Huoltotaukoa ja muita kuulumisia

Taas on vierähtänyt hetki edellisestä, mistäs sitä aloittaisi. :)

Ensinnäkin, meille tuli pieni huoltotauko maaliskuun puolivälissä. Viikolla 11 junnuheppa oli taas treeniviikolla ratsutuksessa, ja oli kulkenut ihan valtavan hyvin! 

Kengittäjämme pääsikin tuonne isolle tallille jo samalla viikolla, joten torstaina oli sitten ollut kengityksen vuoro. Totti joka on ollut jo pitkään helppo ja kiltti kengitettävä, protestoi runsaasti varsinkin kun takajalkoja oli pidetty yläasennossa! Kun se oli otettu liikkeeseen kengityksen jälkeen, oli ollut selvästi jumissa, jopa vähän "könkkä". Siispä siirryimme isolta tallilta pikkutallille saatteella että kävellään ja annetaan pari vapaapäivää, sitten aloitellaan uudestaan. 

Mietteliäs jauhoturpa

Totti tuntui palautuvan hyvin kävelylenkeillä ja parin vapaan jälkeen vaikutti hyvin energiseltä. Seuraavalla viikolla meille tuli taas satulansovittaja. Kahta satulaa kokeilimme selästä käsin kentällä, ensimmäinen (Supreme) ei ollut hyvä vaan valui puristamaan lapoja mutta toisen satulan (Sydneyn yleissatula) kohdalla liike parani aivan huomattavasti. Sillä lyhyellä kokeilukerralla en huomannut mitään outoa, niinkuin eivät sivustakatsojatkaan. Seuraavana päivänä menin itse kentälle agendana satulan kokeilu. Totti oli rauhaton, säikkyi pari kertaa ja yritti jopa ottaa pari "häipymistä". Vasempaan kierrokseen rentoutui kuitenkin, oikealle oli koko ajan vähän väkinäinen ja jännittynyt. 

Ison osan jännityksestä laitoin omien niska-hartiajumieni piikkiin, mutta asia jäi kaihertamaan mielen päälle. Sovin siis lisäaikaa satulan kokeilulle ja seuraavalla kerralla otin hevosen liinan päähän. Jälleen vasemmassa kierroksessa se ravaili rennosti, venytteli selän pyöreäksi ja eteen-alas, niin että melkein jo huokaisin helpotuksesta. Oikeassa kierroksessa sen sijaan kaula oli ylhäällä suorana, selkä jännittynyt ja vasen takajalka otti jäykempää / lyhyempää askelta. Kävin taluttelemassa ja vein talliin. 

Viikonlopun yli arvoin mitä tehdä - junnuheppa oli hoitotoimenpiteissä ja tarhassa iloinen oma itsensä mutta ihan kaikki ei ollut kunnossa. Kyselin myös ratsuttajalta, varatako klinikka-aikaa vai mitä tehdä, hän kehotti pyytämään paikallisen hevoseläinlääkärin tallille taivuttamaan jalat. Maanantaiaamuna siis soittelin ja sainkin eläinlääkärin tallille keskiviikkoaamuksi. Melkein viikon lepäilyn jälkeen ontuma oli jo paljon lievempi, ympyrällä huomasi hiukan mutta suoralla ei juurikaan. Taivutuksissa vasen takanen antoi (hyvin lievän) reaktion ja otettiin varmuuden vuoksi röntgenit tuosta jalasta. Tallille eläinlääkärin mukana kulkeva röntgenlaite on ehkä maailman parhaita keksintöjä!
Röntgenkuvissa ei ilmennyt mitään, joten diagnoosina oli että takapolvet - etenkin se vasen - olivat päässeet kipeytymään treenissä. Tämä on nuorille (suomen)hevosille tyypillinen vaiva, kun lihaskunto on vielä puutteellinen niin takapolvissa voi olla löysyyttä. Saimme muutaman päivän kuurin tulehduskipulääkettä jonka jälkeen liikunnan aloittelu pikkuhiljaa. 

"Läksynä" edelleen paljon kävelyä, puomeja, kiipeilyä eli vaihtelevaa menoa joka kehittäisi takaosan lihaksistoa rauhallisesti. Tätä toki ollaan yritettykin, mutta täytyy nyt pitää oma maltti mukana ja painottaa omat ratsastukset vielä enemmän maastoilupainotteiseksi vaikka kentällä meno kuinka houkuttelisi. Vähemmän on enemmän pitää aika usein paikkansa.

Kentällä, katse kohti maastoja?

