Maanantaina kuuntelin työpäivän aikana sateen ropinaa, mutta tallille mennessä sää oli jo selkeytynyt. Tallin vieressä oleva iso heinäpelto näytti houkuttelevalta. Hokinreiät oli sopivasti putsattu jo lauantain orikavalkadin takia, joten päädyin laittamaan hokit varmuuden vuoksi että pääsisimme kiipeilemään pellon mäkisiä kohtia.
Teimme pellolla vajaan tunnin käynti"maaston" ja muutaman kerran laskeuduimme alamäkeen jokirantaan asti ja kiipeilimme ylämäkeen. Totti vähän jännittyi jokirannassa (joen toisella puolella on ollut lehmiä laitumella ja epäilen että ammut saattavat vieläkin olla siellä vaikkei niitä näkynyt) mutta oli kuitenkin kuulolla vaikka välillä tuntui dynamiittitynnyriltä. Mäessä se yritti välillä lintsata siirtymällä raviin, mutta siirsin sen aina rauhallisesti käyntiin.
Katselin maisemia, fiilistelin ja muistelin sitä aikaa kun olimme saman tallin puitteissa Totin emän Viivin kanssa. Silloin Totti oli vasta pikkuvarsa. Sen kanssa on opeteltu hevosen elämää samalla tallilla. Talutus, pesupaikka, iltaiset harjaushetket, suitsien sovitus, parit näyttelyreissut.. Vaikka jossittelu on turhaa, mietin välillä miten elämä olisi mennyt jos Totti olisi jäänyt asumaan koko ajaksi tuonne.
Kyllä se menee kuitenkin niin että joka tallille on aikansa ja paikkansa. Kun kaveri tarjosi edullista kotitallipaikkaa oman varsansa kaverina ja tiesin huolenpidon superhyväksi - tottakai kannatti viedä. Kun halusin että Tottia ajetaan säännöllisesti ja apuja ajohommiin, tuntui hyvältä ajatukselta siirtää se pysyvämmin tallille jossa ajo-opetuskin oli tehty. Sisäänratsastuskin oli luontevaa tehdä samassa paikassa.
Ennen viime vuodenvaihdetta aloin sen sijaan toden teolla haikailemaan "kotiinpaluuta" tutun valmentajan valmennuksiin. Tiesin tasantarkkaan minkälaisen ratsun Totista haluan - koulupainotteisen, herkän ja pehmeän, tunsin kuinka ruosteessa itse olin ja tiesin kuka pystyisi auttamaan tilanteessa eteenpäin ratsukon molempia osapuolia. Ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi.
Silloin maneesitallin vuokra hirvitti ajatuksena joten sijoitin Totin ystäväni pikkutalliin lähistölle, ja Totti oli vain muutamia pätkiä maneesitallilla valmisteltavana laatuarvostelukarsintoihin.
Jälkikäteen laskeskeltuna maneesitallin vuokrat + säännöllinen ratsutus esimerkiksi kerran viikossa olisi ollut järkevämpi, ehkä jopa halvempi ratkaisu kuin nuo tehopätkät + pikkutallin vuokra. Mutta oli tuo pikkutallikin aivan ihana paikka, ihanat isot karsinat, hyvä hoito ja tuttu pieni porukka.
Vaikka välimatkaa ei ollut paljon, meni tunneilla käymiseen aina yllättävästi aikaa. Ensin selvitin saanko avomieheltä vetoauton, onko lainatraileri käytössä (yleensä oli vapaa mutta on toki kohteliasta selvittää), mihin aikaan pääsen lähtemään töistä ja saanko tunnin sellaiseen ajankohtaan ettei tule kiire. Hain trailerin, ajoin pikkutallille, pakkasin tavaroita ja lastasin hevosen, ajoin maneesitallille, laitoin kuntoon, ratsastin, varusteet pois ja autoon, hevonen traileriin, ajoin takaisin pikkutallille, tavarat autosta satulahuoneeseen ("laitan siistimmin huomenna") ja hevonen talliin, vein trailerin pois ja ajoin kotiin. Näihin tuntui menevän aina koko ilta vaikka välimatkat eivät olleet pitkiä!
Tuota muistellen oli eilen ihan epätodellisen helppoa ajaa tallille suoraan töistä omalla pikkuautolla, mennä valmennukseen, hoitaa hevonen kunnolla tunnin jälkeen ja tämän kaiken jälkeenkin olin vielä ihmisten aikaan kotona. Mitään kulttuurishokkia isosta maneesitallista ei ole ainakaan vielä tullut, siellä on niin kiva tuttu porukka! Siihenhän se vapautunut aika sitten menee, kun jää kerta toisensa jälkeen rupattelemaan tuttujen kanssa.. ;) Totti asuu tallin vanhassa lisärakennuksessa pienessä pihatossa, eli ainakin tarhaa siivotessa saan yleensä rauhallisen hetken.
 |
| Tarhansiivouksen apulainen |
Eilinen valmennus oli taas superhyvä. Täytyy muistaa että viime viikon ratsutuksella on varmasti vaikutusta. Se liikkui hyvässä muodossa, oli jo paljon reippaampi kuin kesällä ja sain taas maistella minkälaista ratsastuksen kuuluisi olla. Samoja rentoja onnistumisia pitää hakea myös silloin kun ratsastan yksin, niin etten jää matkustelemaan ja haahuilemaan mummoravia. Samoin omaa kroppaa pitää nyt aktiivisesti kuntouttaa ja huolehtia säännöllisestä liikunnasta ratsastuksen ohessa. Aloitan tänään hierojakäynnillä, hieman hirvittää miten huonossa kunnossa etenkin niska-hartiaosasto taas on!
Totin ruokintaa on nyt myös hiukan säädetty eli kauramäärää lisättiin (huikeaan litraan päivässä + kivennäisenä toimii Vixen Premium) ja sen lisäksi ostin pellavarouhetta. Nyt olen laittanut parina päivänä pienet pöperöt eli turvottanut pellavarouheen jonka sekaan laitan elektrolyyttiä, hieman ohraa (joka loppuu piakkoin) ja ihan ripauksen melassisiirappia koska aikaisemmin Totti ei oikein syönyt pellavamössöä sellaisenaan. Nyt se on kyllä niin villinä pöperöään kohtaan että taidan kokeilla seuraavaksi jo ilman melassia. Melassin ostin alunperin melassivettä varten ja nyt olen ollut vähän laiskempi laittamaan sitä kun Totti juo muutenkin todistettavasti hyvin, mutta ehkä sitten talvella tulee laitettua useammin.
Loppuviikosta on taas edessä ihan uudenlaista ohjelmaa, eli hevosjoogaa! Perjantaina menen luennolle / demoon aiheesta, ja lauantaina on 4hlö ryhmässä tunti jossa opetellaan hevosjoogaa ratsain. Normaalisti en juurikaan harrasta vieraiden valmentajien valmennuksia koska olen sitä mieltä että asiantunteva kotivalmentaja on paras mahdollinen apu, mutta tämä kuulosti niin hauskalta ja erikoiselta ja osuu täysin omiin kiinnostuksenkohteisiin että ilmoittauduin mukaan, eikä hintakaan päätä huimannut. Saa nähdä mitä kyseinen italialainen herra meinaa nelivuotiaasta suomenratsusta.. Raporttia seuraa toivottavasti jo tuoreeltaan viikonloppuna. :)
