Kevätkuulumisia - silmän tsekkausta ja varustesäätöjä

Hupsista, aika on mennyt taas ihan hurjaa kyytiä!
Päivät ovat seuranneet toisiaan melko samanlaisina jo melkein kuukauden ajan - meillä on 80 neliön rivarikämpässä 2 etätyöläistä sekä yksi etäkoululainen... ja tausta-assareina myös kolme seniorikissaa jotka saattavat välillä saada hepulit esimerkiksi jonkin palaverin taustalla. :D

Talliarkeen ei korona ole juurikaan vaikuttanut. Viiden hevosen tallilla on harvemmin kovin montaa ihmistä samaan aikaan ja tuntuu siltä että kaikkien tallilaisten arki pyörii koti / talli / (etä)työ/koulu- akselilla.

Ylhäisessä yksinäisyydessä kentällä, ei ole ruuhkaa :D

Maaliskuun 10. päivänä käytiin Viikissä silmän tarkastuksessa samalla spesialistilla joka operoi silmää viime keväänä. Tuon reissun tulokset olivat oikein hyvät, eli aikanaan loukkaantuneen silmän tilanne on juuri niin hyvä ja vakaa kuin sen kanssa ylipäänsä voi olla. Tarkkana täytyy olla - esim. ensi vuodenvaihteessa, kun nyt on jo kahtena vuonna tullut pientä oireilua heti valon lisääntyessä pimeimmän kauden jälkeen. Tuolle ei ihan löytynyt selitystä. Kortisonitipat saatiin joka tapauksessa lopettaa ja UV-huppu on yhä edelleen päässä tarhatessa, suojana pölyltä, tuulelta ja ötököiltä.
Kun silmätutkimuksen kanssa oli valmista, sanoin loppukaneettina että onhan koko alkuperäisestä haaverista jo kohta kuusi vuotta aikaa ja silloin ei tiennyt yhtään mitä odottaa - lähinnä ennakoitiin silmän poistoa ja oltiin onnellisia kun siltä silloin säästyttiin. Eläinlääkäri sanoi rohkaisevasti, että juuri nyt ei ole mitään syytä miksei silmä voisi olla päässä vielä kuuden vuoden päästäkin, yhtä vakaana kun tänään! Näillä siis mennään - toivotaan ettei huononemisia tapahdu ja reagoidaan tarvittaessa muutoksiin.

Reissukuva Helsingin päiväretkeltä

Ratsastuksen osalta on ollut hieman vaikeampi kausi. Välillä menee tosi kivasti, mutta sitten taas metsän nurkan möröt saavat aikaan ongelmia, ja on tosi ikävää jos ratsastus menee tietyn kulman kohdalla mahdollisten U-käännösten ennakointiin. Siinä jää tosi herkästi ns. käsijarru päällä ratsastamaan, mikä on muutenkin yksi perusongelmistani.
Onneksi huomenna pääsemme pitkästä aikaa istuntaopen valmennukseen.

Kävelypäivä kentällä iltahämärässä :)

Jo ennen valmennusten alkua taidettiin päästä yhteen ongelmaan kiinni - satulaongelmaan nimittäin...

Totin estesatula (ihana Prestige Versailles) todettiin jo viime kesänä ihan aavistuksen leveäksi, ja sen jälkeen laitoinkin alle paksumpaa huopaa Trapezium Padin seuraksi. Loppusyksystä sekään ei enää riittänyt joten laitoin Mattes-karvan etupaloilla satulan alle - tämä tuntui paikkaavan tilanteen, estesatulan kanssa Totti kulki aika lailla tyytyväisenä. Koulusatulan kanssa oli enemmän vaihtelua. Satula ei näyttänyt huonolta selässä mutta jokin juttu siinä oli, kun hevonen oli haluttomampi liikkumaan eteen. Kuten yleensä, pistin kaiken huonon oman istuntani ja muiden rajoitteiden piikkiin, ja yritin vaan hammasta purren ratsastaa paremmin. Uskoin jo pilanneeni koko hevosen, niinkuin yhden ennakoivan tokaisun kuulin maneesitallilta lähtiessäni.
Ajan mittaan omat havainnot tarkentuivat, hevoshieroja vahvisti ne ja vakuutuin siitä että satulan/satuloiden tarkemmalle syynille olisi tarvetta.
Varasimme tallikaverin kanssa molempien hevosille omien satuloiden tarkistuksen läheisestä, tutuksi tulleesta satulaliikkeestä ja kävimme siellä viime lauantaina. Kotona tehdyt havainnot pitivät paikkansa - estesatula oli liian leveä ja jäi kavennukseen. Satulan sain takaisin jo seuraavana päivänä, eli palvelu toimi ihan superhyvin!
 

Kuvituskuva rennoilta loppukävelyiltä kohmeisella sänkipellolla

Koulusatulan tilanne on astetta hankalampi - Childeric olisi pienen paneelien muokkauksen tarpeessa. Tätä tehdään ainoastaan tehtaalla Ranskassa, mutta tehdas on luonnollisesti kiinni koronatilanteen vuoksi. Totin selässä kävi jonkunlainen arsenaali paikan päältä löytyneitä saman merkin koulusatuloita (jos sattumalta olisi löytynyt oikea paneelimalli) ja jokunen muun merkin penkkikin, mutta kaikki olivat sovittajan mielestä huonompia kuin meidän oma satula. Ensiapuna oma satulamme sai nyt alleen karva-Mattesin jossa on paloja edessä & keskellä. Parin ratsastuksen perusteella ero entiseen on huikea! Näillä avuilla selvitään toivon mukaan koronatilanteen yli. Kun tehdas taas avautuu ja sen ruuhkat on purettu, täytyy katsoa lähteekö satula n.kuukauden mittaiselle Ranskan-reissulle. Oman satulan muokkaaminen olisi aina järkevämpää kuin vaihto kokonaan uuteen, mutta täytyy sitä vaihtoakin miettiä jos muokkaus ei auta. Tämä vaikea muokattavuus on paneelisatulan huono puoli mitä jo ostaessa mietin, mutta kokemukset satulasta olivat niin hyviä siinä kohtaa ettei se estänyt hankintaa.

Jaa tämmöstä pehmosettiä niin olisi mukavaa urheilla..

Satulansovittajan mielestä Totti oli muuten oikein sopivassa kunnossa eikä yhtään liian lihava. Tämä on ihana tilanne sen oltua monet vuodet ns. kesto-laihiksella. Kuten olen aiemminkin todennut niin ilmeisesti monta pientä heinäannosta päivässä toimii hyvin, ja se liikkuu itsenäisesti tarhassakin jonkin verran eli liikuskelee tasaisesti ruokintojen ja päivätorkkujen välissä.

Bongaa "virhe" kuvasta... :D

Satuloiden säädön lisäksi tein muutoksen myös päävehkeisiin, eli vaihdoin Micklem-malliset suitset taas vanhoihin tuttuihin Dyonin suitsiin. Niilläkin olen ratsastanut nyt vasta pari kertaa, ja ensimmäisellä ratsastuskerralla Dyonit + Mattesilla paikattu koulusatula- yhdistelmällä tuntui taas "loksahtavan" jokin jumitus pois ja jopa mörkönurkkaus jäi miltei kokonaan unholaan. Tuntui siltä että saan tuntuman paljon vakaammaksi Dyonien kuin Micklemien kanssa, en osaa selittää sen paremmin. Eli ehkä kaunis ajatukseni anatomisesti suunnitelluista Micklemeistä ei ollutkaan pidemmän päälle hyvä - tai sitten vaan vaihtelu virkistää. Aika näyttää, olivatko varustesäädöt ratkaiseva askel myös tuon kyttäilyn purkamisessa.. yhtään sitä parempaa ratsastusta väheksymättä, ja se työ jatkuu aina ja ikuisesti! :)

Parempaa satulakuvaa odotellessa - ratsastuksen jälkeinen haaveellinen fiilistelykuva :D

"Deja vu"- kevättalvi ja kuulumisia

Vuoden 2019 alkupuoli meni aika lailla silmän tarkkailun merkeissä ja samat merkit pitivät paikkansa tänäkin vuonna. Havahduin tilanteeseen tammikuun loppupuolella. Nyt on takana yksi käynti lähiklinikalla, tätä seurasi useampi viikko tuttua kortisoni-silmätippaa ja eläinlääkärin kontrollikäynti kotitallilla. Ei mitään isoa, mutta pieniä kysymysmerkkejä.

Juteltuani vielä uudelleen lähiklinikan eläinlääkärin kanssa otin yhteyttä Yliopiston hevossairaalaan, silmää viime keväänä operoineeseen eläinlääkäriin. Päiväretki Helsinkiin on sovittu ensi viikolle ja sen jälkeen ollaan toivottavasti viisaampia. Silmän poistoakin mietin tässä jo henkisesti valmistautuen, mutta odottelen ensi viikon tutkimuksen yli avoimin mielin.

Viime aikojen kuulumisia pähkinänkuoressa - "Top 10" siinä järjestyksessä missä näppäimistö ne ruudulle toi, ja kuvat kännykän syövereistä :)

1. Tammi- helmikuun aikana olen osallistunut (jopa) kahteen valmennukseen, eli kerran kuussa- tahdilla. Tammikuussa kotitallilla kävi meidän ihana tuttu istuntaope, ja helmikuussa pääsimme taas varapaikalta brittivalkun valmennukseen läheiselle maneesitallille. Molemmista jäi tosi hyvä mieli, joskin helmikuun valmennuksessa lähdimme liikkeelle hiukan "takamatkalta" verrattuna aikaisempiin kertoihin eli se oli jo helmiä sioille- kategoriaa. ;)

Englannin guru pisti suomalaisen puskaratsukon ruotuun, rankkaa oli ;)

2. Kentän kunto on pysynyt yllättävän hyvänä. Nyt kun maa kentän alta on ollut jäässä, ei vesi ole päässyt läpi niin tehokkaasti kuin syyspuolella. Tästä on aiheutunut välillä jokunen päivä kun kentän hiekka on ollut todella liejua. Pahimmat liejupäivät olen jättänyt liikuttamatta, koska olen ollut silloinkin yleensä pimeän aikaan liikenteessä.
Nyt menneenä viikonloppuna pääsimme menemään myös lumisella tasaisella kentällä, ai että miten hauskaa oli, vaikka ei sitä ihan vielä hankitreeniksi laskettu!
Joka tapauksessa pitkiä kentättömiä jaksoja ei ole ollut, käytännössä jos kenttä on ollut liejua tai koppuraa, niin parin päivän päästä on tilanne ollut jo sellainen että pystyy menemään taas kaikissa askellajeissa. Eli maneesille ei ole tarvinnut kulkea ihan "normaalia" liikuttamista varten. Talviajan ainoa maneesikerta tähän mennessä oli edellämainitun brittivalkun valmennus.

Tässäkin kuvassa märkä kentän pohja.

3. Maneesittomalla tallilla on ihan OK olla sopivan armollinen itselleen ja hevoselleen. Esim. kerran yritin ratsastaa keskimäärin 9-10m/s tuulessa iltahämärässä.... se oli hiukan liian extremeä ratsukon molempien osapuolten mielestä, "turvahupusta" huolimatta. Eli ei välttämättä tarvitse ratsastaa seuraavissa olosuhteissa: 

a) kun sataa saavista kaataen
b) kun tuulee yli 9m/s
c) molemmat edellämainitut ehdot täyttyvät

Tästä poikkeuksena kävin taluttamassa kohdan c) mukaisessa kelissä eläinlääkärin silmäkontrollikäynnin jälkeen - oli tiedossa että hepat tulevat sinä päivänä aikaisemmin talliin, enkä halunnut jättää Tottia tyystin seisomaan rauhoituksen jälkeen! Oli aika mielenkiintoista lenkkeilyä, yhdessä heräilleen hevosen kanssa painoimme päät tuulta vasten ja taapersimme peltotietä edestakaisin.

Se sunnuntai kun sade alkoi kun sain hevoselle satulan selkään - ja loppui sillä hetkellä kun laskeuduin satulasta..

4. Maastoilu on vähän jäänyt, lähipeltotien alku/loppukävelyjä lukuunottamatta. Tammikuussa kävi "pieni" pinkeähkö autosäikkyily. Sattumankauppana ei tämän jälkeen ole osunut sopivasti maastoseuraa kohdille joka on taas saanut maastoilukynnyksen nousemaan... Ja olen käynyt paljon pimeään aikaan jolloin kenttä on ollut ainoa luonteva vaihtoehto.
Myöskään tutulle autottomalle metsälenkille en ole rohjennut koska lähimetsissä liikkui laajalti peuranmetsästäjiä juuri niin pitkään kunnes metsästyskausi loppui pari viikkoa sitten, ja oli iso riski pöllähtää keskelle peurajahtia.. Nyt taas voisin mennä sinne kelin salliessa kun arki-iltanakin ehtisi valoisalla!

Myös pimiää on ollut

5. Ainoa isompi miinus on edelleen Totin yksintarhaus, mutta osasin arvata etukäteen että se voi olla turhan omistava automaattiporttien takaa tarjottavia heinäannoksia kohtaan. Tarhan pitäisi olla ihan megalomaanisen iso, ja/tai Totti tarvitsisi seurakseen kiltin pomon eikä pomotettavaa, jotta tämä systeemi toimisi. Se kuitenkin oleskelee usein samoissa porukoissa tarhanaapurien kanssa, kaiholla katsellen naapurien vapaata heinätarjoilua ;)

Autenttinen tarhakuva - katos on melko vähällä käytöllä, tosin se kelpaa ainakin vessaksi ja sen edessä sopii hengailla ;)

6.  Maneesitallin aikaan kestolaihiksella ollut hevonen saa nyt huomattavasti enemmän heinää, kuitenkaan lihomatta muodottomaksi! Eli 5 heinäannosta päivässä + pitkät ulkoilut ovat tehneet temppuja aineenvaihdunnalle..?  Väkirehuruokinta on pysynyt samanlaisena (hyvänmielen muutaman desin annos Racing Selectediä + kivennäinen, ratsastuksen jälkeen Mash-litku). Tallinpitäjämme myös tarkisteli hevosten ruokintaa laskurin kanssa heinäanalyysin perusteella.

7. Lämmin suositus B Vertigon Thermo- ratsastushousuille! Muutaman kuukauden päivittäisen käytön jälkeen ostin toiset samanlaiset kun vihdoin satuin löytämään verkkokaupasta kokoja. Aivan riittävä varustus tähän Varsinais-Suomen keskieurooppalaiseen/brittiläiseen talveen.

Parhaat housut!

8. Myös hevosen osalta on löytynyt loistavia luottovarusteita. 100-grammaiset vedenpitävät ulkoloimet kun muita ei ole juurikaan tarvinnut <3 ja myös vuonna 2008 Cassu-arabille ostettu saderatsastusloimi on ollut erittäin hintansa väärti. 

Ratsastusloimi joka ostettu ensihevoselle, nimikoitu toiselle ja käytössä kolmannella <3

9. Kun on hyvä keli ja olosuhteet kunnossa, kannattaa ratsastaa. Huomenna ei välttämättä ole sama tilanne. (huomioiden kohdan 3 sopiva armollisuus itseä kohtaan, eli joskus vaan ne pakolliset muut menot menee päällekkäin parempien ratsastuskelien kanssa ja sitä on turha stressata)

Lumipäivä nro 1/2

10. Pikkutallilla on edelleen ihanaa. Tulen mielestäni melko hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, eikä ole ollut mitään isoja ristiriitoja tallitoverien kanssa - edelleen voisin palata mille tahansa tallille mistä olen lähtenyt.
Mutta kyllä omaa psyykeä hellii rauhallinen ympäristö, varsinkin jos takana on hektisiä työpäiviä. Tuntuu siltä että olen rennompi, kuulen & huomioin paljon paremmin pikkuasiat kun ympärillä on vähemmän hälinää. Ratsastaessa jään fiilistelemään mitä kaikkea tapahtuu ihan vain painolla / istuinluilla, tunnustelen ja kokeilen. Peltotiellä kävellessä tutkitaan Totin kanssa tien reunoja ja katsotaan tietä ylittäviä peuroja skarppeina mutta rauhassa. Tallissa illalla annan joskus Totin seistä pesukarsinassa irrallaan naru kaulalla, harjaten hyvin ja viettäen aikaa sen kanssa. <3 Ihan normaalin kuuloisia asioita toki, mutta oma fiilis on jollain tapaa hyvin erilainen kuin vaikka vuosi sitten.

Yhtenä pakkasiltana - fiilistely-chillaus-iltakävelyllä.

Tällaista tällä kertaa, lupaan pyhästi päivitellä tänne kuulumisia hetimiten klinikkareissun jälkeen. Lukukuittaus/kommentti olisi myös ihana yllätys <3