Painajainen joka melkein toteutui

Kuulumispostaus on puolitiessään, mutta tämä ajoi nyt edelle. Julkaisupäivästä huolimatta ei ole aprillipilaa (olisikin).

Talli jolla Totti asustaa, on isohkon asfalttitien vieressä. Tämä on oikeastaan ainoa isompi miinus tallilla. Pari sellaista kertaa muistan kun joku karannut hevonen on painellut tielle mutta yleensä onneksi jäävät pihaan tai läheiselle pellolle.

Meillä oli Totin kanssa oikein onnistunut Sarahin valmennus viikko sitten sunnuntaina. Maanantaina menin vielä maneesissa, pienet kertaukset valmennuksesta jonka jälkeen rentoa isoa laukkaa molempiin suuntiin sekä rennot loppuravit. Tiistaina oli ajatuksena pitää kävelytyspäivä palautumisen merkeissä.

Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, pistin aurinkolasit päähän, tallikenkinä toimivat kumpparit jalkaan. En vaihtanut siistejä työfarkkuja ratsastushousuihin. Laitoin Totille suitset päähän, en kuitenkaan liinaa tai ketjunarua koska aina se on suitsien kanssa käyttäytynyt kotipihassa.
Samantien oli selvää että nyt ei ollut väsymystä tippaakaan vaan ennemmin kevättä rinnassa. Pientä röhkimistä vaikka kävelikin päällisin puolin nätisti vieressäni. Parkkipaikalla pari pikku loikkaa ja siitäkin vielä tasaantui. Sitten tallin pihassa Totti säpsähti jotain ja säntäsi kylkimyyryä poispäin niin vauhdilla että menetin tasapainoni, jota se säikähti vielä enemmän ja rykäisi minut kumoon tallipihan kovalle hiekalle. Ihan ohikiitävän hetken raahauduin sen perässä jonka jälkeen ohjat pääsivät irti kädestä.
Se laukkasi tallin talon ympäri niin lujaa ettei vähän matkan päässä seissyt kaveri ehtinyt sitä vastaan. Villin ja vapaan hevosen matka jatkui pihatietä pitkin asfalttitietä kohti. Lähdin juoksemaan täysillä tallin läpi, ehtiäkseni vastaanottamaan Tottia tien päädyssä. Olin kuitenkin ihan hitusen liian hidas ja villiintynyt hevonen paineli asfalttitielle.

Tiellä liikennöinyt tukkirekka oli ilmeisesti vasta kääntynyt tielle hitaassa vauhdissa ja pysäytti tallin tienhaaraan. Hevonen lähti kaupunkia kohti, menin sen perässä tien keskellä jotta tukkirekka ja sen perään pysähtyneet autot tajusivat pysyä paikoillaan. Vastaan ei tullut yhtäkään autoa. 
Totti kääntyi seuraavasta tienhaarasta kohti naapurin kotitallia. En tiedä palauttiko naapurin hevosten huolestunut hörinä sen "maan pinnalle", mutta karkulainen kääntyi kohti kotia, heinä/laidunpellon ja tien välissä olevalle kaistaleelle. Tuolta peltokaistaleelta sain sen kiinni.

Ohjat olivat menneet toisen etujalan ympäri, avasin ne tutisevilla sormilla. Tallityöntekijä avasi meille portin naapurin pellolle jolloin pääsimme kauemmas tiestä. Kun sain hevosen pesupaikalle, se suorastaan tärisi. Aloin jo laittamaan sille suojia ja mutisin juoksutuksesta jotta näkisin miten liikkuu, kun adrenaliinin laskiessa tunsin että polvissa kirveltää. Vilkaisin alaspäin ja totesin verta olevan molemmissa polvissani reilusti, niin paljon ettei mistään laastareista ollut apua. Vein hevosen kuitenkin maneesiin ja talutin hetken, niin että molempien hengitys tasaantui.

Tuossa oli niin ison, aivan lopullisen katastrofin ainekset että en oikein pysty edes ajattelemaan asiaa. Samana iltana tärisytti ja itketti kotona ja nukuin hyvin katkonaisesti seuraavan yön. Nyt pitää tietysti keskittyä siihen että kaikki osapuolet ovat hengissä ja ainakin päällisin puolin hyvissä voimissa, eli kaikki jossittelut ovat turhia.

Vielä näyttää siltä, että otin itse isoimmat arvet tapahtuneesta. Polvien paranemisessa kestää jokusen hetken, ja menneenä viikonloppuna delegoinkin luottokavereita Totin selkään. Tuota ennen juoksutin kaksi päivää putkeen, teettäen siirtymistä toisensa perään eli kunnon kuuliaisuusharjoituksia. Kaikki taluttelut paikasta toiseen on varotoimena hoidettu ketjunarun kanssa ja Totti onkin ollut aivan normaali, kevyesti käsiteltävä ja kiltti oma itsensä.

Kuten edellisestä ehkä huomaa niin vaikein asia on luottamus - sekä itseeni että hevoseen. Nyt kun pitäisi olla aivan täysin normaalisti ja viilipyttynä, suorastaan korostetun varma ja rauhallinen, vaatii todella paljon ajatustyötä etten ala itse säpsähtelemään ja ajattelemaan "nyt se lähtee". Ajattelen melko kauhulla myös tulevan silmäoperaation (pieni teaseri ) jälkeistä muutaman viikon toipilasaikaa. Siihenkin on onneksi vielä muutama viikko ja saattaa siirtyä vielä eteenpäinkin.

