Palauttelua ja mietiskelyä

Viime viikon loppupuoli oli Totille vähän ykstotinen neljän päivän putki. Ensin torstaina olin oman valkun tunnilla, perjantaina tallityöntekijä ratsasti sen, lauantaina menin taas itse melko lyhyesti askellajit läpi ja sunnuntaina oli kauan odotettu brittivierailijan valmennus. Eli kaikki päivät perus-sileää kentällä/maneesissa vaihtelevalla intensiteetillä. Sunnuntain ahaa-elämysten jälkeen mieli poltteli ratsastamaan ja testailemaan mutta järki (vai kukkahattu takaraivolla) sanoi että nyt seiskavee ratsu tarvitsee pientä vaihtelua ja chillailua. Siispä pysyin poissa selästä ja maanantaina juoksutin, tiistaina talutin ja keskiviikko jäi kokonaan vapaaksi.

7vee kuvattuna n.kuukausi sitten (kuvituskuvat kännykän syövereistä)

Uskon osuneeni oikeaan sillä tiistainakin Totti katseli tarhan toisesta päästä tarhakaverinsa takaa "ai sä tulit. kiva."- ilmeellä eikä kävellyt vastaan "hei jee sä tulit vihdoinkin, mitä tehdään tänään?"-asenteella mikä yleensä vallitsee. (Tai sitten sillä ja tarhakaverillaan oli vaan "jutut kesken" eikä just silloin kerinnyt lähteä iloisena töihin. Inhimillistämistä kumpikin tulkinta.) Loppuviikon aikana oli taas innokkaampana tulossa vastaan.

"Kukkuu - olix sul jotain asiaa?" (keväinen kuva)

Torstaina menin uudelleen selkään ja ei se nyt ihan samalla flow'lla mennyt kuin sunnuntaina, mutta hyvää pätkää niin fiilikset pysyi korkealla. Nyt taas muistan mitä hakea - eli niitä takajalkoja, enkä toivottavasti sorru, ainakaan niin pahasti, siihen etumatalaan keventelyyn mihin mukava ratsu saa "äiti-keijun" välillä huijattua. Nyt keskityn erityisesti siihen että jalat ovat oikeassa kohtaa oman kropan alla eivätkä ajaudu liian eteen. Silloin Totti ottaa helpommin takajalat + mahalihakset käyttöön ja selän pyöreäksi. Pohkeiden kanssa pitää myös keskittyä pitämään ne vakaana lähellä hevosta. Aiemmin olen saanut huutia jatkuvasta kantapäällä kaivamisesta ja olen tätä "korjannut" alkamalla ratsastaa jalat kokonaan irti kyljistä jolloin pehmeä jalankäyttökin vaikeutuu.. jepjep. :)

Oman valkun kanssa ollaan taisteltu kesän ajan myös takakenoani vastaan. Kun "nojaan eteen" reilusti, on selkä suorassa. Tässä asennossa on myös huomattavasti helpompi pitää kyynärpäässä kulma ja kädet vakaampina, siinäpä toinen pitkäkestoinen ongelma. Välillä on ratsastettu ohjat kauhukahvan alta tai ohjista silta tehtynä, kerran tunnilla jopa raippa selän takana (tuo oli muuten aika kamalaa mutta voi veljet miten muutos näkyi hevosessa kun se oli pohkeen edessä ja omat kädet pysyi paikallaan!).

Huonolaatuinen klippi valmennuksesta, siinä näkyy takakenoa poikineen ;)
ja näitähän siis korjattiin koko tämänkin valmennuksen ajan.. 

Kyllä se 12 vuoden toimistolla istuminen alkaa näkyä, varsinkin kun muu liikunta on vähentynyt. Nyt tänä vuonna olen ottanut joogan osaksi arkea ja kerran viikossa tulee käytyä joko rauhallisessa Yin- joogassa tai jollain muulla lämpöjoogatunnilla. Ilmajoogaa kokeilin kerran enkä sorru enää uudestaan, keinuminen ja jännitys saivat aikaan koko illan kestäneen merisairauden. Tunnin jälkeen hengittelin ulkoilmassa 15min ennen kun uskalsin lähteä autolla ajamaan, mutta vielä kotonakaan olo ei ollut ihan priima. Ehkäpä sekin helpottaisi jos vaan kävisin sitkeästi ilmajoogailemassa, mutta enpä taida kokeilla vaan kohdistan vähäisen käytettävissä olevan ajan niihin itselleni sopivampiin joogatunteihin!

Loppuviikon ohjelmasta harhailin nyt sitten istunta- analyysiin ja joogaan. Joka tapauksessa - torstaina fiilistelin maneesissa sunnuntain oppeja itsekseni. Perjantaina oma olo tuntui juuri siltä että ensimmäinen loman jälkeinen täysi työviikko oli takanapäin ja kuulin jo kotisohvan kutsuvan... Tallikaveri sanoi samassa miettineensä pieniä puomitreenejä. Innostuin sitten mukaan puomeilemaan, laitettiin neljä ravipuomia + pari yksittäistä laukkapuomia maneesiin. Puomit on helppo ratkaisu juuri tällaisena päivänä kun ei oikeastaan jaksaisi ratsastaa "kunnolla" mutta jotain tarttis tehdä (eikä ole hirveää ruuhkaa). Kun keskittyy puomeihin niin jää turhaa nysväämistä pois - keskittyy siihen että tulee ravipuomeille sisään sopivassa ravissa, ja osuu laukkapuomeille sopivassa laukassa. Siinä kun ratsastaa puomien kanssa askellajit läpi, jossain kohtaa jokin väistöpätkä ja siirtyminen, niin on jo hyvän ratsastuskerran ainekset kasassa. Varsinkin pitkällä maneesikaudella on kivaa vaihtelua pitää puomipäiviä välillä.

Eilen sitten viime viikosta viisastuneena kävin kiipeilemässä laidunpellon ympäri menevää lenkkiä jossa on alamäkeä ja ylämäkeä, sekä hiukan mentiin myös toisella pellolla. Tuosta tuli kotipihan pieni maasto ja kiva välipäivä. Tänään on taas luvassa menoa kentällä/maneesissa.

Laidunlenkillä, kuva alkukesältä

Nyt alkavalla viikolla oma valmentaja-K. ratsastaa Totin jo Ypäjän starttiaan silmälläpitäen, ja yritän päästä myös itse hänen tunnilleen niin että voidaan ratsastaa oman starttini rata läpi. He B:3-rataa ollaan toki tahkottu kisoissa useampaan otteeseen, mutta on se aina hyvä katsoa säädöt kohdilleen, varsinkin kun nyt on niin paljon pureskeltavaa viimeisimmiltä tunneilta.

Videota viime sunnuntain valmennuksesta on monta pätkää, joista yhden vajaan 30sek koosteen julkaisin instassa. Suunnitelmissa olisi tehdä viime sunnuntaisesta tarkempi postaus videoiden kera. Tämän teaserin laitan nyt jotta tulisi tehtyä tuo kohtuullisessa ajassa. :)