Takaisin alkeiskurssille?

Raflaavalla otsikolla on syynsä, olimme torstaina ensimmäisessä oman valmentajan valmennuksessa puoleentoista kuukauteen. Oikea käsi, koneen ääressä töitä tekevän hiirikäsi, elää edelleen ihan omaa elämäänsä. Tilanne ei ole ainakaan helpottanut valmennustauon aikana, ratsastin pitkiä pätkiä tunnista oikean käden pikkusormi kauhukahvassa kiinni jotta saisin käden pysymään vakaana omalla paikallaan. Sen lisäksi lonkankoukistajat ja alaselkä tökkivät vastaan. Vaikka saimme aikaan hyviäkin pätkiä ja opetus on aina kannustavaa, oli tunnin jälkeen vähän sisuuntunut olo. Hevonen on tikissä ja satula-asiakin näyttäisi olevan nyt kunnossa, mutta ratsastajan kaikki palikat saisi vaihtaa. :)

Nyt kun jos (toivottavasti) huomenna saan opinnäytetyön virallisesti palautukseen, niin sitten lähtee kuntokuuri käyntiin. Hierojalle menen keskiviikkona, sopivasti ennen seuraavaa torstain valmennusta eli jospa hän saisi jumeja hiukan auki.
Tarvitsen niin aerobisen kunnon kohotusta kuin lihaskuntoa ja liikkuvuutta, mistähän sitä lähtisi liikkeelle? Horse & Rider- lehdessä oli viime vuonna hyviä ratsastajan kotitreenejä joita onnistuin tekemään silloin ehkä parin viikon ajan. Täytyy kaivella nuo esille ja ottaa uusi startti. Sen lisäksi haen kymppikortin joogasalille johon vanha ratsastusseurani buukkasi lyhyen kurssin viime syksynä, ja laitan kalenteriin jonkun säännöllisen tunnin sieltä. Joogasalilla on myös pilatestunteja jotka olisivat oikein hyviä ratsastuksen tueksi. Näillä näkymin maanantai on Totin vakkari-ratsutuspäivä joten voisin yrittää käyttää ainakin niitä iltoja muuhun liikuntaan.

Viimeksi mainitsemani Amerigon koulusatula tarkistettiin keskiviikkona satulansovittajien toimesta. Heidän mukaansa sen pitäisi sopia ilman mitään ylimääräisiä toppauksia välissä, mutta sanoivat että on OK käyttää esimerkiksi ohutta Mattesia etupalojen kanssa jos satula tuntuu niin vielä paremmalta. Olen vakuuttunut että isoin ongelma on nyt sään alapuolella, lapojen takana kohdat joihin vanha satula on painanut. Eli nyt pitää tehdä siihen mahdollisimman paljon tilaa. Käytämme siis ohutta Mattesia alkuun "ryhdistämässä" satulan etuosaa ja katsotaan jos sen saisi jätettyä pois hetken päästä.

Estesatula-asian kanssa hätäilin hiukan ja otin pari estepenkkiä sovitukseen, Prestigeltä kaikki. Niistä en huomannut ottaa kuvia! Joukossa oli parikin potentiaalista, Versailles joka vastasi melko hyvin viime syksynä sovittamaamme sekä Paris joka on lateksitopattu. Roma ei istahtanut selkään ihan niin nätisti kuin nämä toiset.
Versaillesin kanssa ratsastin, ja tunsin olevani taas ihan hukassa estesatulassa. Nopeasti sitä tottuu, kun ensin ratsastin 5 vuotta pääosin yleis- ja estesatuloilla, nyt on takana puolitoista kuukautta koulusatuloita ja estesatula tuntui tosi huteralta. Tottikaan ei liikkunut yhtä pehmeästi kuin Amerigon kanssa, laukannostot "levisivät käsiin" lähes joka kerta. Sen lisäksi huomasin että satula valui juuri kriittisen matkan verran eteenpäin ja osui siihen kohtaan lapaa, mitä haluaisin varjella kaikelta paineelta. Sen myötä sain järjen hivenestä kiinni ja päätin että nyt katsotaan tuo koulusatula-asia loppuun asti ja seurataan miten selän tilanne kehittyy. Estesatuloihin palaamme siis aikaisintaan loppukeväästä!

Ratsastusmotivaatio on sillä tasolla että tekisi mieli vääntää maneesissa joka päivä, mutta näin en tietenkään voi tehdä, vaan pitää muistaa että Totti on vasta kuusivuotiaaksi kääntynyt "teini" jonka työn iloa ei saa missään nimessä tappaa. Edelleen siis vaihtelua ja sopivasti vapaapäiviä. :)

Vapaapäivän iltana, turpa täynnä pellavamössöä :)