Ja tuuli kääntyy.. osa 2, Koulusatula

Viime satulapostauksen jälkeen meillä oli pari viikkoa täyttä Childeric- euforiaa Totin kanssa. Jokaviikkoiset valmennukset tuntuivat menevän aina vaan paremmin, samoin itsenäisessä menossa sain toteutettua järkeviä tehtäviä matkustelun sijasta. Välillä pidettiin rentoja kävelypäiviä, saatiin vihdoin tilsakumit ja ehdittiin pellollekin vielä ennen vesikelien alkua. Tein jo laskelmia koulusatulan kotiuttamisesta vuokrajakson päättyessä. Tuntui siltä että palaset loksahtelivat paikoilleen. Eikös kuulostakin vähän liian hyvältä ollakseen totta? ;)

Muutaman ratsastuskerran aikana takaraivossa alkoi kyteä havaintoja Totin hienoisesta jarruttelusta. Kaikenkattava flow oli tiessään. Ei mitään isoa tai varsinaisia takapakkeja joten pistin vielä omaan piikkiini ja yritin vain ratsastaa paremmin. Sitten seurasi hiukan omituista käytöstä kuten myrskyisen illan iso säikähdys tallinpihassa, oli viittä vaille ettei hevonen ampaissut talutuksesta pimeyteen. Luistelin sen perässä märällä peilijäällä ratsastussaappaat jalassa muutaman askeleen verran. Se ratsastuskerta meni melko penkin alle kun maneesin molemmat päädyt pelottivat, jännitystä oli riittämiin ja rentous rajoittui pieniin hetkiin. Tätä seurasi kuitenkin pari parempaa ratsastuskertaa, ja perinteisen jälkiviisaana mietin myös törttöilyjen yhteyksiä silmän tilanteen viimeisimpiin käänteisiin..  

Satulakuva osa XXXXX - "en poseeraa", sanoo Totti

Tämä satula näytti ja tuntui oikein hyvältä alkuun, suorastaan täydelliseltä. Pohdiskelin kuitenkin, selvitäänkö oikeasti satulalla jossa ei ole muita muokkausmahdollisuuksia kuin laittaa fylliä alle tai lähettää tehtaalle muokattavaksi.. Hikijäljet satulahuovassa ovat myös mielenkiintoiset, enemmän painetta takana ja edessä. Tuo painepiste-asia pitää nyt ratkaista, ensi hätään laitoin satulasta kuvat satulafirmaan ja kokeilen fyllata ohuella Mattesilla ... jotenkin. Olen ollut myös satulaluennolla jossa on sanottu etteivät hikijäljet itsessään välttämättä kerro mitään kovin raskauttavaa, mutta ei tämä nyt ihan normaalia ole..?

Mielenkiintoista?

Hierojan käsittelyssä löytyi myös pientä jumia ja toispuoleisuutta, mutta ei mitään räikeää satulan epäsopivuuteen viittaavaa. Päällepäin satula näyttää edelleen hyvältä, mutta hieman enemmän painetta on kieltämättä ihan etuosassa + takaosassa, mikä menee yksiin myös satulahuovan paineen kanssa.
Kireys vasemman etujalan koukistajassa viittaisi enemmänkin kengitykseen, jota edelleen pitäisi korjata (vaikka on jo korjattukin). Hieroja kannusti muuttamaan yhden asian kerrallaan, eli laittamaan vielä jäitä hattuun satulan palautuksen kanssa kunnes on kengitetty. Toisaalta taas en välittäisi maksella turhia vuokria jos on yhtään epävarmuutta sopivuudesta, eli vielä pyörittelen vaihtoehtoja, mitä tässä tekisi.

Eilen kävin ekaa kertaa selässä hieronnan jälkeen, ja tunne satulaan oli jo huomattavasti parempi, mutta ei ihan sama kun vielä pari viikkoa sitten. Tänä aamuna tein saman tempun minkä niin monesti aiemminkin eli hain hyvää fiilistä vanhan tutun estepenkin kanssa. Totti tuntui oikein huokaisevan, askellajit tuntuivat rennoilta ja tasapainoisilta ja tuloksena olikin paras ratsastus viimeiseen pariin viikkoon. Korvat lopsottivat rennosti eikä kiukuttelua esiintynyt, ei kysellyt onko pakko vaan mitä tehdään seuraavaksi.
Nyt sain taas tuntuman siitä miltä Totti tuntuu kun liikkuu mielellään, eli mitä haetaan myös koulusatulan kanssa - joko tämän "Chiltsun" jos sen saa fiksattua, tai jonkun muun.

Meidän paras satularatkaisu - Prestige Versailles + Trapezium Pad. Mistä vastaava koulujakkara-ratkaisu?

Kieltämättä nämä Totin silmätarkistuksen tuloksetkin pistävät miettimään - jos toisessa vaakakupissa painaa mahdollinen silmäoperaatio niin se ajaa luonnollisestikin kaikkien maailman satulahankintojen ohi, mutta täytyy katsella tilanteen ja oman talouden mukaan. 

Loppukevennyksenä Totin ja kaverien mielipide UV- hupusta, kuva otettu tänä aamuna alle tuntia tarhaan pääsyn jälkeen. Huppu on järjestyksessään jo toinen, koska ensimmäinen on tällä hetkellä kotona ja pientä fiksausta vailla.