Tänään hätkähdin kuitenkin ajatukseen etten ollut katsonut vielä kisakalenteria "sillä silmällä"! Viikonloput on tähän mennessä pyhitetty kotona rauhoittumiselle ja kouluhommille sekä luonnollisesti hevostelulle. Muutama kisatoimihenkilökeikka on jo buukattu kesälle, tosin niitä olen pyrkinyt vähentämään opiskelujen vuoksi.
Tänään sitten aloin pohdiskelemaan kisoja ja todennäköisesti valmentajamme K kisaa vielä toistaiseksi Totin koulukisat. Totin ratsastaminen ja valmennuksissa käyminen on ihanaa, mutta koen olevani tällä hetkellä ratsastajana jotenkin todella keskeneräisessä tilassa. Ei sillä, onhan tämä laji jossa ei ole ikinä valmis...
Ensimmäisen hevoseni Cassun kanssa kiersin kisoja aikoinaan jonkun verran tilanteissa joissa olisi pitänyt pysyä vielä kotona treenaamassa, mistä aiheutui aika paljonkin pahaa mieltä kisaamisen suhteen. Siksi olen ehkä liiankin perfektionisti koulukisoihin menon kanssa - ettei vaan mennä sinne pötkimään jännittynyttä mummoravia ja säikkymään tuomarinpöytää sen takia että kisakammoinen ratsastaja on ihan kipsissä.. ;)
Huomaan kuitenkin haaveilevani estekisoista, edes ristikkoluokista! Eli jos vain saadaan rutiinia hyppäämiseen niin pitänee suhata johonkin lähiseudun pieniin estekisoihin. Tallin ratsuttajaharjoittelija hyppäsi Totilla vielä kertaalleen ennen harjoittelujaksonsa loppumista ja Totti oli niin liekeissä että kyllä tällä tädillä on ihan moraalinen velvollisuus jatkaa hyppäämistä!
Totilla on ollut nyt ohjelmassa viikottainen ratsutuskerta ja täytyy sanoa että vähän turhan vireäksi päässyt pikkupoika on taas oma lunki itsensä. Sekin tuli siis todettua ihan kantapään kautta että jos hevonen pääsee vähän pois avuilta, heijastuu tämä ihan joka asiaan kuten vaikka tallinpihassa kävelyttämiseen. Nyt kävellään taas rennosti eikä röhkitä tai vinkaista joka käännöksessä!
Omilla ratsastuskerroillani olen panostanut rentouteen ja vaihteluun. Puomi/kavalettitunnilla josta mainitsin viimeksi, jännityin ja sähläsin tosi pahasti laukkapuomeilla vaikka muissa tehtävissä saimme hyviä onnistumisia. Laukkapuomit ympyrällä olivat yksinkertaisesti tosi pahaa räpellystä. Viime viikolla teinkin omat puomisulkeiset - kaksi laukkapuomia eli yksi ison ympyrän molemmille puolille sekä pituushalkaisijalle muutama ravipuomi. Olin vieläpä isossa maneesissa yksin suuren osan ajasta, joten saatoin keskittyä ihan täysin omaan ratsastukseen ja muutaman harjoituskierroksen jälkeen laukkapuomitkin sujuivat jo rennommin. Tätä täytyy jatkaa säännöllisesti!
Viimeksi murehdin maastoilun puutetta ja kelien kanssa kävi hyvä tuuri sillä pelto on ollut vielä ratsastuskunnossa. Nyt en tiedä mikä on tämän päivän tilanne kun lämpötila vaihtelee niin paljon yön ja päivän välillä, mutta ainakin viime viikonloppuna ja maanantaina pellolla pystyi vielä hyvin ratsastamaan. Lauantaina kiersimme peltolenkin pari kertaa mielettömässä kevättalven aamupäiväauringossa!
Maanantaina olin tavallista stressaantuneempi työpäivän jälkeen. Joskus olen siinä tilassa jättänyt kokonaan ratsastamatta mutta tällä kertaa mieli paloi kipeästi hevosen selkään tuulettumaan. Jokin järki sanoi kuitenkin että maneesissa nysvääminen ei välttämättä ollut se mitä tarvittiin, joten päädyimme taas pellolle. Ensin kiersin peltolenkin taas kertaalleen ja sitten jäin pellon tasaiselle alueelle ottamaan muutaman ravi- ja laukkakierroksen. Pienistä hankilaukoista tuli todella hyvä mieli ja Tottikin tuntui nauttivan kun pääsi vähän päästelemään maneesin ulkopuolella.
Voi että miten toivon vielä lisää peltolaukkailupäiviä tähän arvaamattomaan Varsinais-Suomen talveen! Loppukevennyksenä vielä edelliseen kappaleeseen sopiva, Facebookista löytämäni kuva. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti