torstai 4. joulukuuta 2014

Loppusyksyn kuulumisia

Ensinnäkin - bloggaustauko ei ole ollut mitenkään tahallinen. Aika on vain loppunut kesken!

Syksy on ollut melkoisen kiireinen töiden kannalta, siihen päälle tallikuviot ja jotenkin syksyn pimeyskin on saanut energiavarannot ihan minimiin, jopa pahemmin kuin edellisinä vuosina. Mutta jospa se tästä taas kääntyy parempaan päin, jouluna pitäisi olla muutama lomapäiväkin tulossa.

Totti on liikkunut vaihtelevasti syksyn ajan, välillä on ollut viikon lomapätkiä kelien mukaan ja muina aikoina "ohjattua liikuntaa" yleensä n.3 kertaa viikossa. Oma hevosteluni viikolla tapahtuu yleensä säkkipimeässä - tai ei nyt ihan liiotella, onhan kentällä valot ja otsalamppu valaisee menoa mutta esimerkiksi maastoilu on täysin poissuljettua arkipäivisin.

Maastossa ollaan menty viikonloppuisin, yksin rauhallisia köpöttelylenkkejä ja tallikaverien kanssa vähän reippaampia. Pari pikkupukkiakin tuli koettua kerran eli laukan riemu on alkanut valkenemaan pienelle ruunalle. :) 
Laukka on muutenkin askellaji jossa on tapahtunut eniten edistystä syksyn aikana. Laukka nousee kentällä pohkeesta molempiin suuntiin ja sen ylläpitäminen on jo paljon helpompaa.  

Myös iso askel eli ekat pienet hypyt ratsastajan kanssa on otettu. Nyt on kolme hyppykertaa takana. Vähän vaihtelevasti on mennyt eli ei Totti mikään aivan virtuoosi SM-tason esteratsu ole ekojen kertojen perusteella.. ;) mutta eteenpäin kuitenkin, talven aikana on hyvä haudutella opittuja asioita. 


Perusratsastuksessa helpompi / vaikeampi suunta ovat vaihtuneet, vasen kierros oli alkusyksystä vaikeampi ja sen kanssa työskentelin mm. juoksuttaen välillä, mutta nyt taas vasempaan kierrokseen Totti on tosi tasainen ja rento, oikealle vähän epätasaisempi. Ihan normaalia nuorelle hevoselle ja mitään "stressiä" ei missään nimessä ole kun Totti on nyt niin hyvässä vaiheessa. 

Omat ratsastukset ovat painottuneet maastoiluun mutta pari kertaa olen uskaltautunut kentällekin. Täytyy sanoa että on se niin oman tuntuinen  hevonen etten meinaa välillä uskoa. Yksi iso asia mikä pitäisi ratkaista, olisi tunneille pääsy jatkossa. Edelleen tavoitteena on saada Totista se hyvin koulutettu ratsuhevonen, jonka kanssa on mukava harrastaa jatkossa ja vaikka kilpaillakin (itse koulupainotteisesti), ja siihen tarvitsen ehdottomasti apua myös oman ratsastukseni suhteen. 

Omat taidot tuli muuten palautettua kirjaimellisesti maanpinnalle kun tipuin yhdeltä lainaratsulta viime viikonloppuna. Selkäjumit ovat onneksi paranemaan päin ja uusi kypäräkin on jo tilattu - tämän testin innoittamana John Whitaker Victory Englannin Amazonin kautta. Toivottavasti on sopiva ja hyvä, kypärän säädettävyys antaa sen verran anteeksi että uskalsin tilata sovittamatta, kypärän kuvaukseen ja hyviin arvosteluihin luottaen. 
En muuten edes muista milloin oli edellinen putoamiskertani, siitä on kyllä jo useita vuosia aikaa! *koputtaa puuta* 

Tässä vielä lumipäivän kuva jossa näkyy vaurioitunutta silmääkin. Itse olen jo täysin tottunut tuon siirteen ulkonäköön, en edes enää "huomaa" sitä kovin erityisesti, sen tsekkaus on jo ihan selkäytimessä kesän aktiivisen silmätarkkailun tuloksena. Joskus oikein hätkähdän että olenko katsonut silmän jonka jälkeen kyylään sen ns. ajatuksella. 


