Kuka kukin on, sekä tiineyden muisteloita :)

Pelkkä blogin osoite tai otsikko eivät kerro mistä hevosista on oikeasti kysymys joten tässäpä hiukan lisätietoja.

Viivi- tamman oikea nimi on siis Lasolan Viivi. Tamma on syntynyt vuonna 2000, ja tässä on linkki sukutietoihin.
Viiviin tutustuin syksyllä 2009. Cassu-arabitamma oli kuollut toukokuussa, ja vaikka ratsastin tuttujen hevosia monta kertaa viikossa niin hevoskuume kaihersi mieltä. Sitten Cassun vanha vuokraaja laittoi viestiä hiljaisessa myynnissä olevasta suomenhevostammasta. Viivi oli iältään vähän "yläkanttiin" mutta kuulosti muuten niin sopivalta että laitoin sähköpostia omistajalle ja kyselin tarkempia tietoja. Ja sitten lähdin katsomaan. 
Ensivaikutelma oli hyvä, Viivi oli kiltti käsitellä ja tuntui siltä että pystyin rentoutumaan enkä edes jännittänyt vieraiden ihmisten seuraa. Laura-omistaja kertoili mielellään hevosesta, ilmapiiri oli varsin avoin. Menimme maastoon kentän huonon kunnon takia, mikä oli tuntunut etukäteen vähän hassulta koeratsastukselta mutta onhan se totta että maastokäytöskin on hyvä testata etukäteen. Lenkki meni hyvin, etenkin käynnistä sain todellisen WOU-elämyksen kun hevonen käveli oikeasti koko kropallaan. Katselin pörröistä harjaa ja hörössä olevia korvia, ja tuumailin itsekseni että tähän voisi vaikka tottua. :)

Toinen koeratsastus oli sitten vetisellä kentällä, tuntui siltä että olisi voinut paremminkin mennä. Mietin pääni puhki koeratsastuksen jälkeen, ja kun taloyhtiöön tuli vielä isoja remontteja samana talvena niin meinasin jo sivuuttaa koko hevoskaupat. Onneksi Viivin entinen omistaja tarjosi sitä ensiksi ylläpitoon talven ajaksi. Teimme hevoskaupat kuitenkin jo ennen ylläpitosopimuksen loppumista, mikä oli kaikille selkeämpää.

Viivi keväällä 2010

Huonoa onnea oli kuitenkin matkassa, ja seuraava kesä kului epämääräisten jalkavaivojen varjostamana. Koska astutus on ratkaisu kaikkiin tammojen kremppoihin (huom, ironia ;)) niin tein ison päätöksen Viivin astuttamisesta. Olisinhan kuitenkin astuttanut sen jossain kohtaa, niin miksi odottaa turhaan. Oriin mietinnässäkin kului hetki, ja päädyin hienoon ratsuoriin Vihi-Tottiin. Koska kotisiemennykset eivät onnistuneet pätevästä eläinlääkäristä huolimatta, niin vein Viivin elokuun alussa oriasemalle samaan paikkaan jossa orikin kävi hyppäämässä. Ja onneksi tuolloin tärppäsi, syyskuun alussa sain tietää tamman olevan kantava. :)

Viivi oli aktiivisessa ratsastuskäytössä koko tiineyden ajan, joskaan en hypännyt kuin pari hassua kertaa (pikkuesteitä). Talvella oma satula jäi kapeaksi - en tosin tiedä oliko vielä tiineyden vai lihaskunnon vaikutusta. Sen jälkeen ratsastin lähinnä ilman satulaa ja loppua kohti lähinnä maastossa, pitkiä käyntipainotteisia lenkkejä. Vaikka vauhti vähän hidastui niin Viivi lähti aina liikkeelle mielellään. Viimeisen kerran kiipesin selkään toukokuussa (n.2kk ennen laskettua aikaa), sen jälkeen siirryin taluttelemaan.
Kesäkuun alussa Viivi oli vielä laitumella "isojen varsojen" (1-3v) kanssa, huonolla kelillä hain sen talliin yöksi vaikka laitumella oli katoskin.

Viivi kevättalvella 2011

Yhtenä tavallisena tiistaiaamuna, 3vk ennen laskettua aikaa, syntyi sitten pieni orivarsa. Tuosta päivästä enemmän juttua aiemmassa kirjoituksessa. Pitkällisen mietinnän jälkeen varsa sai nimen Vilketotti. Tähän mennessä pikkupojun lempinimi on "tylsästi" ollut Totti - varmaan siksi että tuo oli esillä lähes jokaisessa nimiehdotuksessa. Yksi "työnimi" oli Viivin Totti, tästä tulee siis blogin osoitekin.

Yksi hullutus on tietty sekin, ettei meikäläisen pitänyt missään vaiheessa pitää itselläni kahta hevosta. Kummasti se takki kuitenkin kääntyi kun varsa oli maailmassa, ja päätin pitää oriin itselläni ennenkun ehdin hieromaan kauppoja mahdollisten ostajien kanssa.
Viivin kanssa oli siitosleasing-suunnitelma, mutta valitettavasti tamma ei tiinehtynyt. :( Nykyisessä tilanteessa menee kaksikin hevosta (priorisointia :)) mutta haluaisin että Viivi pääsisi tekemään lisääkin hienoja varsoja, ja itsellä ei ole realistisia mahdollisuuksia alkaa teettämään varsoja "huvin vuoksi" (ts. ottaa sitä riskiä että elätän edes väliaikaisesti KOLMEA hevosta vieraalla..). Joten pidän korvat ja silmät auki jos joku on kiinnostunut teettämään Viivistä varsan. Sinänsä toki ns. positiivinen ongelma, kun tamma on todettu terveeksi ja kunnon kohotus on hyvässä vauhdissa.. Kantakirjaus on kyllä isona tavoitteena, katsotaan josko päästäisiin sinne tänä vuonna :)