Loppukevään "huoltotauko"

Viime syksynä Tottia syynättiin lyhyelti liikkeessä rokotuksen yhteydessä. Silloin ongelma paikannettiin oikeaan kintereeseen joka ei vielä silloin vaatinut toimenpiteitä. Päätinkin jo syksyllä että kevätpuolella hevonen voisi käydä uudelleen eläinlääkärin silmien alla.

Kuten aina, kevät on vilahtanut ihan hujauksessa ohi! En hötkyillyt klinikalle menon kanssa koska ei vaikuttanut olevan akuuttia hätää - ja keskityin niihin ratsastuksellisiín ja varusteisiin liittyviin ongelmiin.
Nyt kuitenkin havahduin laidunkauden läheisyyteen ja sain aikaiseksi varata lähiklinikalle tutkimusajan eiliselle.  Liikenteeseen lähtiessä (toive)ajattelin että kyse olisi nimenomaan samasta kintereestä jota syksyllä pohdittiin eikä mitään muuta löytyisi.

Klinikalla aloitettiin tutkimukset luonnollisesti palpoimalla hevonen läpi, ja samalla eläinlääkäri (eri lääkäri kuin syksyllä) haastatteli minua Totin käytöstä ja oireista.
Oireina kerroin puolierosta (ts. oikea laukka aina vaikeamman oloista), mielestäni hieman hidastuneesta vertymisestä ja etenkin oikeassa kierroksessa ajoittain tapahtuvasta säikkymisestä. Alkutarkistuksen jälkeen lähdettiin klinikan viereiseen maneesiin juoksuttamaan suoralla ja ympyrällä. Takaosasta viis - eläinlääkärin katse kiinnittyi erityisesti epäillyn takajalan ristikkäiseen etujalkaan jonka liikerata oli matalampi kuin toisen etusen, etenkin ulkojalkana (eli siinä vaikeammassa oikeassa kierroksessa).

Juoksutuksen jälkeen tehtiin taivutuskokeet vasemmalle etuselle ja oikealle takaselle. Taivutusreaktiot olivat lieviä (mutta niitä kuitenkin oli, etenkin tuossa etujalassa).
Seuraavaksi mentiin takaisin klinikan tiloihin ja etujalkaan tehtiin pieni hermopuudutus ihon alle. Kun puudutusaine oli vaikuttanut hetken, käytiin uudella juoksutuskeikalla. Tällä jälkimmäisellä juoksutuksella liike oli kokonaisuutena parempi, eli etujalan puudutus vaikutti myös takaosaan!

Tämän jälkeen siirryimme röntgeniin jossa otettiin kuvat kaikkien kavioiden varvasakseleista sekä molemmista kintereistä. Tai oikeastaan tapahtumien kulku meni niin, että ensin kuvattiin etusten varvasakselit sekä kintereet. Koska kintereiden kuvat olivat supersiistit(!), kuvattiin vielä varoiksi takakavioiden varvasakselit.
Röntgenkuvien tulos oli huojentava eli mitään mainittavia löydöksiä ei niistä tullut! Eli myöskään aiemmin epäillyissä kintereissä ei ollut mitään muutoksia. Myös varvasakselien tilanne on hyvä - kengitystä varten ainoa ohje oli lisätä pyörähdystä kavion kärjelle.

Koska vasemman etujalan kavionivel oli tuntunut eläinlääkärin mielestä hieman täyttyneeltä jo alkutarkistuksessa ja etujalan puudutus varmensi sen että tuo saattaisi olla ratkaiseva asia, päädyttiin lääkitsemään kavionivel kortisonilla. Tuo olikin Totin ensimmäinen nivelpiikitys, toivottavasti niitä ei kovin usein tarvittaisi. 

seitinohuet alkuillan kännit ja paketoitu piikitetty jalka

Kunhan potilas oli hieman toipunut rauhoituksistaan (poniannoskin on Totille ihan riittävästi), lähdin ajelemaan kotitallille päin. Vaikka klinikka on 30km päässä tallilta, meni reissussa aika lailla koko eilinen ilta.

Potilas oli pöyristynyt kuonokopastaan jota joutui pitämään vielä viimeisiin iltaheiniin asti (koska olkikuivitus)

Nyt hoito-ohjeena on pari viikkoa tarhausta + kävelyliikuntaa. Sen jälkeen voidaan alkaa hölkkäillä kevyesti, ja klinikalla pitäisi käydä kontrollissa n.2-3vk päästä eli varmaan varailen aikaa kuun vaihteen tienoille. Myös tulehduskipulääkekuuri aloitetaan viikon päästä ja se jatkuu suunnilleen kontrolliin asti.

Totin tarhan sisälle tehtiin täksi päiväksi pieni sairastarha, jonka aitoja se oli aamulla puhissut närkästyneenä. 😂 Tänään en vielä käynyt kävelyttämässä kun 24h piikityksestä piti olla ilman ylimääräistä liikuntaa - huomisesta alkaen aloitellaan sitten kävelyt! 

Työnjohtaja vahtimassa tarhan siivousta 

Omat fiilikset ovat vähän sekavat - olisi pitänyt mennä klinikalle jo aiemmin. Kieltämättä mietin vielä paria päivää ennen klinikka-aikaa, hötkyilenkö sinne menon kanssa vai liittyvätkö kaikki ongelmat ihan omaan ratsastukseeni. Jokin intuitio kuitenkin pisti lähtemään ja hyvä niin. Nyt olen huojentunut siitä että moni asia sai loogisen selityksen - esimerkiksi satunnainen kompurointi etupään kanssa. Eniten pelottaa se, että piikitys ei auttaisi kavionivelvaivaan. Toki ehkä siinä tapauksessa olisi löytynyt röntgenmuutoksiakin jos tilanne olisi päässyt niin pahaksi?
Mitä tästä opin - jos tuntuu yhtään epämääräiseltä tai käytös muuttuu, kannattaa tilanne tarkistaa!

Toukokuu olisi ihanteellista aikaa hevostelulle, sopivine lämpötiloineen ja ötököitäkään ei vielä ole vaivaksi asti. Nämä toukokuun sairastelut näyttävät jo tulevan tavaksi, viime vuonnahan paranneltiin näillä main silmäoperaation jälkimaininkeja. Toivottavasti tämäkään tauko ei pitkity - nyt vaan noudatetaan ohjeita kontrollikäyntiin asti.