Kesälaitumilla

Nyt voi vähän huokaista - vihreä alkukesä on ihanaa aikaa pitkän talven jälkeen!

Voihan kesähevosen riemua <3

Toukokuun alkupuolen klinikkareissun jälkeen käveltiin pari viikkoa, maastoiluun painottuen. Sitten aloin hiukan hölkkäilemään klinikan ohjeiden mukaan. Klinikalle mentiin 1.6. tilanteessa jossa olin hölkkäillyt kevyessä ravissa muutamaan otteeseen lyhyitä pätkiä, sekä nostanut pari kertaa laukan. Näiden ratsastuskertojen perusteella epämääräinen alkuverkan jarruttelu (jonka olin pistänyt täysin oman istuntani ja koulusatulan piikkiin ennen kavionivel-diagnoosia) oli kadonnut ja alla oli lähestulkoon höyryjyrä jota sai vähän pyytää odottamaan...!

Vielä ennen klinikalle menoa tehtiin vihreään totuttelun jälkeen myös virallinen laitumelle lasku, joka oli tänä vuonna niinkin dramaattinen että kun riimut lähti pois päästä, pisti jok ikinen hevonen päänsä suoraan ruohoon. ;) Hevosten jakaminen 2+3 porukoihin laitumelle on tuntunut toimivalta ratkaisulta, Totti periaatteesta kehottaa kaveriaan siirtymään jos siltä tuntuu, mutta kuitenkin rapsuttelevat toisiaan ja ovat hyvää pataa keskenään! Monellakaan tietämälläni täyshoitotallilla ei tänä päivänä hevoset laidunna  24/7, mutta meillä maalaistallilla ainakin toistaiseksi mennään näin. Totille laidunmeininki tuntui sopivan viime vuonna - se ei lihonut muodottomaksi ja jaksoi tehdä töitä, ja toistaiseksi tämä vuosikin näyttää siltä.

Kontrollikäynnillä klinikalla ensimmäisten päivien laidunväsymys tuntui vielä ja eläinlääkäri kommentoikin että ei hän mitään ontumaa enää näe, liike on symmetrinen mutta hiukan väsynyt se on. :D  Eli Totti sai puhtaat paperit liikunnan nostamiseen! Eläinlääkäri mietiskeli että voitaisiin ottaa aika fysioterapeutille, joka voisi antaa hyviä neuvoja laukan työstämiseen. Fyssarin klinikalle tulosta ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa vielä tietoa ja se voi mennä jopa syksylle. Ensi viikon kengitykseen vien röntgenkuvat toukokuulta, ja eläinlääkärin lyhyet terveiset mihin suuntaan kengitystä olisi hyvä säätää.  Klinikkakäynnin jälkeen annoin yhden vapaapäivän ja sen jälkeen jatkoin harjoituksia.

Kävelykuurilaisen kävelytystä toukokuussa

Tässä kohtaa voin mainita että meidän koulusatula on nyt jäänyt tyystin "hyllylle". Satulansovituksessa ja sen jälkeen tehdyistä Mattes- virityksistä huolimatta se pörröttää epäilyttävästi karvoja takapaneelien alta joten jokuhan siinä on vialla hevosen selkään verrattuna! Annan koulujakkaralle nyt ainakin pari viikkoa "valohoitoa" ja sen jälkeen kokeilen uudelleen ajatuksella, Mattes-systeemejä vähän purkaen.

Voi meidän ihana Childeric DNL.. </3

Eli nyt olen tsempannut hevosen hyvinvointi edellä ja nostanut jälleen kerran estesatulan, oikean luottopenkin (Prestige Versailles) ykkössatulaksi. :D
Tämä ratkaisu on palkinnut, koska Totti on parantanut menoaan joka ratsastuskerralla nyt viikon ajan kun liikuntaa on saanut nostaa. Myös virtaa on tullut lisää kun laitumelle on "kotiuduttu".  Eilisen ratsastuksen aikana hihkuin ääneen kentällä, kun laukka tuntui niin mahtavalta molempiin kierroksiin! Toki siinä on vielä tekemistä, mutta nyt tuntui jo siltä että pääsin oikeasti työstämään laukkaa. Itselleni tuo estesatula oli pitkän koulusatula-suosimisen jälkeen taas oudon tuntuinen, mutta nyt parin viikon sinnikkään ratsastuksen jälkeen olen estesatulassa taas enemmän kotonani.

Estepenkki tässäkin kuvassa, tosin edestäpäin eli ei niin näkyvänä!