Nyt tämän jälkeen yritän parhaani mukaan päivitellä kuulumisia taas säännöllisemmin, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei tapahtuisi. 
Mukavaa joulun odotusta lukijoille, toivottavasti olette vielä kuvioissa? :) 

10 kommenttia:

  1. Täällä ollaan, kiva lukea kuulumisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos kommentista! olen myös teidän kuulumisia lueskellut aina ehtiessäni :) Palataan puolin ja toisin!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja samoin, teidän juttujakin olen käynyt lueskelemassa aina kun on ollut mahdollista :)

      Poista
  3. Olette säännöllisesti olleet ajatuksissa, joten kiva että päivittelit kuulumisia. Tottisi sun on kyllä niin mainio nuori hevonen, sille tuntuu käyvän kaikki lajit.

    Oletko huomannut jäikö silmäonnettomuudesta jotain rajoitteita, mietin lähinnä ajolenkkejä, oletteko päässeet ihan normisti myös kärryttelemään? (mitään ymmärtämätön maallikko ajattelee että tämä voisi olla hevoselle vaikeaa jos näössä jotain häikkää?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajossa huomaa pienen vinouden eli kulkee helposti asettuneena oikealle, ts. vasen silmä edellä. Mutta noin muuten on toiminut ajossa kyllä ihan yhtä hyvin kuin aikaisemminkin, selvästi tykkää siitä(kin) touhusta :) valjastaessa nököttää paikallaan kun paraskin työhevonen, vaikka satulaa laittaessa saattaa olla vähän lapsellista pientä sähläystä. Ajaminen on siis suomenhevosen "Oikeaa Työtä"? :D Muutaman kerran aiemmin syksyllä onnistuttiin ajamaan jopa säännöllisesti mutta nyt se on taas hiukan jäänyt.
      Ratsastaminen on kyllä paljon tutumpaa ja satulassa istuessa tunnen olevani huomattavasti lähempänä hevosta, niin fysiikan lakien mukaan kuin henkisesti. :) Samoin satulan laitto on nopeampaa kuin remmivaljastus, kun sitä valjastusta niin harvoin tekee ;)

      Näön vaikutusta olen itsekin pohdiskellut, irtohypytyksessähän ei harjoituksissa huomannut juurikaan eroa verrattuna aikaisempaan - ehkä pienenpienen rauhoittumisen mikä ei välttämättä ole huono juttu. Mutta hyppääminen voi toki vaatia ratsastajalta vähän enemmän hevosen tukemista varsinkin jos/kun näkö tästä huononee. Ja (ainakaan isommille) maastoesteille ei ole aikomusta lähteä ihan turvallisuussyistä - jos hevonen ei hahmota jonkin kiinteän esteen ominaisuuksia niin voi tulla pahaa jälkeä!

      Poista
    2. Ja kiitos kommentista Salla :) toivottavasti törmätään taas joskus kisoissa tai muualla! Ja Jillan blogiakin on tullut lueskeltua ahkerasti :)

      Se piti vielä lisätä silmän "rajoituksiin" että parhaiten näön huomaa ahtaissa oviaukoissa kuten vaikka traileriin lastatessa tai meidän hoitotilaan tultaessa - jos joku on eri tavalla niin pitää vähän katsoa tarkemmin, ehkä kääntää vähän päätä tai koskea turvalla. Mutta ei mitään hysteeristä säpsymistä tai muuta häiritsevää :)

      Poista
    3. Mä olen melko varma että ne hevoset, ketkä kärryjen eteen voi laittaa, ajattelevat siitä juuri noin - se on sitä oikeaa työtä ja ratsun hommat on sellaista ihmisten humpuukia :D Ainakin Into vaikutti ajattelevan aina niin :D Ja Torsten, jonka kanssa ei vedetä perässä mitään, tuntuu katsovan kärryheppoja sellaisella kunnioituksella, ettei mitään rajaa :D

      Kiva kuulla teidän kuulumisia ja mielenkiintoista lukea näkemiseen liittyvistä kompromisseista, mitä Totti tekee.

      Poista
    4. Täytyykin kirjoitella joskus enemmän näistä näön aiheuttamista kompromisseista, kiitos ideasta! :)

      Poista
  4. Ihmisten humpuukia, tuo on hyvin sanottu :D kiitos kommentista ja samoin teidän kuulumisia on tullut lueskeltua :)

    VastaaPoista