Lääkekuurin kolmantena päivänä, kun kurvasin tallinpihaan niin Totti veti tarhassa tasajalkaloikkia ja pukkilaukkaa vinkaisujen säestämänä. Ei ollut köyhä eikä kipeä... ;) 

Parina päivänä kävelin selästäkäsin, ensin kentällä hieman ja sitten maastossa. Tuntui kyllä siltä että olisin istunut dynamiittitynnyrin päällä! Toissapäivänä menin ihan hetken kentällä (käyntiä ja muutama rauhallinen ravipätkä), ja eilen päädyin tekemään taas käyntipainotteisen peltotiemaaston. Eilen tuntui jo siltä että Totti oli oma itsensä, kuulolla ja läsnä rennosti ja käyntiaskelkin tuntui pidemmältä. Eli toivottavasti pieni huoltotauko auttoi! Hevoshieroja on joka tapauksessa tulossa lähiaikoina vielä käsittelemään Totin. 

Melassivettä - nam!

Tulipas pitkä teksti jo "ensinnäkin"- kohdasta! Joka tapauksessa toisena asiana satulan etsintä on vielä kesken. Päädyin siihen että Amerigo on hintaluokaltaan vielä liian kallis ratkaisu tässä vaiheessa, varsinkaan kun siinä ei ole kovin kattavia muokkausmahdollisuuksia. Samoin lähipäivien testailun perusteella Sydneyn voinee tuomita melkein sopivaksi. Bates- kortti on vielä kääntämättä eli sen sovitus on kalenterissa puolentoista viikon päästä. Samalla kuulostelen muita vaihtoehtoja vielä sovitukseen. Ensi viikon aikana menemme käymään taas isolla tallilla ratsuttajan luona, ja silloin selvinnee laitanko ilmoittautumisen Ypäjän laatuarvostelukarsintoihin niinkuin vielä haaveissa olisi. Jos kuitenkaan yhtään näyttää siltä ettei kannata mennä, niin sitten jää tämän vuoden karkelot välistä. 

Kuvituksena viime aikojen kännykkäkuvia :)

Satulansovitusta

Seuraavaa kuvaa voisi kommentoida vilpittömästi "Oho". On meinaan Donau vähän takapainoinen.

Eilen käytiin näyttäytymässä satulansovituksessa. Kieffer jäi nyt levennettäväksi ja saan sen takaisin tänään, katsotaan saisiko siitä vielä kestävämpää ratkaisua vai meneekö suosiolla vaihtoon.

Prestigeä kokeiltiin paljon eri malleja, leveys saisi olla 35-36 ja toppausten mallikin tietynlainen. Paras sovitetuista (tosin leveyttä 34 mikä saattoi vaikuttaa) puski lavoille. Paras kokeilluista satuloista lähti mukaan kokeiltavaksi, eli Amerigon estesatula joka on niin hieno että tekisi mieli ottaa se kotiin keskelle olohuonetta ihailtavaksi. Hyvähän siinä on istua, ihan liian hyvä. Mietin jo, tuleeko ratsastustaito satulakaupan päälle.. ;)

Jos tänne lukijoita eksyy niin mitä ehdottaisitte tällaiseen selkään? :)
Vähän säkää (enemmän kuin emällään), jonkunmoinen satulanpaikka, mutta nyt taitaa olla myös ihan himpun verran takakorkea kehitysvaihe meneillään. Prestigeen olisin mieltynyt nimenomaan hyvien muokkausmahdollisuuksien takia jos kohdalle osuisi joku hyvä, mielellään käytetty tai ainakin "sisäänajettu" satula. Samasta syystä esimerkiksi Bates kiinnostaisi, mutta niitä en ole oikein bongannut mistään eikä ole merkistä kokemusta. Niin ja tässä vaiheessa tosiaan este/yleissatula etsinnässä, eli sellainen jolla olisi mukavaa painella menemään myös kevyessä istunnassa ja maastossa.

Olen itse mieltynyt myös Cliff Barnsbyyn ja Albioniin mutta niitä ei tämänhetkiseen selkään ehdotettu eilen ollenkaan.
Merkkien suhteen en ole nirso, tällä hetkellä periaatteena on se että jos joku satula ostetaan omaksi asti, sen pitäisi olla joko edullinen (max 1200€) ja pitää jälleenmyyntiarvonsa suht hyvin, tai jos on tyyriimpi tapaus niin muokkausmahdollisuuksien pitäisi olla melkoisen hyvät.

Mitäs muuta ohjeistusta saatiin... Ainakin mutkavyö pitäisi ehdottomasti ottaa käyttöön, se estäisi osaltaan satuloiden eteenpäin liukumista ja sellainen saatiinkin kokeiluun mukaan. Mutkavyön sijasta myös Cair-vyö kiinnostaisi ihan ehdottomasti, eikö sen pitäisi ajaa eteenpäin liukumisen suhteen sama asia kuin S-vyön? Nyt on ollut käytössä ns. tavallinen, pehmustettu nahkainen satulavyö.