torstai 30. toukokuuta 2019

Poissa maneesin suojista - muutto tehty!

Totti muutti viime sunnuntaina suunnitellusti kaverini 7- paikkaiseen talliin.
Sään haltiat näyttivät heti maneesittoman elämän realiteetit kun muuttopäivänä satoi vaihtelevasti koko päivän ajan.😂 Totti oli hiukan ihmeissään muutoksesta, pääsi vielä iltapäivällä joksikin aikaa ulos, ja tarhassa hiukan spurttaili. Illalla tallissa teki kovasti tuttavuutta kahden karsinanaapurinsa kanssa. Maanantaina tuore asukas hirnahteli ja hörisi tarhassa ohikulkijoille, mutta muuten oli jo rauhallisempi. Pari ekaa päivää meni ihan tarhailun merkeissä, ja Totti pääsi harjoituslaitumelle aina pariksi tunniksi kerrallaan.

Muuttopäivän ristiriitaisia tunnelmia ;)




"Ihan p*ska paikka, täällä sataa eikä noi muut seukkaa mun kanssa."

"Jee RUOHOA, on täällä sittenkin kivaa!"

Keskiviikkona kävin taluttamassa kentällä eli tutustuttiin rauhassa paikkoihin, ja tänään vihdoinkin kiipesin satulaan ja ratsastin askellajit läpi kentällä. Tämän jälkeen suurennettiin harjoituslaidun isommaksi tilaksi jossa Totti saa nyt olla jo kokopäiväisesti, viikonloppuna hevosporukka menee sitten yötäpäivää laitumelle hieman kauemmas tallista. Tulevia laiduntovereita on ollut niin viereisessä tarhassa kuin karsinoissa jotta tulevat tutuiksi, ja tilaa tulevalla laitumella on todella paljon! Tämä onkin Totille ensimmäinen "kunnon" laidunkesä neljään vuoteen. Pahimpaan paarma-aikaan mennessä hepat siirretään hieman lähemmäs tallia, josta on helppo ottaa ne tarvittaessa talliin lepäämään, esim. päivän kuumimmaksi ajaksi.

Ensiratsastuksen jälkeen. Tyytyväinen töitä tehnyt ratsu. :)

Tarhassa tehdyistä spurteista ja kevätjuhlaliikkeistä päätellen Totti ei ole köyhä eikä kipeä 😅 joten en alkanut enää hissuttelemaan ratsastuksen kanssa, ei toki menty kovin pitkään mutta ihan sopivalta tuntui tähän kohtaan. Eläinlääkäri kehotti jo reilun viikon takaisessa silmäkontrollissa ottamaan "potilaan" liikenteeseen, mutta kävelin vielä varmuuden vuoksi viime viikon ajan ennen muuttoa, kun oli se kuumeilukin vielä taustalla.

Odotin muuttoa innokkaasti, mutta oli hiukan ristiriitaisiakin fiiliksiä kun muutamat tallikaverit sanoivat heipat halausten kera. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen tähän päätökseen.
Kyselijöille olen sanonut että ollaan ainakin kesäreissussa, mutta lähtökohtaisesti kyseessä on ihan pysyvä muutto. Maneesittomuus vaatii hiukan erilaista asennoitumista talveen, mutta ei se lainkaan mahdotonta ole! Käytössä on kuitenkin viihtyisät, tilavat puitteet ja valaistu kenttä.

Ponikarsinassa eläneen hevosen "vähän isompi yksiö"

Olen pohtinut jo pitkään mitä haluaisin tältä harrastukselta joka antaa paljon mutta vie vapaa-ajan, rahat ja välillä myös järjen.😏 Tietynlainen tavoitteellisuus on ja pysyy (kun ei tässä harrastuksessa ikinä valmis ole...), mutta kaipaan kovasti myös rentoa maastoilua kivoilla reiteillä. Maneesitallilla on ollut ihan huippu ja ammattitaitoinen hoito, mutta olen hiukan harmitellut esim. talven lyhyttä tarhausaikaa mikä vähensi huomattavasti vapaapäivien mahdollisuutta, sekä lähimmän tien vilkasta raskasta liikennettä joka oli jo melko lähellä koitua koko hevosen kohtaloksi... Samoin kiireisten työpäivien jälkeen arvostan yhä enemmän rauhallista ympäristöä, mikä maneesitallilla oli tuurinkauppaa ns. ruuhka-aikaan.

