Silmäoperaatio ja sen jälkihoito

No niin, instassa on tullut ihania tsemppauksia ja tilannekyselyjä joten nyt vihdoin ehdin avata tilannetta tännekin.

Tiistaina Totilta poistettiin kengät oman kengittäjän toimesta, ja työpäivän jälkeen lähdin kyyditsemään sitä Viikkiin kohti Yliopiston Hevossairaalaa. Trailerikin vaihtui lennossa, kun koppi jonka lainasta olin sopinut jo aikaa sitten, ei suostunut toimimaan moitteettomasti valojen osalta autoni kanssa. Tiedä sitten kummassa päässä oli ongelmaa. Onneksi oli vaihtoehtoja!
Viikissä avulias opiskelija näytti minulle karsinan ja vein Totin sinne asettumaan. Se sai syödä heinää vielä matkalla, mutta paasto leikkausta varten alkoi klo 21. Leikkaus oli aikataulutettu keskiviikkoaamuksi kahdeksaksi.

Tiistai-iltana ennen leikkausta

Keskiviikkona olin koko päivän kuin tulisilla hiilillä tietoa odottaen. Kaksijakoinen tunnelma - toivoin ettei aamupäivällä soitettaisi (ts. jokin olisi vialla) mutta samaan aikaan odotin kuumeisesti tilannetietoja! Vihdoin kolmen jälkeen iltapäivällä tuli tieto että leikkaus on sujunut täysin suunnitelmien mukaisesti, niin nukutukset, herääminen kuin itse toimenpide. Kun kävin paikan päällä klinikalla katsomassa Tottia, oli se siirtynyt heräämöstä karsinaan noin tuntia aikaisemmin. Oli vielä hieman unelias mutta seurallinen, tuuppi kuonokopalla ja hörisi.

Toipilas leikkauksen jälkeen

Sitten koitti torstai ja ennalta suunniteltu kotiutumispäivä. Sain aamulla klinikalta viestin että Totilla oli hiukan lämpöä (38,5) mutta yleisvointi on muuten hyvä. Klinikalta tiedotettiin että seuraavat tilannetta vielä aamupäivän ja ratkaisevat sitten kotiutuksen. Iltapäivällä tulikin puhelu että lämpö oli laskenut ihan ilman kipulääkettä, ja hevonen kotiutetaan.

Jälleen lähdin siis työpäivän jälkeen ajelemaan kohti Helsinkiä, jotta en osuisi pahimpiin ruuhkiin. Hain kotiutuspaperit ja hoito-ohjeet, suojitin ja loimitin hörisevän hevosen ja sitten lähdettiin matkaan.

Kotitallille saavuimme puoli 9 aikaan. Opiskelin kotiutuspapereista mitä lääkkeitä piti illalla antaa, ja mittasin heti lämmön joka oli 38,15. Ohjeissa luki että lämpö ei saisi nousta toistuvasti yli 38,3 eikä lainkaan yli 38,5.
En tiedä mikä intuitio iski kun otin Totin vielä uudelleen karsinasta pesupaikalle ennen kotiin lähtöä. Samalla huomasin sen hiukan värisevän, samaa oireilua oli ollut klinikalla sen 38,5 lämmön yhteydessä. Laitoin loimen ja mittasin lämmön vielä uudelleen, ja uudelleen. Tulokset olivat välillä 38,6-38,74. Kello oli jo sen verran etten tohtinut häiriköidä tallinpitäjää. Hevonen oli pirteä, iloinen, sillä oli ruokahalua, mahaäänet kuuluivat. Tein yhden kyselypuhelun Viikin päivystysnumeroon kun hevonen oli sieltä lähtenytkin paria tuntia aiemmin. Siellä arvioitiin että voisin katsoa tilanteen aamulla uudelleen, mikä tilanne on kun hevonen on levännyt yön yli.

Klo 22 pähkäilemässä pesupaikalla

Nukuin viime yön melko levottomasti ja singahdin tallille heti seitsemäksi. Totti oli niin pirteän näköisenä vastassa että huokaisin hieman liian aikaisin. Lämpö olikin noussut ja aamun mittauksella oli jo 38,99! Aamulla annettiin myös tulehduskipulääke, joten jäimme odottamaan vielä sen kuumetta laskevaa vaikutusta. Sain hoitavan eläinlääkärin puhelimen päähän, joka sanoi että jos lämpö ei laske niin olisi hyvä saada joku ottamaan verikokeet jotta nähdään mm. tulehdusarvot. Pari tuntia myöhemmin tallityöntekijä soitti lämmön olevan jo yli 39!

Tässä vaiheessa iski hysteria ja soittelin ympäri maakuntaa josko joku eläinlääkäri pääsisi tallille samana päivänä. Neljäs soitettu lääkäri vinkkasi kaupungineläinlääkärin, jolle soitin siis viidentenä kun en vaan hoksannut tällaista vaihtoehtoa 15km päässä tallilta. Kaupungineläinlääkärillä olikin sopivasti tyhjää aamupäivässä, mutta oman laboratorion puutteessa piti vielä löytää paikka josta saisi tulokset samana päivänä. Toinen lähiklinikoista lupasi ottaa näytteen vastaan, eli toimin taksikyytinä näyteputkiloille.

Yleistutkimuksessa tilanne oli muuten OK, mutta jaloissa tuntui pulssit turhan vahvasti. Kaviot olivat kuitenkin kylmät. Eläinlääkärin käynnin aikaan lämpö huiteli akselilla 38,6-38,9.
Tallityöntekijöiden (+ omien) havaintojen mukaan Totin ruokahalukin oli hieman vaisumpi verrattuna normaaliin. Mash- litkua sille on tarjolla nyt aika lailla koko ajan ja samoin ylimääräinen vesiämpäri karsinassa, sillä nesteen saanti olisi todella tärkeää!

Verikokeista selvisi että valkosolut ovat matalalla, fibrinogeeni ja SAA-arvo koholla. Huomattava muutos siihen nähden että vuorokautta aiempi verikoe oli tarjonnut ihan priima-arvoja.
Verikokeiden tulokset laitettiin suoraan lähiklinikalta Viikkiin, josta soiteltiin takaisin iltapäivällä. Nyt alkaa silmälääkkeiden + tulehduskipulääkkeen lisäksi myös antibioottikuuri suun kautta. Lääkkeet sain haltuuni tuolta kaupungineläinlääkäriltä. Tämän lisäksi on sovittu lähiklinikalta kontrolliverinäytteen otto maanantaiksi.

Jos yleiskunto huononee, soittelen joko maakunnan suureläinpäivystykseen (jossa on onneksi tuo edellämainittu kaupungineläinlääkäri - paljasti sen aamun käynnillään) tai suoraan Viikkiin. Toivotaan kovasti että selvitään näillä eväillä viikonlopun yli, tilanne lähtee paranemaan eikä tule uutta Helsingin reissua.

Operoitu silmä on sentään hyvin rauhallisen oloinen eli sen osalta ei ole huolia ainakaan tässä kohtaa. Toki tiesin ettei tällainen leikkaus ole pikkujuttu, mutta keskityin stressaamaan anestesiaa, kaatamista ja ylösnousua sekä silmän tilannetta. No, ei sitä ehkä kaikkia piruja kannatakaan maalailla seinille etukäteen.