Ruuna sisäoppilaitoksessa

Toissapäivänä, lauantaina oli vuorossa Totin kuljetus "maneesileirille" / Boot Campille , miten sitä haluaakaan kutsua. 

Vaihtelevat talvikelit toivat oman jännityksensä, varsinkin tällaiselle kuskille jonka ajokortin pikku-E on ollut viime vuosina käytössä lähinnä pari kertaa klinikkareissujen yhteydessä. Onneksi perheessä on nelivetoinen auto, vaikkei se olekaan mikään järeä maasturi. 

Viisaasti(?) järkeilimme vielä että olisi hyvä lähteä matkaan ennen sunnuntain vastaisen yön ja koko sunnuntain luvattua lumimyräkkää. No, totta toinen puoli - tosin vaihtoehtona oli jäätä joka paikassa! Parkkeerasin yhdistelmän jo tasaiselle maalle vähän matkan päähän tallista, ja kävelin tallille hakemaan Totin tarhasta, laitoin suojat jalkaan ja sitten matkaan. Pieni kävelymatka trailerin luokse ja pieni ruuna kipitti suoraan traileriin. Lähinnä se ihmetteli kun joutui odottelemaan lastautumista sen hetken kun heinäverkkoa säädettiin paikoilleen - että eikö me mennä jo... Luottoapurina oli jälleen avomieheni, joka alkaa olla jo ihan pro trailerihommissa. :)

Kun pääsimme isommille teille, oli kelikin varsin OK, ja 30km matka meni oikein sujuvasti. Purkuvaiheessa tuli vastaan taas yksi tuttu ärsytyksen aihe, eli Totti on hyvin innokas peruuttamaan pois trailerista ja heti kun silta avautuu, alkaa se peruuttelemalla kokeilla milloin takapuomi aukeaa. Ei ole mitenkään paniikissa, eli vaikuttaa vain kärsimättömältä. Mitenhän tuosta tavasta pääsisi parhaiten eroon? Ruokaämpäri naaman eteen siinä vaiheessa kun lastaussiltaa avataan, jos odottaisi rauhassa? Ollaan toki yritetty tehdä niin että puomi avautuu vasta sitten kun on rauhassa, eli ainakin sitä työtä jatketaan. 

Tallista löytyi Totille nimetty karsina johon se jäi rauhassa ikäänkuin ei olisi ollut päivääkään muualla. Tämä on siis sama talli mistä Totti lähti orilaitumelle 1-vuotiskeväänä. Ei ole ihan syntymäkoti, koska Totin syntymän aikaan talli toimi vielä eri paikassa, mutta joka tapauksessa vanha tuttu paikka. 

Eilen illalla kävin katsomassa Tottia ja taluttelin sitä hetken aikaa maneesissa. Virtaa tuntui olevan reilusti, mutta en ratsastanut koska luvassa on kuitenkin varsin intensiiviset pari viikkoa - tietysti vaihdellen "rankempaa" ja kevyempää menoa, mutta joka tapauksessa vähän erilaista rasitusta kuin viime aikojen maastoilupainotteinen ratsastus. 

Ruuna vaikutti kotiutuneen hienosti, ainakin harjassa ja hännässä oli olkia eli yöllä on levätty antaumuksella. 

Tänään sain ensimmäiset, positiiviset kommentit pikkumiehen hienoudesta! :) Eli tästä se lähtee, kevään säännölliset treenit ovat alkaneet.  Torstaina pitäisi mennä itse tunnille, sitä odotan todella innolla. 

Nyt tuntuu hassulta kun hevonen on täyshoitolassa, sisäoppilaitoksessa, ratsastettu jo päivällä, ja silti haluaisin joka päivä ajella sinne katsomaan! Yhtenä syynä ovat tietysti myös kivat tutut ihmiset.  

Parin viikon päästä Totti siirtyy pysyvämmin uudelle tallille - kyseisen maneesitallin lähelle ystäväni pikkutalliin, jotta valmennuksissa käyminen olisi jatkossa mahdollisimman helppoa. 

Totin ajo-opetus ja alkuratsutus tehtiin erittäin hyvin ja ammattitaidolla edellisessä paikassa, mutta oma kaipuuni valmennuksiin (ja etenkin tutun valmentajan, ko.maneesitallin omistajan valvovan silmän alle) kasvoi liian suureksi niin oli pakko tehdä päätöksiä. Tallimatka piteni hiukan, mutta nyt tallit sijoittuvat kodin ja työpaikan väliin mikä ainakin periaatteessa vähentää hieman viikottaisia kilometrejä.

Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, miten ihanaa on että on erilaisia talleja eri tarpeisiin, erilaisia tuttuja heppaporukoita. Itse olen joskus vähän turhankin tuuliviiri, mutta silti olen onnistunut pitämään omia hevosia melkein 15 vuoden ajan, polttamatta siltoja mihinkään suuntaan. Jokainen talli jossa hevoseni ovat asuneet, on sellainen mistä voisin kysyä tallipaikkaa mikäli olisi tarpeen. Elämä kuljettaa eri suuntiin mutta on hyvä olla turvaverkkoja. :)