Uudella tallilla on kiva pieni porukka ja ainakin kesäkaudella pyydetään mahdollisuuksien mukaan myös valmentajia paikan päälle pitämään tunteja. Jonkin verran on suunnitelmissa käydä jatkossakin maneesitallilla meidän pitkäaikaisen valmentajan / Totin ratsuttajan tunneilla, mutta aika näyttää miten nämä kaikki saa sovitettua omiin aikatauluihin. Onhan se aina järkevämpää ajankäyttöä jos ei tarvitse joka valmennusta varten reissata muualle! 
Kisalupaa en ole vieläkään maksanut tälle kaudelle, en hevoselle enkä itselleni. Se tuntuu nyt toissijaiselta kaiken tämän silmä- ja muun sairastelun päälle. Toki edelleenkin on kortisonitippa silmään jokapäiväisessä ohjelmassa, eli ihan vielä ei ratsu ole edes kilpailukelpoinen. Toivottavasti saadaan jätettyä lääke pois pikapuoliin.
Villi haave on että startattaisiin jokin helppo B- luokka suokkikunkkareissa syyskuussa, ja olisi kai ihan suotavaa käydä jossain näyttäytymässä ennen sitä ettei ihan kylmiltään lähdetä Ypäjälle. Siinä siis tämän kauden suureelliset tavoitteet. Mutta ennen kaikkea nautitaan nyt kesästä. 😎


Hoidettu silmä - eläinlääkärin kommentein rauhoittunut kivasti!

15 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin ja hienoa, että silmän parantuminen on mennyt hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Silmä on tosiaan palautunut ihan kuin oppikirjoissa joten toivotaan parasta että on pitkälti huoletonta aikaa edessäpäin. :)

      Poista
  2. Onnea paikanvaihdosta! Tuo ajan ja rahan kuluminen hevosharrastuksessa on yksi isoimpia asioita. Tällä hetkellä meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, ettei ole tarvetta käydä joka päivä eikä niin suuri tarve liikunnalle vaan voi pitää useampaakin vapaapäivää.

    Tänä vuonna emme aio osallistua lainkaan minkäänlaisiin kissanristiäisiin, ehkä käymme vähän maastoilemassa muissa maisemissa, mutta muutoin yritetään ottaa rennosti. Ja talviaika ilman maneesia onnistuu vallan mainiosti, säätilanne on pukeutumiskysymys, mutta olen myös huomannut itsessäni senkin, ettei sää aikaisemmin ole ollut este, mutta nyt kun on vähän mahdollista pitää enemmän vapaata niin ikävä sadesää tuntuu jo hyvältä syyltä jättää liikutus väliin kun ei ole pakko :D.

    Mukavia maastoiluja teille ja ratsastustunnit onnistuvat ilman maaneesia, tosin talvella voi olla ikävä jos räntää tulee taivaan täydeltä. Se vaatii hieman jo sissihenkeä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tuon säätilan kanssa pelaamisen niiltä ajoilta kun harrastelin Totin emän kanssa - aika usein mentiin huonollakin kelillä koska ajattelin että seuraavana päivänä voisi olla vielä kurjempi keli. :D Omalta kohdaltani haastavinta syksyssä ja talvessa on varmaan pimeys kun olen päivätöissä. Onneksi kentällä on kuitenkin valot joten eiköhän me selvitä! Viikonloppuisin pääsee sitten hevostelemaan valoisaan aikaan.

      Poista
  3. Kivalta näyttää tuo uusi talli! Ja mielenkiintoista pohdintaa tallipaikan valinnasta. Nämä on isoja ja tärkeitä juttuja. Sen lisäksi että hevosella on kaikki hyvin ja se viihtyy on tosi tärkeää että itse kokee tallin oikeaksi.

    Mun oli sinänsä helppo valita nyt maneesiton talli, koska nuorella hevosella on pakkokin pitää paljon vapaapäiviä ja niitä voi sitten hyvin sijoitella huonon kelin päiviin. Laumassa isossa tarhassa liikuntaa tulee ilman ratsastustakin, isoilla talleilla tarhaus on oman kokemuksen mukaan aika usein sitä että hevonen seisoo pienessä tarhassa paikallaan. Kenttää meillä on huollettu aika hyvin, joten viime talvenakin pystyi aika hyvin liikuttamaan. Tietty talvissa on paljon eroja.

    Itse viihdyn rauhallisella pienellä maalaistallilla. Tykkään keskittyä omaan hevoseen ja puuhailla itsekseen, ja seuraa löytyy kyllä jos niin haluaa. Muutama valmentajakin meillä käy lähes viikottain eli sitä varten ei tarvitse välttämättä lähteä oman tallin ulkopuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu talli on ihan huippu, hyvin mietityt ja toimivat tilat! :)
      Tuo tarhaus tosiaan harmitti ajatuksena, kun tiesin että hevonen lähinnä seisoskeli ulkona kaverin kyljessä 4-5h ja sitten karsinassa seuraavaan aamuun asti niin oli aina "pakko" käydä liikuttamassa, eikä maneesissa kävelytyskään (ns. vapaapäivinä) ollut ihan herkkua jos 5-7 muuta ratsasti omia kuvioitaan.
      Minä myös viihdyn hyvin itsekseni ja usein on sellainen olo että haluan vaan keskittyä omaan hevoseen, hoitaa sen viimeisen päälle ja laskeutua samalla itse vapaalle. Sitten usein tuli jotain muuta hässäkkää ja ruuhkaa joka vei oman keskittymisen ja tuli vaan äkkiä laitettua kuntoon, ratsastettua ja lähdettyä kotiin eli tehtyä vain ns. pakolliset. Pieni maalaistalli on sopiva ratkaisu tämän kannalta eli seuraa on ja valmentajiakin saa paikalle, mutta puuttuu se ison tallin ruuhka.

