Lokakuun päivitystä

No niin, aikaa on taas vierähtänyt viimeisestä. Ajatukset juoksee aina samaa rataa, eli aktiivisuudeltaan blogi on luokattoman huono mutta kuulumisia on kuitenkin kiva laittaa ylös myös tänne puolelle. Kuvituksena yhden vanhan muiston lisäksi viime viikkojen kännykkäräpsyjä.

Viime postauksessa mainittu oma sairasloma meni tosiaankin sairaslomana, Netflixin katselun ja levon merkeissä. Joku pieni tulehdus piileskeli koko ajan nurkan takana niin koneen ääressä ei jaksanut istua juurikaan. Tallilla kävin ihan pari kertaa sairasloman aikana - viisi päivää leikkauksen jälkeen tehty juoksutusreissu EI ollut kovin fiksu liike, ja siitä viikon päästä uskaltauduin selkään hetkeksi. Sairasloman ajan Totti oli tallin harjoittelijan ratsastuksessa.
Kun sairaslomalta pääsin työkuntoon - tosin hapenottokyky ei vieläkään ole edes leikkausta edeltävässä kunnossa - niin ehdin olla peräti viikon töissä ennen seuraavaa kriisiä. Jo keväällä mainittu perhetilanne päätyi siihen että viikon päästä on isäni hautajaiset. Ei ihan odottamatta - 18 vuotta on pitkä aika kun Parkinsonin tauti tekee tuhojaan, ja kesän alusta vakaana pysynyt tilanne eteni vääjäämättä loppua kohden.

Muistoja 80-luvulta <3

Tuon jälkeen Totin pieni syysloma tulikin hyvään saumaan, eli eläinlääkäri saapui ennalta sovitusti tarkistamaan silmän tilanteen mikä todettiin hyväksi ja vakaaksi. Täydellinen silmä se ei ole eli sokeita pisteitä löytyy, mutta varsin toimiva eikä ole mennyt  huonompaan suuntaan. Silmää kontrolloidaan jatkossakin vuosittain ja toki tarvittaessa muutenkin.
Samalla katsottiin Tottia liikkeessä ja eläinlääkäri totesi saman mitä olin itsekin miettinyt eli oikea takajalka on hieman hitaampi, mikä taivutuksissa paikantui OTJ:n yläosaan. Koska takapolvet on kuvattu aiemmin ja oireet olivat kuitenkin varsin lievät (hieman täyttynyt polvi ja lievä taivutusreaktio), niin ehdotuksena oli pieni syysloma ja Metacam-kuuri. Eli maltillinen lähestymistapa mikä sopi hyvin tähän saumaan, hautajaisjärjestelyjen ja muiden keskelle. Tämän viikonlopun aikana otan Totin raviliikkeestä videon eläinlääkärille ja mikäli liikkuminen on siinä täysin priimaa, ei klinikalle tarvitse mennä jatkotutkimuksiin ihan akuutisti. Jos taas liike ei ole vieläkään normaalia, niin on selvää että täytyy selvittää vielä tarkemmin.

Juoksutukseen menossa (omistajan) sairasloman päätteeksi.

Tämä onkin aihe josta on keskusteltu paljon hevostuttujen piirissä eli kuinka paljon pitää heti oletuksena tutkia ja selvitellä? Missä tilanteessa pyydetään koko seudun asiantuntijat salapoliisityöhön, ja koska voi "vähän kattella ja kuulostella" ensin itse, oman tallin luottoihmisten kanssa? Ja onko oikein liikkuva hevonen paras kuntoutuskeino tämänkaltaisiin lieviin kremppoihin?  Eläinlääkärin sekä valmentajani kanssa keskusteltuani päädyin tässä kohtaa noudattamaan saatua ohjeistusta. Totti on kuitenkin viisivuotias suomenhevonen joka on ollut ensimmäistä kesää säännöllisessä treenissä. Siihen päälle pieni vinous jota en itse saa jumpattua vielä niin tehokkaasti pois, niin tuo tämänhetkinen oireilu sopii ihan maalaisjärkeen. Ja kuka tietää - jos olisin antanut kunnon loman vaikkapa heti laatarien jälkeen, niin olisiko selvitty ilman lääkitystä..? Tai jos olisin parempi ratsastaja ja osaisin vaatia tietyt asiat läpi täydellisesti? Siinähän sitä tavoitetta on ensi talveksi ja varmaan koko loppuelämäksi!

Kävelykuurin ensimmäiseen viikkoon mahtui muun muassa yksi hyvin jännittävä talutusreissu tallin viereisen heinäpellon ympäri. Laidunlehmät ammuivat ahkerasti vastarannalla, ja pieni suomenhevonen ei todellakaan ymmärtänyt tähän asti hiljaa pysyneiden lehmien huutelua. En ole koskaan pelännyt että Totti lähtisi käsistä talutuksessa, mutta tuolla kertaa se oli niin pois itsestään että sekin vaihtoehto kävi mielessä. Selvisimme kuitenkin kunnialla takaisin tallille ja kentällä naurettiin makeasti tilanteelle silminnäkijöiden kanssa. Siellä pellon keskellä koheltavan hevosen kanssa ei kyllä naurattanut yhtään. ;)

Kuva hieman seesteisemmältä peltokävelyltä.. ;) 

Muutaman kerran olen tehnyt myös kevyesti käyntityöskentelyä selästä käsin, ja Totti olikin todella tyytyväinen päästessään hommiin. Sisäpohkeen merkitys on taas kirkkaana mielessä kun pääsin ihan hetkeksi jopa valmentajan silmien alle tämän viikon tiistaina. Viikonloppuna sitten raviliikettä videolle ja sitten katsotaan jatkosuunnitelmia!
Mietiskelimme aiemmin valmentajan kanssa Totin ohjelmaan myös pieniä estekisoja syksylle, mutta ne jäivät sattuneista syistä korvan taakse odottelemaan. Tiiviimpi kisakausi taisi ilman muuta päättyä mutta jos jalkatilanne on OK niin ehkä jotkut pienet estekisat vielä mahtuisivat ohjelmaan. Kyllä sitä teininä tuli käytyä kisoissa aina kun pääsi, mutta nyt ei yhtään houkuta ajatus kisapaikalla hytisemisestä loppusyksystä/talvella!

Sunnuntai-ilta, tyhjä maneesi ja käyntiköpöttelyn jälkeen iloinen hevonen :) 

Talvi lähestyy väistämättä ja Totin karvapeitekin on luonnollisesti vaihtunut talvisemmaksi samettiturkiksi. Olen pohtinut paljon klippausta ja päätynyt siihen että ainakaan yhtä paljon ei klipata kuin viime talveksi. "Vauhtiraidan" klippausta keskelle kylkeä mietin kompromissiratkaisuna, mutta nyt päätin etten klippaa ainakaan vielä. Katsotaan siis tilannetta hiukan myöhemmin, jos on välttämätöntä hikoilun kannalta niin klippaan sen vauhtiraidan. Talliloimia Totti arvostaa ehkä vähiten tässä maailmassa (tai no, ehkä ne huutavat lehmät menee vielä edelle :D)  ja jos sitä ei klipata niin ei tarvitse myöskään loimittaa talliin 24/7. Itse liikutan Tottia pääosin iltaisin jonka jälkeen se joka tapauksessa jäisi sisälle. Aika näyttää onnistuuko klippauksen pois jättäminen, vai tulenko katumapäälle heti ekan kunnon hikoilun ja hevosen kuivattelun jälkeen. Vielähän tässä ehtii muuttaa mieltään tilanteen mukaan.

Samettiturkki talutuksessa jälleen yhtenä pimeänä iltana :) 

Tässä siis tämän hetken "terapiahevostelu"-kuulumisia. Palaan taas kun on kerrottavaa. :)