Joka päivä ei olla tietystikään menty kentällä "tosikkoina", vaan myös maastoiltu rennosti. Kesällä on tosi helppoa tehdä menosta vaihtelevaa, kun on valoisaa ja hienoja lempeitä iltoja jolloin voi hyvin suunnata lähimetsiin tai peltotielle. Tänään tosin saatiin ensimmäiset paarmahavainnot ja nuo hirviöt ottivat juhla-ateriansa Totin jalkovälistä! Yritin kovasti sivellä häiriköitä mahan alta pois kouluraipalla mutta en onnistunut, kuten ei Tottikaan onnistunut sinne suuntautuneilla karatepotkuillaan.. Paarmat 1 - me 0!

Seesteinen kuva metsässä ennen paarmojen kohtaamista..

Liikuntaa suunnittelen myös kelien mukaan eli esimerkiksi sateisen ja tuulisen yön jälkeen oli hyvä paikka antaa vapaapäivä jolloin kävin vain hoitamassa. Samoin kuumina päivinä yritän ajoittaa ratsastuksen aamuun tai iltaan. Lihomista estääkseni yritän liikuttaa mahdollisimman säännöllisesti, ja nyt vielä "korona-aikaan" ei ole oikeastaan mitään ylimääräisiä sovittuja menoja, joten tallillakäynti kuuluu kiinteästi päivittäiseen ohjelmaan.

Kentällä on harrasteltu taas tyystin ilman "turvahuppua" ja on mennyt oikein hyvin!

Nyt on vuosi aikaa harrastuksen tietynlaisesta "downshiftauksesta" eli muutosta maneesitallilta maalaistallille. Ja edelleen olen todella kotonani, talven keleistä ja pienistä ratsastuksellisista hankaluuksista huolimatta. Olen aina tiennyt etten ole mikään varsinainen kilparatsastaja - kisoissa käyminen on parhaimmillaan ihan kivaa ja jossain villeissä unelmissa haaveilen kuitenkin päräyttäväni Totin kanssa kansallisia suokkiluokkia hyvin tuloksin... :D  Mutta jos ajatellaan ihan harrastuksen arkea, niin tämä nykyinen talli ja sen hoito sopii tosi hyvin omaan ajatusmaailmaani. Toki haluan harrastuksessa kehittyä ja käymme valmennuksissa aina kun on mahdollista ajan ja muiden resurssien puitteissa. Eli näillä eväillä mennään jatkossakin. :)

Loppukevennys maastolenkin varrelta - rohkea ketun pentu joka katseli uteliaana ohi marssivaa hevosta. :)

Loppukevään "huoltotauko"

Viime syksynä Tottia syynättiin lyhyelti liikkeessä rokotuksen yhteydessä. Silloin ongelma paikannettiin oikeaan kintereeseen joka ei vielä silloin vaatinut toimenpiteitä. Päätinkin jo syksyllä että kevätpuolella hevonen voisi käydä uudelleen eläinlääkärin silmien alla.

Kuten aina, kevät on vilahtanut ihan hujauksessa ohi! En hötkyillyt klinikalle menon kanssa koska ei vaikuttanut olevan akuuttia hätää - ja keskityin niihin ratsastuksellisiín ja varusteisiin liittyviin ongelmiin.
Nyt kuitenkin havahduin laidunkauden läheisyyteen ja sain aikaiseksi varata lähiklinikalle tutkimusajan eiliselle.  Liikenteeseen lähtiessä (toive)ajattelin että kyse olisi nimenomaan samasta kintereestä jota syksyllä pohdittiin eikä mitään muuta löytyisi.

Klinikalla aloitettiin tutkimukset luonnollisesti palpoimalla hevonen läpi, ja samalla eläinlääkäri (eri lääkäri kuin syksyllä) haastatteli minua Totin käytöstä ja oireista.
Oireina kerroin puolierosta (ts. oikea laukka aina vaikeamman oloista), mielestäni hieman hidastuneesta vertymisestä ja etenkin oikeassa kierroksessa ajoittain tapahtuvasta säikkymisestä. Alkutarkistuksen jälkeen lähdettiin klinikan viereiseen maneesiin juoksuttamaan suoralla ja ympyrällä. Takaosasta viis - eläinlääkärin katse kiinnittyi erityisesti epäillyn takajalan ristikkäiseen etujalkaan jonka liikerata oli matalampi kuin toisen etusen, etenkin ulkojalkana (eli siinä vaikeammassa oikeassa kierroksessa).

