Eilen tiistaina oli Se Hetki. Iso syy jonka takia alunperinkin vaihdettiin tallia - jotta oltaisiin niin kivasti maneesitallin lähistöllä että sinne on helppo lähteä tunneille ja maneesille. Pari ekaa tuntiahan oli tammikuussa Boot Campin aikana. Sitten tuli ratsutusjakso melko pian "Boot Campin" jälkeen, talvilomani aikana. Ja viime viikolla oli raspauksen lisäksi rokotus, eli pari päivää lomailua. Ensimmäisen valkkureissun aika oli näin ollen vasta nyt, puolisentoista kuukautta muuton jälkeen.
Ajelin eilen suoraan töistä hakemaan ensin trailerin, sitten tallille hakemaan Totin. Satula ja suitset auton takaluukkuun, suojat valmiiksi jalkaan, hevonen talliin ja loimien vaihto kuljetukseen sopiviksi eli päälle fleeceloimi ja villaloimi. Vaikka normaalisti en laita heinäverkkoa traileriin tätä 10min matkaa varten, niin nyt laitoin heinäverkon ja sinne vielä pari porkkanaa houkuttimeksi.
Reissun isoin onnistuminen oli siinä, että lastasin Totin täysin yksin. Lähettämällä se ei vielä mennyt koppiin, sitä täytyy vielä treenailla. Talutettuna kuitenkin marssi sisään rauhallisesti ja jäi sinne. Annoin taskusta sille porkkanan ja kiersin laittamaan takapuomin kiinni. Ja sitten matkaan.
Maneesitallin pihassa laitoin suitset ensin Totille trailerissa. Sitten heppa ulos kopista, loimet pois ja satula selkään. Totti hiukan hirnahteli ja hyöri pihassa kun tunnisti minne oltiin tultu, mutta sain sen satuloitua hyvin. Olin ajoittanut saapumisen sen verran täsmällisesti (lue: olin hieman myöhässä varman päälle suunnittelemastani aikataulusta ;)) että mentiin samantien maneesiin. Ehdin taluttaa hetken aikaa ja keventelemään muutaman kierroksen ennen tunnin alkua, eli oikeastaan saavuttiin ihan optimaaliseen aikaan.
Tunnilla keskityttiin hyvään reippaaseen tahtiin, ensin tehtiin hieman temponvaihteluja ravissa, sitten muutamia laukannostoja. Laukattiin aika lyhyitä pätkiä, n. puoli ympyrää kerrallaan ja sitten raviin. Laukannosto tehtiin myös melko reippaasta ravista. Välillä tietysti aina käveltiin palkinnoksi. Ravissa tuli paljon hyviä pätkiä, missä Totti liikkui reippaasti ja pyöreänä, varsinkin vasempaan kierrokseen. Oikeassa kierroksessa en saanut sisäpohjetta aivan niin hyvin läpi, joten se vaati enemmän töitä. Täytyy siis kiinnittää huomiota siihen että saan sen taipumaan myös oikealle, ja vasemman kyljen venymään ulkokylkenä samalla tavalla kuin oikean. Raippakin oli kädessä jotta pystyin tarpeen mukaan muistuttamaan takaosan käytöstä.
Lopputunnista tehtiin myös pari pätkää alkeellisia ravipohkeenväistöjä, eli lyhyeltä sivulta käännettiin uran sisäpuolelle, ja siitä väistätin uralle. Nekin sujuivat paremmin vasempaan kuin oikeaan kierrokseen, eli oikealle otettiin enemmän toistoja. Lopuksi vielä yksi laukannosto ympyrällä molempiin suuntiin "muistinvirkistykseksi", niiden jälkeen pitkät ohjat ja loppukäynnit.
Joskus ratsastus vaan on yllättävän helppoa! Tunnin jälkeen olin tosi hyvällä mielellä.
On se hyvä että käy valvovan silmän alla - nyt nimittäin valmentaja huomasi heti alkutunnista Totin räpyttelevän huonoa silmäänsä tosi paljon, aina kun otsatukka osuu siihen. Oli myös vähän levoton päänsä kanssa samalla. Laitettiin otsatukka kiinni (allekirjoittaneen hiuslenkillä eli lopputunnin menin omat hiukset hulmuten) niin ratsu rauhoittui heti huomattavasti. Täytyy siis laittaa otsatukka kiinni jatkossakin, on kasvanut ilmeisesti taas häiritsevän pitkäksi. Sinänsä tykkäisin pitkästä otsatukasta joka voisi auttaa myös ötököiden torjumisessa mutta jos silmille valuvat jouhet häiritsevät menoa, niin täytyy harkita myös Totti Tasatukka- parturointia.
Video- tai kuvamateriaalia reissusta ei ole, siinä tietysti yksi miinuspuoli yksin reissaamisessa. Täytyy jatkossa yrittää bongata joku joutilas jolle voi iskeä oman kännykän käteen videointia varten. ;)
Paluumatkalle valmistautuessa sain hieman apuja tallinpihaan sopivasti osuneelta kaverilta, joka piti Tottia kiinni sen hetken että sain otettua satulan pois ja loimitettua. Sitten taas heppa traileriin ja kotitallille päin.
Lähes vuosikymmen lievästi kuljetusongelmaisen hevosen omistajana on jättänyt jälkensä, kun yksin kuljetettava hevonen on näin iso juttu. Voihan olla että jossain kohtaa ei menekään ihan niinkuin Strömsössä, mutta nyt ainakin näyttäisi lupaavalta - maailma avartui huomattavasti kun en ole riippuvainen apurien paikallaolosta tai mukaanpääsystä! Voisin juhlistaa tätä käymällä maneesilla vaikka heti viikonloppuna. :) Ja ensi viikolla mennään toivottavasti sovittamaan satuloita joten onhan näitä reissuja tässä tulossa valmennusten lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti