Totti käyttäytyi superfiksusti klinikalla mutta oli jälleen turhan terävänä eli vaati toisen annoksen rauhoitetta jotta saatiin halutun asteinen pöhnä aikaiseksi. Ekan piikin jälkeen se seisoskeli naruissa ihan rauhassa korvat tötteröllä tutkien ympäristöään, silmistä näki hieman että jotain miestä vahvempaa on laitettu suoneen, mutta ei voinut kuvitellakaan laittavansa niin skarppia hevosta seisomaan hievahtamatta röntgenkoppiin. Eli toinen rauhoitusdrinkki turhan hyvän viinapään omistavalle suomenhevoselle, kiitooos.. Sama tilanne oli vuosi sitten raspauksessa silloisella kotitallilla.. :)
Röntgenistä saatiin yllättävän hyvä tulos eli hiekkaa ihan minimaalinen määrä, jota ei tarvitse huomioida mitenkään. Jes! Tietysti voisi kehittää pienen angstin turhasta rahanmenosta, mutta jos olen jo viime talvena pyöritellyt mielessäni hiekka-asiaa, niin olihan se hyvä tarkistaa tilanne. Ei, meillä ei ole pelkona hevosen vatsahaava vaan omistajan. ;) Vaikka kuinka haluaisin ajatella tämän mukaan niin silti tulee välillä pyöriteltyä turhia huolia.
 |
| Syyskuvia, jonkun ajolenkin jälkeen puomilla, valpas ajohevonen :) |
Sitten raspaukseen, Totilla oli vielä hyvä känni päällä. Raspauksessa ei mitään ihmeellistä, oli hyvä aika tulla (viime raspauksesta puoli vuotta aikaa) mutta poskien limakalvoilla ei ollut onneksi vielä nirhaumia tai muita piikkien aiheuttamia vammoja.
Raspauksen jälkeen eläinlääkäri alkoi kuitenkin tutkimaan tarkemmin yläetuhampaiden ienten punoitusta. Kun suunavaaja otettiin pois tieltä, niin sieltähän paljastui pari hammasta! Maitohampaat eivät ole siis irronneet suosiolla, kun pysyvät hampaat ovat puskeneet esille. Heiluvia maitohampaita ei kuitenkaan arvannut jättää paikoilleen enää, joten tässä vaiheessa laitettiin ponille kolmas pöhnä-annos ja eläinlääkäri nitkutteli varovasti heiluvat maitohampaat pois. Nyt seurataan tilannetta, muu hammaskalusto näytti onneksi varsin siistiltä ja normaalilta tähän ikään.
Nyt kun ajattelee niin moni asia voi selittyä etuhampaiden kipuilulla - pellavapuuro/väkirehuannoksen hidas syöminen (illalla vaihtelee mössöjen ja heinien välillä, ja mössöt aina häviävät yön aikana), pieni levottomuus pään käsittelyn kanssa...Ja aiemmin mainittu pieni ähkyoireilu jää historiaan näillä tiedoilla ihan yksittäistapauksena, toivottavasti pysyykin sellaisena.
Kotitallilla känniläinen oli selkeästi krapularuokailun tarpeessa, ja yritti esittää kovin loukkaantunutta kun heinäkasa siirtyi tarhan ulkopuolelle vielä hetkeksi. Voin vaan kuvitella sen onnea kun sai heinät eteensä parin tunnin päästä!
 |
| Kesäfiiliksiä, yritin etsiä sopivaa irvistyskuvaa hammasjuttua demoamaan mutta en löytänyt. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti