Hyviä kevätfiiliksiä

Taas on aikaa kulunut viime postauksesta, ja hoksasin tässä että viime kevään silmäoperaatiostakin on kulunut jo vuosi. Tällä hetkellä silmää ei huomioida muuta kuin huputtamalla Totti aurinkoisina / tuulisina päivinä tarhaan. Parhaaksi todettu huppu on Equilibriumin mallistoa - eivät ole onneksi kalliita mutta Suomesta en ole näitä viime aikoina löytänyt joten viimeisin lisähupputilaus suuntautui ulkomaille. Huput ovat tosiaan aktiivikäytössä ja pesen niitä usein, niin välillä niitä täytyy uusia ja pidän mielelläni muutaman varastossa. Totilla on otsatukkaa sen verran mittava määrä että tahdon ehdottomasti hupun josta saa otsatukan välistä pois.

Huppu ja loimi sävy sävyyn - ihan tahattomasti, kiitos mieltymyksen tylsiin perusväreihin :D 

Viime kerran postauksessa lähdettiin ratkomaan ratsastusongelmia ensiksi varusteiden tarkistuksen kautta. Tottia on myös hierottu pari kertaa eli kerran kuussa.
Nyt fiilikset ovat jo paljon valoisammat, kun ollaan päästy myös istuntaopen tunnille muutaman kerran, ihan luksusta!

Allekirjoittaneen toistuva, jyrkkä ja salakavala ratsastuksellinen alamäki alkaa yleensä siitä että ohjat eivät enää pysy kädessä. Kenties jossain alitajunnan sopukassa kuvittelen olevani ihan superpehmeä kun vähän löllöttelen menemään puolipitkällä ohjalla (totuus: kädet hosuen joka suuntaan), samalla ihmetellen miksi hevonen sätkyilee pelottavissa paikoissa (koska se jätetään yksin tilanteisiin). 

Satuloiden säädön ja kevään ensimmäisten tuntien jälkeen olen keskittynyt pitämään ohjat tuntumalla, ratsastamaan jalalla (ts. kaksi ohjaa, kaksi jalkaa ja niiden välissä mennään) ja voin todeta Totin huokaisseen helpotuksesta ja rentoutuneen yhä enemmän joka kerta. Samalla ratsastus on tarjonnut taas melko makeita elämyksiä! Mutta vaatii paljon keskittymistä itseltä etten ala "säätämään" mitään turhaa ja muistan korjata virheeni heti kun tulee vaikeita hetkiä. Hyvistä hetkistä tulee todellisia ahaa-elämyksiä, esimerkiksi laukan laadun paraneminen (etenkin helpompi vasen laukka on ollut todella WAU!) on ollut hyvin konkreettinen huomio.

Muutamia satunnaisia säikkymisiä on ollut varsinkin tuulisina päivinä - mutta yleensä aina siinä tilanteessa kun korvat kääntyvät tutkan lailla metsää kohti, kaula jännittyy ja lapa pullahtaa kohti kentän keskustaa, huomaan että edellämainittujen raamien tuoma vakaus on taas varkain häviämään päin. Ja kun ratsu pysyy "raiteilla" keskittyneenä menoon, niin myös möröt unohtuvat.
Eli takaisin perusasioihin, jälleen kerran. Sinänsä helpottavaa että nyt suunta näyttäisi nousujohteiselta eli tavallaan on melko pienestä kiinni.

Uusin löytö rentoon juoksutukseen - kapsoni. Tässä vielä lainavehkeellä mutta tuli hankittua omakin :)

Olemme myös päässeet säännöllisemmin maastoilemaan kevään tullen - vielä olemme pysyneet tutulla metsälenkillä ja peltotiellä, välillä yksin ja välillä porukassa. Totti on ollut ihan superhienosti! Pari kertaa olen käynyt myös talutuslenkillä peltotiellä riimun tai kapsonin + extrapitkän riimunnarun kanssa ja tuntuu siltä että ne lenkit ovat Totin mielestä ihan extrahauskoja - hyvässä mielessä. ;) Eli on tosi utelias ympäristöä kohtaan ja samalla rento. Hassua kirjoittaa tällaisesta isona juttuna, mutta kyllä se viimekeväinen autotielle karkaaminen on jäänyt kummittelemaan mielessä isona peikkona.

Ihana peltotie - täydellinen alku/loppukäynteihin!

Tallinpihassa patsastelua :)

Lähiaikojen suunnitelmissa on panostaa seuraaviin:

- Tulevalla viikolla "vuosihuollot" eli liikkumisen tsekkaus eläinlääkärin toimesta (pohjana syksyinen oik.takakintereen mietintä joka ei vielä silloin aiheuttanut toimenpiteitä) sekä hampaiden raspaus
- Ratsastuksen laatu, eli ei puolivillaista keventelyä vaan ne em. perusasiat kunnossa. Mielummin vaikka lyhyt ratsastus ajatuksella + maastokävelyt päälle, eikä pitkää tahkoamista vähän sinnepäin.
- Säännöllinen valmentautuminen (ei enää 2-3kk taukoja JOS suinkin mahdollista)
- Oma oheistreeni kuntoon: Keskivartalo, aerobinen kunnonkohotus ja liikkuvuus
- Totin vaihteleva meno: wannabe-kouluratsastusta, säännöllisesti puomeja / pikku hyppelöjä (ekat kerrat tutun ratsuttajan kanssa, sitten ehkä uskaltanen jo itsekin ylittämään ristikoita), maastoilua ratsain ja taluttaen, juoksutusta..

Myös laidunkausi lähenee kovaa vauhtia, tähän mennessä Totti on maistellut ruohoa vasta maltillisesti narunpäässä. Näyttää olevan ihan yhtä hyvää kuin aikaisempinakin keväinä!

Kevätkuulumisia - silmän tsekkausta ja varustesäätöjä

Hupsista, aika on mennyt taas ihan hurjaa kyytiä!
Päivät ovat seuranneet toisiaan melko samanlaisina jo melkein kuukauden ajan - meillä on 80 neliön rivarikämpässä 2 etätyöläistä sekä yksi etäkoululainen... ja tausta-assareina myös kolme seniorikissaa jotka saattavat välillä saada hepulit esimerkiksi jonkin palaverin taustalla. :D

Talliarkeen ei korona ole juurikaan vaikuttanut. Viiden hevosen tallilla on harvemmin kovin montaa ihmistä samaan aikaan ja tuntuu siltä että kaikkien tallilaisten arki pyörii koti / talli / (etä)työ/koulu- akselilla.

Ylhäisessä yksinäisyydessä kentällä, ei ole ruuhkaa :D

Maaliskuun 10. päivänä käytiin Viikissä silmän tarkastuksessa samalla spesialistilla joka operoi silmää viime keväänä. Tuon reissun tulokset olivat oikein hyvät, eli aikanaan loukkaantuneen silmän tilanne on juuri niin hyvä ja vakaa kuin sen kanssa ylipäänsä voi olla. Tarkkana täytyy olla - esim. ensi vuodenvaihteessa, kun nyt on jo kahtena vuonna tullut pientä oireilua heti valon lisääntyessä pimeimmän kauden jälkeen. Tuolle ei ihan löytynyt selitystä. Kortisonitipat saatiin joka tapauksessa lopettaa ja UV-huppu on yhä edelleen päässä tarhatessa, suojana pölyltä, tuulelta ja ötököiltä.
Kun silmätutkimuksen kanssa oli valmista, sanoin loppukaneettina että onhan koko alkuperäisestä haaverista jo kohta kuusi vuotta aikaa ja silloin ei tiennyt yhtään mitä odottaa - lähinnä ennakoitiin silmän poistoa ja oltiin onnellisia kun siltä silloin säästyttiin. Eläinlääkäri sanoi rohkaisevasti, että juuri nyt ei ole mitään syytä miksei silmä voisi olla päässä vielä kuuden vuoden päästäkin, yhtä vakaana kun tänään! Näillä siis mennään - toivotaan ettei huononemisia tapahdu ja reagoidaan tarvittaessa muutoksiin.

Reissukuva Helsingin päiväretkeltä

Ratsastuksen osalta on ollut hieman vaikeampi kausi. Välillä menee tosi kivasti, mutta sitten taas metsän nurkan möröt saavat aikaan ongelmia, ja on tosi ikävää jos ratsastus menee tietyn kulman kohdalla mahdollisten U-käännösten ennakointiin. Siinä jää tosi herkästi ns. käsijarru päällä ratsastamaan, mikä on muutenkin yksi perusongelmistani.
Onneksi huomenna pääsemme pitkästä aikaa istuntaopen valmennukseen.

Kävelypäivä kentällä iltahämärässä :)

Jo ennen valmennusten alkua taidettiin päästä yhteen ongelmaan kiinni - satulaongelmaan nimittäin...

Totin estesatula (ihana Prestige Versailles) todettiin jo viime kesänä ihan aavistuksen leveäksi, ja sen jälkeen laitoinkin alle paksumpaa huopaa Trapezium Padin seuraksi. Loppusyksystä sekään ei enää riittänyt joten laitoin Mattes-karvan etupaloilla satulan alle - tämä tuntui paikkaavan tilanteen, estesatulan kanssa Totti kulki aika lailla tyytyväisenä. Koulusatulan kanssa oli enemmän vaihtelua. Satula ei näyttänyt huonolta selässä mutta jokin juttu siinä oli, kun hevonen oli haluttomampi liikkumaan eteen. Kuten yleensä, pistin kaiken huonon oman istuntani ja muiden rajoitteiden piikkiin, ja yritin vaan hammasta purren ratsastaa paremmin. Uskoin jo pilanneeni koko hevosen, niinkuin yhden ennakoivan tokaisun kuulin maneesitallilta lähtiessäni.
Ajan mittaan omat havainnot tarkentuivat, hevoshieroja vahvisti ne ja vakuutuin siitä että satulan/satuloiden tarkemmalle syynille olisi tarvetta.
Varasimme tallikaverin kanssa molempien hevosille omien satuloiden tarkistuksen läheisestä, tutuksi tulleesta satulaliikkeestä ja kävimme siellä viime lauantaina. Kotona tehdyt havainnot pitivät paikkansa - estesatula oli liian leveä ja jäi kavennukseen. Satulan sain takaisin jo seuraavana päivänä, eli palvelu toimi ihan superhyvin!
 

Kuvituskuva rennoilta loppukävelyiltä kohmeisella sänkipellolla

Koulusatulan tilanne on astetta hankalampi - Childeric olisi pienen paneelien muokkauksen tarpeessa. Tätä tehdään ainoastaan tehtaalla Ranskassa, mutta tehdas on luonnollisesti kiinni koronatilanteen vuoksi. Totin selässä kävi jonkunlainen arsenaali paikan päältä löytyneitä saman merkin koulusatuloita (jos sattumalta olisi löytynyt oikea paneelimalli) ja jokunen muun merkin penkkikin, mutta kaikki olivat sovittajan mielestä huonompia kuin meidän oma satula. Ensiapuna oma satulamme sai nyt alleen karva-Mattesin jossa on paloja edessä & keskellä. Parin ratsastuksen perusteella ero entiseen on huikea! Näillä avuilla selvitään toivon mukaan koronatilanteen yli. Kun tehdas taas avautuu ja sen ruuhkat on purettu, täytyy katsoa lähteekö satula n.kuukauden mittaiselle Ranskan-reissulle. Oman satulan muokkaaminen olisi aina järkevämpää kuin vaihto kokonaan uuteen, mutta täytyy sitä vaihtoakin miettiä jos muokkaus ei auta. Tämä vaikea muokattavuus on paneelisatulan huono puoli mitä jo ostaessa mietin, mutta kokemukset satulasta olivat niin hyviä siinä kohtaa ettei se estänyt hankintaa.

Jaa tämmöstä pehmosettiä niin olisi mukavaa urheilla..

Satulansovittajan mielestä Totti oli muuten oikein sopivassa kunnossa eikä yhtään liian lihava. Tämä on ihana tilanne sen oltua monet vuodet ns. kesto-laihiksella. Kuten olen aiemminkin todennut niin ilmeisesti monta pientä heinäannosta päivässä toimii hyvin, ja se liikkuu itsenäisesti tarhassakin jonkin verran eli liikuskelee tasaisesti ruokintojen ja päivätorkkujen välissä.

Bongaa "virhe" kuvasta... :D

Satuloiden säädön lisäksi tein muutoksen myös päävehkeisiin, eli vaihdoin Micklem-malliset suitset taas vanhoihin tuttuihin Dyonin suitsiin. Niilläkin olen ratsastanut nyt vasta pari kertaa, ja ensimmäisellä ratsastuskerralla Dyonit + Mattesilla paikattu koulusatula- yhdistelmällä tuntui taas "loksahtavan" jokin jumitus pois ja jopa mörkönurkkaus jäi miltei kokonaan unholaan. Tuntui siltä että saan tuntuman paljon vakaammaksi Dyonien kuin Micklemien kanssa, en osaa selittää sen paremmin. Eli ehkä kaunis ajatukseni anatomisesti suunnitelluista Micklemeistä ei ollutkaan pidemmän päälle hyvä - tai sitten vaan vaihtelu virkistää. Aika näyttää, olivatko varustesäädöt ratkaiseva askel myös tuon kyttäilyn purkamisessa.. yhtään sitä parempaa ratsastusta väheksymättä, ja se työ jatkuu aina ja ikuisesti! :)

Parempaa satulakuvaa odotellessa - ratsastuksen jälkeinen haaveellinen fiilistelykuva :D