikkeistä, raamikasta suomenhevosratsua, korkeampaa kuin about 150-155cm. Ja olenko itse oriinpitäjä? Ihan tavallinen harrastaja, mielessä kiva harrastaminen, jonkin verran tavoitteellinen mutta periaatteessa haluan "vain" mukavaa harrastamista hevoseni kanssa, niin valmennuksia kuin maastoiluakin. Paremmista kisatuloksista voivat toki huolehtia taitavammat ratsastajat, mielelläni annan Totille myös mahdollisuuksia kisata.. :)
Ruunalta jäisi oriin pienet harhailevat ajatukset pois. Voisi maastoilla porukassa paremmin, kuljettaa ns.kenen kanssa vaan. Ja ennen kaikkea: tarhata kaverin kanssa. Olen sekä iloinen että surullinen joka kerta kun Totti hörisee lämpimästi karsinanaapurilleen illalla ja sillä on kova tarve päästä turvat vastakkain kaverin kanssa. Voin vaan kuvitella miten noin sosiaalinen hevonen nauttisi kun pääsisi kaverien kanssa samaan tarhaan. Nyt sen sosiaalisuus suuntautuu suurelta osin ihmisiin.
Olen vähän lykännyt ruunausta - kun ei ole ollut mitään ongelmia, ja toisaalta olen hölmösti pelännyt että Totti menettää tietyn reippauden ja herkkyyden. Se on kuitenkin todistanut olevansa luonteeltaan ihan perusreipas eli pelko patalaiskasta ponista on hyvin todennäköisesti turha, ja on sen verran massava että pitää varmaan lihakset suht hyvin ruunanakin.
Jonkin verran myös pelkään toimenpidettä, sitä että joku menee vikaan. Yhdestä epäonnistuneesta jalkaleikkauksesta on tullut järjetön pelko kaikkia isompia toimenpiteitä kohtaan. Mutta ei omistajan jännitys saa olla este hevosen stressittömälle elämälle, eihän?
Hieno Ratsu :)
VastaaPoistaYmmärrän ruunaus/oripohdintasi. Vaikka värijalostusta ei saisikaan harrastaa, niin onhan Tottisi väritys varsinainen bonus mahdollisille tuleville tammoille. Lisäksi suvussa on harvinaisempaa verenperintöä, sitäkin pitäisi vaalia. Ja ulkonäkö sekä luonne tuntuu olevan kohdillaan.
Että periaatteessa kaikki syyt säilyttää pallit on olemassa.
Mutta onhan orin elämä yksinäistä, siitä ei pääse mihinkään.
Tsemppiä pohdintoihin.
Ja voihan olla että kun huhtikuu ja kevät koittaa poikasi ego kasvaa mittoihin joissa ruunauksen tarpeellisuutta ei tarvitse miettiä ;)
jep, sepä se, puolensa ja puolensa. tosiaan hirvittää että tilanne voi kääntyä ihan salamannopeasti, ja pienestä kiltistä nuoresta pojasta tulla "kaikkivaltias" orhi! :D
PoistaHieno ratsu!!
VastaaPoistaMä meinasin juuri tulla kirjoittamaan, että odota vaan kevättä, kun hormoonit rupeaa mylläämään oikein kunnolla ;) Mutta salla kerkesikin ensin. Oripaini täysin halujensa varassa olevan teinin kanssa on melkoista puuhaa ...!
Mutta niin se vain on, että orina olo on yksinäistä. Villiheppana oli vähän eri, kun sai olla oman haareminsa kingi ;)
Jos yhtään lohduttaa, niin Torsten ei todellakaan menettänyt yhtään orileimaansa tms, kun pallit tiputettiin pois. Tammoille se hirnuu ja kääntyy perään jos pystyy. Koskaan sitä ei voisi tamman kanssa tarhaan laittaa, yrittää välittömästi astua.
Toki oreilla on puolensa. Totti on hieno, isä matskua! Ja aina silkkinen turkki eikä ylipainoa ;) (Nämä kaksi katosi kun Torsten ruunattiin.)
Vaikea päätös edessä, onneksi sulla ei ole mikään kiire!
Ohoh, onpa Torsten karju! apua :D Totti on ollut tammojen suhteen vielä hyvinkin kaino, mutta nyt odotellaan tietty mitä tapahtuu kun kevät lähenee. Ei tosiaan vielä ole kiirusta, toisaalta taas jos veisi pian niin ehtisi hyvin parannella ennen laatareita jne. Hmm, hankalaa :)
PoistaJoo jos oria ei käytetä enää siitokseen niin ilman muuta pallit pois.
VastaaPoistaMeillä oli oikein ilkeä ori se potki ja puri eikä kuri auttanu purotimme pallit seisaaltaan se vähän sattui mut niin pitiki että se iteki tajua mitä menetti ny kävelee jalat levälään toivottavasti rauhottuu
VastaaPoista