Ihmeiden aamu

Hassua kirjoitella monta kuukautta jälkijunassa jostain tapahtumasta, mutta blogi-ajatus on elänyt mielessä jo pidempään ja jollain tavalla on kiva laittaa muistot "talteen" ja jakaa muidenkin luettavaksi.

21.6.2011


Viivi-tamman virallinen laskettu aika oli vasta heinäkuun puolella. Itse kun olin varsomistouhuissa ensikertalainen, niin aloitin hysteerisen tarkkailun jo touko-kesäkuussa. Lähdin jopa firman kesäjuhlista ajoissa pois, koska olin varma että jos yövyn 3h matkan päässä niin varsa tulee juuri sinä yönä. ;) No eihän se silloin syntynyt, mutta toisaalta ei mennyt enää montaa päivää.

Edellisenä iltana kun menin pitkän työpäivän jälkeen tallille hakemaan Viiviä laitumelta yöksi talliin, onnistuin samalla karkuuttamaan pari laidunkaveriponia. Juoksin ensin yhden ja sitten toisen ponin perässä, kunnes sain ponit sijoiteltua oikeisiin paikkoihin - toisen takaisin laitumelle ja toisen Viivin kaveriksi pihattotalliin. Tallissa ihan uupuneena aloin tarkistelemaan tamman nisiä ja takapään lihasten löysyyttä, ja olin suorastaan helpottunut kun totesin ettei ole mitään sellaisia muutoksia jotka viittaisivat pikaiseen synnytykseen. Näin ollen lähdin itse kotiin nukkumaan.

Yölläkään ei vielä tapahtunut mitään. Seuraavana aamuna yhdeksän aikaan kun olin töissä niin tallinpitäjä soitti ja onnitteli orivarsasta. Hevoset oli jätetty sisälle syömään aamuheiniään sateen takia, ja klo 7 ja 9 välillä Viivi oli pyöräyttänyt varsan ihan itsekseen. :D Jälkeisetkin olivat siistissä läjässä, kaikki oli tullut ulos. Varsa oli päässyt jaloilleen ja imemään, eli kaikki tuntui olevan hyvin.
Siinä tilassa en enää pystynyt keskittymään töihin joten hyppäsin autoon ja ajoin kamalaa kyytiä tallille. En oikein uskonut koko asiaa vielä.

Ja tällainen siellä tallissa odotteli..

Ruipelo, pieni, tummaharjainen läsipää orivarsa. Välillä pikkuinen kellahti nukkumaan:




Ja välillä taas ponnisti jaloilleen, mikä näytti aluksi aika kauhealta ja vaivalloiselta.
Vaivalloista oli myös töihin palaaminen parin tunnin tallireissulta, ja töihin keskittyminen kun koko ajan odotti tallille pääsyä.

Seuraavat päivät (työpäiviä lukuunottamatta) kuluivatkin pitkälti tallilla. Jopa juhannuksena hoidin tallivuorot eikä ollut pienintäkään tarvetta lähteä bilettämään. Oli niin ihanaa katsella Viiviä ja varsaa.

Tässä vielä kuva ensimmäisestä ulkoilusta, 12h ikäisenä:

Jatkoa seuraa.. kenties vielä pari juttu- ja kuvapostausta kesältä kunnes päästään "nykyaikaan" :)