Juoksutuksen jälkeen tehtiin taivutuskokeet vasemmalle etuselle ja oikealle takaselle. Taivutusreaktiot olivat lieviä (mutta niitä kuitenkin oli, etenkin tuossa etujalassa).
Seuraavaksi mentiin takaisin klinikan tiloihin ja etujalkaan tehtiin pieni hermopuudutus ihon alle. Kun puudutusaine oli vaikuttanut hetken, käytiin uudella juoksutuskeikalla. Tällä jälkimmäisellä juoksutuksella liike oli kokonaisuutena parempi, eli etujalan puudutus vaikutti myös takaosaan!

Tämän jälkeen siirryimme röntgeniin jossa otettiin kuvat kaikkien kavioiden varvasakseleista sekä molemmista kintereistä. Tai oikeastaan tapahtumien kulku meni niin, että ensin kuvattiin etusten varvasakselit sekä kintereet. Koska kintereiden kuvat olivat supersiistit(!), kuvattiin vielä varoiksi takakavioiden varvasakselit.
Röntgenkuvien tulos oli huojentava eli mitään mainittavia löydöksiä ei niistä tullut! Eli myöskään aiemmin epäillyissä kintereissä ei ollut mitään muutoksia. Myös varvasakselien tilanne on hyvä - kengitystä varten ainoa ohje oli lisätä pyörähdystä kavion kärjelle.

Koska vasemman etujalan kavionivel oli tuntunut eläinlääkärin mielestä hieman täyttyneeltä jo alkutarkistuksessa ja etujalan puudutus varmensi sen että tuo saattaisi olla ratkaiseva asia, päädyttiin lääkitsemään kavionivel kortisonilla. Tuo olikin Totin ensimmäinen nivelpiikitys, toivottavasti niitä ei kovin usein tarvittaisi. 

seitinohuet alkuillan kännit ja paketoitu piikitetty jalka

Kunhan potilas oli hieman toipunut rauhoituksistaan (poniannoskin on Totille ihan riittävästi), lähdin ajelemaan kotitallille päin. Vaikka klinikka on 30km päässä tallilta, meni reissussa aika lailla koko eilinen ilta.

Potilas oli pöyristynyt kuonokopastaan jota joutui pitämään vielä viimeisiin iltaheiniin asti (koska olkikuivitus)

Nyt hoito-ohjeena on pari viikkoa tarhausta + kävelyliikuntaa. Sen jälkeen voidaan alkaa hölkkäillä kevyesti, ja klinikalla pitäisi käydä kontrollissa n.2-3vk päästä eli varmaan varailen aikaa kuun vaihteen tienoille. Myös tulehduskipulääkekuuri aloitetaan viikon päästä ja se jatkuu suunnilleen kontrolliin asti.

Totin tarhan sisälle tehtiin täksi päiväksi pieni sairastarha, jonka aitoja se oli aamulla puhissut närkästyneenä. 😂 Tänään en vielä käynyt kävelyttämässä kun 24h piikityksestä piti olla ilman ylimääräistä liikuntaa - huomisesta alkaen aloitellaan sitten kävelyt! 

Työnjohtaja vahtimassa tarhan siivousta 

Omat fiilikset ovat vähän sekavat - olisi pitänyt mennä klinikalle jo aiemmin. Kieltämättä mietin vielä paria päivää ennen klinikka-aikaa, hötkyilenkö sinne menon kanssa vai liittyvätkö kaikki ongelmat ihan omaan ratsastukseeni. Jokin intuitio kuitenkin pisti lähtemään ja hyvä niin. Nyt olen huojentunut siitä että moni asia sai loogisen selityksen - esimerkiksi satunnainen kompurointi etupään kanssa. Eniten pelottaa se, että piikitys ei auttaisi kavionivelvaivaan. Toki ehkä siinä tapauksessa olisi löytynyt röntgenmuutoksiakin jos tilanne olisi päässyt niin pahaksi?
Mitä tästä opin - jos tuntuu yhtään epämääräiseltä tai käytös muuttuu, kannattaa tilanne tarkistaa!

Toukokuu olisi ihanteellista aikaa hevostelulle, sopivine lämpötiloineen ja ötököitäkään ei vielä ole vaivaksi asti. Nämä toukokuun sairastelut näyttävät jo tulevan tavaksi, viime vuonnahan paranneltiin näillä main silmäoperaation jälkimaininkeja. Toivottavasti tämäkään tauko ei pitkity - nyt vaan noudatetaan ohjeita kontrollikäyntiin asti.