      Poista
  4. Toivottavasti silmän paraneminen etenee jatkossakin oppikirjan mukaan!

    Kyllä ilman maneesiakin pärjää. Pukeutuminen sään mukaan pelastaa kaikelta muulta paitsi Suomen talven jääkeleiltä. Kun olen nyt kolme vuotta pitänyt omiani kentättömällä tallilla niin jo hyväpohjainen hoidettu kenttä tuntuisi erittäin hienolta luksukselta! Olen kuitenkin tyytynyt kentättömyyteen, kun poneilla on niin hyvät oltavat, talli on lähellä kotia jne. Ja naapurin kentälle on kuitenkin vain 20 minuutin kävelymatka.

    Sitä paitsi vaikka olisi varaa viedä molemmat maneesitalliin niin todennäköisesti en silti veisi, koska niissä on harvoin sellainen hoito mitä omilleni haluaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että joudun panostamaan osan säästyvistä tallivuokrista tuohon ensi talven pukeutumiseen, esim uuteen tallitakkiin! :D
      Etelä-Suomen talvissa on tosi paljon eroja eli toivotaan ettei ensi talveksi saada mitään pitkää jääkautta! Parhaimmillaanhan on ollut ihan sulaa vielä joulukuussa (joskin sateista) ja sen jälkeen hyvä lumipeite, sitä toivotaan - aina pitää olla haaveita :D
      Kentättömyyteen en varmaan itse pystyisi kun arki-iltojen liikutus tulee nojaamaan pitkälti siihen valaistuun kenttään, mutta tosiaan ainahan nämä tallinvalinnat on kompromisseja.
      Nyt oli minulla helppo valinta kun siirryttiin ennestään tuttuun paikkaan minkä hoidon tiesin vastaavan omia toiveitani.

      Poista
    2. Täytyy kommentoida vielä tähän että mun viime talven paras panostus oli ehdottomasti hyvä ja lämmin ratsastukseen sopiva talvitakki! Jo se auttoi huomattavasti kestämään räntäkelejä.

      Poista
    3. Juu takki on ehdottomasti Top 1- listalla! Tsekkaan ainakin sen sun & Sannan vinkkaamaan Horzen parkatakin jos sitä vielä saa! Pitäisi oikein päästä jonnekin liikkeeseen hypistelemään ja testailemaan, onneksi tässä on hyvin aikaa ensi talveen. :) Sadetakin kaivoin jo esille paikasta nimeltä jemma ;)

      Poista
    4. Ai niin en oo edes muistanut että olen käynyt täällä jo takkia hehkuttamassa :D

      Poista
  5. Tallin vaihto on kyllä melkoinen operaatio, ihan fyysisesti, mutta kyllä se henkisestikin on ISO asia. Tallilla kun ollaan niin iso osa elämästä että on niin tärkeätä että siellä viihtyy hevosen lisäksi myös omistaja. Mekin vaihdettiin kahdeksan (!!!) vuoden jälkeen vihdoin tallipaikkaa, pitkällisen harkinnan jälkeen. Pääasiallisena syynä oli juuri tuo halu rauhaan. Isolla tallilla on aina melkoista hälinää ja vaikka ihmiset olivat mukavia, niin yleinen fiilis on sellainen rauhaton. Me muutettiin pienempään, 10-12 hevosen talliin talliin, jossa puitteet eivät ole yhtä hienot, mutta nyt jo tuntuu siltä, että tullaan viihtymään hyvin. Sopivasti aikuista porukkaa, jonkun verran valmennuksia, kiva kenttä, ihania maastoja, pieni maneesikin löytyy. Rauhallista on! Ja heppa pääsee laidunkauden jälkeen isoon tarhaan kolmen muun ruunan kanssa! Mä uskon että tämä oli hyvä muutos, toivottavasti teillä myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit naulan kantaan Liisa! Tuo pienemmän tallin rauhallisuus vaikuttaa paljon omaan mieleen, jo nyt tuntuu siltä että olen rentoutunut hurjasti ja hevonenkin on ollut (laidun)leppoisa kaveri :) tänään pääsimme maastoon seuraratsukon kera ja meni tosi hyvin! Tuntuu hassulta olla ihan pähkinöinä yhdestä käynti-ravi-maastosta mutta henkisesti oli nyt iso onnistuminen joka toivottavasti lupaa hyvää myös seuraavien maastolenkkien kannalta.

      Teidänkin uusi talli kuulostaa tosi tosi kivalta ja instasta olen ihaillut huikeita maisemia maastojenne varrelta! wautsi!
      Ei tallinvaihtopäätöksiä ihan hetken mielijohteesta tehdä, eli kyllä sen oma intuitio sanoo koska on aika vaihtaa maisemaa. :)

      Poista
  6. Onnea uuteen kotiin! Symppaan sua niin tuosta maneesitallista siirtymisessä maneesittomaan :'D Näin kesällähän se menee, mutta saa nähdä miltä meistä tuntuu, kun syksy koittaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihanaa että on vertaistukea saatavilla :D toivotaan lempeää syksyä ja talvea noin hevostelun kannalta!

      Poista